Sipilän hallitus siunasi sotilaskiväärien kaupat sortovaltio Turkmenistaniin ja Jemenissä sotiviin arabimaihin – Miksi Suomen linja muuttui?

Virallisesti Suomi edistää ulkopolitiikassaan maailmanrauhaa. Silti suomalaisyhtiöt myyvät hallituksen luvalla tarkka-ampujien kivääreitä useille Jemenin sotaan osallistuville arabimaille. Ja toisin kuin aiemmin, nyt hallitus myöntää asevientilupia myös Keski-Aasian julmiin diktatuureihin.

Turkmenistanilaiset tarkka-ampujat saivat kesäkuussa 2015 rahtilastin kaukaa Suomesta.

Riihimäkeläinen asetehdas Sako oli lähettänyt Turkmenistaniin, yhteen maailman lohduttomimmista diktatuureista, kolme eri kiväärimallia testattavaksi. Turkmenistanin asevoimien ammattilaiset alkoivat mallata, mikä Sakon tarkkuuskivääreistä sopi parhaiten heidän käteensä.

Asetehdas Sako ei tehnyt mitään lainvastaista. Suomen valtioneuvosto – eli pääministeri Alexander Stubbin hallitus - oli toukokuussa 2015 myöntänyt testikivääreille asevientiluvat. Nämä luvat olivat ehdolliset, sillä testikiväärit oli palautettava Suomeen.

Luvat selviävät SaferGlobe-tutkimusverkoston Suomen asevalvontaraportista 2016 sekä puolustusministeriön asevientitilastoista.

Syyskuussa 2015 Suomessa oli vallassa Juha Sipilän hallitus. Tuolloin puolustusministeriö myönsi varsinaisen asevientiluvan Turkmenistaniin. Se oli 50 kiväärille ja 100 000 patruunalle.

Vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2016, valtioneuvosto myönsi Sakolle vastaavan vientiluvan 150:lle tarkka-ampujien kiväärille myös toiseen Keski-Aasian jälkineuvostoliittolaiseen diktatuuriin, Turkmenistanin naapurimaahan Uzbekistaniin.

Asevientiluvilla Turkmenistaniin ja Uzbekistaniin Sipilän hallitus teki jyrkän linjanmuutoksen. Vielä Jyrki Kataisen pääministerikaudella Suomi katsoi – ja hyvin perustein –, etteivät Keski-Aasian diktatuurit kelpaa sotilasaseiden vientikohteeksi.

Asekauppa diktatuureihin on erityisen ongelmallista. Kun Suomi myy aseita, se ei voi vaikuttaa siihen, kuinka niitä ostajavaltiossa käytetään.

Ei etenkään Turkmenistanin kaltaisissa maissa, joissa niitä nimenomaan saatetaan väärinkäyttää.

”Nämä armeijat tekevät niillä sitä, mitä organisaatiossaan parhaaksi katsovat”, sanoo Sakon toimitusjohtaja Raimo Karjalainen.

Karjalainen myöntää, ettei Sakolla ole mahdollisuuksia seurata, käytetäänkö sen sotilaskivääreitä vastuullisesti. Ei yhtiöllä ole toisaalta vastuutakaan seurata.

”Ei. Ei meillä semmoisia valtuuksia ole”, hän sanoo.

”Ei mikään valtio yksittäiselle yhtiölle näistä asioista raportoi.”

Karjalainen lähettää vielä sähköpostia ja tarkentaa, että Turkmenistan on aivan samanlainen vientimaa kuin muutkin maat: ”Se ei poikkea muista.”

Vielä vuonna 2012 Suomi teki kielteisen päätöksen Sakon tarkkuuskiväärien myynnistä Turkmenistaniin. On oltava siis painava peruste sille, että nyt Turkmenistaniin ja Uzbekistaniin saa viedä.

”Niin kuin sanoit, näiden kyseisten valtioiden suhteen Suomi on tarkistanut linjaa viimeisen vuoden aikana. Se perustui näkemykseen, että maiden tilanteiden voi kokonaisuutena katsoa olevan aiempaa vakaampia”, sanoo ulkoministeriön asevalvonnan yksikön päällikkö Sannamaaria Vanamo.

