Valikko
Sunnuntai

Onko maailma tullut hulluksi – vai oliko se hullu jo valmiiksi?

Kun maailmanhistoriaa seuraa älypuhelimesta Sipoon saaresta, se on kaoottista, hirvittävän nopeaa ja vaikeasti ennustettavaa, kirjoittaa HS:n toimittaja Tommi Nieminen. Brexit, Nizza, Istanbul ja Trump kertovat uudesta aikakaudesta, joka on syntynyt vuonna 2008 alkaneiden talouskriisien ahdingosta. Nyt olemme vaihtaneet älyn tunteisiin ja yhteistyön nationalismiin.

Maailmanhistoria yllätti minut housut kintuissa.

Kun sotilaat Istanbulissa ja Ankarassa aloittivat vallankaappauksen toissa perjantaina kello 22.50, kyhjötin mummonmökissä Sipoon saaressa. Olin univelassa ja kalsareissani, aikeissa painua nukkumaan, mutta avasin vielä Twitterin.

Sotilaat sulkivat Bosporinsalmen siltoja. Twitter piipitti kiihkeästi #coupia, vallankaappausta.

Minulle tuiki tuntemattomat turkkilaiset, joku Ali ja joku Reza ja joku Fatih, viestittivät reaaliaikaisesti, minuutti minuutilta, mitä Istanbulin ja Ankaran kaduilla tapahtuu. Hetkeä myöhemmin Turkin hallinto pani Twitterin nurin maan tietoverkoissa.

Heräsin seitsemän tuntia myöhemmin. Olin yhä kalsareissani Sipoon saaressa. Avasin Twitterin, joka piipitti taas kiihkeänä: vallankaappausyritys oli kaatunut noin viideltä aamulla Turkin aikaa.

Se oli kestänyt kuusi tuntia. Osa sotilaista makasi jo alastomana pidätyskeskuksessa. Pian historia otti jo lisää vauhtia: viisi vuorokautta myöhemmin presidentti Erdoğanin hallinto oli pidättänyt tai erottanut jo noin 60 000 turkkilaista sotilasta, poliisia, yliopistotutkijaa, toimittajaa, tuomaria ja opettajaa.

Ohhoh... Onpa nykyaika nopeaa.

Olen syntynyt vuonna 1973, hetki ennen öljykriisiä ja Israelin, Egyptin ja Syyrian välistä Jom Kippur -sotaa, joita en onneksi voi muistaa.

En muista elämäni ajalta myöskään toista yhtä lyhyttä vallankaappausyritystä kuin Turkin toissa viikkoinen. Aina ne vähintään kolme päivää ovat kestäneet, kuten Gennadi Janajevin votkakäyttöisen nelivetojuntan yritys Neuvostoliitossa elokuussa 1991.

Turkin kaappausyrityksessä epäilyttävintä oli se, että se oli aikakautensa peilikuva – hätiköity kuin 140 merkin twiitti. Se ilmaantui twiittivirtaan kuin tyhjästä, ja sinne se myös haihtui. Kumouksen torjunut presidentti Erdoğan marssittaa nyt 80 miljoonan asukkaan Nato-maata yhä päättäväisemmin kohti islamistista diktatuuria.

Vuosina 2015 ja 2016 on tapahtunut ihmeellisiä asioita – ja niitä on useita.

Itä-Ukrainan, Syyrian ja Irakin sodat jatkuvat. Yli miljoona ihmistä vaelsi kriisipesäkkeistä Eurooppaan. Mielenterveysongelmainen perämies ohjasi Germanwingsin matkustajakoneen vuorenrinteeseen Ranskan Alpeilla. Islamistit räjäyttivät Metrojetin matkustajakoneen Siinain yläpuolella.

Kreikka ajautui maksukyvyttömyyteen, nyt merihädässä on Italia. Pyhiinvaelluksen joukkopaniikissa Mekassa rusentui hengiltä noin 2 400 ihmistä. Venäjä liittyi Syyrian sotaan. Tuli brexit. Pariisissa, Brysselissä, Istanbulissa ja Bagdadissa tehtiin isot terrori-iskut.

