Lahden dopingskandaali teki suomalaisista kyynisiä – HS selvitti Oslossa, miksei norjalaisten lapsenusko puhtaisiin hiihtäjiin vieläkään horju

Therese Johaugin dopingkäry oli norjalaisille järkytys. Siitä huolimatta he riensivät joukolla hänen tuekseen.

Kop, kop!

Olisiko täällä Norjan hiihtoliiton toimistolla pomoja paikalla? Olisi paljon kysymyksiä puheenjohtaja Erik Röstelle ja joukkueenjohtaja Vidar Löfshusille.

Ei tänne ilkkumaan ole tultu, mutta muutamaan asialliseen kysymykseen olisi reilua saada vastaus.

Esimerkiksi näihin: Miksi Norjan kirkkaimmat hiihtotähdet Therese Johaug ja Martin Johnsrud Sundby ovat jääneet lyhyen ajan sisällä kiinni dopingista? Onko Johaugin kertomus rohtuneisiin huuliin levitetystä huulirasvasta johtajien mielestä uskottava? Miten on mahdollista, ettei Johaugia heti pantu kilpailukieltoon? Miksi Sundbyn käryä peiteltiin puolitoista vuotta? Ja onko kaiken taustalla laajempi dopingkulttuuri?

Toimiston vastaanotossa istuva nuori nainen joutuu tuottamaan pettymyksen. Puheenjohtaja ei ole tänään paikalla, eikä joukkueenjohtajankaan sijainnista ole tietoa. Kun hiihtopomojen haastattelua kysyy maajoukkueen tiedottajalta Gro Eidelta, häneltä tulee tekstiviesti: ”Tarkistan ja palaan asiaan.”

Niin hiihtoliitosta tosin luvattiin HS:lle edeltävinäkin päivinä, mutta haastattelu ei järjestynyt. Ja siksi seisomme penäämässä sitä liiton eteisessä Ullevaalin sta­dionilla Oslossa.

Mutta vastauksia ei taaskaan saada, ja on lähdettävä pois. Toimiston eteisessä on valokuvia norjalaisista talviurheilijoista. Johaugin tai Sundbyn kuvia ei näy.

Viereisessä rapussa pitää majaansa Norjan olympiakomitea. Sen pääsihteerille Inge Andersenillekin on haastattelupyyntö vetämässä. Andersen nimittäin onnistui tammikuussa siinä, missä norjalaiset ovat hiihdon lisäksi hyviä: moralisoinnissa.

Andersen tuohtui, kun hän näki, että suomalaishiihtäjät käyttivät palautumista edistäviä happinaamareita. Suivaantuneena Andersen kirjoitti Norjan yleisradion NRK:n nettisivuille tekstin, jossa hän syytti suomalaisia huijareiksi ja muistutti Lahden dopingskandaalista. Norjan olympiakomitea käännätti tekstin suomeksi, ja se julkaistiin tammikuussa myös Helsingin Sanomissa.

Maa, joka voitti veridopingilla, on siis valmis käyttämään uutta, keinotekoista apuvälinettä. Eivätkö he ole oppineet mitään? Andersen ruoski.

Hän kehotti suomalaisia ottamaan mallia Norjasta: Norjan nykyinen paikka kansainvälisessä maastohiihdossa perustuu toimintamalliin, jonka keskeisiä arvoja ovat olleet rehellisyys ja puhtaus.

Nyt olisi mukava kuulla, vieläkö hän on samaa mieltä. Vai onko Norjassakin keskusjohtoinen dopingjärjestelmä?

Mutta Andersen on kovin kiireinen. Avustaja lupaa palata asiaan.

Norja tuntuu olevan sokin ja hämmennyksen vallassa. Pääuutinen on puolitoista viikkoa ollut yksi ja sama: Therese Johaugin dopingnäytteestä löytynyt klosteboli-hormoni. Klosteboli on jo Itä-Saksan ajoilta tuttu anabolinen steroidi, jolla urheilija voi tehostaa palautumista ja harjoitella kovempaa. Johaug sanoo, että aine joutui hänen elimistöönsä vahingossa. Hän käytti rohtuneisiin huuliinsa voidetta, jota sai maajoukkueen lääkäriltä.