”Toki näiden maiden ihmisoikeustilanteessa on parannettavaa.”

Se on totta. Parannettavaa on enemmän kuin Suomi ehkä haluaisi myöntääkään. Mutta palataan Keski-Aasian tilanteeseen tuonnempana.

Vain pieni aseviennistä vastaava ja aseteollisuutta edustava sisäpiiri Suomessa on tiennyt, että Suomi vie sotilaskivääreitä sekä Turkmenistaniin että Uzbekistaniin. Eikä ihme, ettei tieto ole levinnyt.

Valtiojohto ei totisesti pidä asiasta meteliä. Ei, vaikka puolustusalan vienti on monella tavoin kannattavaa ulkomaankauppaa. Se luo työtä. Se tuo vientituloja ja verotuloja Suomeen. Näiden lisäksi se ylläpitää kotimaista puolustusteollisuutta sen varalta, jos joutuisimme sotilaalliseen kriisiin.

Täsmälleen samoin ajattelevat muut merkittävät aseita vievät valtiot.

Aseet kulkevat maailmassa sinne, missä on levotonta. Juuri nyt ne kulkevat Lähi-itään.

Siksi myös Suomen aseviennissä on tapahtunut vuosina 2015 ja 2016 historiallinen käännös. Suomi vie nyt ensimmäisen kerran Lähi-itään enemmän aseita ja puolustusmateriaalia kuin EU:hun, kertoo tutkimusverkosto SaferGloben raportti.

Suomi vie sekä aseita että muita puolustustarvikkeita muun muassa Saudi-Arabiaan, Arabiemiraatteihin, Bahrainiin ja Kuwaitiin. Puolustusministeriön asevientitilastoista on pääteltävissä, että vienti kasvoi vuonna 2015 myös Keski-Aasiaan.

Suomi ei ole aseteollisuuden suurvalta, mutta väkilukuun suhteutettuna se on maailman 13:nneksi suurin puolustustarvikkeiden viejä. Suomen myöntämien asevientilupien määrä on voimakkaassa kasvussa, sillä niitä myönnettiin viime vuonna 376 miljoonan euron edestä.

Se on 146 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aiemmin.

Oleellisinta eivät ole kuitenkaan euromäärät ja asevientilupien määrä. Paljon tärkeämpää on viennin maantieteellinen suunta: Suomen asevienti on kääntymässä yhä voimakkaammin demokratioista diktatuureihin, vakailta alueilta keskelle konflikteja.

Tutusta Euroopasta Lähi-idän ja Aasian tuntemattomille armeijoille.

Suomen ulkopoliittiseen linjaan on kirjattu: Suomi turvaa ulkopolitiikan keinoin kansalliset etunsa ja pyrkii edistämään maailmanrauhaa.

Muotoilu on hyvin mietitty, sillä se mahdollistaa sekä päämäärätietoisen aseviennin että globaalin humanitaarisen toiminnan. Suomi myös tekee molempia.

Valtioneuvosto teki 17. huhtikuuta 2015 päätöksen, joka oli symbolisesti tärkeämpi kuin rahallisesti. Se myönsi 500 000 euron määrärahan Jemenin lähes unohdetun sodan uhrien auttamiseen. Lisäksi samana vuonna Suomi myönsi Jemenille 3,2 miljoonaa euroa Punaisen Ristin, YK:n ruokaohjelman ja Maailman terveysjärjestön kautta.

Oli toki syytäkin. Jemenissä on käyty maaliskuusta 2015 alkaen veristä sotaa, jossa Jemenin hallituksen joukot ja Saudi-Arabian johtama liittoutuma sotivat Iranin tukemia huthikapinallisia vastaan.

”Saudi-Arabian johtama liittoutuma on aika räikeällä tavalla tehnyt iskuja sairaaloihin ja muihin ei-sotilaallisiin kohteisiin”, sanoo ulkoministeriön humanitaarisen avun ja politiikan yksikön päällikkö Claus Jerker Lindroos.

