Porot söivät Lapista jäkälän, ja Mikko-Pekka Heikkinen uskaltautui Utsjoelle esittämään tulikuuman kysymyksen: Onko poroja liikaa?

Poromies Asko Länsman sanoo, että porojen vähentäminen uhkaisi koko elinkeinoa ja porosaamelaista kulttuuria.

Siinä sitä nyt on. Jäkälää.


Se paistaa harmaina lätäkköinä vihreän aluskasvillisuuden ja matalien koivujen seasta Utsjoen Petsikkotunturissa.


Mutta kovin vähän sitä on. Varsinkin jos vertaa tannerta Lappia eteläisemmän Suomen metsiin, joissa jäkälikköjä tupruaa kuohkeina pilvinä. Petsikon jäkäläpeitto on ehkä senttimetrin sänki.


Nyt kannattaa pysähtyä hetkeksi. Tässä kohtaa vallitsee yksimielisyys. Harva kiistää sitä, että jäkälä on käynyt Lapissa vähiin. Silmällä tuon näkee.


Siihen yksimielisyys sitten loppuukin.



Jäkälä ja muu tunturien aluskasvillisuus ovat jälleen synnyttäneet lihavan riidan.


Tappelu alkoi, kun Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman johtaja Antero Järvinen kirjoitti hiljattain Lapin Kansan mielipidesivulla, että poroja on Lapissa liikaa. Ja että ylisuuri karja on jo kauan uhannut tunturien herkkää kasvillisuutta.


Moni kuksa kaatui. Poronhoitajat varsinkin saamelaisalueella eli Inarissa, Utsjoella, Enontekiöllä ja Sodankylän pohjoisosassa ovat äärimmäisen herkkiä arvostelulle.


No, unohdetaan Järvinen hetkeksi. Tässä jutussa oppaana pohjoiseen kamaraan toimii Luonnonvarakeskuksen eli Luken erikoistutkija Jouko Kumpula. On syytä mainita, että Kumpula ei allekirjoita Antero Järvisen näkemyksiä poronhoidosta ja tunturiluonnon köyhtymisestä.


Aivan. Edes tieteilijät eivät ole yhtä mieltä jäkäläkadon syistä ja seurauksista.



Mutta ennen kuin päästetään Kumpula ääneen, on tarpeen kerrata, kuinka poronhoito on Suomessa järjestetty:


Suomen 191 000 poroa laiduntavat vapaina alueella, joka kattaa valtaosan Pohjois-Suomesta. Alueellisia poronhoitopiirejä eli poronomistajien yhteenliittymiä kutsutaan paliskunniksi. Niitä on 54 kappaletta.


Eteläisimmät paliskunnat sijaitsevat Kainuussa. Sekä maantieteellisesti että poromäärällisesti suurimpia ovat Pohjois-Lapin paliskunnat. Useimmissa paliskunnissa porot kerätään luonnosta aitauksiin kaksi kertaa vuodessa karjan merkitsemistä ja erottelua varten.


Kuinka eri paliskuntien poroja estetään sekoittumasta toisiinsa?


Aitojen avulla.


Pitkin Pohjois-Suomen metsiä, tuntureita ja soita risteilee siis mittava aitaverkosto, joka lokeroi porolaumat eli -tokat eri kokoisille maalänteille.


Suomen paliskuntakartta näyttääkin varsinaiselta tilkkutäkiltä. Paliskuntia on pohjoisessa selvästi enemmän kuin kuntia.


Jouko Kumpula pitelee Luken vihreän tilavolkkarin rattia.


Renkaiden alla virtaa Nelostie, kun ajamme Kumpulan työpaikalta Inarin Kaamasesta kohti Utsjokea tapaamaan sikäläisiä poromiehiä.


Kumpula, mikä on syy jäkälän vähyyteen?



”Porojen pitkäaikainen laidunnus”, hän vastaa ja lisää heti: ”Mutta se ei ole tärkein syy kaikkialla.”


