Ratikasta pitävät kaikki, pyöräilystä ja autoista riidellään – miksi?

Raitiovaunut ovat maailman suur­kaupungeissa trendi. Paavikin ajoi ratikalla. Ratikan status on korkeampi kuin bussin. Ratikan käytösetiketti osataan jo, pyöräilystä se vielä puuttuu.

Ihmisiä raitiovaunussa: Satukirjojen hovirouva valtavassa valkoisessa kampauksessa ja kultakengissä matkalla Taka-Töölöstä Musiikkitaloon konserttiin. Kohtelias toivotus tuntemattomalle vierustoverille.

Töhryisesti ylimeikattu länttätukkainen nainen nuhruisissa vaaleanpunaisissa trikoissa. Laulaa heleästi virttä: Herraa hyvää kiittäkää... Kysyy vastapäätä istuvalta mieheltä, häiritseekö. Ei häiritse, kunhan ei laula liian kovaa, tämä sanoo.

Tällaisia ovat ratikkaihmiset. Tällaista on ratikkakäytöksen etiketti.

Viime vuosina trendikästä on ollut pyöräily. Seuraavaksi tulevat muotiin raitiovaunut. Kohta kaikki haluavat käyttää raitiovaunua ja olla ratikkaihmisiä.

Trendi on hyvässä vauhdissa maailmalla. Kesällä paavi Franciscus ajoi Puolan-vierailullaan raitiovaunulla. Tukholman keskustassakin on nyt ratikoita.

Myös Tampereelle tulee ratikoita. Se tekee kaupungin imagolle hyvää. Helsingin katukuvaan ovat ilmestyneet uudet Artic-ratikat. Niitä hypetetään. Niillä on omat Facebook-sivutkin. Helsinkiläinen hipsteripariskunta kilpailee siitä, kumpi ajaa ensimmäisenä uudella 400-mallin ratikalla. Todisteeksi pitää lähettää selfie. 410 puuttuu vielä molemmilta.

On hyvä hetki miettiä, mikä on ratikan syvin olemus.

Ratikkaromantiikka ei ole uusi ilmiö. Historia on vain päässyt unohtumaan. Raitiovaunuja ihailtiin etenkin 1920-luvulla. Ne olivat olennainen osa kirjailijoiden, runoilijoiden ja pakinoitsijoiden kuvauksia, osa koneromantiikkaa ja modernia maailmaa.

”Tulenkantajapolven kirjailijat elollistivat raitiovaunuja”, kertoo historiantutkija Mikko-Olavi Seppälä Helsingin yliopistosta. Raitiovaunut olivat kirskuvia mönkijöitä ja huutavia itsevaltiaita, joiden äänet, muodot ja liike kuuluivat kaupunkiin.

Mika Waltari, Arvi Kivimaa, Hagar Olsson, Henry Parland ja pakinoitsija Tiitus eli Ilmari Kivinen – hekin kirjoittivat rai­tiovaunuista, Seppälä listaa.

Raitiovaunu nostettiin Helsingin kaupungin symboliksi. ”Lähden. Ulkona on satanut. Kaduilla on vesilammikoita – asematalon kaunis varjokuva – viileä pimeys – lyhtyrivit Heikinkadulla – raitiovaunujen sekamelska Vanhan ylioppilastalon edessä – yö Helsingissä.” Näin maalaili Waltari kirjassaan Yksinäisen miehen juna.

Raitiovaunu on osa maisemaa ja kaupunkikuvaa, itsekin siis katseiden kohde. Toisaalta sen suojista voi tarkkailla kaupunkia ja sen ihmisvilinää. Se kuuluu kiviseen kantakaupunkiin, kun taas bussi ja metro vievät esikaupunkiin, lähiöihin, kaupungista pois.

”Helsinki rakentuu ratikkapysäkeistä. Raitiovaunu kiertää kaikki hohdokkaat paikat”, Seppälä sanoo.

Toisaalta katseltavaa on nimenomaan myös raitiovaunun sisällä. Sehän on olennainen näyttäytymisen ja näkemisen paikka. Se on suorastaan näyttämö.

