Valikko

Pukki numero 10 – helsinkiläinen nuorimies järjesti itselleen kaikkien aikojen pätkätyön Kiinassa

Filosofian opettaja Henrik Forsgård päätyi puoleksi vuodeksi joulupukiksi Pohjois-Kiinaan. Joulukylässä lumipenkat olivat geometrisiä palikoita ja krääsäpukit soittivat saksofonia. Alussa Forsgård yritti kehittää systeemiä.

Miten 27-vuotias filosofian, yhteiskuntaopin ja elämänkatsomustiedon opettaja voisi muka olla niin uskottava joulupukki, että kiinalainen turistirysä poimisi juuri hänet vetonaulakseen?

Niin siinä kuitenkin kävi.

Helsinkiläisestä Henrik Forsgårdista tuli viime marraskuun lopussa pukki numero 10 kiinalaiseen joulukylään – siis kymmenes suomalaismies, joka on puolen vuoden ajan esittänyt joulupukkia kuusi päivää viikossa Kiinan pohjoiskolkassa Venäjän rajalla.

Tapahtunut on selitettävissä kahdella ominaisuudella, joiden ansiosta Forsgård menee täydestä kilttinä vanhana ukkona.

Ensiksi on parta. Jo rippikoulussa, 14-vuotiaana, Forsgårdilla oli niin kova parrankasvu, että ihmiset kiinnittivät siihen huomiota. Kolme vuotta sitten hän sai päähänsä, että parran voisi värjätä valkeaksi ja alkaa joulupukiksi.

Se toinen ominaisuus on kädet. Forsgårdin kädenpuristus on pukkimaisen lämmin, ja iho on pehmeä kuin parhaalla käsivoidemannekiinilla. Käsi uppoaa siihen puristukseen kuin jalka villasukkaan.

Forsgårdin ura kansainvälisenä pukkina alkoi, kun hänen pätkätyönsä päättyivät vuosi sitten kesällä. Helsinkiläisellä Kruununhaan yläasteella ei enää riittänyt tunteja määräaikaiselle opettajalle, ja siksi Forsgård päätyi työnhakuun.

Yhtä työvoimatoimiston nettisivuilla vastaan tullutta ilmoitusta hän ei voinut sivuuttaa. China Tekway -niminen konsulttifirma haki ”Finnish Style Santa Clausia”, suomalaistyylistä joulupukkia. Koska Forsgårdilla oli jo työkokemusta Suomesta, hän arveli olevansa vahvoilla. Ja olisihan sekin työpaikka, vaikka vähän kaukana sijaitseekin, hän mietti hakemusta tehdessään.

Lähtö koitti marras–joulukuun vaihteessa. Matka ei ollut mikään nopea pyrähdys: kolmessa lentokoneessa ja yhdessä autossa kului yhteensä kaksi vuorokautta.

Lopulta Forsgård saapui Beijicuniin, parin tuhannen asukkaan kylään Kiinan pohjoisrajalle. Se on erikoinen paikka, jonka tärkein nähtävyys on monumentti. Siinä lukee, että ”olen löytänyt pohjoisen”. Kompassin keksijöinä kiinalaisilla on sellainen sanonta, että löytääkseen suunnan elämässään pitää etsiä pohjoinen.

Mutta vieläkään joulupukki ei ollut ihan perillä. Kiinan pohjoisimmasta pisteestä oli joulukylään matkaa vielä parikymmentä kilometriä. Auton ikkunasta näkyi suuria, tyhjiä kerrostaloalueita ja kauppakeskus, jota ei ollut avattu. Tie oli kamala.

Suomalainen näkee ehkä mielessään joulukylän, jossa on pehmeitä, pyöreitä hankia. Niin kuin Rovaniemellä. On myös tonttujen hyörinää ja paljon lapsia.

Kiinalainen joulukylä oli tyystin erilainen: Pyöreistä hangista ei ollut tietoakaan, sillä lumipenkat oli särmätty vanerilevyjen avulla geometrisiksi palikoiksi. Paikalla oli iso joukko lumiveistosten tekijöitä, jotka sahasivat lumikuutioista taideteoksia.

Forsgårdia huvitti joulukylän pihamaalla nököttävä patsasasetelma: se esitti valtavan joulusukan ympärille kokoontuneita Lumikkia ja kääpiöitä. Aikansa tätä yhdistelmää katseltuaan Forsgård päätyi siihen, että vaikka Lumikilla ei ole mitään tekemistä joulun kanssa, hahmo kuitenkin liittyy lumeen ja lumi sitten jo liittyykin jouluun.

”Siksi oli luontevasti päätetty yhdistää Lumikki ja joulupukki”, Fosgård kertoo.