Lindroos edustaa valtioneuvostossa sitä humanitaarista Suomea.

Toisella kädellään sama valtioneuvosto myöntää asevientilupia.

Samaan aikaan, kun Suomi tukee Jemenin sodan siviiliuhreja, se myöntää asevientilupia viiteen eri maahan, jotka osallistuvat Jemenin sotaan. Arabiemiraatteihin asevientilupia myönnettiin viime vuonna 77 miljoonan euron arvosta, Bahrainiin 2,3 miljoonan euron edestä, Jordaniaan miljoonan euron verran ja Kuwaitiin 24 000 euroa.

Saudi-Arabiaan valtionyhtiö Patria vei viime vuonna kranaatinheittimiä 28 miljoonalla eurolla. Ne olivat osa vuonna 2011 solmittua isoa kranaatinheitinkauppaa. Sen lisäksi Patria kertoi elokuussa 2016, että se virittelee vähintään sadan miljoonan euron asekauppaa Qatariin.

Myös Qatar sotii Jemenissä.

Rikkooko Suomi kansainvälisiä asevientisopimuksia?

Asevientiä rajoittavat YK:n asevalvontamekanismit. Sen lisäksi on vuonna 2014 voimaan tullut Kansainvälinen asekauppasopimus, jonka ovat allekirjoittaneet toistaiseksi Suomi ja 83 muuta valtiota. Lisäksi on Suomen oma lainsäädäntö sekä EU:n kahdeksankohtainen kanta puolustustarvikevientiin.

Kansainvälinen asekauppasopimus vaatii valtioilta erityistä harkintaa, jos luvasta päättämisen ajankohtana on tietoa, jonka mukaan kyseisiä aseita tai tarvikkeita voitaisiin käyttää joukkotuhontaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan, vuoden 1949 Geneven sopimusten törkeään rikkomiseen, suojeltuihin siviilikohteisiin tai suojeltuihin siviileihin kohdistuviin hyökkäyksiin tai muihin sotarikoksiin, jotka määritellään kansainvälisissä sopimuksissa, joissa kyseinen osapuoli on osapuolena.

Sanamuoto artiklassa on siis se, että niitä voitaisiin käyttää.

Tämä artikla rikkoutuu lähes varmuudella suomalaisyhtiöiden asekaupoissa Persianlahden valtioihin. Suomi on vienyt Jemenissä sotiviin maihin Patrian kranaatinheittimiä, Sakon tarkkuuskivääreitä ja Nammo Lapuan patruunoita. Totta kai niitä voidaan käyttää siviilejä vastaan, jos aseet ostaneet valtiot niin päättävät.

Ongelmana on se, että Kansainvälisen asekauppasopimuksen rikkomisesta tuntuu olevan globaali yhteisymmärrys. Sitä rikkovat muutkin merkittävät aseenviejävaltiot.

Kriittistä tarkastelua asevienti Persianlahdelle ei kestä. Ei enää. Jemenissä on tapahtunut ilmeisiä sotarikoksia puolentoista viime vuoden aikana.

Saudi-Arabian johtama liittoutuma on tehnyt summittaisia ilmaiskuja esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestön sairaalaan Absin pikkukaupungissa, satojen ihmisten hääkulkueeseen al-Wahijahin kylässä ja isoon hautajaissaattueeseen pääkaupunki Sanaassa.

YK on vahvistanut nämä iskut. Sen mukaan Jemenin sodassa on kuollut sodan alusta, maaliskuusta 2015, vähintään 10 000 siviiliä.

Silti Suomen valtiojohto lähtee siitä, että Saudi-Arabia ja sen liittolaiset eivät ole Jemenissä hyökkääjinä, vaan alueellisen vakauden puolustajina.

Jemenin sodassa olevat valtiot ovat siellä Jemenin hallinnon pyynnöstä. Suomen lähtökohta on se, ettei Saudi-Arabia ole hyökännyt Jemeniin”, puolustusministeri Jussi Niinistö sanoo.