”Arkielämän pieniä näytelmiä, sosiaalista teatteria: miten joku käyttäytyy, kun astuu ovesta ulos tai pyrkii kulmapaikasta pois...”

Pientä draamaa siis koko ajan.

Tunnelma on raitiovaunussa hieno, Seppälä sanoo. Fyysinen läheisyys, kehot koskettavat toisiaan, huojuvat toisiaan vasten. Tuoksut ja hajut tuntuvat. Tungoksessa saa kokea yhteisöllisyyttäkin.

Ja kaikki ne tuolle näyttämölle astuvat tyypit! Vain ratikassa kohtaavat töölöläisrouvat ja Hakaniemen hampparit.

Raitiovaunu nousi demokraattisen kaupunkiyhteisön symboliksi 1920-luvulla. Aiemmin sillä oli ylellisempi leima.

Helsingissä oli ollut säännöllisiä raitiovaunulinjoja vuodesta 1891 lähtien, ja ensin vaunuja vetivät hevoset. Vuonna 1900 tulivat sähköraitiovaunut. Mutta alussa reittejä oli vähemmän ja matkustaminen oli kallista. Työläiset kävelivät, Seppälä kertoo.

1920-luvulle tultaessa linjaverkosto laajeni ja ratikasta tuli myös tavallisen kansan kulkuväline. Väki alkoi vaatia, että palvelua piti saada ruotsin lisäksi myös suomeksi.

Raitiovaunusta tuli kirjailijoiden teksteissä tasa-arvoisen kaupunkikansalaisuuden näyttämö. Niissä herkuteltiin värikkäillä tyypeillä: oli torimummoja, turkiskauluksisia herroja, nokikolareita – ja tietysti myös pahamaineista nuorisoa...

Tiituksen Pakkasella-pakinassa 16-vuo­tias neitonen syöksyy ylös paikaltaan kuin parsinneulalla pistettynä. Vai oliko hän sittenkään nainen:

”Neiti – jos se sitten oli neiti… mahdollisesti oli hän helsinkiläinen jazzi-nuorukais-retale, sillä heitähän on vaikea erottaa naisista – nyki ja riuhtoi ja tempoi ovea.”

Kirjailija Yrjö Kivimies vertasi raitiovaunun demokraattisuutta eduskuntaan. Hänelle raitiovaunu oli myös nykyajan filosofin havaintopaikka, jossa tarkastellaan ihmiselämän suuria kysymyksiä.

”Raitiovaunu ei liiku niin nopeasti, että sillä-matkustaja joutuisi kiusaukseen halveksia jalankulkijoita, eikä se myöskään ole niin korkealla kadun pinnasta, että hän tuntisi itsensä ylen koroitetuksi”, hän kirjoitti.

Kivimies rakasti rautavaunua, koska se on ”rehti, vaatimaton ja tasainen”.

Kunnioittakaamme raitiovaunua ja opettakaamme jälkeläisemmekin sitä kunnioittamaan. Se on meidän suurkaupunkilaisuutemme selvin tunnus.”

Mitä sitten tapahtui? Mihin katosivat raitiovaunujen suuruuden päivät?

Alasajo alkoi Amerikasta. Siihen liittyy suuria salaliittoteorioita, mikä sekin on toki vähän romanttista.

Kaikissa maailman metropoleissa – New Yorkissa, Lontoossa, Pariisissa – oli aikoinaan raitiovaunuverkostot, mutta ne purettiin pois. Ensimmäisenä siihen ryhdyttiin Yhdysvalloissa 1950-luvulla.

Lukuisissa amerikkalaisissa elokuvissa ja kirjoissa on esitetty, että taustalla oli auto- ja rengasteollisuus, joka osti ratikkafirmat ja lopetti ne. Haluttiin, että autoistuminen etenee.

Amerikkalaistyylinen autoilun ihanne levisi sitten muuallekin.

”1950- ja 1960-luvulla oletettiin, että kaikki seuraavat USA:n esimerkkiä. Ajatus oli, että Suomi tekee sitä mitä Yhdysvallat mutta 15 vuotta perässä”, sanoo tietokirjailija Mikko Laaksonen, joka on ollut asiantuntijana mukana useiden kaupunkien joukkoliikennesuunnittelussa.