Seuraa pikaluento porolaidunmaitten ekologiasta. Kumpulan mukaan on erityisen tärkeää huomata, kuinka erilaisia maastotyypit ovat poronhoitoalueen eri osissa. Aluehan on reilu kolmannes Suomen pinta-alasta.


Etelä- ja keskiosat poronhoitoalueesta ovat havumetsän peitossa, kun taas aivan pohjoisimmat alueet Käsivarressa ja täällä Utsjoella kasvavat lähinnä tunturikoivua, jos sitäkään.


Eteläisellä ja keskisellä poronhoito­alueella metsää siis hakataan. Myös teitä, peltoja ja asutusta sijaitsee näillä alueilla­ enemmän kuin pohjoisimmassa Lapissa. Nämä tekijät yhdessä, väittää Jouko Kumpula, vähentävät jäkälää joillakin alueilla selvästi voimakkaammin kuin poro­talous.


Hänen mukaansa hakkuista maastoon jäävät risut ja silppu vähentävät jäkälää ja hakkuiden jälkeen metsä kasvaa tiheämmäksi kuin aiemmin. Sammalta ja varpuakin hakkuut ruokkivat. Moisessa maastossa jäkälä ei viihdy. Kun jäkäläpeitto vähenee mutta porot eivät, kuluttavat eläimet jäkälävarat entistä nopeammin.


Muutakin tietoa toki on.


Luken ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoista koostunut ryhmä vertasi kaksi vuotta sitten poronhoidon ja metsänhoidon vaikutusta jäkäläpeittoon.


Käytössään heillä oli keskimäärin 40 vuoden ikäisiä aidattuja maastoaloja, joiden sisällä jäkälä oli saanut kasvaa rauhassa poroilta.


Aitausten sisällä jäkälän peittävyys oli yli viisinkertainen ja biomassa melkein viisitoistakertainen verrattuna aitausten ulkopuolisiin alueisiin. Suomeksi: aidatut alat rehottivat jäkälää.


Tutkijoiden mukaan metsätalous vahvisti poronhoidon vaikutusta jäkälä­katoon. Mutta itsessään metsänhoito köyhdytti jäkälää selvästi vähemmän kuin porot.


Vaan älkäämme juuttuko juupas–eipäs-väittelyyn. Mitäs mieltä Kumpula on porojen määrästä? Onko niitä liikaa?


”Monessa paliskunnassa se on yksi tekijä”, hän muotoilee.


Tähänkin liittyy mutta. Kumpulan mukaan karut ylämaatkin kestäisivät nykyisiä poromääriä huomattavasti paremmin, jos laiduntamistapaa muutettaisiin.


Siten, että porot kuluttaisivat laitu­miaan kesällä aivan toisista paikoista kuin talvella. Tätä kutsutaan laidunkierroksi.


Nykyisin porot tallovat kesäisin talvijäkälikkönsä, koska joutuvat oleskelemaan ympäri vuoden samoilla tantereilla. Eiväthän ne paliskuntien raja-aidoista läpi pääse.­


No voisiko raja-aidat poistaa? Silloin porot olisivat vapaita etsimään ravintoaan valtavalta, yhtenäiseltä maa-alalta.


Kenties vähän niin kuin aikoinaan, kun porosaamelaiset vaelsivat porojensa perässä. Vielä 1800-luvulla saamelaiset jutasivat Ylä-Lapista Norjan puolelle ja takaisin tokkien mukana, kun eläimet etsivät ruokaa. Talvilaitumet sijaitsivat eri paikoissa kuin kesälaitumet.


Jutaminen loppui, kun Suomen ja Norjan välille pystytettiin rajasulku. Vuosi oli 1852. Suomen ja Ruotsin välinen raja sulkeutui 1888. Luvuista tuli merkkipaaluja porosaamelaisten ajanlaskussa. Siihen päättyi elämäntapa.



Seuraava virstanpylväs oli vuosi 1898, jolloin Suomen keisarillinen senaatti perusti paliskuntajärjestelmän. Lappiin alkoi nousta lisää raja-aitoja, kun poromassoja lyötiin lokeroihinsa.


Menneeseen palaaminen olisi kuitenkin hyvin hankalaa, ellei mahdotonta.


Raja-aitojen poistaminen tarkoittaisi, että paliskuntien täytyisi liittyä toisiinsa. Niiden määrä siis vähenisi. Jouko Kumpulan mielestä ajatus on hyvä, mutta:


”Olisi varmasti äärimmäisen vaikea saada poronomistajia suostumaan”, hän sanoo kuskinpenkiltä.


Suunta pohjoisissa paliskunnissa ei Kumpulan mukaan näytä olevan kohti yhdistymistä vaan pikemminkin kohti yhä pienempiä lokeroita paliskuntien sisällä – niin sanottuja tokkakuntia. Näin siksi, että joitakin paliskuntia repivät sisäiset riidat. Tunturien kulumista laidunalueitten pirstoutuminen todennäköisesti kiihdyttää.


Mitä tuumaa poromiesten järjestö? Voisiko paliskuntia yhdistää, Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila?


”Joo, totta kai niitä voi yhdistää. Näin on viime vuosina tehtykin”, hän sanoo puhelimessa.


Mutta, Ollila lisää, yhdistämisen täytyy lähteä poromiesten itsensä aloitteesta.


”Se ei voi tulla ulkoa määrättynä.”


Vaikuttaako aloitteellisuus epärealistiselta? Paliskunnat ovat kuulemma kovia riitelemään.


”Vielä epärealistisempaa on se, että joku ulkopuolinen määrää lopettamaan riitelyn”, Ollila sanoo ja naurahtaa.


Paliskuntauudistus taitaa olla vielä vaikeampi toteuttaa kuin kuntauudistus.


Luken volkkari pysähtyy Skalluvaaran poroerotusaidan kupeeseen. Astumme ulos tunturimaiseman avaruuteen. Katseen reitillä ei kasva metsää.


Tätä on Utsjoki: yli 5 000 neliökilometrin kokoinen erämaa – tosin porosaamelaisten näkökulmasta tantereet ovat laitumia. Erämaasta puhuvat suomalaiset.


Samassa viereen kurvaa rapainen mönkijä. Asko Länsman laskeutuu satulasta ja ojentaa kämmenensä tervehdykseen.


Länsman on Kaldoaivin paliskunnan työnjohtaja, ja tänään hän toimii myös pr-henkilönä. Näin hän on sopinut paliskunnan johtajan eli poroisännän Vesa Länsmanin kanssa.


Ensin Asko Länsman vie vieraat paliskunnan teurastamolle. Poroerotusten tarkoituksena on erotella karjasta ne yksilöt, jotka jäävät eloon, niistä, jotka pannaan lihoiksi myyntiin.


Teurastamon kylmähuoneessa roikkuu kolmisensataa ruhoa. Suurin osa niistä on vasoja. Asko Länsman hymyilee ylpeänä: teuraitten keskipaino yltää yli 25 kilon.


Lukema on erinomainen. Se kertoo, että jotain porot ovat Kaldoaivin erämaassa syödäkseen saaneet.


Ainakin sieniä – niitä Utsjoella piisasi viime kesänä. Porot syövät myös heinää, ruohoa ja lehtiä. Pula-aika koittaa, kun vihreä lakastuu ja lumikansi peittää jäkälän, talviruuan.


Jäkälän vähäisyyttä maastossa Länsman ei kiistä mutta eipä pidä sitä pulmanakaan. ”Paras mittari on poro”, hän sanoo. Tämän lauseen kuulen vierailuni aikana monta kertaa.


Länsmanin logiikka kulkee näin: jos vasat kasvavat hyvälihaisiksi, on kaikki kunnossa. Niin se varmasti poromiehen näkökulmasta onkin. Mitä enemmän karja lihoo, sitä enemmän poromies saa palkkaa.


Pelkkä luonnonravinto ei poroja lihota. Yksi jäkäläkatoon liittyvistä riidoista syntyykin porojen lisäruokinnasta.


Useimmissa paliskunnissa poromiehet rahtaavat erämaahan talvisin heinää tai ostojäkälää. Tai tarhaavat tokkia aitauksiin ruokintaa varten, jotta ne selviäisivät.


Aihe on arka, koska lisäruokinta murentaa mielikuvaa porosta puolivillinä tunturien taivaltajana. Tarhaeläimen leima tekisi huonoa bisnekselle.


Kuinkas Kaldoaivissa?


Asko Länsman väittää, että paliskunnan poroja lisäruokitaan ainoastaan kuukauden ajan kevättalvella. Ja silloinkin käytetään silppuria, joka syytää heinän hangelle niin hienona, ettei siitä porojen aterioitua jää muruakaan.


Tämä on kuitenkin vain osa totuudesta.


HS:n haastattelemien lähteiden mukaan poroja lisäruokitaan jo sydäntalvella eikä jokaista heinälastia silputa. Märkiintyneitä heinäkakkuja lojuu tunturimaastossa Utsjoella vielä kesäisinkin.


Lähteet eivät halua nimeään tai asuinpaikkaansa lehteen.



Ulkona haisee Skalluvaaran märkä maa ja poronpapanat. Tuhatkunta eläintä käyskentelee harvassa tunturikoivikossa aitojen sisäpuolella.


Tokka on paimennettu mönkijöiden ja helikopterin avulla erämaasta erotus­aitaan, ja nyt poromiehet etsivät laumasta omia vasojaan. Keväällä syntyneet vasat juoksevat emiensä perässä.


Asko Länsmankin silmäilee karjaa lähisukulaistensa kanssa.


Kivenheiton päässä sijaitsee koulu, jonka penkeille poroperheitten lapset siirtyvät erotusten ajaksi.


Erotukset ovat porosaamelaisen vuodenkierron tärkeimpiä tapahtumia. Ne lujittavat yhteisöä.


Kysyn Asko Länsmanilta, onko poroja liikaa.


Länsman hermostuu hieman ja vastaa, että pahin uhka koko elinkeinolle olisi porojen vähentäminen.


”Jos meidän pitää vähentää poroja, poroperheet eivät voi elää sitä elämää, johon ne ovat kasvaneet.”


Hänen mielestään siis porosaamelaiskulttuurin harjoittaminen vaikeutuisi, koska poronhoito on tiukasti sidoksissa esimerkiksi pohjoissaamen kieleen ja käsitöihin.


Eikö porosaamelaisuutta voisi harjoittaa elinvoimaisesti myös pienemmällä karjalla?


”Olipa hyvä, että toimittaja kysyi tätä. Jos meidän paliskunnassa pitäisi leikata poromäärää esimerkiksi 20 prosenttia, kestäisivät leikkauksen ne perheet, jotka omistavat poroja paljon. Mutta pienen karjan omistajat joutuisivat lopettamaan. Ja me tarvitsemme nuoria poronomistajia, jotta elämäntapamme jatkuisi”, Länsman sanoo.


Mieleeni nousee kysymys, miksi poromäärää tulisi pienentää jokaiselta samassa mitassa katsomatta poro-omaisuuden kokoon. Jääköön seuraavaan kertaan.



On aika hyvästellä kalutut jäkäliköt ja hypätä lentokoneeseen. Kun pääsen Helsinkiin, pirautan vielä Ylä-Lappiin.


Puhelimeen vastaa saamelainen poromies, ja sellaiseksi melko harvinainen tapaus. Mies on nimittäin samaa mieltä kuin Kilpisjärven biologisen tutkimus­aseman johtaja Antero Järvinen. Mies ei halua nimeään julki.


Poromiehen mielestä poroja on Lapissa liikaa.


”Tunturien köyhä kasvusto johtuu pelkästään ylilaidunnuksesta”, hän sanoo.


Mies on nähnyt porotalouden vaikutuksen tunturissa kymmenien vuosien aikana. Siinä paliskunnassa, jonka hän tuntee parhaiten, ei laidunkierto toimi ”missään muodossa”.


”Paliskunnan laidun on kuin pyöreä kattila, jossa liian suuri karja kiehuu.”


Paliskuntien liittäminen toisiinsa suurien yhtenäisten laidunmaitten muodostamiseksi olisi miehen mielestä erittäin järkevä ratkaisu, mutta hän ei usko sen onnistuvan.


On kaksi vaihtoehtoa, hän sanoo.


”Joko vähennetään porojen ja poromiesten määrää. Tai sitten ruvetaan tarhaamaan poroja.”


Jälkimmäinen vaihtoehto ei poikkeaisi paljonkaan nykytilasta. Saamelainen poronhoito on ylälappilaisen mielestä lakannut olemasta perinteistä kauan sitten.


”Paliskunta on jo nyt iso tarha.”


Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

    2. 2

      Millaista palkkaa nuorten unelma-ammateista todellisuudessa maksetaan? HS:n testi paljastaa niin muusikon kuin koodarinkin ansiot

    3. 3

      Asutko Mersu-seudulla vai Toyota-kulmilla? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

    4. 4

      Netin vaarallisin haku juuri nyt on poptähti Avril Lavigne – Näin kanadalaislaulajasta tuli kyberrikollisten ja salaliittoteoreetikoiden suosikki

    5. 5

      Uusi maailman rikkain nainen on älykkö, joka soittaa pianoa ja kirjoittaa kirjoja – kosmetiikkadynastia L’Oréalin perijätär kaihtaa seurapiirejä

    6. 6

      Vaatekauppa joutui tuhansien eurojen korvauksiin etnisestä syrjinnästä – myyjä ei päästänyt aluksi romaneja sisään

    7. 7

      Nopeasti hyvää lautaselle – Tässä 7 ruokaa, joiden tekemiseen menee 15 minuuttia tai vähemmän

    8. 8

      Lestadiolaisten joukossa elää niitäkin, jotka eivät suostu ehkäisy­kieltoon – ”Naisen ruumiin taakka kaatuu myös miehille”, sanoo tutkija

    9. 9

      Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

    10. 10

      Peliyhtiö Rovion yleisöanti keskeytettiin ylimerkinnän vuoksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

    2. 2

      Asutko Mersu-seudulla vai Toyota-kulmilla? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

    3. 3

      Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

    4. 4

      Tutkimus: Runsas huonojen hiilihydraattien käyttö lisää kuolleisuutta – Pastan, pullan ja valkoisen riisin riskit tulisi ottaa vakavasti, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    6. 6

      Ikäviä uutisia veronmaksajalle: Koululounaan jättää syömättä joka kolmas teini – Miksi inhokkiruokia tarjotaan niin sinnikkäästi?

    7. 7

      Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

    8. 8

      Saksan vaaleissa jyrännyt oikeistopopulistinen AfD: ”Me aiomme muuttaa tämän maan” – Merkelille hutera torjuntavoitto 33 prosentin kannatuksella

    9. 9

      Surkeaa eroseksiä, suhteen pilannut Pate Mustajärvi: Näin suomalaiset haluavat erota ja tulla jätetyksi

    10. 10

      ”Emme halua enää muslimeja” – Tšekki on ottanut vastaan vain kourallisen pakolaisia, eikä juuri kukaan halua enempää

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    3. 3

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    4. 4

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    5. 5

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    6. 6

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    7. 7

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    8. 8

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    9. 9

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    10. 10

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    11. Näytä lisää