Valikko

”Senkin läskitankki”, ”kinkku”, ”rumpumaha” – näin ylipainoisia haukutaan Suomessa

Huono kohtelu ja syrjintä haittaavat ylipainoisen elämää usein enemmän kuin terveysongelmat. Tämä käy ilmi HS:n kyselystä, johon vastasi yli 17 000 suomalaista. ”Kaikista tylyimmät kommentit ovat tulleet lääkäriltä ja omalta äidiltä”, kertoo yksi vastaajista.

Miten Suomessa kohdellaan ylipainoisia ihmisiä? Tässä joitakin esimerkkejä:

”9-vuotiaana lääkäri kysyi minulta, haluanko olla isona läskitankki.”

”Isäni kärsi murrosiässä alkaneesta lihavuudestani. Hän lähetti minut kauneushoitolaan saamaan jotain sähköimpulssihoitoa paksuihin sääriini.”

”Saan kuulla töissä asiakkailta palautetta päivittäin (lähihoitajana vanhainkodissa). Kukaan vanhuksista ei puhuttele nimellä, monelle olen ’se lihava likka’, tai saan kuulla olleeni ruoka-aikaan kotona.”

Näin suomalaiset kertoivat Helsingin Sanomien kyselyssä. Siihen tuli netissä yli 17 000 vastausta. Yli neljätuhatta myös kirjoitti kokemuksiaan avovastauksiin. Kyselyn laati Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmä.

Selväksi tuli, ettei lihavuus todellakaan ole vain terveyteen liittyvä asia.

”Lihavuus on monelle sosiaalinen ongelma enemmän kuin terveydellinen ongelma. Vaikka lihavuudesta puhutaan usein terveyden kautta, ihmisten kokemukset ovat ihan muuta”, sanoo tutkija Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta.

Painon kasvaessa alkaa huomauttelu, ja kun painoa vielä tulee lisää, rupeaa saamaan huonoa kohtelua työpaikalla, terveydenhuollossa ja palvelutilanteissa, tulee sosiaalisia paineita ja mahtumisongelmia. Ne haittaavat ylipainoisten elämää enemmän kuin terveysongelmat.

Tutkimuksen tulosten mukaan onnellisuus vähenee sitä mukaa, kun paino kasvaa, ja näin käy iästä, sosiaalisesta asemasta ja perhemuodosta riippumatta, kertoo aineistoa analysoinut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.

”Tyytyväisyyttä vähentää todennäköisesti lihavuuden aiheuttama stigma. Lihavuuden myötä ihmiset saattavat kokea syrjintää, häpeää ja syyllisyyttä”, hän sanoo.

(Juttu jatkuu videon jälkeen.)

Kysely tehtiin viime kesänä. Valtaosa vastaajista oli naisia, mutta miehiäkin oli mukana 2 900, mikä on kansainvälisestikin mitattuna paljon. Miesten kokemuksia ulkonäköpaineista on aiemmin kuultu vähän, tutkijat kertovat.

Kaikki vastaajat eivät olleet lihavia, vaan 40 prosenttia oli painoindeksiltään normaaleja. Vastaajien keskimääräinen painoindeksi oli vain yhden pykälän korkeampi kuin suomalaisten keskiarvo. Silti melkein kaikki olivat kokeneet ulkopuolelta tulevaa painetta laihduttaa.

Vain 80 prosenttia vastaajista oli tyytyväisiä ulkonäköönsä. Naisista 90 prosenttia oli kokenut painetta laihduttaa ja miehistäkin 70 prosenttia.

Kun ihmisiltä kysyttiin, miksi he ovat laihduttaneet, yksi vastaus oli täysin ylivoimainen: ulkonäkösyyt. Noin 80 prosenttia oli laihduttanut ulkonäkösyiden vuoksi. Terveyssyistä oli laihduttanut alle 20 prosenttia.

”Vaikka vallitsevasta terveyskeskustelusta voisi päätellä, että juuri terveys on ihmisille se tärkein asia, näin ei ole”, sanoo Hannele Harjunen.

Harjusen mukaan tämä osoittaa, että paheksuva puhe esimerkiksi lihavuuden aiheuttamista terveyskuluista ei johda toivottuun tulokseen.

”Morkkaaminen ei auta. Vaikka syyllistettäisiin terveysasioilla, se ei vaikuta.”