Autoistumisen ideasta tuli länsimainen ihanne, jota kyllä myös Neuvostoliitossa olisi haluttu matkia.

”Siellä ei vain saatu tehtyä kaikille Ladoja”, Laaksonen sanoo.

Myös Helsingissä päätettiin 1960-luvulla lopettaa raitiovaunuliikenne, mutta päätöstä ei ehditty toteuttaa ennen kuin mieli muuttui. 1970-luvulla raitiovaunut alkoivat jo tehdä maailmalla paluuta. Turusta pysyvä liikenne lakkautettiin vuonna 1972, toiseksi viimeisenä Pohjoismaissa.

Entä paluu? Raitiovaunujen renessanssi on ollut pitkäaikainen trendi, Laaksonen sanoo. Siihen vaikutti jo 1960-luvulla virinnyt ympäristötietoisuus. 1970-luvulla iskenyt öljykriisi antoi sille todellista potkua.

Sitä paitsi kansalaisten enemmistöhän ei koskaan olisi halunnutkaan luopua ratikoista. Kansa on aina rakastanut niitä ja myös taistellut niiden puolesta. Raitiovaunut kiehtovat ihmisiä. Niillä on oma harrastajakuntansa kaikkialla maailmassa.

Jokainen voi itse miettiä, millä kulkupelillä mieluiten matkustaisi, jos voisi vapaasti valita. Äänestä oma suosikkisi ja katso, miten muut vastasivat. Juttu jatkuu äänestyksen jälkeen.

Kun Norjan Trondheimissa kaupunki yritti lakkauttaa raitiovaunut, asukkaat ja raitiovaunuharrastajat vuokrasivat toiminnan ja jatkoivat liikennöintiä itse.

Tukholmasta raitioteitä ei koskaan kokonaan lopetettu. Vuonna 1991 harrastajat alkoivat ajaa museoreittiä Djurgårdenille. Kun raitiovaunuliikennettä alettiin lisätä kaupungissa, he perustivat modernin firman ja lähtivät mukaan bisnekseen. Nyt ratikat ovat tulleet jo Tukholman keskustaan.

Yhdysvalloissa raitiovaunuliikenne on alkanut toden teolla levitä uusiin kaupunkeihin 2000-luvulla, muun muassa Los Angelesiin. Päätös on tyypillisesti tullut kansanäänestyksen kautta. Sitten on perustettu ylimääräinen vero linjojen pystyttämiseen. Monissa maissa on kerätty työnantajamaksuja, erityisveroja, joilla ratikkalinjat on hankittu.

”Ranskassa on enää korkeintaan pari suurta kaupunkia, joissa ei ole raitiovaunuja”, Laaksonen sanoo. Myös uusissa EU-maissa trendi näkyy.

Nyt raitiovaunu ehkä edustaakin länsimaista kaupunki-ihannetta!

Raitiovaunu on ihmisten mielestä jotenkin iloinen asia, sympaattinen kulkupeli, vähän kuin kaupungin koristus. Tutkimusten mukaan raitiovaunu lisää joukkoliikenteen käyttöä enemmän kuin bussi. On helpompi vaihtaa oma auto ratikkaan kuin bussiin.

Raitiovaunun status on korkeampi kuin bussin. Mistä siinä on kyse? Miksi ratikka on houkuttelevampi? Syitä on varmaan monia.

Ensinnäkin raitiovaunujen tulo on aina kaupungissa iso hanke. Niin iso, että samalla kaikki muukin kohenee sen ympärillä, Laaksonen sanoo. Raitiovaunu jopa nostaa asuntojen arvoa reitin varrella.

Myös psykologia vaikuttaa. Oma auto on osalle ihmisistä itseisarvo. Bussissa he ihmettelevät, miksi kulkevat toisen kyydissä, kun voisivat itsekin ajaa. Ratikassa he eivät joudu tätä ihmettelemään, Laaksonen selittää.

Kansalaisten viehtymystä enemmän ratikoiden paluuseen ovat vaikuttaneet rakenteelliset seikat, kuten lainsäädäntö ja politiikka. Ne kiinnostavat Laaksosta erityisesti.