Forsgård asettui joulukylään taloksi. Hänellä oli oma huone ja leveä sänky, toisin kuin kiinalaisilla työntekijöillä, jotka nukkuivat kerrossängyissä. Joulupukin lisäksi kylässä oli kymmenkunta työntekijää.

Työpaikka sijaitsi prameassa pukintalossa. Erikoista oli, että kylässä oli paljon tyhjillään olevia tiloja. Suuri jouluauditorio oli tarkoitettu esimerkiksi häiden pitämiseen, mutta se oli enimmäkseen pi­meänä.

Ja sitten oli loistohotelli. Se oli kuin hylätty rakennus, vaikka se oli rakennettu vasta neljä vuotta sitten. Hotellin edessä oli teltta, jossa asui vanha pariskunta. Heidän tehtävänsä oli huolehtia hotellista.

”He näyttivät todella köyhiltä, puolet hampaista puuttui”, Forsgård muistelee. ”He viljelivät siinä vieressä, metsästivät ja sienestivät. Oli heillä kyllä älypuhelimet.”

Lisäksi oli postirakennus ja kauppa, jossa oli kaikenlaista krääsää. Hyllyillä muun muassa keikisteli Kiinassa tehtyjä joulupukkeja, jotka soittivat saksofonia. Kyllä, saksofonia.

Forsgård ei heti ymmärtänyt yhteyttä, mutta vähitellen hän alkoi ajatella, että Kiinassa saksofoni ilmeisesti on laajasti liitetty länsimaisuuden symboliksi ja siksi amerikkalaistyylinen punanuttu soittaa usein juuri saksofonia.

”Valitettavasti en itse soita saksofonia”, Forsgård sanoo.

Kiinalaisten suhde jouluun on erilainen kuin länsimaissa. Kommunistinen hallinto taisteli ensin vuosikymmenet kristinuskoa ja samalla joulua vastaan. Ajateltiin, että joulu veisi arvoa kiinalaisilta uudenvuoden juhlilta.

Viime vuosina joulua on kuitenkin alettu brändätä kulutusjuhlaksi, joka ennakoi kiinalaista uuttavuotta.

Kiinassa ei siis todellakaan ryvetä masentavissa Varpunen jouluaamuna -tunnelmissa, vaan joulu on karnevalistinen juhla.

Miten pukki sitten sopii kiinalaiseen joulunviettoon? Suomalainen joulupukkihan on raihnainen ja rauhallinen mies.

”Ei se hahmo oikein kiinalaiseen jouluun sovikaan. Pitää olla hirveän hymyilevä, ja osa ihmisistä toivoi, että pukki esiintyisi ja laulaisi ja tanssisi, mikä on aika vierasta suomalaiselle pukille.”

Forsgårdinkin piti koikkelehtia nuotion ympärillä. Onneksi hän on oikeasti nuori mies.

Kiinalaisten esittämät kysymykset pukille yllättivät joskus Forsgårdin. Häneltä kysyttiin muun muassa: ”Onko totta, että oikeita joulupukkeja on yksitoista?”

Jaa-a, mitähän tuohonkin vastaisi, Forsgård kertoo miettineensä. Ilmeisesti Kiinassa on ajateltu, ettei mitenkään voi olla mahdollista, että pukkeja voisi olla vain yksi.

”Yhdentoista pukin järjestelmässä on ainakin helpompi pitää lapsille yllä joka paikkaan ehtivän pukin kulissia”, Forsgård sanoo.

Länsimaalaisuus tuntui olevan monille kiinalaisille kiinnostavampaa kuin jokin pukkitarina, johon sikäläiset lapset eivät ole kasvaneet. Siksi moni kävijä halusi ottaa valokuvan Forsgårdista. Ei pukista, vaan nimenomaan miehestä parran takana. Aiemmille suomalaispukeille se oli ollut helppoa: temmattiin vain tekoparta pois. Forsgårdilla parran irrottaminen ei tietenkään käynyt päinsä.

Kiinalaisessakin joulukylässä pukki on paikan vetonaula. Forgård pidettiin visusti sisällä pukinpajassa, eikä hän saanut mennä ulos tapaamaan ihmisiä.

Kyse on rahasta. Monet turistit eivät halua ostaa muutaman euron lippua, jolla pääsee pajaan.

Siksi Forsgård ei mennyt ulos tervehtimään tulijoita. Jos hän olisi mennyt, ihmiset olisivat nähneet joulupukin, vaikka eivät olleet maksaneet lippua.

”Eihän se nyt sopinut.”