Ovet Persianlahdelle aukesivat Suomelle keväällä 2011.

Silloin valtionyhtiö Patria sai vientiluvat 36 Nemo-kranaatinheitinjärjestelmälle Saudi-Arabiaan. Nemoilla varustettiin Saudi-Arabian ostamia kanadalaisia LAV-taisteluvaunuja.

Kranaatinheitinkauppaa valmisteltiin vuosia. Se oli poliittisesti hyvin kiusallinen ja nousi esille vuoden 2012 presidentinvaaleissa.

Tuolloin valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastasi ministeri Heidi Hautala. Hän vastusti vientilupaa, muttei voinut äänestää siitä valtioneuvostossa. Hänet katsottiin omistajaohjaajana jääviksi.

”Minun täytyi lähteä siitä, että lainsäädäntö on asianmukaista ja sitä noudatetaan. Tässä tapauksessa näin ei todellakaan ollut”, Hautala sanoo nyt.

Hautalan mielestä kranaatinheitinkauppa Saudi-Arabiaan rikkoi useita Suomen allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia, kuten EU:n asevientiä koskevan yhteisen kannan kohtia 2, 3, 4, 5 ja 6. Ne määrittävät, millaisiin valtioihin ja millaisiin konflikteihin EU-maa ei saa viedä aseita.

Vuoden 2011 ison Patria-kaupan jälkeen on tapahtunut paljon.

Suomi ja Arabiemiraatit ovat allekirjoittaneet yhteistyöpöytäkirjan puolustusalalle, ja Patria on myynyt Arabiemiraatteihin Nemo-kranaatinheitinjärjestelmiä ja panssaroituja taisteluajoneuvoja. Sako on vienyt tarkka-ampujien kivääreitä Bahrainiin, patruunatehdas Nammo Lapua taas patruunoita Arabiemiraatteihin ja Kuwaitiin.

”Saudi-Arabia rikkoo Jemenissä ihan kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sääntöjä. Se ei kunnioita sodankäynnin sääntöjä eikä Geneven sopimusta, vaan pommittaa esimerkiksi sairaaloita”, Hautala sanoo.

Harva Suomessa tietää, että Suomi ja Saudi-Arabia allekirjoittivat jokin aika sitten puolustusteollisen yhteistyöasiakirjan.

Edes puolustusministeri Jussi Niinistö ei osannut kertoa sopimuksen sisällöstä, kun HS kysyi sitä häneltä viime viikolla. Hän arveli, että siihen pitäisi tutustua.

Puolustusministeriö lähettää pöytäkirjan HS:lle pyynnöstä. Siinä kerrotaan, että Suomi ja Saudi-Arabia sopivat kesäkuussa 2015 muun muassa yhteisen puolustusyhteistyökomitean perustamisesta. Sen tärkein päämäärä on laajentaa jo olemassa olevaa yhteistyötä tavanomaisen puolustusteknologian alalla. Pöytäkirjan allekirjoitti puolustusministeriön tuolloinen kansliapäällikkö Arto Räty.

Tuossa vaiheessa oli jo yleisesti tiedossa, että Saudi-Arabia iskee myös siviilikohteisiin Jemenissä.

HS:n tietojen mukaan sopimuksen tärkeimpänä tavoitteena on tasoittaa tietä Patrian ja muiden suomalaisyhtiöiden asekaupoille Saudi-Arabiaan. Niissä myös vahvistetaan yhteisymmärrys siitä, mitkä kaikki asiat ovat salassapidettäviä asekauppojen osalta.

Ruotsi ja Suomi vetävät Persianlahden diktatuurien suhteen nyt vastakkaisiin suuntiin: pääministeri Stefan Löfvenin hallitus on kiristänyt aseviennin ehtoja epädemokraattisiin maihin ja lopettanut puolustusteollisen yhteistyön Saudi-Arabian kanssa.

Suomi taas on haistanut siellä isoja kauppoja.