Hankalasti hahmotettavat epidemiat, kuten Trump-ilmiö, zikavirus ja Pokémon Go, leviävät.

Kun mannerlaatat liikkuvat, on etsittävä vanha ja paksu tammi, johon nojata.

Nojaan historioitsija Eric Hobsbawmiin. Neljä vuotta sitten kuollut Hobsbawm oli megaluokan intellektuelli. Hän kirjoitti neliosaisen tiiliskivisarjan siitä, kuinka maailmanhistoria on edennyt Ranskan suuresta vallankumouksesta vuonna 1789 meidän aikakaudellemme. Se auttaa näkemään, kuinka olemme tähän tulleet.

Vedetään ensin hetki henkeä.

Sitten otetaan yhä kovempi vauhti historiasta.

Vuodet 1789–1848. Vallankumouksien aika. Aikakausi päättyi Euroopan hullun vuoden 1848 kansannousuihin, joilla horjutettiin monarkioita ja feodaalijärjestelmää.

Vuodet 1848–1875. Pääoman aika. Kapitalismin nousukausi, jossa teollinen vallankumous yhdistyi talouden vapauttamiseen, siirtomaavaltojen laajentumiseen ja orjuuden poistamiseen.

Vuodet 1875–1914. Imperiumien aika. Kaksitoista läntistä siirtomaavaltaa kahmi noin neljänneksen maapallon maa-alueiden pinta-alasta. Optimismin aika.

Vuodet 1914–1947. Katastrofin aika. Maailma sortui nationalismiin, militarismiin ja kahteen äärimmäiseen maailmansotaan.

Vuodet 1947–1973. Kultainen aika. Jälleenrakennuksen, taloudellisen vaurastumisen ja suhteellisen vakauden aika, joka perustui kylmään sotaan ja niin sanottuun kauhun tasapainoon.

Vuodet 1973–1991. Kriisin aika. Öljykriisi ja maailmantalouden romahdus. Lähi-idän levottomuudet, kansainvälisen terrorismin nousukausi sekä sosialistisen maailman taloudellinen ja moraalinen romahdus.

Tähän pisteeseen Hobsbawm sitten pysähtyi, vuoteen 1991. Hän päätti, että Neuvostoliiton lopusta alkaa maailmanhistorian seuraava aikakausi. Siitä Hobsbawm ei koskaan ehtinyt kirjoittaa.

Aikakautemme on siis nyt nuori aikuinen. Noin kaksikymmentäviisivuotias.

Hieman eksyksissä.

Kuten me kaikki.

Euroopan historian professoriLaura Kolbe vastaa kännykkään paikallisjunassa Amsterdamin keskustasta Schipholin lentoasemalle. Sovimme, että puhumme lentokentän turvatarkastukseen asti – ja lisää heti sen jälkeen.

Kolbe on Hobsbawmin tavoin varma siitä, että vuonna 1991 alkoi uusi aikakausi. Tosin hän ajattelee, että sekin aikakausi on saattanut jo päättyä. Niin rajua on ajan riento.

Vuonna 2008 Yhdysvalloissa ja Euroopassa alkoi talouskriisien sarja, joka levisi suureen osaan maailmaa. Kolbe uskoo, että silloin maailma muuttui. Murros päätti optimismin, vaurastumisen ja Euroopan yhteen hiileen puhaltamisen lyhyen kauden.

Sen, joka oli syntynyt Neuvostoliiton romahduksesta.

”Elämme tällaista uuskonservatiivisuuden ja uustraditionaalisuuden aikaa”, Kolbe sanoo. ”Näen tässä ajassa yhteyden Ranskan vallankumouksen jälkeiseen uusromantiikan kauteen. Järjen sijaan korostetaan taas tunteita ja elämyksiä.”

Ranskan vuoden 1789 vallankumousta ja šokkia seurasi 1800-luvun alun romantiikka, joka ihaili menneisyyttä ja traditioita. Nyt kaipuusta perusarvojen ääreen kertoo moni liikehdintä Euroopassa, Suomessa perussuomalaisuuden nousu.

