Valikko
Sunnuntai

Mitä hyötyä minusta enää on? 83-vuotias Jörn Donner pohtii vanhan ihmisen arvoa

Moni on tehnyt työtä sen eteen, että kulttuurivaikuttaja Jörn Donner on pysynyt hengissä. Donner kysyy, onko se ollut yhteiskunnalta järkevää toimintaa.

Yhtä lukuun ottamatta kukaan monista lääkäreistäni ei ole vuosien aikana kysynyt, kuinka pitkään haluan elää.

En olisi voinut kysymykseen vastatakaan, koska näen asian toisin. Niin kauan kuin uskon olevani työkykyinen (kustantajat painavat kirjojani, lukijat lukevat, rahoittajat maksavat elokuviani, katsojat katsovat – ainakin jonkin verran), minulla on mielestäni syy hakea elämälleni jatkoaikaa.

Uskallan myös väittää, että sen jälkeen, kun olen työskennellyt 65 vuotta kirjailijana, elokuvaohjaajana ja poliitikkona, minulla on oikeus vaatia yhteiskunnalta niitä palveluita, jotka kuuluvat erilaisten sairauksieni hoitoon.

Mutta onko varmasti?

Onko yhteiskunnan ylipäänsä järkeä pitää vanhaa ihmistä elossa? Asia on vaivannut minua jo pitkään, ei jatkuvasti, mutta toistuvasti.

Välitön vastaus, jos ei oteta huomioon mahdollisia hyväntahtoisia ja ihmisystävällisiä vastalauseita, on kieltävä. Saavuttaisimme miljardien säästöt, jos lakkaisimme käyttämästä ambulansseja, potilashuoneita, lääkärikuntaa ja lääkkeitä ylläpitämään vanhusten elämää. Monet vanhukset ovat tavattoman raihnaisia.

Maan aikuinen työväestö, joka muodostaa noin kaksi kolmannesta kaikista asukkaista, ei kenties lainkaan halua elää rampojen ja vaivaisten keskellä.

Valtaosa ihmisistä ei ylipäänsä halua erilaisuutta ympärilleen, puhumattakaan raihnaisista vanhuksista. He eivät halua nähdä erivärisiä maahanmuuttajia ja kuulla erilaisia kieliä, vaikkakaan eivät verrattain hyvätapaisina usein ilmaise ääneen tätä tyytymättömyyttä, joka leimaa populistista politiikkaa monissa maissa.

Yksi irvokas vaihtoehto olisi lakaista kaikki vanhat ihmiset niin sanotusti maton alle. Tällaista siivousta tehdään erilaisissa vanhainkodeissa, vaikka useimmat vanhukset haluaisivat elää ja kuolla kotonaan.

Yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista kutsutaan eutanasiaksi, ja sitä harjoitti Hitler. Tätä tappamista edeltänyt eugeniikka eli rodunjalostusoppi oli Pohjoismaissa suosittua ja johti muun muassa joukkosterilointeihin.

Pelkään astuvani vaaralliselle maaperälle sanoessani, että yhteiskuntamme ei nyt eikä tulevaisuudessakaan pysty tarjoamaan kattavaa vanhustenhoitoa sairaille sen paremmin kuin terveillekään.

Yli 80-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa tasaisesti maailman harvalukuisissa hyvinvointiyhteiskunnissa, muun muassa Pohjoismaissa. Toistaiseksi ei ole selvää, mitä kaikkia vaatimuksia se asettaa sairaanhoidolle ja inhimilliselle huolenpidolle, mutta on ilmeistä, että ihminen, jolla on tietoa, voi elää pidempään ja paremmin kuin sellainen, jolla ei ole.

Uskon tietäväni, että vanhusten tasavertainen hoito on myytti. Poliitikkojen juhlapuheet tasavertaisuudesta eivät vastaa todellisuutta. Mutta kyse ei ole ensisijaisesti rahasta.

Korostaisin, osittain yksilön varallisuudesta riippumatta, jokaisen yksilön uteliaisuutta: Mikä minua vaivaa? Miksi saan vain sovinnaisia vastauksia paikalliselta terveysasemalta? Onko minua tutkittava perusteellisemmin? Onko syytä matkustaa muualle, ehkä kauas, saamaan pätevä diagnoosi?

Tässä on varallisuudella osuutensa. Kaikkialla ei ole samanlaisia hoitomahdollisuuksia. Joko yksityisiin hoitoihin ei ole varaa tai niitä ei ole harvaan asutussa Suomessa saatavilla.

En tiedä, miten ongelma ratkaistaan. Poliitikot puhuvat ”edistysaskeleista”, jotka ovat usein pelkästään näennäisiä.