Suomalaisten korviin selitys kuulostaa vitsiltä, ja siitä on otettu ilo irti. On kuin pato olisi avautunut ja vuosikausia haudottu kostomieli päässyt irti: Norjan oma Lahti 2001 -hetki? Ihanaa!

Suomalaiset urheiluihmiset ovat Lahden tapahtumien ja dopingoikeudenkäyntien karaisemia kyynisiä veteraaneja. Norjassa on toisin. Johaugin käryssä tuntuu olevan jotakin samaa kuin aikanaan Harri Kirvesniemen käryssä: sitä on vaikea käsittää. Dopingia? Meidän Therese?

Ei kansa Johaugin syyllisyyteen usko. Facebookin ”Minä tuen Johaugia” -ryhmässä on 30 000 jäsentä. Hänen fanituotteittensa myynti teki käryn jälkeen Norjassa ennätyksen. Sen sijaan Suomessa norjalainen urheiluvälineliike XXL veti Johaug-tavarat hyllyistä pois.

Kun kohu oli vellonut muutaman päivän, Johaug kiitti tuesta. Hän julkaisi kuvapalvelu Instagramissa kuvan oman kotiovensa ovikellosta. Joku oli käynyt kiinnittämässä siihen pienen punaisen sydämen.

”Tuhannet kiitokset huolenpidosta ja tuesta. Se merkitsee enemmän kuin arvaattekaan”, Johaug kirjoitti julkaisuunsa.

Päivityksestä tykkäsi 60 000 ihmistä, ja sen alle kertyi 6 000 tsemppiviestiä.

Tätä on suomalaisen vaikea ymmärtää. Lahti ja Mika Myllylän kuolema vuonna 2011 ovat jättäneet hiihtoihmisiin liian syvän trauman. Kaisa Variksen, Juha Lallukan ja Tero Similän dopingkäryt ovat varmistaneet sen, että kun suomalainen hiihtäjä käryää, häntä ei usko Suomessa oikein kukaan.

Norjassakin on kyllä kirjoitettu dopingista paljastuskirja. Entinen antidopingtyöntekijä Mads Drange julkaisi 2014 kirjan Suuri dopinghuijaus. Siinä Drange kertoi tutkineensa norjalaisten urheilijoiden veriarvoja. Ne viittasivat epon käyttöön. Myös Arto Halosen dokumentissa Sinivalkoinen valhe Norjan hiihdon sisäpiirilähde vahvisti dopingkulttuurin. Molemmista syntyi kohu, mutta vain hetkeksi. Kesä­lajeissa norjalaisia on kärynnyt testeissä. Hiihto sen sijaan on ollut puhdas laji.

Holmenkollenin sää sopii doping­uutisten tahraamaan mielenmaisemaan: tihkusadetta, hernerokkasumu, lämpötila seitsemän astetta. Jyhkeän betonisen mäkihyppytornin ylätasanteelta hädin tuskin näkee maahan. Oslon ydinkeskustaan on matkaa kymmenen kilometriä.

Tämä on norjalaisen urheilun pyhää maata. Kollen on isännöinyt hiihtokisoja vuodesta 1892. Yleisöennätys on 120 000 ihmistä. Norjassa miljoona ihmistä saattaa kesälläkin katsoa televisiosta rullahiihtoa, ja Holmenkollenin maailmancup kevättalvella on suuri kansanjuhla. Vuoden 2011 MM-hiihtoja varten aluetta remontoitiin yli 200 miljoonalla eurolla.

Kallioon hyppyrimäen alapuolelle on louhittu tilat hiihtomuseolle. Museon viesti on selvä: hiihto on norjalaisten laji.

Täällä on suksittu ainakin 4 000 vuotta. Norjalaiset hiihtäjät ovat valloittaneet osan maapallon hankalimmista kolkista: he ovat hiihtäneet Grönlannin halki vuonna 1888 ja päässeet etelänavalle vuonna 1911.

Museon seinällä on Knud Bergslienin tunnettu maalaus Birkebeinerne. Teoksessa kaksi soturia pelastaa 1200-luvulla kuningasperheen lapsen kuolemalta – tietysti hiihtämällä. Sotureilla on koivusukset. Kun lapsi varttui aikuiseksi, hänestä tuli kuningas Haakon IV Haakoninpoika, joka toi maahan rauhan ja hyvinvoinnin.