”Euroopan historiahan on vallankumousten ja niiden vastareaktioiden historiaa”, Kolbe sanoo.

Kolben historiantulkinta haastaa Hobsbawmin. Kolben mukaan aikakautemme on vasta kahdeksanvuotias. Se haikailee menneeseen ja etsii muotoaan. Moni ennusmerkki huolestuttaa Kolbea.

”Ei tämä kriisi ole samalla tavalla dramaattinen kuin 1930-luvun lama, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan historianharrastaja, että ajatukset menevät nyt sinne.”

Marssisaappaat kopisevat taas Euroopassa, kuten Erdoğanin Turkissa, Putinin Venäjällä tai vaikkapa Orbánin Unkarissa. ”Kyllä minua kylmää ihan hirveästi, menneisyyden jäljet pelottavat”, Kolbe sanoo.

Kolben juna lähestyy Schipholin lentoasemaa. Hän on kotimatkalla kaupunkitutkijoiden konferenssista. Konferenssin aikana Erdoğanin hallinto on pidättänyt tai erottanut tuhansia yliopistotutkijoita ja opettajia, joita epäillään hallinnonvastaisiksi.

”Turkkilaiset kollegat olivat naama kalpeana, että uskaltaako kotiin enää palata.”

Huomisen ennakointi on asiantuntijoillekin nyt vaikeaa. Sumua piisaa. Selityksiä Euroopan tilaan voi hakea vieläkin kauempaa kuin Neuvostoliiton hajoamisesta tai 1930-luvusta: ensimmäisestä maailmansodasta vuosina 1914–1918.

Silloin maailmalle tehtiin uusi sokkeli.

”Kyse oli suurten imperiumien, Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Turkin, purkautumisesta, ja onhan siinä selkeä analogia nykypäivään. Jotkut haluavat nähdä Euroopan unionin tällaisena imperiumina”, Kolbe sanoo.

Eurostoliittona. Etäisenä, kankeana ja kalliina valtakoneistona. Vastareaktiona sille nationalistinen puhuri on pyyhkäissyt taas kerran halki mantereen.

Aikakaudellamme– kuten kaikilla aikakausilla – on useita megatrendejä: globaali kapitalismi, tietoverkot ja digitalisaatio, moninapainen maailmanjärjestys, ilmastonmuutos ja työn murros. Noin alkajaisiksi.

Lopullisiin totuuksiin professori Kolbe haluaa ottaa hajurakoa. Hänestä esimerkiksi digitalisaatio ja teknologinen kiihdytyskaista eivät välttämättä ole sellaisia.

”Jokainen teknologinen parannus, on se sitten höyrykone tai auto, luo illuusion, että jokainen aika on parempi kuin edellinen”, Kolbe sanoo.

”Mutta historiassa teknoähkyä on usein seurannut vastareaktio. Teollista vallankumousta seurasi romantiikka – halu palata johonkin aitoon ja alkuperäiseen. Nyt voi tulla voimakaskin vastareaktio.”

Kukoistus ja rappio voivat elää myös rinnakkain, kuten ne ovat tehneet ennenkin historiassa. Kolbe sanoo katselevansa juuri nyt ympärilleen Amsterdamin lentokentällä: ”Täällä on pulleita lapsia ja onnellisia perheitä. Hyvinvointi on laajempaa kuin koskaan aiemmin historiassa. En vaihtaisi potilaan asemaani 2010-luvun sairaalassa potilaan asemaan 1910-luvun sairaalassa.”

Hän ehdottaa yllättäen, että aikakautta voisi kutsua myös empatian aikakaudeksi. ”Kun turvapaikanhakijat alkoivat saapua, monet eurooppalaiset reagoituivat auttamaan, vaikka poliitikot sanoivat, että dörtsit boseen.”

Siis ovet kiinni.

Lopetamme puhelun, koska Kolbe lähestyy jo Schipholin lentoaseman tiukkaa turvatarkastusta, yhtä epävarman aikakautemme seurausta.