Suomen asevalvonnan yksi ikävä kysymys kuuluu: kuinka todennäköistä on, että Saudi-Arabia käyttää Jemenin sodassa Patrialta ostamiaan kranaatinheittimiä?

”Voimme tietää, etteivät saudit ole ainakaan vielä Nemoja käyttäneet Jemenissä, sillä meillä on sellainen tieto, että Nemot olisivat edelleen Yhdysvalloissa testattavana”, Patrian liiketoimintajohtaja Mika Kari sanoo.

”Mutta sen jälkeen, kun ne on Saudi-Arabiaan toimitettu, emme voi enää tietää. Sitä on käytännössä täysin mahdotonta seurata, koska emme saa riippumatonta tietoa.”

Päävastuu aseviennin seurauksista on joka tapauksessa valtioneuvostolla ja puolustusministeriöllä, jotka Persianlahden asevientiluvista päättävät.

”Onko Suomi vienyt näihin maihin jotain, jota on käytetty pommituksiin Jemenissä? Minun käsittääkseni ei”, sanoo puolustusministeri Jussi Niinistö.

Totuuden tietävät vain saudiarabialaiset, joille kranaatinheittimet myytiin.

Kanadalainen The Globe and Mail -lehti kertoi helmikuussa 2016, että Saudi-Arabia käyttää Jemenissä kanadalaisia LAV-M-panssariajoneuvoja. Kun Patria myi Saudi-Arabialle 36 Nemo-kranaatinheitinjärjestelmää vuonna 2011, ne myytiin nimenomaan kyseisten kanadalaisajoneuvojen aseistukseksi.

Sekään ei vielä todista, että suomalaisia kranaatinheittimiä olisi Jemenissä, sillä kanadalaisissa LAV-M-ajoneuvoissa voi olla muutakin aseistusta.

Mutta se vahvistaa, että ainakin Nemojen ”alustoja” on Jemenissä.

Asevientiä tutkiva tietokirjailija Jarmo Pykälä ei hyväksy valtion ja yhtiöiden väitteitä, ettei vietyjen aseiden käyttöä voisi lainkaan seurata.

”Yksittäinen kahvipapu voidaan jäljittää tilalle ja vaatia siitä kahviyhtiöitä vastuuseen, mutta aseviennissä meillä ei muka ole mitään mahdollisuutta seurata ­asiaa”, Pykälä sanoo.

Asevienti on Suomelle aidosti tärkeää. Sitä on turha väheksyä.

Se työllistää ja pitää pystyssä kokonaisia taajamia, kuten patruunatehdas Nammo Lapua pientä Vihtavuorta. Se tuo verotuloja valtiolle. Tietty määrä omaa puolustusteollisuutta on tärkeää myös sotilaallisen kriisin varalta. Etenkin tällaisina epävakaina aikoina.

”Lähtökohta on se, että suomalaista työtä ja yrittäjyyttä pitää tukea, ja pystytään samalla ajamaan kotimaista puolustusteollisuutta ja huoltovarmuutta”, puolustusministeri Jussi Niinistö sanoo.

”Pelkästään puolustusvoimien ostoksilla meillä ei olisi tämänkään kokoista puolustusteollisuutta. Me olemme melko riippuvaisia ulkomaisista asiakkaista.”

Suurin osa Suomen aseviennistä on myös moraalisesti kestävää.

Pääasiassa Suomi myy aseita ihmisoikeuksia kunnioittaville valtioille, jotka käyttävät niitä puolustautumiseen tai kriisinhallintaan ja noudattavat sodankäyntiä sääntelevää Geneven sopimusta.

”Asevienti voi jopa vähentää väkivaltaa, jos jonkin maan hallituksen joukot pystyvät sen ansiosta paremmin ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta”, tietokirjailija Pykälä sanoo.

Mutta kenen on vastuu, kun Suomi vie aseita sotiville sortohallinnoille?

Työnjako asevientiluvissa menee näin: Valtioneuvosto myöntää luvat taisteluaseille, yli miljoonan euron puolustusvälinekaupoille tai jos vienti on muutoin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävä. Puolustusministeriö myöntää loput sotilasaseiden luvat.