Ja kun ei ole tarvinnut hiihtää selviy­tyäkseen, on hiihdetty huvikseen. Tuossa hiihtää kuningas Harald 2-vuotiaana. Tuossa hän suksii vuoden 1982 MM-kisoissa.

Suksivoiteiden kehittämisessä he ovat tietenkin edelläkävijöitä. Urheilutähtiä ja heidän voittojaan on loputon rivi.

Norjalainen kansallistunto on rakentunut hiihdon varaan. Ja nyt sitä tahrii kaksi dopingkäryä. Mitä se tarkoittaa?

Hiihtopomoista ei kuulu mitään. Pitää siis puhua niille, jotka puhuvat työkseen, eli toimittajille.

Norjan suurimman sanomalehden Verdens Gangin modernin toimitalon aulaan harppoo kiireinen mies.

Urheilutoimituksen kommentaattori Leif Welhaven on työskennellyt lehdessä 15 vuotta. Hän kirjoittaa paljon rahasta, dopingista ja urheilupolitiikasta, kaikesta urheilun ympärillä.

Welhavenilla ei ole aikaa pitkälle haastattelulle. VG:n toimitus takoo jatkuvana virtana uutisia Johaugista, ja yleisö lukee niitä ahnaasti.

Welhaven on kritisoinut Norjan hiihtoliittoa siitä, että se pimitti Martin Sundbyn käryä puolitoista vuotta ja sen jälkeen kutsui tiedotustilaisuuteen minimaalisella varoitusajalla, keskellä kesää.

Norjan kahden suurimman urheilutähden käry tuntuu hänestä epätodelliselta.

Hieman ennen Johaugin tiedotustilaisuutta VG:n toimitus kuuli huhun, että jotakin suurta oli tapahtumassa. Uutinen oli silti toimitukselle sokki. Johaug on puhtoisen oloinen maalaistalon kasvatti, joka nousi huipulle vain 18-vuotiaana.

Welhaven moittii hiihtoliittoa. Miksi asettaa urheilijat haavoittuvaan asemaan? Urheilijalla itsellään on vastuu, mutta lääkärit voisivat tuplavarmistaa lääkkeet.

Useat dopingtapaukset muistuttavat toisiaan. Ensin tulee käry ja järkytys, sen jälkeen asian kiistäminen. Mutta jos tapausta kunnolla pöyhitään, paljastuu lisää.

Suomen hiihdon pitkäaikainen dopingkulttuuri paljastui lopullisesti vasta oikeudenkäynnissä Lahden jälkeen.

Kertovatko nämä Norjan käryt laajemmasta dopingongelmasta?

Welhaven vastaa nopeasti. ”Kukaan ei ajattele, että Sundby tai Johaug tekivät tällaista tarkoituksella. Ei ole todisteita.”

Suomesta katsottuna Johaugin selitys kuulostaa helposti siltä, miltä dopignselitykset aina. Uskomattomalta. Pakkauksessa oli iso punainen varoitusmerkki. Siinä luki: doping. Vain pari viikkoa ennen käryä Johaug oli sanonut norjalaislehdelle, että hän tarkistaa aina itse, ennen kuin laittaa kehoonsa mitään ainetta. Lääkkeen antanut lääkäri on aikaisemmin työskennellyt jalkapalloseurassa, jonka pelaaja jäi kiinni steroidien käytöstä.

Uskoisiko Welhaven tarinan, jos se tulisikin Suomen tai Venäjän hiihtäjältä?

Hän pohtii hetken.

”Se on kiinnostava kysymys. Ei se ehkä tuntuisi uskottavalta. Mutta Norjassa ajatellaan, että tunnemme tämän urheilijan. Loogisesti ajatellen kaikkia tapauksia pitää tietenkin kohdella samalla tavalla. Lain mukaan vastuu on hänen, ja hän todennäköisesti saa rangaistuksen.Mutta monelle norjalaiselle on nyt varmasti vaikeaa erottaa järki ja tunteet.”

Welhaven lähtee takaisin töihin.

Hiihtoliitto antaa meille väliaikatiedon: ”Medialta tulee valtavasti pyyntöjä. Palataan huomenna asiaan.”

Niinpä niin.

Pääsisiköhän haastattelua odotellessa seuraamaan Norjan maineikasta junioriurheilua? Oslolaisseura Röa IL:n kausi on jo alkanut. Paikalla olisi juuri tänä iltana 400 nuorta.

Ongelma on siinä, että se on Martin Sundbyn kotiseura. Kun valmentaja kuulee, että tulijat ovat suomalaisesta lehdestä, hän tulee epäluuloiseksi. Lupaa pitää kysyä seuran puheenjohtajalta. Tämä torppaa ajatuksen.

Lapset ovat muutenkin olleet hämillään, johtaja sanoo. Sundby ja Johaug ovat heidän sankareitaan. Lapset eivät tiedä, mitä pitäisi ajatella. Sundby kärysi astmalääkkeen käytöstä, ja astmaa sairastavat lapset ovat olleet ihmeissään. Jos asiasta kirjoitetaan lehdessä, joku vanhemmista voi pahoittaa mielensä. Johtajan pitäisi viedä asia 12-henkisen johtokunnan käsittelyyn.

Eli vesiperä.

Mutta sitten kännykkä piippaa yllätyksen: kiinnostava nimi aivan hiihtomaailman huipulta suostuu tapaamiseen.

Oslon pohjoispuolella kaupunki muuttuu nopeasti maaseuduksi. Taksi kääntyy hiekkatieltä ison mökin pihaan. Ovella seisoo tutun näköinen mies: Norjan hiihdon takavuosien supertähti Vegard Ulvang.

Posket ovat edelleen lommolla kuin huippu-urheilijalla. Hänellä on entisen urheilijan suora ryhti ja rasvaprosentti. Villapaidassaan hän on norjalaisen ulko­ilmaihmisen perikuva.

Ulvang on esimerkki siitä, mihin hiihdolla voi tässä maassa päästä. Hän on syntynyt Pohjois-Norjan Kirkkoniemessä, lähellä Suomen ja Venäjän rajaa. Albertvillessa vuonna 1992 Ulvang voitti olympiakultaa. Uransa jälkeen hän perusti oman vaatemerkin, myi sen norjalaiselle hiihtovoiteiden valmistajalle Swixille ja rikastui. Nyt hän on kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n maastohiihtokomitean johtaja.

Lapsena Ulvang kilpaili Lapin hiihto­kisoissa ikätoverinsa Kari-Pekka Kyrön kanssa. Molemmat ovat syntyneet vuonna 1963. Ulvangista tuli norjalainen sankari ja lajin mahtimies. Kyrö oli vuosina 1998–2001 Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja. Lahdessa hänen maineensa romahti ja työpaikka lähti.

Ulvang pyytää sisään. Mökki on tyylikäs, designhuonekaluilla sisustettu. Tämä on hänen työhuoneensa, perheen koti­talo on alempana rinteessä.

”Kuuma aihe?” Ulvang sanoo ja hymyilee.

Luottamustoimensa takia Ulvang ei koskaan kommentoi dopingtapauksia, eikä hän ole puhunut Sundbyn ja Johaugin tapauksista mitään ennen tätä. On urheilijan oikeusturvan kannalta tärkeää, että lain säätäjät ja tuomarit ovat erikseen, hän muistuttaa.

Ulvang ei ihmettele sitä, että suomalaisen median on ollut vaikea saada Oslossa kommentteja dopingista. ”Se on osaksi omaa syytänne. Media elää klikeistä.”

Ulvang haluaa puhua hiihdosta yleisemmin. Hänen mielestään laji on aina elänyt Pohjoismaiden välisestä jännitteestä ja kisailusta. Se alkoi jo Chamonix’n ensimmäisissä talvikisoissa vuonna 1924: kuka saa suunnitella latuprofiilin ja minkä maan urheilijoille se sopii.

Menestys on ollut aaltoliikettä: välillä ovat dominoineet suomalaiset, välillä ruotsalaiset. Norjalaiset ovat pitäneet valtikkaa 1990-luvulta saakka. Ulvang kaipaa Suomea takaisin kärkikahinoihin.

”Olemme pieni laji ja riippuvaisia toisistamme. Te menetitte sankarinne Lahdessa. Siitä toipumiseen menee aikaa.”

Ulvangin mukaan Norjan ylivoiman selittää kaksi asiaa: öljystä saatu raha ja juniorimäärät. Hiihto on Norjassa muoti-ilmiö. Sen harrastajamäärät ovat valtavat. Bisnesmiehetkin hiihtävät. Aikaisemmin hiihto oli maalaisten laji, mutta nyt sen pariin tullaan hyvätuloisista kaupunkilaisperheistä. Kaikki parhaat lahjakkuudet menevät hiihtoon, ja öljyrahalla palkataan valmentajia ja huoltajia.

Calgaryn talvikisat vuonna 1988 menivät Norjalta vaisusti, mutta Albertvillessa vuonna 1992 Norja nousi Ulvangin johdolla pysyvän tuntuisesti huipulle. Ulvang selittää asian Neuvostoliiton romahtamisella ja edistyksellisellä suksen hiontamenetelmällä, joka oli vain norjalaisten käytössä 1990-luvun alussa. Hän itse eli parhaimpia vuosiaan juuri tuolloin.

Yleisurheilussa, maantiepyöräilyssä ja Suomen maastohiihdossa 1990-luku oli myös veridopingin villiä aikaa. Oliko Ulvangilla painetta käyttää dopingia? Törmäsikö hän sellaiseen?

”En koskaan. Sitä on kysytty satoja kertoja”, hän sanoo ja katsoo silmiin.

Maastohiihdossa on 2000-luvulla piisannut käryjä. Suomalaiset, venäläiset, virolaiset ja saksalais-espanjalainen Johann Mühlegg ovat kärynneet. Norjalaiset ja ruotsalaiset ovat säästyneet.

Ulvang uskoo, että laji on nyt puhtaampi kuin takavuosina.

”Verinäytteistä tehdyt tutkimukset osoittavat, että verta on takavuosina manipuloitu voimakkaasti. Monessa maassa. Nyt tilanne on paljon parempi.”

Ulvang naurahtaa, kun kuulee, ettei suomalaista mediaa päästetty seuraamaan nuorten treenejä. Hän järjestää puhelinsoitolla vierailun samaksi illaksi.

Ulvangilla on kaksi tytärtä. Hekin hiihtävät, ja menestystäkin on tullut. Vanhempi on lukiossa ja ikäluokkansa viiden parhaan hiihtäjän joukossa Norjassa. Nyt pitäisi päättää, satsatako täysillä urheiluun.

Geenit ainakin ovat hyvät ja neuvot lähellä: lasten äiti Grete Ingeborg Nykkelmo on entinen hiihdon maailmanmestari. Pariskunnan mitaleille on mökin seinällä iso yhteinen vitriini.

Ilta pimenee oslolaisessa hiihtokeskuksessa. Ilma on kostea ja hapekas, pururata tuoksuu. Ja näky on näyttävä. Arviolta 100 nuorta ja iäkkäämpää hiihtäjää vetää ylös ja alas hiihtokeskuksen jyrkkää rinnettä.

Nämä ovat suurseura Kjelsås IL:n junioreita, ja menossa on intervalliharjoitus. Suurin osa junioreista on 17-vuotiaita. Poikien rata on 800 metriä ja tyttöjen 600 metriä. Hiki haisee. Maitohappo polttaa. Joku kakoo suustaan oksennusta.

Tällaisia nuoria on Norjassa tuhansia. Joku heistä voi olla seuraava Marit Björgen­ tai Björn Dählie. Paikalla on nuoria liikuntatieteen opiskelijoita, joille maksetaan treenien vetämisestä.

Nuorten lisäksi neli-, viisi-, kuusi- ja seitsemänkymppiset hiihtäjät antavat nousulle kaikkensa. Tiukka katse, hiihtosauvat, määrätietoinen askel.

Tämä on totta vie komeaa urheilukulttuuria. Ja Norjan hiihdon puhdas pohja.

Pimeässä illassa kännykkä piippaa kaksi yllätystä. Olympiakomitean pääsihteeriltä Inge Andersenilta tulee pyöreitä vastauksia sähköpostilla. Kysymykseen, uskooko hän edelleen norjalaisten puhtauteen, hän vastaa yhdellä sanalla: ”Kyllä.”