Kaikkein eniten olivat elämänsä aikana laihduttaneet kaikkein lihavimmat. Osa heistä oli yrittänyt laihduttaa koko ikänsä. Osa oli onnistunutkin, mutta kilot olivat tulleet takaisin. Pysyvän muutoksen aikaan saaminen on vaikeaa.

Paineet laihduttamiseen tulevat vastaajien mukaan usein kotoa, omalta perheeltä, sekä terveydenhuollosta. Avovastauksissa ne nousevat esiin yhä uudelleen.

”Eniten ongelmia on ollut kasvuvuosina suhteessani äitiini, joka nalkutti syömisestäni, ja terveydenhoitajat olivat aina kimpussani, elin hirveän painostuksen alla.”

”Pahimmat kommentit olen saanut äidiltäni, joka on itse kokenut olevansa aina lihava ja laihduttanut niin kauan kuin muistan ja seissyt alusvaatteillaan peilin edessä kourien mahaansa. En olisi koskaan ajatellut olevani lapsena ja nuorena ylipainoinen ilman hänen jatkuvaa kommentointiaan. Kuvista näen, että olin normaalipainoinen.”

”Koen eniten painetta isältäni, joka on hyvin urheilullinen ja paheksuu lihavuutta. Koen, etten kelpaa hänelle tällaisena.”

”Perheeni suusta kuulen usein, kuinka jään ikuiseksi vanhaksipiiaksi, koska olen lihava.”

”Oli yleinen vitsi sukulaisten kesken, kun mummi sanoi, että ’nyt M. tulee, laittakaa jääkaapin oveen lukko’. Kesäisin minua kutsuttiin grillatuksi lihapullaksi ja talvisin kinkuksi. Opin nauramaan mukana.”

”Juhlissa siskoni katsoi minua päästä varpaisiin ja alkoi puhua kaupasta, josta hänelle ei löydy vaatteita, koska ne kaikki ovat ’hevosen kokoisia’. Samoissa juhlissa veljeni kiekaisi, että kylläpä olet lihava ja etkö pelkää diabetesta. Mieheni ’pelkäsi’, että sänkymme särkyy intiimissä kanssakäymisessä. Seksielämämme hiipui ja sammui.”

”Äiti tokaisi minun olevan lehmä, kun olin 11.”

Tutkija Hannele Harjunen sanoo, että äitien suuri rooli johtuu osin tunnesuhteesta: juuri äidiltä lapsi odottaisi hyväksyntää.

”Joskus on kyse aika pienistä asioista, äidin puolihuolimattomasta huomautuksesta, katseesta, yksittäisistä hetkistä, joiden muisto on kuitenkin jäänyt kaivelemaan vuosiksi. Joskus taas on kyse koko ajan kontrolloivasta äidistä, joka vie vaikka leivän lapsen kädestä”, Harjunen sanoo.

Terveydenhuollon ammattilaisten loukkaavia kommentteja monet muistavat jo neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta lähtien. Se on yleinen lapsuuden traumojen lähde.

Aikuisena taas monet ovat kokeneet, ettei lääkäriltä saa todelliseen vaivaan hoitoa, kun kaikki huomio kiinnittyy lihavuuteen.

”Menin lääkäriin flunssan vuoksi, ja lääkäri esitelmöi puoli tuntia erilaisista laihdutusohjelmista. Flunssa jäi hoitamatta.”

”Terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat julmimpia: kun iloitset muutaman kilon laihtumisesta, kukaan ei iloitse kanssasi.”

Mitä isompi ihminen on, sitä enemmän huomio keskittyy painoon, tutkija Harjunen sanoo. Terveys ja kunto eivät tunnu olevan niin tärkeitä kuin punnitut kilot.

Myös media tuottaa ulkonäköpaineita. Niistä kärsivät eniten kaikkein laihimmat ja kaikkein ylipainoisimmat. Paineet eivät kuitenkaan yleensä saa alkuaan mediasta.

”Ensimmäinen muisto, sen tajuaminen, että on lihava, tapahtuu usein lapsuudessa, vanhempien tai kavereiden takia. Media voi sitten lisätä ja ylläpitää paineita”, Harjunen selittää.