Henrik Forsgård arvelee, että hänet oli pestattu pukiksi ilmeisesti jonkinlaisella konsultinpestillä – toimenkuvan määrittävä viisumi oli kiinaksi, eikä Forsgård osaa lukea kiinaa.

Palkkaa hän ei saanut vaan verottomia päivärahoja, joista kertyi kuussa 1 200 euroa. Melkein koko palkkio jäi säästöön, sillä joulukylässä rahaa ei juuri kulunut.

”Ihan hyvä palkka 27-vuotiaalle”, Forsgård sanoo.

Alussa Forsgård halusi kehittää systeemiä. Hän ehdotti, että turistit voisi koota yhteen ja pitää heille 20 minuutin esityksiä. Niissä olisi mukana myös tonttuja eli muita työntekijöitä, ja yleisölle kerrottaisiin tarina joulupukista. ”Tällainen asiakaskokemus olisi paljon selkeämpi kuin se, että kävijät ajavat tyhjään pihaan ja alkavat kysellä työntekijöiltä, että mitä täällä pitäisi tehdä.”

Paikan johto ei kuitenkaan halunnut sellaista.

Kun jouluhössötys oli ohi, joulukylä hiljeni lähes täysin eikä turisteja juuri näkynyt. Silloin pukki vain istui pajassaan ja tuijotti rumaa muoviputkea, joka tuolista näkyi.

Karu totuus alkoi paljastua Forsgårdille. Hän kertoo, että joulukylä näytti olevan ”Kiinan kepulainen operaatio” eli aluepolitiikkaa. Jossain valtion turismi­osastolla oli haluttu kehittää pohjoista syrjäseutua, mutta projekti oli jäänyt puolitiehen. Yhtä kesken kuin Beijicunista joulukylään johtava tie.

Forsgård alkoi turhautua. Hän mietti, oliko ajatus pitää ihmiset töissä, etteivät he hairahdu ja ala esimerkiksi rikollisiksi.

Kylän kiinalaisilla työntekijöillä oli kuukaudessa vain kolme vapaapäivää. Joulumaata ei silti voi oikein sanoa joulupukin hikipajaksi. Se oli pikemminkin kuin aikuisten lukittu päiväkoti, jossa ei ole mitään tekemistä mutta josta ei helposti pääse pois. Olisi pitänyt saada kyyti.

Forsgårdilla oli usein tunne, ettei hän oikein pysynyt kärryillä siitä, mitä kylässä milloinkin oli meneillään. Koska hän ei osaa kunnolla kiinaa ja koska hän tuntui olevan muiden työntekijöiden silmissä satuhahmo, hänen kanssaan ei neuvoteltu asioista.

Loppukeväästä pukin pestin ikävät puolet alkoivat kasaantua. Partaan sattui, kun kiinalaisrouvat nykivät sitä sumeilematta. Ja nälkä oli koko ajan.

Forsgård laihtui Kiinassa 12 kiloa, sillä ruokaa sai vain kaksi kertaa päivässä. Tarjolla oli yleensä riisiä ja lihaa, jossa oli niin paljon luuta, että se oli kuin rapuja olisi syönyt. Kanat ja ankat oli paloiteltu varpaineen, helttoineen ja päineen. Kananvarpaita imiessä suuhun tuli kyllä makua, mutta nälkä jäi. Kokki tuntui pitävän erityisesti tähtianiksesta, ja siksi monessa ruuassa sitä oli.

Syöminen muhkean parran kanssa tuntui vaikealta.

”Kapillaari-ilmiö veti syödessä kaikkea nestettä partaan ja viiksiin”, Forsgård kuvaa.

Parta oli ollut juuri se vahvuus, jonka ansiosta Forsgårdista tuli pukki. Suomeen jäänyt tyttöystäväkin antoi kuitenkin jo vahvasti ymmärtää, että parrasta olisi hankkiuduttava eroon heti, kun Forsgård palaisi Suomeen.

Niinpä maanantaina 30. toukokuuta Forsgård asettui parturintuoliin Hel­singissä. Puolen vuoden urakka oli ohi.