Suomessa lainsäädäntö oli ennen sellainen, että vain Helsinki oli velvollinen järjestämään joukkoliikenteen. Ja Helsinki oli niin suuri, että tarvittiin myös ratikoita.

Muissa kaupungeissa yksityiset firmat saivat hoitaa joukkoliikenteen, ja kaupungilla oli oikeus puuttua siihen vain, jos homma ei markkinavetoisesti hoitunut. Ei siis ihme, ettei raitioteitä ilmaantunut.

Muutos tapahtui EU:n palvelusopimusasetuksen myötä vuonna 2009. Sen mukaan kunnat päättävät, miten joukkoliikenne järjestetään, ja sitten kilpailuttavat, kuka sen toteuttaa. Tämän myötä ratikoiden määrä lähti Euroopassa nousuun.

Suomessa joukkoliikennelakia muutettiin. Ensin lakiehdotus koski vain busseja. Turun ja Tampereen pyynnöstä siihen lisättiin myös raitiovaunut. Ei kuitenkaan junia. Vaikka VR lopettaa paikallisjunia, kunnat eivät voi korvata niitä.

Pohjoismaissa seuraavia uusia ratikkakaupunkeja ovat Tampere ja Lund, Laaksonen sanoo. Hän uskoo, että Tampereen ratikat ovat toiminnassa ennen kuin pääkaupunkiseudun Raide-Jokeri, poikittaislinja Espoosta Itäkeskukseen.

Laaksonen on kirjoittanut useita kirjoja raitiovaunuista. Missä on hänestä hienointa ratikkakulttuuria?

Wienissä, hän sanoo. ”Siellä tajusin, että ratikat ja näyteikkunat kuuluvat yhteen.”

Siihen liittyy tietynlainen näkemisen ja kokemisen tapa, hän selittää. Ratikasta näkee paremmin kuin bussista. Jos huomaa jotain kiinnostavaa näyteikkunassa, voi hypätä pois ja sitten hypätä takaisin. Voi vaihtaa kesken kaiken suunnitelmaa. Kohta tulee uusi ratikka.

”Ratikka on kävelyn jatke!”

Bussista ei hypellä samalla tavalla. Esimerkiksi Tampereella kävellään kaupungilla pitkiä matkoja. Kun ei voida hypätä ratikkaan.

Parasta olisi, että liikkeet, raitiovaunut ja kävelijät olisivat yhdessä mutta autot eri väylällä, Laaksonen sanoo.

Raitiovaunun hieno puoli on sekin, että kulku on rauhallisempaa ja tasaisempaa kuin bussissa. Vaikka ratikka on yleensä nopeampi kuin bussi. Ei tosin Helsingissä, missä ratikka pysähtyy punaisiin valoihin ja kulkee samoilla pääkaduilla autojen kanssa.

Jos raitiovaunu on niin hyvä ja trendikäs, miksi meillä ihaillaan pyöräilyä niin paljon? Laaksonen sanoo, että useimmat innokkaat pyöräilyaktivistit ovat myös ratikoiden kannattajia.

Pyöräily oli Suomessa suosittua 30-luvulta aina 50-luvulle, ja ajoradalla kulkivat pyörät, kun autoja oli vähän. Suomi on ollut sen jälkeenkin koko ajan suuri pyöräilymaa, se vain ei ole Helsingin keskustassa näkynyt. Pikkukaupungeissa ja Helsingin lähiöissä on pyöräilty, Laaksonen sanoo.

Autoilubuumi jyräsi aikoinaan monista paikoista sekä raitiovaunut että pyörät. Nyt kummatkin tekevät comebackin. Miten ne saadaan mahtumaan mukaan, toimivatko ne yhteen vai toisiaan vastaan? Se riippuu siitä, millainen tila kullekin löydetään. Tämä asia on maailman kaupungeissa ratkaistu hyvinkin eri tavoin.