On sairaanhoitojärjestelmän (ja lääkäreiden ja hoitajien) ansiota, että olen selvinnyt ja pysytellyt hengissä, mutta ellen olisi itse pysynyt valppaana, olisin kuollut jo kauan sitten.

Ongelma on, että olen kallis ylläpitää. En tarkoita ruokaa, vuokria, bensiiniä, viiniä ja viinaa, vaan teoreettista pääomaa, jonka yhteiskunta kuluttaa minun hengissä pitämiseeni. Se ei alkanut synnytyslaitoksella (joka tietääkseni oli yksityinen) vaan paljon myöhemmin.

Kun sairastuin 1990-luvun lopussa eturauhassyöpään, jouduin lukuisiin tutkimuksiin ja sen jälkeen sädehoitoon, 38 kertaa maan alla Meilahdessa. Se kaikki työllisti joukon korkeakoulutettuja lääkäreitä ainakin joksikin aikaa. Olin silloin niin kutsutun eläkeiän kynnyksellä.

Vaivani eivät jääneet siihen. Vuonna 2006 minut leikattiin keuhkosyövän vuoksi ja osa vasenta keuhkoani poistettiin. Kuulin, että Yhdysvalloissa toimenpide olisi maksanut jopa 150 000 dollaria. En tiedä tarkkaan, kuinka moni ihminen työskenteli pitääkseen minut elävien kirjoissa. Moni.

Paljon myöhemmin, kun olin jo ohittanut 80 ikävuoden rajapyykin, osoittautui, että ensinnäkin kärsin vakavasti heikentyneestä veren virtauksesta aortassa ja toiseksi oikeaan keuhkooni oli ilmaantunut uusi, pieni kasvain.

Koska tämä ei ole lääketieteellinen selvitys, totean vain, että aorttaan asennettiin uusi lisäosa, joka maksaa vapailla markkinoilla 20 000 euroa, ja sain sädehoitoa, saan pian taas uudelleen. Se ei ole halpaa.

Joissakin tapauksissa olen tutkinut yksityisiä vaihtoehtoja, mutta he ymmärrettävistä syistä tarjoavat palveluitaan markkinahintaan, kun yhteiskunnan palvelut maksavat alle 40 euroa päivältä.

Jos nyt palaamme olemattomaan yhteiskunnalliseen hyötyyni, voi ehkä sanoa, että kaikki edellä mainittu on ollut rahanhukkaa. Vaihtoehto olisi ollut mahdollinen jo vuonna 2006: antaa kasvaimen levitä ja katsoa, miten käy.

Sitä en halunnut.

Saavutin niin sanotusti normaalin eläkeiän 1990-luvun lopussa. Professorien ja kirurgien on tietääkseni jätettävä tehtävänsä viimeistään 68 vuoden iässä työkyvystä tai henkisestä kapasiteetista riippumatta, kun taas poliitikot ovat valintakelpoisia, ainakin eduskuntaan, minkä ikäisinä hyvänsä. Siinä kategoriassa olin itse aikoinaan vanhin.

Monet yritykset ovat asettaneet johtokuntien jäsenyyden ikärajaksi 70 vuotta, ja taustalla on aina ääneen lausumaton oletus ihmisen höpsähtämisestä vanhuuttaan. Yhteiskunnallinen konsensus tuntuu olevan, että 60–70-vuotias on jo luisumassa kohti vääjäämätöntä loppua.

Oman arvioni mukaan olen 83-vuotiaana täysin työkykyinen, vaikkakin vauhti on vuosien mittaan hiukan hidastunut enkä taida olla ainakaan parempi tenniksenpelaaja kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Käyn varsin usein kuntosalilla.

Jatkuva työnteko ja monien samanaikaisten projektien hoitaminen ei ole tuottanut minulle erityisiä vaikeuksia. Hitauttani kompensoi kokemus, jota on tässä vaiheessa karttunut jo melkoisesti.

Sitä ei aina käytetä hyväksi. Nuoret ottavat vallan sekä vasemmistossa että vihreissä, mutta silti hallitusta johtavat varhaiskeski-ikäiset miehet.

Tietyn yhteiskunnallisen teorian mukaan meidän tulee kuluttaa enemmän, oli kulutettava asia sitten mikä tahansa. Vanhat ihmiset ovat usein hyviä kuluttajia.

En kuitenkaan pysty vastaamaan kuluttajafanaatikkojen huutoon. En suinkaan kuulu siihen melko kadehdittavaankin joukkoon ihmisiä, jotka matkustelevat kaukaisiin maihin joko ryhmissä tai itsenäisesti. Enkä voi laskea itseäni hyvinvointimatkaajaksi, golfia pelaavaksi eläkeläiseksi.