Ulkoministeriö taas antaa lausunnon ostajavaltiosta, konflikteista ja ihmisoikeuksista sekä arvioi kaupan ulkopoliittista merkitystä.

Esitykset valmistelee puolustushallinnon maastavientiasioiden työryhmä.

Puolustusministeriön ja ulkoministeriön välillä oli asevientilupien suhteen kovaa kipinöintiä vielä edellisellä hallituskaudella. Ulkoministeriötä johti tuolloin pitkän linjan pasifisti Erkki Tuomioja (sd) ja puolustusministerinä oli ensin Stefan Wallin (r), sitten Carl Haglund (r).

”Totta kai puolustusministeriössä puhuttiin siitä, että vaikkapa nämä suojanaamarit menevät saudien asevoimien sellaiselle joukolle, joka tekee kauheita asioita. Mutta sitten todettiin, että eivät ne tee niitä kauheita asioita suojanaamareilla”, puolustusministeriössä vientilupien käsittelyä läheltä seurannut ex-virkamies sanoo.

Kiistoja ministeriöiden kesken hänen mukaansa lisäsi se, että Suomessa ministeriöillä on hyvin itsenäinen asema.

”Puolustusministeriön tehtävä on nimenomaan edistää teollisuuden näkökulmaa, sillä se on hyvin lähellä puolustusteollisuutta jo huoltovarmuuden kannalta”, puolustusministeriön ex-virkamies sanoo. ”Ministeriön kanta on se, että jotta puolustusteollisuus voi pysyä elinvoimaisena, sen on saatava viedä.”

Nyt puolustusministeriön ja ulkoministeriön yhteistyö on joustavampaa, sillä ministerit Timo Soini ja Jussi Niinistö ovat läheisiä puoluetovereita. Voi silti olla, etteivät ministerivaihdokset ole tärkein syy sille, että esimerkiksi Turkmenistaniin ja Uzbekistaniin myönnettiin nyt asevientiluvat.

”Ulkopolitiikkaa lähestytään nyt hyvin voimallisesti Team Finland -teemasta, jossa viennin edistäminen korostuu. On toitotettu jo pitkään, että kaikenlainen vienti on Suomelle nyt tärkeää”, sanoo vanhempi tutkija Olli Ruohomäki, jolla on takanaan pitkä ura ulkoministe­riössä.

Suomi todella näyttää viime vuonna höllentäneen asevientilupien ehtoja, sillä vain kolme hakemusta hylättiin.

Kaksi niistä oli Venäjälle, yksi Irakiin. Muut menivät läpi.

Palataan vielä Keski-Aasian aroille.

Ulkoministeriön uusi tulkinta Turkmenistanista on nimittäin kiinnostava.

Asevalvonnan yksikön päällikkö Vanamo korostaa, että Suomi on todennut Keski-Aasian olevan ”aiempaa vakaampaa” aluetta – ihmisoikeustilanteesta huolimatta. Se oli yksi keskeinen peruste, kun valtioneuvosto teki kokonaisharkinnan siitä, että Turkmenistaniin ja Uzbekistaniin saa viedä aseita.

Vanamo perustelee vientilupaa vakauden lisäksi myös Keski-Aasian ”radikaalin islamismin riskillä”.

Ovatko nämä valtiot todella aiempaa vakaampia, kuten Suomi väittää?

Vanhempi tutkija Olli Ruohomäki arvioi, ettei mitään merkittävää muutosta ole tapahtunut.

”Terroristijärjestö IMU on Uzbekistanissa suuri sisäinen uhka, joten ainakaan siitä näkökulmasta ei ole muutosta. Ei ole Moskovan intresseissä, että status quo näissä valtioissa muuttuisi.”

Turkmenistania Ruohomäki luonnehtii Uzbekistaniakin vaikeammin hahmotettavaksi, ”Keski-Aasian Pohjois-­Koreaksi”.