Helsinki päätti nyt rakentaa Kruunuvuoren sillan Laajasalosta keskustaan niin, että siinä ei kulje lainkaan autoja. Vain raitiovaunuja, pyöriä ja kävelijöitä. Kukaan ei pidä sitä taloudellisesti kannattavana. Mutta onhan muitakin arvoja.

Ehkä se onkin mahtipontinen voitonmerkki sen kunniaksi, että pyöräilyn ja ratikoiden sorto päättyi!

Musavideoilla ratikat kiitävät yössä. Suomen tunnetuimmat rap-artistit noteeraasivat ratikat jo muutama vuosi sitten.

”Sporakiskot kolisee, porttikongit solisee”, hoettiin dj RZY:n Tervetuloa Helsinkiin -biisissä, jossa olivat mukana Elastinen, Uniikki, Cheek ja moni muu.

Ruger Hauer -bändin Vampyyrissä räpätään: ”Käsis keskiaikasii arvoi kantaen, ja eilen sporassa mua puri Matti Vanhanen. Ja mun unelmani Kela tuhosi. Tyhjän päällä pyörii tääl niinku Bela Lugosi.”

Tänä vuonna Helsingin katukuvassa ovat alkaneet toden teolla näkyä uudet Artic-raitiovaunut. Niiden kyljessä lukee: Tässä menee stadin uusi spora. Niistä ollaan ylpeitä.

Tämä raitiovaunu on suunniteltu nimenomaan Helsinkiin. Sisällä kerrotaan, mikä on uutta ja hienoa. Kuten se, että tässä istutaan korkealla, jotta näkee paremmin. Ja äänettömyys.

Väri on kyllä vanha tuttu vihreä-keltainen, se ainoa oikea väri, joka palautettiin Helsingin ratikoihin kansan vaatimuksesta jo 1980-luvulla.

Muodoltaan uusi ratikka tuo mieleen vuoden 1959 mallin. Se on apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin mielestä kaikkien aikojen ikonisin ratikkamalli. Ja Sauri on todellinen ratikkafanaatikko. Hänen muotokuvansakin on Elina Brotheruksen valokuva, joka on otettu tuossa vanhan mallisessa ratikassa.

”Toivon, että uudesta ratikasta tulee yhtä ikoninen”, Sauri sanoo.

Miten se tapahtuu? Saurilla on oma teoriansa siitä. Se on eräänlainen kiintymysteoria: Bussin käyttöikä on vain kymmenen vuotta, ratikan jopa 40 vuotta. Vuoden 1959 malli oli käytössä vielä 2000-luvulla. Bussimalleja on monia, ja harva niistä jää mieleen. Ratikat ovat pysyvämpiä vehkeitä katukuvassa. ”Ratikkaan on aikaa kiintyä.”

Uudesta ratikkamallista tulee siitäkin osa ihmisten muistoja.

Ratikkaan muodostuu tunnesuhde, koska se kiertää kaikki Helsingin tärkeät identiteettipaikat, Sauri selittää.

Raideliikenteeseen liittyy myös arvokkuuden elementti. Se nostaa kaupungin imagoa joukkoliikennekaupunkina, koska se vaatii ison satsauksen ja pitkäaikaista sitoutumista. Bussit eivät tätä vaadi.

Miksi pyöräilyyn on silti satsattu Helsingissä niin paljon?

Sauri sanoo, että pyöräily on Helsingissä tuplaantunut 1990-luvulta lähtien juuri siksi, että kaupunki on siihen panostanut. Massiivinen pyöräteiden rakentamisohjelma jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti.

Miksi? Eihän pyöräily ole edes joukkoliikennettä. Se sopii vain terveille eikä huomioi ikääntyvän väestön haavoittuvuutta.

Sauri sanoo, että tällainen ajattelu kuvastaa vain heikkoa pyöräilykulttuuriamme.

Ja kas, kun hän puhuu, pyöräily alkaa melkein muistuttaa ratikkamatkaa.

Hänestä pyöräily on joukkoliikenteen jatke. Hypätään vaikkapa junasta tullessa kaupunkipyörän päälle, ajetaan pätkä ja hypätään pois. Kuin ratikalla.