Olipahan pätkätyö.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Sauli Niinistö hakee toista kautta presidenttinä – taustalle tulossa valitsijayhdistys

    2. 2

      Vakava kiusaamisepäily Helsingissä: korkea virkamies polkee jalkaa, karjuu, paiskoo esineitä ja nöyryyttää julkisesti

    3. 3

      Pohjois-Korean vakavin uhka ei ole ydinase – maailma ei mahda diktatuurille mitään, koska sen tykistö muuttaisi Etelä-Korean pääkaupungin tulimereksi sekunneissa

    4. 4

      Viemäri petti: oja tahriintui kymmenien metrien matkalta ulosteista ja käytetyistä vessapapereista Espoossa – ”Haju on kamala”

    5. 5

      Kun työtuttava kertoi kahdesta kumppanistaan, tajusin nuorten arvomaailman muuttuneen

    6. 6

      Menestyksen salaisuus on taidossa rentoutua – Professori listasi olennaisimmat mielen taidot, joilla voi lisätä psyykkistä vahvuuttaan

    7. 7

      S-kauppoihin tulee brittiläisen Tescon tuotteita – erityisesti gluteenittomien elintarvikkeiden määrä kasvaa

    8. 8

      Helsinki ei kertonut Munkkiniemen jätevesivuodosta, koska oli helatorstain aatto kello 15.30 – ”Ihmiset olivat jo lähdössä töistä pois”

    9. 9

      Unohda eksoottiset superruuat, muista ruisleipä – Nämä kuusi kotimaista ruokaa ovat terveysvaikutuksiltaan ylitse muiden

    10. 10

      Pohjois-Korean ohjus osui yöllä Japanin talousvyöhykkeelle – Japani raivoissaan, Yhdysvallat varoitti sodan kauheuksista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Vakava kiusaamisepäily Helsingissä: korkea virkamies polkee jalkaa, karjuu, paiskoo esineitä ja nöyryyttää julkisesti

    2. 2

      Kun työtuttava kertoi kahdesta kumppanistaan, tajusin nuorten arvomaailman muuttuneen

    3. 3

      Joukko suomalaisia perusti 46 vuotta sitten Israeliin kylän, jossa palkat menivät yhteiseen pottiin ja yhteisö tarjosi vaatteet ja asunnon – Mitä kuuluu Jad Hashmonaan nyt?

    4. 4

      Pohjois-Korean ohjus osui yöllä Japanin talousvyöhykkeelle – Japani raivoissaan, Yhdysvallat varoitti sodan kauheuksista

    5. 5

      Miehet puukottivat toisensa sairaalakuntoon Helsingin Hakaniemessä – lapsiperheet kauhistelivat tapahtumia aivan vierestä

    6. 6

      F1-sarjakin irvailee Räikkösen olemukselle – yksi kuva palkintopallilta kiteyttää Räikkösen tunnelmat: ”Tämä oli yksi niistä päivistä”

    7. 7

      Jos presidentti Mauno Koivisto olisi kuollut lauantaina 13.5., olisiko seuraavana päivänä liputettu äideille vai noudatettu suru­liputusta?

    8. 8

      ”Se oli totuuden hetki” – Ranskan Macron kertoi, miksi hän kätteli niin pitkään Trumpia

    9. 9

      Pohjois-Korean vakavin uhka ei ole ydinase – maailma ei mahda diktatuurille mitään, koska sen tykistö muuttaisi Etelä-Korean pääkaupungin tulimereksi sekunneissa

    10. 10

      Kuuro Tomas Vaarala on lähettänyt yli 60 työhakemusta mutta ei pääse edes palkattomaan harjoitteluun – ”Haluaisin vain samalle viivalle muiden kanssa”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Britannia ei usko Manchesterin pommittajan toimineen yksin, poliisi otti kiinni lisää ihmisiä

    2. 2

      Pariskunta osti ”aidot italialaiset nahkatakit” 1 200 eurolla Kannelmäen Prisman parkkipaikalta – Poliisi varoittaa vanhaa kikkaa käyttävistä huijareista Helsingissä

    3. 3

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    4. 4

      Paljonko rahaa on sopiva lahja? Tapakouluttaja kannustaa kohtuuteen ja ihmettelee työikäisten matkakassoja

    5. 5

      Älä varaa lentoja liian aikaisin, aseta verkkoselain ”salattuun” tilaan – näin löydät halvat lentoliput verkosta

    6. 6

      Junaan jääneillä löytötavaroilla tehdään armotonta bisnestä

    7. 7

      Joukko suomalaisia perusti 46 vuotta sitten Israeliin kylän, jossa palkat menivät yhteiseen pottiin ja yhteisö tarjosi vaatteet ja asunnon – Mitä kuuluu Jad Hashmonaan nyt?

    8. 8

      Kiky-sopimus teki monien helatorstaista tavallisen työpäivän, eikä se miellytä kaikkia – ”Toki tämä päähän ottaa”

    9. 9

      Tellervo Koivisto jätti jäähyväiset aviomiehelleen Mauno Koivistolle

    10. 10

      Oikeustieteilijät pöyristyivät: Suomessa ei ole kahdeksaan kuukauteen hallitusta ja presidenttiä valvovaa oikeuskansleria – ”Täysin kestämätöntä perustuslain kannalta”

    11. Näytä lisää