Yhdysvaltalainen Freedom House -järjestö listaa valtioiden vapautta asteikoilla 0–100. Kaikki Pohjoismaat saavat täydet 100 pistettä.

Listan pohjalla on Pohjois-Korea, jolle Freedom House antoi vain kolme pistettä.

Uzbekistan sai kuusi pistettä, Turkmenistan neljä.

Entä jos jälkikäteen todetaan, että valtioneuvoston asevientipäätös ei ole kestävällä pohjalla? Voiko sitä muuttaa, jos itse kauppaa ei ole vielä toteutettu?

”On se periaatteessa mahdollista. Päätös tehdään vallitsevan tilanteen perusteella”, sanoo ulkoministeriön asevalvontayksikön päällikkö Sannamaaria Vanamo.

”Tosin ei näin ole viime vuosina kertaakaan tehty.”

Kysymys on oleellinen vaikkapa Sakon tarkka-ampujien kiväärien ja Uzbekistanin suhteen. Sakosta kerrotaan, että ”kauppa on paraikaa prosessissa”.

Suomi korostaa tapauskohtaisuutta, esimerkiksi sitä, onko juuri kyseistä asetyyppiä käytetty ostajamaassa ihmisoikeusrikkomuksiin. Toisin sanoen: jos Uzbekistan on käyttänyt tarkka-ampujien kivääreitä ihmisoikeusrikoksiin, sen pitäisi olla Suomen linjan mukaisesti este vientiluvalle.

Kuinka paljon taaksepäin Uzbekistanin historiassa on syytä katsoa? Maan hallinto on edelleen sama ja yhtä tukahduttava kuin vuonna 2005, jolloin vallassa oli diktaattori Karimov.

Tuolloin, toukokuussa 2005, Uzbekistanin asevoimat käyttivät tarkka-ampujien kivääreitä verilöylyyn Andijanin kaupungissa. Näin siitä raportoi Human Rights Watch: Myöhemmin päivällä uzbekkien turvallisuusjoukot ampuivat sattumanvaraisesti ihmisjoukkoa panssaroiduista ajoneuvoista sekä tarkka-ampujien asemista aukion yläpuolella. Kun ihmiset koettivat paeta, tarkka-ampujat ampuivat satoja ihmisiä.

Teosta on yksitoista vuotta, mutta Uzbekistanissa mikään ei ole ratkaisevasti muuttunut. Ei hallinto. Eivät vapaudet. Eivätkä juuri konfliktitkaan.

Ainoa, mikä on muuttunut, on Suomen asevientiviranomaisten tulkinta Uzbekistanista.

Tämä ei toki ole se tarina, jota Suomen valtiojohto kertoo meistä ulkomailla.

Se tarina on paljon kauniimpi.

Syyskuussa 2016 ulkoministeri Soini piti YK-kokouksessa New Yorkissa fiksun puheen, jossa hän ehdotti: ”Meidän on kysyttävä itseltämme, miten rauhanvälitystä voidaan käyttää tehokkaasti Syyriassa, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Ukrainassa ja muualla. Onko jotain oleellista jäänyt meiltä huomaamatta? Voisimmeko tehdä vielä jotain rauhanvälityksen edellytysten parantamiseksi muun muassa YK:ssa?”

Se oli hyvä kysymys: ”Onko jotain oleellista jäänyt meiltä huomaamatta?”

Kyllä se siltä vaikuttaa.

Oikaisu 23.10. kello 11.47: Testiaseiden vientiluvan Turkmenistaniin toukokuussa 2015 myönsi Alexander Stubbin hallitus. Varsinainen vientilupa Turkmenistaniin myönnettiin puolustusministeriössä syyskuussa 2015. Tuolloin vallassa oli Juha Sipilän hallitus. Oikaisu 28.10 kello 12:30: Karttagrafiikan mukaan Suomi vei Turkkiin kranaatinheittimiä 28 miljoonan euron edestä vuonna 2015. Tosiasiassa Suomi vei Turkkiin 9,2 miljoonan euron edestä patruunoita ja suojausterästä. Asevientiluvat valmistelee puolustusministeriön maastavientiasioiden työryhmä, ei materiaalipolitiikan johtoryhmä. Tasavallan presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa ei ole presidentti Niinistön kaudella käsitelty asevientiasioita.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Kaksi nuorta miestä asteli portaille, keskusteli hetken ja löi sitten itseään puukolla vatsaan, kertoo Eduskunnan turvallisuusjohtaja – HS seuraa