Jotkut kuitenkin tunnistavat juuri me­dian vaikutuksen itsessään. Näin yksi vastaajista:

”Pienenä luulin, että minustakin tulee automaattisesti isona semmoinen sievä edustava missi ja että äitini ei ollut ns. oikea nainen, kun ei vastannut median kuvaa. En ole lihava mutta en hoikkakaan. Silti koen, etten fyysisesti riitä, sillä nykyinen ihanne tuntuu olevan koko ajan sirompaan päin. Ja että osa miehistäkin on sisäistänyt median naisihannekuvan todellisuutena.”

Hän kertoo liikkuvansa sateenkaariporukoissa ja nähneensä, että nykyiset ihanteet vaikuttavat myös sukupuolirooleihin.

”En yhtään ihmettele, että nuorissa tuntuu olevan koko ajan enemmän trans­ihmisiä ja muuta queer-henkistä sakkia. Enää ei olla ihmisiä, vaan sukupuolia, ja sukupuolinakin joitain kärjistettyjä pinnallisia ominaisuuksia. Omasta elämänpiiristäni katsottuna on yhä hankalampaa olla nainen...”

Kuka sitten on lihava ja kuka on normaalipainoinen? Lääketieteellisesti sen kertoo paino­indeksi eli BMI-arvo, joka on pituuden ja painon suhdeluku. Maailman terveysjärjestön eli WHO:n painoindeksiluokitus menee näin: sairaalloinen alipaino, merkittävä alipaino, normaalia alhaisempi paino, normaali paino, lievä ylipaino, merkittävä ylipaino, vaikea ylipaino, sairaalloinen ylipaino.

”On vain kapea tila, joka on normaali – ja silloinkin pelkää muuttuvansa. Hoikkuuden paineesta puhuvat kaikki, myös normaalipainoiset”, Harjunen sanoo.

Lääketieteen asettama vaatimus on vielä tiukempi kuin kansan oma. Vähän yllättävää ehkä, mutta tutkimuksen mukaan ihmiset arvioivat itsensä yhden pykälän hoikemmiksi kuin he lääkärien mukaan ovat. Jos luuli olevansa normaali, oli lääkärien luokituksella jo lievästi ylipainoinen. Hyvin laihoiksi itsensä kokevat olivat lääkärien mittapuulla vain hitusen alle normaalipainon.

”Sosiaalinen ja kulttuurinen käsityksemme siitä, kuka on lihava ja kuka laiha, on lievästi ristiriidassa sen kanssa, mitä lääketieteellinen luokitus kertoo”, Harjunen sanoo.

Helposti kuvitellaan, että lääkärien mukaan vaikeasti ylipainoiseksi luokiteltu on jo petipotilas. Ei ole, heitä kävelee kadulla vastaan koko ajan, Harjunen sanoo. Myös hyvin lihaksikkaan ihmisen paino­indeksi on korkea.

Miehet ovat usein ankaria suhteessa omaan ja myös muiden painoon. Mutta he eivät selvästikään usein tiedä omaa painoindeksiään.

”He saattavat sanoa, etteivät ole itse tekemisissä lihavien kanssa, vaikka ovat ilmoittamansa pituuden ja painon perusteella itse luokiteltavissa lihaviksi”, Harjunen sanoo.

Sukupuoli vaikuttaa ulkonäköpaineisiin, se tuli tutkimuksessa todistettua. Naiset saavat ylipainon takia enemmän huonoa kohtelua kuin miehet.

”Kuitenkin nyt tuli selvästi esiin, että nämä asiat koskevat myös miehiä. Ja miehet haluavat, että siitä puhutaan enemmän”, Harjunen sanoo.

Miten naisten ja miesten osa eroaa? Tutkimuksessa kävi ilmi, että naisia kohdellaan useammin huonosti terveydenhuollossa. Miehiä kohtelevat huonommin ystävät ja työkaverit. Tutkija Harjunen puhuu joukkueurheilun ja saunailtojen hengestä.

”Kuvitellaan, että miehille saa sanoa vapaammin vaikka mahan kasvusta. Ei oleteta lihavuuden olevan miehille ongelma, mutta kyllä se on”, hän sanoo.