Toinen yllätys on se, että joukkueenjohtaja Vidar Löfshus ottaa meidät aamulla vastaan. Treffit tehdään kahvilaan.

Vidar Löfshus oli ensimmäinen ihminen, jolle dopingviranomaiset kertoivat Johaugin kärynneen. Hän ajoi urheilijan luokse. Oltiin yhdessä. Molempia itketti.

Paine on ollut pomollekin kovaa, uni on ollut kortilla. Sitä ei entisestä huippu-urheilijasta huomaa. Vastaukset ovat varmoja, poikamainen naurukin irtoaa.

Löfshus johtaa maailman suurinta hiihtokoneistoa. Jos Norjan hiihdossa olisi dopingohjelma, juuri Löfshus olisi se, joka tietäisi siitä kaiken.

”Norjalaisessa hiihdossa ei ole mitään salaisuuksia, muuta kuin kova treeni”, hän vakuuttaa.

Löfshusin mukaan Johaug menestyy, koska on poikkeusyksilö. Alle 50-kiloisella hiihtäjällä on jättiläisen keuhkot. Käry oli tyhmää huolimattomuutta, ei muuta.

Haastattelun aikana tulee tieto Johaugin väliaikaisesta kilpailukiellosta: kaksi kuukautta. Löfshus ottaa sen rauhallisesti.

Uusi kausi on alkamassa. Se on erilainen kuin Norjassa koskaan aikaisemmin: naisten ja miesten maailmancupin voittajat ovat kärynneet dopingrikkeestä.

Vaikka Suomessa joku sitä toivoisikin, ei tämä syksy ole norjalaisten Lahti. Korkeintaan pintanaarmu. Norjalaiset saavat yhä suhtautua hiihtoon vilpittömällä innolla.

Oli pienestä kiinni, ettei lapsenusko olisi säilynyt Suomessakin. Lahdessa 2001 muutkin maat käyttivät epoa ja plasmalaajentajia, mutta vain Hemohes tuotti joukkokäryn. Ilman sitä Harri Kirvesniemestä olisi tullut ihailtu päävalmentaja. Kari-Pekka Kyrö voisi olla kestävyyslajien johtaja olympiakomiteassa.

Toisaalta. Lahden kaltaisen järkytyksen voi kokea vain kerran.

Norjassa sankarit ovat yhä sankareita. Urheilijan ylle kääritään yhdessä lämmin viltti ja lohdutetaan: systeemin vika.

Jos Sundbyn ja Johaugin tapauksista paljastuu myöhemmin lisää ikäviä asioita, norjalaisilla iso järkytys on vasta edessä.

Kumpi mahtaa olla parempi: uskoa sankareihin vai olla uskomatta?

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

    2. 2

      24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

    3. 3

      Vapaa-ajan tissuttelu aiheuttaa töissä virheitä enemmän kuin moni ajattelee – Viinin lipittelijät pitäisi lähettää lenkille

    4. 4

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    5. 5

      Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

    6. 6

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    7. 7

      ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

    8. 8

      Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

    9. 9

      Yhdysvaltojen keskuspankki irtautuu historiallisesta elvytysoperaatiosta

    10. 10

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    2. 2

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    3. 3

      24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

    4. 4

      Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

    5. 5

      ”Ehtivät he sen sanoa, että olen mätäpaise” – Tom-Kristian Heinäaho kasvoi Jehovan todistajaksi ja nousi liikkeen vanhimmistoon, mutta sitten runokilpailu paljasti hänen salaisuutensa

    6. 6

      ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

    7. 7

      Huono palkka ja raskas arki – moni lastentarhan­opettaja harkitsee alan vaihtamista: ”Tuli kiky ja lomarahat meni”

    8. 8

      Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

    9. 9

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    10. 10

      ”Älä nyt pelästy, isäsi tulee kuolemaan”, outo ääni varoitti – Tutkija päätyi sattumalta tekemään väitöskirjan suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    4. 4

      Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

    5. 5

      Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

    6. 6

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    7. 7

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    8. 8

      ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

    9. 9

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    10. 10

      Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

    11. Näytä lisää