    2. 2

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    3. 3

      Kymmenet papit julistavat kasvoillaan vihkivänsä homoja, lesboja ja muunsukupuolisia, Helsingistä mukana kokonainen seurakunta – ”Tämä on eräänlainen kaapistatulo”

    4. 4

      Kun ei sano mitään, ei munaa mitään – Touko Aalto sortuu varmisteluun, ja sellainen taktiikka ei toimi pitkään

    5. 5

      Pohjoiskorealaisella riisipellolla seisoo suomalaisten veronmaksajien kustantama paperitehdas – Näin Kimien diktatuuri vedätti Suomelta kymmeniä miljoonia euroja

    6. 6

      ”Enkelihoito voi johtaa ojasta allikkoon” – Yhä useampi haluaa hoitaa mieltään, mutta epämääräiset pikaterapiat harmittavat psykologeja

    7. 7

      Länsimetro oy pitää metroa valmiina ja haluaisi luovuttaa sen pois käsistään – HKL:n mukaan metrossa on vielä ”paljon petrattavaa”

    8. 8

      Helsingissä on jopa 12-vuotiaita seksinmyyjiä – Alaikäisten seksikaupasta ei juuri hiiskuta, mutta ilmiö on tuttu nuorten kanssa työskenteleville

    9. 9

      Facebookin isoin suomenkielinen feminismiryhmä kielsi islam- ja muslimiaiheiset keskustelut – Nyt ryhmän perustajat kertovat, miksi

    10. 10

      25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ahvenanmaan edustaja äänesti suomen kieltä vastaan Pohjoismaiden neuvostossa – ”Emme pystyneet edes kuvittelemaan, että hän kääntyisi Suomen aloitetta vastaan”

    2. 2

      Heti ensimmäinen yhteydenotto te-toimistosta oli uhkauskirje – Työttömiä kohdellaan kuin rikollisia

    3. 3

      25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen”

    4. 4

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    5. 5

      Helsingissä on jopa 12-vuotiaita seksinmyyjiä – Alaikäisten seksikaupasta ei juuri hiiskuta, mutta ilmiö on tuttu nuorten kanssa työskenteleville

    6. 6

      Kaksi nuorta miestä asteli portaille, keskusteli hetken ja löi sitten itseään puukolla vatsaan, kertoo Eduskunnan turvallisuusjohtaja – HS seuraa

    7. 7

      Pohjoiskorealaisella riisipellolla seisoo suomalaisten veronmaksajien kustantama paperitehdas – Näin Kimien diktatuuri vedätti Suomelta kymmeniä miljoonia euroja

    8. 8

      Nimikiista kuumenee! Opiskelijaporukka kaappasi Tampereen yliopiston englanninkielisen osoitteen – ehdottavat yliopiston nimeksi Tampereen ei-turkulaista yliopistoa

    9. 9

      Pääkaupunkiseudun bussi­liikenne oli sekaisin, koska asiakas antoi palautetta, kuljettajalle kerrottiin siitä, ja esimies läimäytti oven kiinni luottamus­miehen edestä

    10. 10

      Kielipetturiksi leimattu Ahvenanmaan edustaja Britt Lundberg: ”Ajoin läpi suomenkielisiä helpottavan kompromissin”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    4. 4

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    5. 5

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    6. 6

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    7. 7

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    8. 8

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    9. 9

      ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

    10. 10

      Olen ollut alle kaksi viikkoa työttömänä, mutta työnhakuni lakkasi jo – te-palvelun kikkailu tekee työttömäksi ilmoittautumisesta sietämättömän vaikeaa

    11. Näytä lisää