Näin yksi miehistä kertoo:

”On kummallista, miten suorasukaisesti jotkut ihmiset kommentoivat muiden ulkonäköä, puolituttujen, tuttujen, ystävien. Ja suoraan päin naamaa, ilman mitään hienotunteisuutta. ’Vittu, sä oot lihonut!’ ’Onpas ukko päässyt pulskistumaan...’ Toki näitä ihmisiä on pieni vähemmistö.”

Tutkimuksesta näkee, että ulkonäköpaineet eivät koske ainakaan yhtä paljon 50–60-vuotiaita miehiä, niitä kokee enemmän nuorempi polvi, Harjunen kertoo.

Vanhemmat miehet suhtautuvat omaan lihavuuteensa huumorilla. Kaikukoppaa on kertynyt, he saattavat sanoa. Miesten painoa onkin ennen karnevalisoitu ja pidetty Mr. Kaljamaha -kisoja, kun naisille vastaavaa ei olisi voinut kuvitella. Eikä enää miehillekään.

Miesten ulkonäköpaineet on julkisesti aika lailla sivuutettu. Naisten painovapauden puolesta on maailmalla monenlaista aktivismia ja liikehdintää. Suomessakin rehevien naisten burleskishow on muotia, ja keväällä puhutti Raisa Omaheimon kirjoittama ja esittämä Läski-näytelmä. Miehillä ei ole vastaavaa.

Miesten ulkonäköä kommentoidaan julkisuudessa kyllä harvemmin mutta säälimättä. Feministeille sovinismin ja seksismin perikuva on usein keski-ikäinen mies, jolla on kalapuikkoviikset ja möhömaha – vaikka asenteet eivät liity ulko­näköön.

Miehillä pilkan aihe on lihavuuden lisäksi hintelyys ja lyhyys, varsinkin yhdistettynä nuoruuteen. Heidän vartaloihanteensa on atleettisempi kuin naisten.

”Töissä esimiesasemassa olevat miehet tai kollegat eivät ottaneet vakavasti ’nuorta kukkakeppiä’. Vanhemmat ja sukulaiset päivittelivät hoikkuutta ja sanoivat, että ’sinun pitäisi vähän miehistyä’, joka tarkoitti pelkkää ulkomuotoa, sillä muu elämä koulutuksineen ja töineen oli aivan kunnossa. Kaveripiirissä pilkattiin hoikkuudesta ja lihaksettomuudesta, eivätkä naisetkaan ulkomuodolleni hurranneet.”

Hoikat valittivat kyselyssä, että vain laihoille huomautellaan ulkonäöstä, mutta lihaville ei. Se ei ole totta, sanoo Harjunen. Lihavat kuulevat kommentteja todella paljon. Ja kaiken kokoisten olisi hyvä antaa olla rauhassa, hän muistuttaa.

Lähes 70 prosenttia vastaajista koki, että oli tullut huonosti kohdelluksi vartalonsa koon perusteella. Oli huutelua, kommentointia, kiusaamista. Lähes puolet koki tulleensa joskus syrjityksi kokonsa takia.

Lihavia haukutaan kadullakin.

”Kaupassa tuntemattomat tulevat arvostelemaan painoani pelkästään sen takia, että ostin sika-nautajauhelihaa sen 10 prosenttia rasvaa sisältävän jauhelihan sijaan. Grillille mentäessä minulle huudettiin, että minun pitäisi lähteä pois maailmaa rumentamasta läskeilläni.”

”Eniten ihmettelen sitä, että tuntemattomat miehet nimittelevät ja huutelevat kadulla ylipainoisille naisille tai jopa alaikäisille tytöille. Tällaista kohtelua en ole nähnyt missään muualla kuin Suomessa. Eivätkä pelkästään humalaiset pultsarit, vaan esimerkiksi miehet autoistaan. Minua on nimitetty rumpumahaksi, löysäksi, lehmäksi ja huoraksi, vaikka en ole tehnyt muuta kuin kävellyt kyseisten henkilöiden ohi, mitään sanomatta, heihin katsomatta.”

”Erakoiduin yli kolmeksi vuodeksi kotiini tuntemattoman nuoren miehen läskiteltyä minua ja syljettyä päälleni torilla keskellä kirkasta päivää. Liikalihavuus tuntuu olevan useimmille muille ihmisille tärkein minua ja persoonallisuuttani määrittävä tekijä.”

Olennaista on, että lihavuudesta seuraa paljon muitakin ongelmia kuin huomauttelua. Kun painoindeksi on yli 30, voi tulla ongelmia työpaikkahaastatteluissa, palveluiden saamisessa ja mahtumisessa, selittää Harjunen. Tuolit ovat liian pieniä, turvavyöt eivät yllä kiinni, sopivia vaatteita on vaikeampi löytää...

”Löydän itseni miettimästä, olenko todella näin iso, ja kauppareissun jälkeen kysymys kypsyy lopulta johtopäätökseksi: olen niin iso, että minua varten on kaupassa oma osastonsa. Kengätkin myydään numeroittain, mutta ei niitä jaeta erikseen ’normaaleihin’ ja ’tosi isoihin’, joten miksi niin tehdään vaatteilla?”

”Kamalinta on mennä huvipuistoon. Haluaisi mennä lapsensa kanssa laitteisiin, mutta kaikissa ei mene turvakaaret kiinni. Se on nöyryyttävää.”

Ylipaino vaikuttaa myös työelämässä. Siitä kirjoitettiin vastauksissa paljon.

”Työhaastatteluissa olen usein nähnyt pettymyksen tai inhon ilmeen, kun olen kävellyt sisään haastatteluhuoneeseen. Läskiä työntekijää ei herkästi palkata, koska se on kaikkien mielestä laiska eikä jaksa.”

”Työpaikalla olin varoittava esimerkki: älä syö pullaa, ettet tule NOIN lihavaksi. Tuoli piti uusia, kun entinen ei kestänyt. Siinä riitti muille nauramista moneksi kuukaudeksi.”

”Työskentelin kymmenen vuotta alalla, jossa lihavat naiset halutaan pitää poissa silmistä. Oli rankkaa joutua huomaamaan, että lihavien syrjintä on niin raakaa ja yleistä. En saanut osallistua esimerkiksi sellaisiin koulutuksiin tai edustustilaisuuksiin, joissa oli asiakkaita paikalla. Niiden ajaksi minulle määrättiin aina jotain puuhaa toimistolla. Siellä sitten yksin tein töitä muiden juhliessa, minä, firman ainoa ylipainoinen.”

Monet ylipainoiset kokevat, että joutuvat lähtemään elämässä kuin takamatkalta päästäkseen samaan asemaan kuin muut.

”Aloittaessani luokanvalvojana uudessa koulussa oppilaat kävivät kurkkaamassa luokkaan sisälle ja kuulin heidän huutavan toisilleen ’voi vittu, tollanen valtava läski’. Ennen kuin olin sanonut heille sanaakaan. Tällaisesta lähtökohdasta monen lihavan ihmisen on aloitettava ihmissuhteiden rakentaminen.”

Tässä tapauksessa kävi hyvin, opettajasta tuli oppilaiden suosikki.

Lihavuus on yhteiskunnallinen ongelma. Se yhdistetään mielikuvissa työväenluokkaan. Tutkimuksen mukaan lihavuus vähenee, kun koulutustaso nousee.

Ammattikoululaiset ovat lihavampia, kun taas ylioppilaat, yliopistokoulutuksen saaneet ja tohtorit painavat vähemmän. Maaseudulla väki on lihavampaa kuin pääkaupunkiseudulla.

Lihavimpia ovat ne vähän koulutetut, jotka ovat jääneet työmarkkinoiden ulkopuolelle. Joukosta erottuvat varsinkin alle 60-vuotiaina eläkkeellä olevat.

Hoikkuus ja trimmattu ulkonäkö liitetään uusliberaaliin ajatteluun, jossa lihavuus nähdään tehottomuuden ja rappion merkkinä. Ja terveyttäkin arvotetaan talouden mittarein.

”Miehenä ja vasemmistolaisena feministinä on helpompaa olla lihava”, kirjoittaa yksi vastaaja. Huomauttelua kuulee vähemmän, mutta parisuhdemarkkinoilla hänelläkin on ongelmia eikä tinderissä tule treffitärppejä.

Kaikki korkeasti koulutetut ja hyvässä asemassa olevat eivät tietenkään ole hoikkia. Heidänkin joukossaan on ylipainoisia, vaikka vähemmän. Millaista se on?