Ei ole minun asiani silti kritisoida heitä, yhtä vähän kuin minun tulee ärsyyntyä siitä, että yhdeksän kymmenestä raitiovaunu-, bussi- ja junamatkustajasta tuntuu keskittyvän ilmeisen tärkeisiin puuhiinsa eri kaliiberin tableteilla ja älypuhelimilla eikä edes huomaa, jos vieressä käytävällä vanhus joutuu seisomaan.

Se, etten kuulu yllä lueteltuihin kategorioihin, ei tarkoita, että tekisin Välimeren-matkojen ja golfkierrosten sijaan mitään muutakaan, mikä olisi suoranaisesti hyödyllistä yhteiskunnalle.

Taiteilijoista ja älymystöstä on harvoin selvää hyötyä. He eivät rakenna taloja tai tehtaita, heidän tuotoksensa eivät kelpaa syötäväksi.

Kun yliopistot karsivat professuureja, pahimmin kärsivät yleensä näennäisesti hyödyttömät aineet kuten humanistiset tieteet. Mitä yhteiskunnallista hyötyä on assyriologista?

Voi tietysti ajatella, että kirjojen kirjoittaminen työllistää vähäksi aikaa muutaman graafikon ja kirjanpainajan, ja jos elokuviani esitetään televisiossa, saatan saada kiitokseksi kirjeen tai sähköpostin. Välillä lukijatkin ottavat yhteyttä. Silti yhteiskunnalliset hyödyt ovat vähäpätöiset.

Kun suuri kustantamo julkaisee syksyn uutuuslistansa, kannessa on vain hymyileviä, kauniita ihmisiä, enimmäkseen nuoria. Minä olen ruma, kuten vanhat ihmiset tapaavat olla, enkä oikein osaa hymyillä.

Silti olen päättänyt uida vastavirtaan ja todeta, että niin kauan kuin herään uteliaana ja ihmettelen huomista, voin sanoa päättäjille, että huolenpito minusta ja muista vanhenevista ehkä kuitenkin kannattaa.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Vanhuus
  • Vanhustenhoito
  • Eläkeläiset
  • Sanoma Pro

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    2. 2

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    3. 3

      Suomalaiset parit muuttavat yhteen yllättävän nopeasti – Yhteen muuttaminen on aina kriisi suhteelle, mutta näin siitä selviää

    4. 4

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    5. 5

      Karkkiautomaatti nousi espoolaiselle juna-asemalle päivässä, mutta lippuautomaattia odotellaan yhä – katso luettelo asemista, joilta ei saa lippuja

    6. 6

      Näin treenaat kuin Iso-Arska: ”Suomen lihaksikkain nainen” näyttää, miten teet oikeaoppisesti tehokkaat liikkeet rinnan, selän ja haban kasvattamiseen

    7. 7

      Käsi kävi tiuhaan matkailijoiden repuilla tiistaina: taskuvarkaat saalistavat nyt Helsingin toreilla ja Kampissa

    8. 8

      Suomen EU-politiikkaa vetää arvostettu, karu ja pelättykin mies – Hän on palvellut viittä pääministeriä, mutta silti hänestä ei löydy edes Wikipedia-artikkelia

    9. 9

      Puolustusvoimien alueella iso maastopalo Hangossa – ”Tämä tulee jatkumaan pitkään”

    10. 10

      Munkkivuoren puukottaja tuomittiin taposta – oikeus ei pitänyt tarinaa jäätelön leikkaamisesta uskottavana

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    2. 2

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    3. 3

      Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen

    4. 4

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    5. 5

      Kallion ydinbaareihin kuuluva Cafe Mascot suljettu toistaiseksi, asiasta ilmoitettiin maanantai-iltana Facebookissa: ”Sata tapahtumaa peruuntuu”

    6. 6

      Suomen EU-politiikkaa vetää arvostettu, karu ja pelättykin mies – Hän on palvellut viittä pääministeriä, mutta silti hänestä ei löydy edes Wikipedia-artikkelia

    7. 7

      Käpylän lonkerovarkauksille saattoi löytyä selitys: greippi vahvistaa huumaavien lääkkeiden vaikutusta – kolesterolilääkkeiden kanssa voi syntyä jopa hengenvaara

    8. 8

      Lahokaviosammal uhkaa panna Helsingin rakentamis­suunnitelmat uusiksi yli 10 000 asukkaan uudessa kaupunginosassa

    9. 9

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    10. 10

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    2. 2

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    3. 3

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    4. 4

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    6. 6

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    7. 7

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    8. 8

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    9. 9

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    10. 10

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    11. Näytä lisää