Turvatarkastuksen jälkeen jatkamme ja Kolben kone on lämmennyt lisää: ”Ei aikakauttamme voi yhteen asiaan pakata. Tämä on individualistisen ja pluralistisen elämisen aikakausi.”

Rinnakkaisia totuuksia on loputtomasti, samoin Kolbella nimiehdotuksia.

”Tämä on visiottomuuden aikakausi”, Kolbe sanoo. ”Ei ole yhtä suurta aatetta. Mutta näen sen voimavarana.”

Et kaipaa aatetta, joka kokoaisi kansan?

”Kaipaan visiota, en yhtä totuutta. Eivät totuudet ole tuoneet Euroopan historiassa koskaan onnelaa.”

Sipoon mökkisaaressa, kalsarisillaan, historian painolasti tuntuu kevyeltä.

Tai se on helppo unohtaa, vaikka ei pitäisi. Pietariin on tästä mökkirannasta suurin piirtein sama venematka kuin Raumalle.

Palaan kaupunkiin ja soitan ministeri Jaakko Iloniemelle, 84. Hän on niitä sukupolvensa onnekkaita, jotka pääsivät edes sohaisemaan maailmanhistoriaa.

Iloniemellä oli pieni sivurooli Neuvostoliiton romahduksessa. Hän oli Suomen Etyk-valtuuskunnan puheenjohtaja vuosina 1973–1975. Etykissä tehtiin periaatepäätöksiä, jotka runsas vuosikymmen myöhemmin osaltaan johtivat kommunistisen itäblokin kaatumiseen.

Missä kohtaa historian Suurta Kertomusta on Putinin Venäjä?

Moni tutkija väittää, että Putinin Venäjä tekee paluuta Neuvostoliittoon. Tähän viittaavat vallan keskittäminen, visio laajasta Euraasian unionista sekä Venäjän suoraan tai välillisesti käymät sodat Georgiassa vuonna 2008 ja Ukrainassa vuodesta 2014 alkaen.

Iloniemi ei ajatusta niele. Hänen mielestään Putin palauttaa Venäjän hallintoa kyllä historiaan, mutta vielä Neuvostoliittoa kauemmaksi, 1800-luvun lopulle, Romanovien tsaaridynastian ajalle.

”Sitä se ihannoi”, Iloniemi sanoo. ”Silloin oli täysi itsevaltiuden kausi, oli kansan hyväksymä ideologia ja Venäjä halusi olla eurooppalainen suurvalta. Oli voimakkaasti kansallishenkinen filosofia.”

No, kuka Putin on niistä 1800-luvun tsaareista?

”Hän on vahvempi kuin Nikolai II ja heikompi kuin Aleksanteri II”, Iloniemi arvioi.

”Ehkä hän on kuin Aleksanteri III.”

Aleksanteri III oli umpikonservatiivinen ortodoksi ja innokas baritonitorven harrastaja. Juuri hän pani alulle sortotoimenpiteet Suomen suuriruhtinaskuntaa vastaan.

Suomessa aikakausi on aina tavalla tai toisella sidoksissa Venäjään: On sortokausi tai sota-aika. Olemme itään rähmällään, Natoon kallellaan, rakentamassa Kostamusta tai tukemassa EU-pakotteita.

Silti elämme nyt Suomessa aikakautta, jonka kysymykset ovat vielä Venäjääkin suurempia.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja syntyi kymmenen kuukautta toisen maailmansodan loppumisen jälkeen. Hän eroaa muista Helsingin yliopiston poliittisen historian dosenteista siinä, että hän on ollut 2000-luvulla yksitoista vuotta ulkoministerinä.

Mikä tämän vuoden isoista uutisista on eniten hämmästyttänyt?

”Mikään ei enää niin kauheasti hämmästytä”, Tuomioja sanoo. ”Šokeeraa kyllä.”

Tuomioja tunnustaa Hobwsbawmin aikakaudet, mutta uskoo, että elämme nyt täysin ainutlaatuisia hetkiä.

”Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän maailmanjärjestelmän luomiseksi on aikaa enintään vain muutama vuosikymmen”, Tuomioja arvioi.