Vastaajissa oli satoja tohtoritason koulutuksen saaneita, ja jotkut elävät kirjoitusten perusteella hyvinkin sofistikoituneessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Silti myös he kokevat työssä kiusaamista, kommentointia ja väheksyntää.

”Asemani vuoksi kukaan ei uskalla sanoa mitään suoraan, mutta nuorten naisten ilmeet ovat usein avoimen halveksuvia, kun he katsovat minua ja habitustani.”

”Olen ammatiltani oopperalaulaja, isokokoinen ja muodokas kyllä mutta liikkuva, hyväkuntoinen ja lihaksikas – fyysisessä työssä ei huonokuntoinen plösö pärjää. Olen useamman kerran saanut koe­laulussa kuulla, että vaikka laulan raadin mielestä erittäin hyvin, minua ei voi palkata johonkin rooliin, sillä ’yleisö ei pidä uskottavana romanttista sankaritarta, jos tämä on ylipainoinen’. Joopa joo, pyöreään naiseen tarinan sankari ei voisi koskaan tosielämässä rakastua!”

Mielikuvissa oopperalaulaja on aina iso. Mutta vastaaja kertoo, että silläkin alalla ulkonäkövaatimukset ovat korostuneet.

Se, miten ympäristö suhtautuu lihavuuteen, tulee räikeästi esiin, kun paino muuttuu. Niin kertovat monet vastaajat.

”Tuli sellainen tunne, että minut otettiin ensimmäistä kertaa ammatillisesti ’tosissaan’, kun olin saavuttanut normaalipainon. Se oli jotenkin järkyttävä havainto, koska itse tiesin, etten ollut ammatillisesti yhtään sen pätevämpi.”

”Vuonna 2008 laihdutin yli 80 kiloa ja huomasin, kuinka suhtautuminen minuun muuttui täysin. Osaltaan se oli jopa pelottavaa, koska olin aina aiemmin ollut ylipainoinen. Sain kutsuja treffeille, juhliin, urheilemaan, rannalle, ja tunsin lähestulkoon olevani julkkis. Näitä kutsuja sateli ihmisiltä, jotka olivat olleet elämässäni vuosikausia. Nyt olen uudestaan lihava, ja jälleen huomaan sen, että minua kohdellaan kuin olisin jotenkin vajaaälyinen. Voitte myös uskoa, että kutsujen määrä vähenee sitä mukaa kun kiloja tulee lisää.”

Onnellisuus vähenee tutkimuksen mukaan saamaan tahtiin, kun paino nousee. Näin käy kaikille, eikä se riipu iästä, ammatista, asemasta, sukupuolesta tai perhetilanteesta.

Normaalipainoiset ovat kaikkein onnellisimpia. Painon kasvaessa onnellisuuden määrä laskee lineaarisesti. Alipainoisetkin ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin lihavat.

Jotkut ovat epätoivoisia.

”Itsemurha käy säännöllisesti mielessä, mutta kun ei minusta saisi edes kaunista ruumista. En voi ajatella sitä häpeää, kun ruhoani jouduttaisiin liikuttelemaan ja pesemään. Olen lykännyt lähes kaikkia unelmiani rumuuteni ja lihavuuteni vuoksi”, kirjoittaa akateemisesti koulutettu nainen.

Ympäristö kiinnittää lihavuuteen paljon huomiota. Silti monet kokevat, että he jäävät ongelmiensa kanssa yksin. Ei tule tukea eikä apua. Päinvastoin.

Moni tuntee, että saadakseen kannustusta ja apua pitäisi ensin sulkeutua kotiin ja laihduttaa yksin. Vasta sen jälkeen on sopiva tulemaan kuntosalille, eikä lenkkipolulla pilkata tai tanssilattialla naureta. Vasta sitten saa hoitoa.

”Terveydenhuollon henkilöstö puhuu 20 kilon laihduttamisesta rintasyövän korjausleikkauksen saamiseksi kuin se olisi niin yksinkertainen juttu, että naps vaan.”

Moni kokee, että ylipainoisia pidetään tyhminä. Kysytään, oletko ajatellut laihduttaa, vaikka tuskin se ajatus on yhdellekään lihavalle uusi.

Ylipaino altistaa monille vakaville sairauksille, kuten diabetekselle. Ylipainon ja terveyden suhde on kuitenkin monimutkainen asia, eikä pelkkä paino kerro kaikkea.

Osa vastaajista on itse terveydestään huolissaan ja haluaisi laihtua. Mutta miten? Monessa kunnassa tilanne on se, ettei terveyskeskuksesta saa mitään hoitoa ylipainoon. Näin totesi Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen HS:ssa tänä keväänä (28.4.). Pietiläinen oli huolissaan siitä, että ylipainon hoito on Suomessa mennyt takapakkia eikä esimerkiksi lihavuusleikkauksia tehdä tarpeeksi.

HS:n kyselyssä esimerkiksi mielenterveyspotilaat kirjoittivat, ettei kukaan piittaa siitä, jos heidän lääkityksensä lihottaa. Silloin painon aiheuttamilla terveysriskeillä ei tunnu olevan mitään merkitystä.

Keskustelu lihavuudesta on täysin ristiriitaista, sanoo tutkija Harjunen. Tämä näkyy sekä kyselystä että julkisesta puheesta. Vaikka muka on kyse terveydestä, huomio kiinnittyy ulkonäköön ja painoon.

Ihminen voi olla lihava ja terve. Terveyttä voi lisätä esimerkiksi liikunnalla, vaikka paino ei putoaisikaan. Mutta liikuntaan voi olla korkea kynnys, kun pelätään, miten muut suhtautuvat.

”Jos oltaisiin oikeasti huolissaan lihavien terveydestä, ei huudeltaisi loukkauksia, kun he kuntoilevat. Mitä lihavampi vastaaja, sitä enemmän hän koki urheilutilanteissa huonoa kohtelua”, Harjunen sanoo.

Lihavuudesta on tehty osa viihdebisnestä, tosi-tv:n materiaalia. Mikä muu terveysongelma voisi olla samassa asemassa? Jos lihavuus olisi ensisijaisesti suuri terveysongelma, suhtautuminen olisi toisenlaista, uskovat tutkijat.

”Ei sydäntautipotilaita tai kuuroja kohdella niin, että koko kansakunta mediaa myöten vinoilee heille koko ajan”, tutkija Harjunen sanoo.

On aika tunnustaa suoraan, että kyse on paljon muusta kuin terveydestä. Eikä terveys tällä menolla parane.

Ihmiset on jätetty yksin ratkaisemaan sosiaalista ongelmaa, tutkija Harjunen sanoo.

Ylipainoisen ihmisen onnellisuus, tyytyväisyys elämään, hyvinvointi ja jopa terveys eivät ole vain itsestä kiinni. Kun vastaajat kertovat hyvistä kokemuksista ja siitä, mikä heitä on auttanut, yhä uudelleen toistuu sama asia: tärkeitä ovat toiset ihmiset. Yksikin ihminen voi riittää.

”Onnekseni löysin miehen, joka rakastaa minua tällaisena pullukkana.”

”Nykyisin olen kohtuullisen sinut itseni kanssa, johtuen ihanasta puolisostani ja vilkkaasta seksielämästä.”

Ylipainoinen ihminen voi olla onnellinen, todellakin! Hän voi hyväksyä itsensä ja tulla hyväksytyksi.

Yksin se ei vain onnistu.

”Olen tiennyt noin 5-vuotiaasta lähtien olevani läski, ja se määrittää minua vahvasti. En tiedä varmasti, mutta voisin kuvitella, että sen ikäisen tytön pitäisi saada tuntea itsensä maailman ihanimmaksi prinsessaksi niin halutessaan, arvottoman läskin sijaan.”

”Olen vakuuttunut, että jos lihavuus olisi yleisesti hyväksyttyä ja lihavilla ihmisillä olisi ’oikeus’ hyväksyä ja rakastaa itseään, lihavuus vähenisi heti. Ihminen, joka rakastaa itseään, haluaa myös pitää itsestään huolta.”

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Työntekijän terveyden tuhonneen vantaalaiskoulun lattian alta löytyi silkkaa vettä – myös ilkivalta on pahentanut tilannetta

    2. 2

      ”Ahne”, ”ikävä tapaus”, ”nuoria naisia lähentelevä outolintu” – tv-pomo Jorma Sairasen muistelmissa Spede, Petelius ja muut tv:n kultakauden suosikit saavat huutia

    3. 3

      Miksi saunassa muka pitää olla alasti? Ei kai ihmisen alapää ole yhtään uimapukua hygieenisempi

    4. 4

      Lapsettomuus on karu yllätys vanhemmaksi haluaville – ”Anna anteeksi ettei sinusta tullutkaan äitiä”

    5. 5

      Nyt Netflix epäonnistui pahasti – menestykseksi odotettu sarja Iron Fist on täysi floppi, selitämme miksi

    6. 6

      Kansalaiset nousivat kesäaikakapinaan – aloite viisarien kääntelyn lopettamisesta otti huiman kirin ja menee eduskunnan käsiteltäväksi

    7. 7

      Mielenosoitukset lietsonut Aleksei Navalnyi on vaikea pala Putinille

    8. 8

      Suupielet halkeavat, hiukset putoavat ja väsyttää – onko kyse keväisestä vitamiinien puutteesta?

    9. 9

      Lapsille annetaan nyt uusvanhoja ja raamatullisia nimiä – Frozenin siivittämä Elsa-buumi hiipui, Sofia ja Onni palasivat kärkeen

    10. 10

      Oikeus passitti oppositiojohtaja Navalnyin vankeuteen 15 päiväksi – Moskovassa pidätettiin jopa tuhat ihmistä sunnuntaina

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Miksi saunassa muka pitää olla alasti? Ei kai ihmisen alapää ole yhtään uimapukua hygieenisempi

    2. 2

      Sunday Times: Trump ojensi Merkelille 350 miljardin euron laskun Nato-puolustuksesta

    3. 3

      ”Ahne”, ”ikävä tapaus”, ”nuoria naisia lähentelevä outolintu” – tv-pomo Jorma Sairasen muistelmissa Spede, Petelius ja muut tv:n kultakauden suosikit saavat huutia

    4. 4

      Kansalaiset nousivat kesäaikakapinaan – aloite viisarien kääntelyn lopettamisesta otti huiman kirin ja menee eduskunnan käsiteltäväksi

    5. 5

      George W. Bush vangitsi tauluihinsa Irakissa vammautuneen sotilaan katseen – näin suomalaisgalleristi arvioi maailmalla kehutun presidentin kyvyt

    6. 6

      Kananmuna onkin terveellistä – uudet tutkimukset kumoavat tiedon kolesterolipommista

    7. 7

      Helsingin Jätkäsaari on tyylikäs, mutta värien kanssa riehuminen ärsyttää niin naapureita kuin arkkitehtuuri­kriitikoitakin

    8. 8

      Nyt Netflix epäonnistui pahasti – menestykseksi odotettu sarja Iron Fist on täysi floppi, selitämme miksi

    9. 9

      Mätä brassiliha järkyttää, mutta Suomessakin kuluttajaa sumutetaan – ihan joka päivä

    10. 10

      Maailmanselitysten uusi supertähti povaa, että ihmislaji on tulossa tiensä päähän

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    2. 2

      Vanha hinnasto saattaa olla arvokkaampi kuin romaani eivätkä Myrna-kupit kiinnosta ketään – asiantuntijat kertovat, mitkä käytetyt tavarat nyt käyvät kaupaksi

    3. 3

      En halua olla sukupuoli­neutraali, haluan olla nainen – kotona pesen mielelläni mieheni pyykit

    4. 4

      Jopa puolet liikunnan harrastajista treenaa liian lujaa, sanoo asiantuntija – Iltakävely voi usein olla hikilenkkiä parempi

    5. 5

      Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

    6. 6

      Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

    7. 7

      Ottelun parhaaksi pelaajaksi valitun hyökkääjän tunteellinen emämoka: kiitti haastattelussa vaimoaan – ja tyttöystäväänsä

    8. 8

      Finnair perui koko kesän Miamin-lennot – mitä lentoyhtiössä oikein tapahtuu?

    9. 9

      Vanhuksia on jäänyt ilman ruokaa Helsingissä, eikä edes kaupunki tavoita uutta lähettiyritystä – lopulta kotihoito tilasi ruokaa Helvi Ukkola-Saariselle, 91

    10. 10

      Sanna Stellanin talo paljastui homepommiksi – Vakuutus ei korvaa totaalisesta remontista senttiäkään

    11. Näytä lisää