Pyörä ei enää ole yksilöpeli, sen käyttö on peräkärryjen ja laatikoiden myötä laajentunut. Nyt siinä kulkevat mukana myös lapset ja kantamukset. Kuin ratikassa.

On vanhanaikaista pitää pyöräilyä vain kuntoiluna. Poljetaan töihin urheilu­kamoissa, käydään suihkussa, vaihdetaan kamat, se on ihan liian vaivalloista. Yhtä hyvin voisi pyöräillä rauhassa kravatti kaulassa. Siis ratikkavaatteissa.

Muualla vanhatkin ihmiset fillaroivat. Sähköpyörät voivat tulevaisuudessa olla vaivattomia kuin sporat.

Meillä pyöräilyssä korostuvat omistamisen tärkeys, välineurheilu ja hifistely, ihan kuin autoilussa. Se menee ohi, kun pyöräily arkipäiväistyy.

Muutos on kulttuurinen ja tekninen, Sauri sanoo.

Niin. Ehkä ratti- ja laturaivoa muistuttava pyöräilyraivokin silloin vähenee.

Saurille itselleen raitiovaunu on pääasiallinen kulkuväline. Facebookissa hän kertoo usein tarinoita kohtaamisista sporassa. Ihmiset tulevat ratikassa juttelemaan paljon enemmän kuin bussissa. ”Se on mulle mysteeri.”

Ei kai se nyt ihme ole. Mietitäänpä.

Ratikka on jotenkin erityisen julkinen tila, bussi on intiimimpi. Samoin metro: se kulkee ison osan matkasta pimennossa, ihminen vetäytyy omiin oloihinsa, kun ei voi katsoa ulos.

Ratikka on läpinäkyvä. Se on valoisa ja avoin. Niin kuin oikea ratikkaihminen.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

    2. 2

      Millä autolla naapurissasi ajetaan? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

    3. 3

      Yhä useammalla alalla on pulaa työntekijöistä – Katso hakukoneesta, missä ammateissa kaivataan tekijöitä asuinseudullasi

    4. 4

      Tutkimus: Runsas huonojen hiilihydraattien käyttö lisää kuolleisuutta – Pastan, pullan ja valkoisen riisin riskit tulisi ottaa vakavasti, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Saksan vaaleissa jyrännyt oikeistopopulistinen AfD: ”Me aiomme muuttaa tämän maan” – Merkelille hutera torjuntavoitto

    6. 6

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    7. 7

      Suomen suurin koskaan järjestetty lähiöfestivaali alkaa tänään – HS esittelee kolme kiinnostavaa uutta lähiötä ja festivaalin tärpit

    8. 8

      Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

    9. 9

      ”Emme halua enää muslimeja” – Tšekki on ottanut vastaan vain kourallisen pakolaisia, eikä juuri kukaan halua enempää

    10. 10

      Trump vaati kansallislaulun aikana protestoiville NFL-pelaajille potkuja – Jacksonville Jaguarsin omistaja riviin pelaajien rinnalle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    2. 2

      Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

    3. 3

      Tutkimus: Runsas huonojen hiilihydraattien käyttö lisää kuolleisuutta – Pastan, pullan ja valkoisen riisin riskit tulisi ottaa vakavasti, sanoo asiantuntija

    4. 4

      Ateistia pidetään moraalittomana ihmisenä – paitsi Suomessa

    5. 5

      ”Emme halua enää muslimeja” – Tšekki on ottanut vastaan vain kourallisen pakolaisia, eikä juuri kukaan halua enempää

    6. 6

      Viikko, jolloin kyllästyin olemaan feministi

    7. 7

      Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

    8. 8

      Nykymissit valmistautuvat kilpailuunsa kuin urheilijat – ja näyttävät saunapuhtainakin hämmentävän hyviltä, koska kauneuden eteen tehdään töitä enemmän kuin koskaan

    9. 9

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    10. 10

      Saksan vaaleissa jyrännyt oikeistopopulistinen AfD: ”Me aiomme muuttaa tämän maan” – Merkelille hutera torjuntavoitto

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    3. 3

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    4. 4

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    5. 5

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    6. 6

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    7. 7

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    8. 8

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    9. 9

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    10. 10

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    11. Näytä lisää