Sitä ei käy kiistäminen. Maapalloa kyllästetään ihmisillä.

”Vielä kaksisataa vuotta sitten maapallolla oli asumattomia ja kartoittamattomia läiskiä. Muuttoliike Yhdysvaltoihin ja Australiaan oli mahdollista, tosin silloinkin alkuperäiskansojen kustannuksella. Nyt kaikki alueet on kartoitettu ja valtioina tunnustettu”, Tuomioja sanoo.

Joka ikinen kerta tästä eteenpäin, kun jokin iso joukko ihmisiä muuttaa toisaalle maapallolla, on edessä konflikti.

Kuten Euroopassa vuonna 2015.

Toinen aikakautemme historiallisesti ainutlaatuinen piirre on ihmiskunnan keskinäisriippuvuus. Eri puolilla maailmaa tapahtuvat mullistukset heijastuvat tavalla tai toisella lähes koko maailmaan.

”Nyt kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu kaikkien edessä reaaliaikaisesti. Jos sata vuotta sitten Afganistanissa sodittiin, kukaan ei tiennyt siitä”, Tuomioja sanoo.

Kolmas piirre on suurten tapahtumien hämmästyttävä nopeus. Keväällä 2015 juuri kukaan Euroopassa ei osannut ennakoida, että syksyyn 2015 mennessä yli miljoona turvapaikanhakijaa olisi vaeltanut Eurooppaan.

Onko maailma horjahtamassa raiteiltaan?

”Tilastollisesti sotia ja ihmisoikeusrikkomuksia ei ole aiempaa enemmän”, Tuomioja muistuttaa.

Katastrofin aikaan eli vuosiin 1914–1947 verrattuna elämme itse asiassa seesteistä aikakautta. Kun Yhdysvallat elokuussa 1945 tuhosi Hiroshiman ja Nagasakin suurkaupungit atomipommeilla, molemmissa kaupungeissa kuoli silmänräpäyksessä yli 70 000 ihmistä.

Sivilisaatiomme kävi kuilun reunalla.

Nyt elämme historian vaurainta aikaa. Globaalitalous on nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Toisaalta se on jakanut hyödyt ja haitat äärimmäisen epätasaisesti. Rikkaus ja valta ovat keskittyneet harvoille, ilmastonmuutoksen, konfliktien ja massamuuttoliikkeiden haitat taas erityisesti köyhille.

Tämä globaali uusjako on se maaperä, josta kansannousut, nationalismi, islamin fundamentalismi, sodat ja terrorismi pohjimmiltaan versovat: Isis, Euroopan uusi äärioikeisto, Trump-ilmiö ja kansainvaellus Eurooppaan ovat erilaisia vastauksia samaan taudinaiheuttajaan.

Toki niillä kaikilla on omat historialliset juurensa. Kuten arabimaailman kaaoksella. Ei kesän ja syksyn 2015 muuttoliike Bagdadista Tornioon tyhjästä syntynyt.

Marraskuusta 2014 lähtien olen käynyt kirjeenvaihtoa 28-vuotiaan syyrialaisen Wassim Abdon kanssa.

Alussa hän oli poikamies keskellä sotaa Syyrian Aleppossa. Sitten hän pakeni Turkkiin ja meni tyttöystävänsä Shinarin kanssa naimisiin. Nyt he asuvat jo Kielissä Pohjois-Saksassa. Heillä on yhdeksänkuinen poika Aland, Wassim opiskelee saksan kieltä, etsii töitä ja totuttelee – tosin tuskaisesti – currywurstin makuun.

Wassimin ajoi Eurooppaan salakuljettaja, mutta syy siihen, miksi hän tänne saapui, on sadan vuoden takana historiassa. Lähi-idän ja islamilaisen maailman kaaos juontaa ensimmäiseen maailmansotaan 1914–1918 ja turkkilaisten ottomaani-imperiumin tappioon.

Voittajat Ranska ja Britannia jakoivat Turkin imperiumin etupiireihinsä. Vanhat etniset, uskonnolliset ja kielelliset rajat jätettiin huomiotta. Irak parsittiin kolmesta ottomaanien maakunnasta: yksi oli sunnien, toinen shiiojen, kolmas kurdien.

Nyt on sata vuotta ihmetelty, miksi Lähi-idässä aina leimahtaa.

Siellä on juuret. Siksi Wassim on Euroopassa. Hän ei mutkitellut henkensä kaupalla tänne elintasoaan nostamaan, vaan laskemaan sitä.

Jos ei olisi sotaa, hän tuskin asuisi b-luokan muukalaisena Kielissä, vaan a-luokan arabina Aleppossa.

Mutta harva sitä haluaa Euroopassa uskoa.

Aikakauttamme– syntyi se sitten vuonna 1991 tai vuonna 2008 – on vaikea vielä hahmottaa.

Eihän sillä ole edes vakiintunutta nimeä.

Toki sille on jo kaikenlaista tyrkytetty. Onko se globalisaation aika? Keskinäisriippuvuuden aika? Informaatioaika? Moninapaisen maailmanvallan aika?

Sitä voi katsoa myös kaaoksen ja arvaamattomuuden kautta: Sumun aika? Pelon aika? Somen aika? Tuomiopäivän aika? Hullu aika?

Raapustan oman ehdotukseni lehtiöön: pihtisynnytyksen aika.

Se kuulostaa uhkaavalta ja karvan verran omaperäiseltä.

Globalisaatio on edennyt nopeammin kuin mihin keskivertotyöläinen on mitenkään ehtinyt sopeutua. Digitalisaatio on muuttanut miljardien ihmisten arjen vain yhden sukupolven aikana.

Pääomat kasautuvat maailman rikkaimmalle prosentille, toisaalta ihmiskunnan äärimmäinen köyhyys on puolittunut vuosikymmenessä.

Tehtaita ja työpaikkoja siirrellään kuin turistivirtoja. Sinne, missä on kulloinkin halpaa ja aurinkoista.

Lopputuloksena on kaikkialla kasvava epäoikeudenmukaisuuden tunne, johon osa ihmiskunnasta vastaa uuskonservatismilla ja nationalismilla, osa uskonnollisella fundamentalismilla ja terrorismilla. Meidän loppujen tehtävä on seurata verkossa minuutti minuutilta, kuinka kierre syvenee.

Siinäkin on jotain perin perverssiä.

Istun älypuhelin kourassa 1930-luvulla rakennetussa mummonmökissä Sipoossa, avaan taas Twitterin ja odotan kuin Colosseumin lehtereillä, että leijonahäkki jo avataan.

Tänään Nizzassa, huomenna Istanbulissa. Horjumme kuin unissakävelijä kohti sekavia aikoja.

Euroopan historian professori Laura Kolbe on nousemassa juuri Helsingin-koneeseen Schipholin lentoasemalla Amsterdamissa.

Ennen kuin lopetamme puhelun, hän haluaa vielä valaa uskoa Eurooppaan.

Kolbe kutsuu Eurooppaa renessanssimaanosaksi. Se on vuosituhannen ajan selvinnyt kammottavista kriiseistä. On ollut suursotia, inkvisitio, kulkutauteja, despootteja, fasisteja ja kommunistihallintoja.

Aina on Eurooppa noussut tuhkasta, oppinut katastrofeista ja muuttanut itsensä. Mutta ihminen itsessään ei ole vuosituhansiin muuttunut.

”Painimme aika samanlaisten ongelmien kanssa kuin Raamatun aikaan”, Kolbe sanoo.

Jos ihminen ei kerran muutu, ei tässä kaikessa voi olla kyse kuin ajan hengestä.

Nousen ylös mummonmökissä Sipoossa, vedän housut jalkaan ja suljen Twitterin.

Laiturin päästä alkaa Itämeri, ja tästä se jatkuu yhdeksän eri valtion rannoille.

Sehän se huolestuttaa, ajan henki, mutta odottakoon nyt vielä hetken.

Ensin on keitettävä aamusumpit.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Historia
  • Tommi Nieminen
  • Politiikka
  • Globalisaatio

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Viisi kuoli sähköiskuun uima-altaassa vesipuistossa Turkissa – kolme kuolleista lapsia

    2. 2

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    3. 3

      Vain 11 prosenttia synnyttää ilman kipulääkkeitä – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Viranomaiset selvittävät Suomessa trendilelu fidget spinnerin turvallisuutta – sormihyrriä markkinoidaan aikuisille mutta myydään lapsille

    5. 5

      Miksi amerikkalaiset pelkäävät alastomuutta, mutta suomalaiset eivät? ”Tässä suhteessa emme ole kauhean kaukana muslimimaista”

    6. 6

      Helsinkiläiset lähtivät joukolla juhannusuinnille kaupungin keskustaan – Kauppatorin Altaalle kymmenien metrien jono

    7. 7

      HSTV:n 16 tuntia kestävä suora lähetys Enontekiön yöttömästä yöstä käynnissä: ”Kyllähän siellä luontoa näkyy. Ei juurikaan trafiikkia”

    8. 8

      Vietätkö juhannusta Helsingissä? Tässä kattava lista menovinkkejä

    9. 9

      Helmut Kohlin hautajaisista kehkeytyi kiusallinen draama Saksassa – entisen liittokanslerin leski ei halua puhujaksi Angela Merkeliä vaan EU:n hylkimän Unkarin pääministerin

    10. 10

      Presidentinvaalit hävinnyt Mannerheim pakeni kahvilayrittäjäksi Hankoon – Tällainen pikkutarkan omistajan kahvila oli ja on

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Vain 11 prosenttia synnyttää ilman kipulääkkeitä – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Miksi amerikkalaiset pelkäävät alastomuutta, mutta suomalaiset eivät? ”Tässä suhteessa emme ole kauhean kaukana muslimimaista”

    4. 4

      Lauri Markkasen suuri ilta kääntyi draamaksi – Minnesota Timberwolves varasi, kaupattiin kuitenkin heti Chicago Bullsiin

    5. 5

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    6. 6

      Suomi on alkoholipolitiikaltaan jo nyt ”varoittava esimerkki” Pohjoismaissa – ruotsalaisasiantuntijan on mahdoton ymmärtää hallituksen lakiuudistus­kaavailua

    7. 7

      Espoolaisnuoret varastivat 14-vuotiaan repusta avaimet ja tunkeutuivat tyhjään kotiin – asunnossa riehuttiin ja tietokone murskattiin kirveellä

    8. 8

      Tunteet voittivat järjen ja 51 vuoden ikäeron, kun Erika ja Danny löysivät toisensa – ”Aina tämä elämä ei mene niin kuin olisi itse käsikirjoittanut”

    9. 9

      Teemu Selänne korotettiin Suomessa sankariksi, jota ei voi kritisoida ja joka voi sanoa olevansa ”hauskalla tavalla sovinisti”

    10. 10

      Presidentinvaalit hävinnyt Mannerheim pakeni kahvilayrittäjäksi Hankoon – Tällainen pikkutarkan omistajan kahvila oli ja on

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kullervo Hynysen keksintö saattaa mullistaa syövän, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin hoidon – fyysikon löytöjä on verrattu penisilliinin ja röntgenkuvauksen keksimiseen

    2. 2

      Moni mies kärsii tietämättään testosteronin puutteesta, mutta saa vääriä lääkkeitä – Tunnista nämä oireet

    3. 3

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    4. 4

      Masennus ei ole vain sitä, että maataan sängyssä – me masentuneet koemme syyllisyyttä

    5. 5

      Joonas Tolvanen opiskeli Shaolin-soturimunkkien koulussa – nyt hän on lääkäri Kuopiossa, eikä suosittele Kiinan kung-fu-opintoja kenellekään

    6. 6

      Näin kasvatat hyväkäytöksisen lapsen – Ranskassa jokainen lapsi osaa tervehtiä kohteliaasti

    7. 7

      Kerrostalotyömaan tulipalo työllisti palokuntaa myöhään yöhön Pohjois-Helsingissä – poliisi teki kaasupulloja vaarattomiksi ampumalla

    8. 8

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    9. 9

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää