Valikko
Sunnuntai

KIINAN KURJAT Kahdeksan kymmenestä kiinalaisesta asuu maaseudulla - siellä missä elämä ei ole tänään sen ruusuisempaa kuin eilenkään

Tilaajille

YUNNAN / GUANGXI Anu Nousiainen Greg Girard, kuvat Ilta pimenee yöksi, mutta riisipeltojen yllä raskaana roikkuva kuumuus ei hellitä. Hikipisarat Bao Rongin otsalla muuttuvat noroiksi, norot valuvat alas niskaan ja jättävät pölyiseen ihoon vaaleita raitoja.

Bao sytyttää uuden savukkeen ja katselee alas joelle. Kohta pitäisi nostaa polkupyörä puun alta ja polkea takaisin opettajakorkeakoulun asuntolaan, sillä rupeaa olemaan jo myöhä, ja luennot alkavat aamulla aikaisin. Bao kulauttaa teekupin tyhjäksi.

Bao Rong on 23-vuotias talonpojan poika, kotoisin maalta tästä samasta eteläkiinalaisesta Guangxin maakunnasta, kylästä, jossa on 150 asukasta.

Kotona on isä, äiti, neljä sisarusta ja vanhempien valitsema tuleva vaimo , Bao Rongia pari vuotta nuorempi kotikylän tyttö.

"Sopiva", Bao sanoo. "Minua lyhyempi ja ihan kiva muttei mitenkään erityisen nätti." Ensin järjestetty avioliitto hämmästyttää, sillä se on viime vuosisadan Kiinaa. Sitten saa huomata, että kiinalaisella maaseudulla moni muukin asia on ennallaan.

Kun Baon kanssa on viettänyt pari päivää, tajuaa parikymppisen maalaispojan viattomuuden. Aika ei tahdo millään riittää, hänellä olisi loputtomasti kysymyksiä: palkoista, asunnoista, naisista, seksistä, elämästä yleensä. Hän yrittää muttei silti oikein tajua, millaista on Kiinan ulkopuolella. Apteekissa Bao ihmettelee, onko lännessä todella banaaninmakuisia kondomeja.

Bao Rong on kotikylänsä ylpeys, ensimmäinen joka on päässyt opiskelemaan korkeakouluun kaupunkiin. Tässä tapauksessa kaupunki ei ole suttuista Guilinia kummempi, mutta kyllä sen kadut kotikylän kinttupolut hakkaavat.

Kotiin on kuitenkin palattava. Kun Bao Rong valmistuu opettajaksi, valtio lähettää hänet töihin kylän keskikouluun. Eikä Bao edes tiedä, onko hänestä opettajaksi.

"Kiivastun niin helposti", hän huokaa. "En jaksa olla kovin pitkämielinen." Siihen saakka Bao Rong nauttii kaupungista: elokuvista, lehtikioskeista, ulkomaisten liikemiesten ja matkailijoiden katselemisesta. Hän pukeutuu farkkuihin tai siisteihin suoriin vaaleisiin kesähousuihin ja T-paitaan, säästää rahaa voidakseen juoda joskus kupin kahvia jossain rantakadun uusista ravintoloista ja häpeää tunnustaa unelmansa: päästä yhdeksi yöksi kauniin naisen kanssa Sheraton-hotelliin Lijoen varteen.

Loppukesästä on taas palattava kotiin auttamaan sadonkorjuussa. Tuleva opettaja riisuu kaupunkivaatteet ja lähtee pellolle leikkaamaan riisiä niin kuin hänen isänsä ennen häntä ja isoisä ennen isää, niin kuin Baot joka syksy vuosisatoja, tai ehkä vuosituhansia siinä samassa guangxilaisessa kylässä, josta kukaan ennen Bao Rongia ei ole päässyt opiskelemaan kaupunkiin.

Silloinkin on kuuma, maa hehkuu tiilenpunaisena, eikä aukealla riisipellolla ole mitään, mikä suojaisi eteläkiinalaisen auringon raa'alta paisteelta.

Ilmasta katsottuna Etelä-Kiinan maalaiskylät ovat punaruskeita länttejä keskellä vihreitä riisivainioita. Muutama kymmenen taloa, sikolätit, tilkkupeittona piirtyvät pellot ja kasvimaat, vesipuhvelit uimassa joessa.

Alhaalla mittakaava muuttuu ja todellisuus rysähtää päälle. Elanto on revittävä maasta, ja silloin jokainen riisinjyvä, vehnäntähkä ja kaalinpää on arvokas.

Jokainen neliö, jokainen mu, on viljelty. Palstat ulottuvat teiden pientareille ja rautatiekiskojen juureen. Joka paikka kasvaa paprikaa ja pippuria ja tupakkaa ja kaalia ja lanttua ja kurpitsaa tai mitä siemeniä nyt onkaan satuttu tänä vuonna saamaan.

Vanha maatalousyhteiskunta on yhä läsnä. Työt tehdään käsin niin kuin ennenkin. Turha etsiä kylän takaa traktoreita, eikä niillä riisipelloilla mitään tekisikään. Kiinalainen kulttuuri on aina perustunut ihmislihaksien varaan.

Riisi istutetaan käsin, vesi palstoille nostetaan kastelukanavista pitkävartisilla astioilla, ja kaikki mikä pitää kantaa, kannetaan korennoilla. Niin vähän on muuttunut. Joskus vastaan tulee muuli ja kiikkerät kärryt.

Heitä, Kiinan maalaisia, on yli 900 miljoonaa, eikä sellaisia lukuja voi ymmärtää. Vanhemmilla ryppyiset siniset maotakit, puuvillahousut ja kangastossut, nuoremmilla teryleenihousut, nailonpaidat, muovisandaalit. Käsissä arpia, hampaat hajalla, vahva tukka sotkussa, iho tuulen ja auringon paksuksi parkitsema.

Heidänkaltaisilleen ei elämä koskaan ole ollut helppoa. On pitänyt tapella maanomistajia ja virkamiehiä, tuulta ja sadetta, kuivuutta ja tulvia vastaan. Talonpoikaisvallankumous tuli ja meni, elämän perusarvoihin ei sekään pystynyt. Marxilaisuuden alla kyti koko ajan vanha yhteiskunta ajattelumalleineen. Todelliseen muutokseen aika on ollut liian lyhyt.

Siksi jokaista mökkirykelmää katsoo kunnioituksella. Tekisi mieli lähteä Bao Rongin mukaan suvun kotikylään, mutta siitä tulisi Baolle vain harmia. Ulkomaalainen pienessä kylässä ei jäisi viranomaisilta huomaamatta.

Niinpä jokainen kyläpläntti riisi- ja vehnävainioiden keskellä pysyy arvoituksena. Maailmassa tuskin tulee olemaan toista 900 miljoonan ihmisen ryhmää, jonka elämästä tiedetään yhtä vähän kuin Kiinan talonpojista nyt.

Viranomaiset ovat olleet haluttomia päästämään ulkomaisia tutkijoita ja toimittajia maaseudulle. Matkailijat väsyvät usein yrittämään, kun kulkuyhteydet ovat hankalia eikä yösijaa löydy. Mieluummin turistit pidetään tutuilla reiteillä.

Sinologit ovat varoittaneet, että Kiinan älymystö tekee virheen unohtaessaan maaseutuväestön ja että uusi suuri talonpoikaiskapina on yhä mahdollinen. Kiinan nuoret kaupunkilaiset eivät usein tiedä, millaisessa kurjuudessa kaupunkien ulkopuolella eletään.

He saattavat törmätä talonpoikaan ensimmäistä kertaa, kun maalta junalla saapuneet takkutukkaiset siirtotyöläismiehet ja tummahipiäiset naiset tukkivat pusseineen suurkaupungin kiireiselle jalkakäytävälle.

Kaupunkilaisella Bai Qilla on jokin aavistus maalaiselämästä, kun hän väistelee uusissa nahkakengissään mutalammikoita ja eläinten ulosteita pienessä kylässä Kunmingin ulkopuolella.

"Miksi te tänne halusitte", tulkiksi palkattu Bai valittaa. "Täällä on rumaa ja köyhää. Ihmiset saavat Kiinasta huonon kuvan." Ollaan Yunnanin maakunnassa lähellä Burman, Laosin ja Vietnamin rajaa. Arvioidaan talojen rakennusmateriaalina käytettyjen savitiilien kestävyyttä, kurkitaan sisälle hämäriin huoneisiin. Ankat pulikoivat lammikossa, siat pysyttelevät läteissään. Kaikkialla on kuivumassa olkia. Jaloissa vaappuu pari ruskeaa kanaa.

"Vaikka ei täällä niin köyhää ole kuin luoteisen Yunnanin Lijiangissa", Bai Qi sanoo.

"Olen kuullut, että siellä perheellä voi olla vain yhdet housut. Silloin pääsee lähtemään harvoin kotoa." Bai Qi puistaa epäuskoisena päätään.

Sitten hän huomaa, ettei kylänraitilla juuri näy nuoria.

"He ovat lähteneet kaupunkiin. Kuka täällä tahtoo olla, vaikkei kaupungistakaan ole helppo saada työtä." Yhteen pölyiseen ikkunaan on kirjoitettu sormella englanniksi I love you. Kirjoittaja on Yangin perheen 17-vuotias tytär, joka on kaupungissa koulussa.

Kylän nimi on Xihuajian. Se sijaitsee lähellä Dianjärveä Kunmingin kaupungin eteläpuolella. Kylä on tyypillinen näillä seuduin: talot likellä toisiaan kuin turvaa hakien, kapeita savisia tai sementillä päällystettyjä kujia ja niiden varrella ukot, akat ja kakarat. Asukkaita on sata.

On arkiaamupäivä, työikäiset ovat pellolla. Tämä on riisiseutua: ylätasankoa peittää hedelmällinen punainen multa.

Varakkaan tuntuisella Yangin perheellä on uusi luja tiilitalo, oma vesihana pihassa ja kylän ensimmäinen väritelevisio. Illalla se nostetaan sisäpihalle, jotta naapuritkin pääsevät näkemään.

Nyt sisäpihalla on kymmenkunta ukkoa pelaamassa mahjongia. Muovinappulat kalisevat toisiaan vasten. Yksi miehistä polttaa alumiiniputkesta tehtyä suurta vesipiippua. Imiessä siitä lähtee tasainen korina. Kaikki ovat pukeutuneet sinisiin maopukuihin. On leppoisaa, jutustellaan niitä näitä.

Rouva Yang kiertää vanhan termoskannun kanssa kaatamassa teelehtien päälle kiehuvankuumaa vettä. Kiinalaiseen tapaan kuppeina on vanhat hillopurkit, joihin saa kierrettyä kannen. Häviäjä maksaa teekierroksen, noin kymmenen penniä kuppi.

Oven päällä lukee, ettei kannata juoda liikaa viinaa, kun tee on paljon terveellisempää. Rouva Yang käy sisällä täyttämässä termoksen.

Kiina on niin suuri, että sitä on työläs käsittää numeroina.

Viime vuonna maalaisväestön keskimääräiset vuosiansiot olivat vajaat 1600 yuania eli vajaat 800 markkaa.

Vain kolmessa perheessä sadasta on jääkaappi. Jonkinlainen pesukone on 14 talossa sadasta.

Noin 65 miljoonaa talonpoikaa joutuu elämään vähemmällä kuin 530 yuanilla vuodessa (noin 250 markalla). Raha tulee lähes yksinomaan maataloudesta, muuta työtä ei ole. Elinkustannuksista 60 prosenttia menee ruokaan. He ovat Kiinan viralliset köyhät.

Valtio yrittää kyllä auttaa, mutta apu tulee hitaasti. 1994 aloitettu seitsenvuotinen avustusohjelma on jäljessä tavoitteistaan.

Pekingin ministeriöissä ei ole unohdettu, että Kiinan historia on täynnä talonpoikaiskapinoita. Sellaisestahan kommunismikin imi voimansa 50 vuotta sitten. Eikä siitä ole edes kauan: Xihuajianin kylän mahjongia pelaavat ukot ovat tarpeeksi vanhoja muistaakseen.

Silti puolue on vallankumouksen jälkeen pelännyt levottomuuksia lähinnä kaupungeissa. Mutta massat ja niiden voima ovat yhä maalla. Mao Tsetung sen tiesi: vallankumous Kiinassa olisi mahdollinen vain, jos se imaisisi mukaan talonpojat.

Vallankumouksen jälkeinen maauudistus nosti talonpojat maaorjuudesta. 50-luvulla maa annettiin kommuuneille; 70-luvun lopulla sitä alettiin palauttaa jälleen talonpojille.

Virallisesti maa kuuluu edelleen valtiolle, mutta talonpojat viljelevät heille lohkottuja osuuksia ja maksuksi maasta myyvät valtiolle osan sadosta valtion määräämään hintaan.

Nurinaa ovat aiheuttaneet alhaiset hinnat ja verot, joita paikallisviranomaiset keräävät usein kohtuuttomasti ja laittomasti. Talonpojat maksavat veroa keskimäärin kahdeksan prosenttia, mutta paikoin paljon enemmän.

Kun maata alettiin palauttaa kommuuneilta talonpojille, tuotanto parani ja köyhien määrä väheni. 80-luvulla maaseutuperheet saattoivat alkaa hankkia kulutustavaroita. Moni osti ensimmäisen polkupyöränsä, varakkaammat television.

Elintasoero maalaisten ja kaupunkilaisten välillä tasoittui 80-luvun alussa, mutta viime kymmenen vuoden aikana se on taas pahentunut, kun talouskasvu on keskittynyt kaupunkeihin. Nyt kaupunkilaiset ansaitsevat keskimäärin kolme tai jopa neljä kertaa niin paljon kuin talonpojat.

Valtio suurentaa elintasokuilua keräämällä veroja maalla ja tukemalla elämistä kaupungeissa. Se pakottaa talonpojat myymään viljaa halvalla, jotta ruuan hinta kaupungeissa ei nousisi liian nopeasti. Keskushallinto pelkää edelleen kaupunkityöläisten mellakoita enemmän kuin talonpoikaiskapinaa.

Kaupunkilaislapset pääsevät kouluun ilmaiseksi, mutta maalla kannetaan lukukausimaksuja. Siksi köyhimmillä ei ole varaa lähettää lapsiaan kouluun, ja siksi Kiinan lukutaidottomat asuvat maaseudulla.

Kyliä on näillä seuduin loputtomasti. Yunnanin, Guizhoun ja Guangxin maakunnat ovat köyhää tienoota. Jos tahtoo nähdä vaurastuvan Kiinan taakse, pitää lähteä rannikoilta sisämaahan ja pois kaupunkien ulottuvilta.

Vuoristoisesta Guizhousta sanotaan, että joka kolmas sen liki 30 miljoonasta asukkaasta elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Lukutaidottomia on kuusi kymmenestä, eikä puoleen kylistä ole teitä. Alueella asuu runsaasti vähemmistökansoja.

"Ne on tosi köyhiä", autonkuljettaja sanoo ja nyökkää pellolle, jossa paljasjalkainen talonpoika viskoo lannoitetta riisiviljelyksilleen. Kuljettaja tietää ansaitsevansa kuukaudessa enemmän kuin talonpoika saa kasaan vuodessa.

Seisotaan tupakkatauolla maantien varressa Kunmingista itään. Pellon takana on kylä. Maisema on näyttänyt samalta varmaan sata vuotta - tai sitäkin kauemmin.

Kun pyytää jotakuta ohikulkijoista kirjoittamaan kylän nimen, kaikki puistavat päätään. Kyllä, toki kylällä on nimi, mutta kukaan ei ole varma, miten se kirjoitetaan.

Sisällä kylässä istuu ovenpielessä vanha pariskunta. Vaatteet heidän yllään ovat kuin museosta. Naisen jalat ovat epäluonnollisen pienet, lapsuudessa sidotut. Sellaisia näkee enää harvoin, yleensä maaseudulla.

Jostain kuuluu radion rahinaa, pekingiläisen oopperan kimeä vuoropuhelu. Taas aika pysähtyy, eikä enää ole kiire minnekään.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja Hongkongissa.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    2. 2

      Aija Särkijärvi, 90, nukkuu joskus samoissa lakanoissa neljä viikkoa – iäkkäistä huolehtivien kotihoitajien työ on muuttunut raskaammaksi ja heistä on jatkuva pula

    3. 3

      Globaali kyberhyökkäys levisi nyt myös Suomeen – Haittaohjelmat iskeneet jo kolmella mantereella yli kymmenessä maassa

    4. 4

      Terveystalon ja Diacorin potkuista kerrottiin juuri ennen juhannusta – ”Tietysti toivoisi, ettei perhettä yhdistävää hetkeä pilattaisi irtisanomisuutisilla”

    5. 5

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    6. 6

      Mies löytyi tapettuna kotoaan Helsingissä – Poliisi epäilee erityisen raakaa murhaa

    7. 7

      Joku on hoitanut poliisin löytämää mystistä metsähautaa – punaisista sukulaisista ei haluttu kertoa, arvellaan Hausjärvellä

    8. 8

      Kymmeniä loukkaantui metrovaunujen suistuttua radalta New Yorkissa

    9. 9

      Tällaisen merkin voit pian nähdä vessoissa ja pukuhuoneissa – Nyt puhuu suomalaisen unisex-logon suunnittelija: ”Halusin turvallisia tiloja kaikille”

    10. 10

      Suomi ja Ruskeat tytöt mainittu! Isolla jenkkisivustolla julkaistiin pitkä juttu siitä, millaista on olla ei-valkoinen nainen Suomessa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    2. 2

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    3. 3

      Helsingin alueiden eriytyminen näkyy nuorten arjessa – ”Alepan kulmalta saa helpommin kannabista kuin kaljaa”

    4. 4

      Liian lapsikeskeisessä liitossa kaikki häviävät – Lapsi voi olla tekosyy vältellä omia ongelmia

    5. 5

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    6. 6

      Helsingin pormestari Jan Vapaavuori palkkasi avukseen stand up -koomikon – Kaikki pormestarien erityisavustajat ansaitsevat yli 5 000 euroa kuussa

    7. 7

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    8. 8

      Rautatientorille on ilmoitettu jo uusia mielenosoituksia – Poliisi Suomi ensin -aktivisteille: ”Tällä porukalla ei enää Helsingissä osoiteta mieltä”

    9. 9

      Mies löytyi tapettuna kotoaan Helsingissä – Poliisi epäilee erityisen raakaa murhaa

    10. 10

      CNN veti pois Venäjä-jutun, kolme toimittajaa erosi – Trump: Vau!

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    4. 4

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    7. 7

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    8. 8

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    9. 9

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää