Valikko
Sunnuntai

Vanhan roomalaisen muurin linjaa myöten kulkee patikkareitti Pohjanmereltä Irlanninmerelle. Konkarille se on kevyt, ensikertalaiselle kuva. Jalan poikki Englannin

Tilaajille

arkistolle tiedoksi: korjattu versio

Jalan poikki Englannin JUHA SAINIO kartta ja kuvat

MARTTI WECKROTH

MAANANTAI Tynemouth-Corbridge Tynemouthin aallonmurtajan päässä avautuisi Pohjanmeri, jos sitä aamusumulta erottaisi. Majakan kello kilahtelee, ja jokisuun toiselta puolen sumutorvi törähtelee vastaukseksi. Mannermaa on eristyksissä, kuten vanha brittivitsi tilanteen kiteyttää. Ranskalaissyntyinen hotellinpitäjä kieppuu portaille asti ympärillä. Puhetta riittää loputtomana virtana, ja ääntämys on kuin Maanalaisen armeijan kapakanpitäjällä Renéllä. Tämä René on jo tottunut siihen, että suomalaiset poikkeavat tavallisuudesta. Viimeksi jonkun suomalaisen elektroniikkayrityksen porukka majoittui rantahotelliin. Isäntä oli varannut hyvät ruuat, "mutta eivät he olleet niinkään ruuasta kiinnostuneita . . . Mutta että kävellen Englannin poikki . . ." Reitti noudattelee väljästi roomalaisten 100-luvulla rakentaman Hadrianuksen muurin linjaa, eikä se ole pelkkää sattumaa, sillä Englanti on tällä kohdalla kapeimmillaan. Pohjanmereltä on Irlanninmerelle linnuntietä noin 130 kilometriä. Ensimmäiset kilometrit menevät huomaamatta. Reppukaan ei paina, sillä matkassa on vain kaikkein välttämättömin. Kuuden tunnin ja 30 kilometrin jälkeen Newcastle on viimein takana. Vaikka ilma on viileä, reppu hiostaa selkää ja kengät painavat. Mutta syömään! Newburnin pikkukylän hotellin pubissa käy kova kuhina. "Onko ruokaa?" kysymme baaritytöltä. Tyttö katsahtaa kysyvästi vieressä tiskiin nojailevaan mieheen. "Ruokaa on, ja minä tarjoan", mies tokaisee leveällä geordie-murteella. "Anteeksi?" "Ruokaa on, ja minä tarjoan!" mies toistaa ja vaikenee. Hetkinen . . . Tämän herran täytyy olla isäntä itse . . . "No maistuisiko isännälle sitten lasillinen?" "No se käy kyllä päinsä. Minä maksan ruuat, te maksatte juomat." Baarityttö laskee tanakalle miehelle pienen tuopillisen tummaa skottilaista alea, ja mies vajoaa taas omiin maailmoihinsa. Istumme pöytään odottamaan. Pian keittiön ovi aukeaa, ja saliin kannetaan suuri kattilallinen lihakeittoa. Perässä tulee leipää, paistettuja perunoita, lihapullamaisia möykkyjä ja vihanneksia. Asiakkaisiin syntyy liikettä. Useimmat ryntäävät nauttimaan ilmaisesta lounaasta. Monella ei näytä olleen enää aikoihin kiire aamuisin työpaikalle, ja avustusten varassa kitkuttavalle ja eläkeläiselle ilmainen lämmin ateria on arvokas asia. Pubin omistaja katselee touhua tiskin päästä: minkä asiakkaat ruuassa säästävät, kuluu todennäköisesti olueen; ja naapuripubi pysyy tyhjänä. Kello alkaa lähestyä kolmea, ja matkaa on vielä yli 20 kilometriä. Käymme lähtiessä vielä tyrkyttämässä isännälle toista lasillista, mutta turhaan. Huoneita kuulemma kyllä löytyisi . . . "Kiitos vain, mutta meidän on ehdittävä illaksi Corbridgeen." Isäntä rähähtää nauruun, ja pian koko pubi kätkättää hullujen ulkomaalaisten puuhille. Taitaa olla parasta häipyä. Tynejokea seurailevalla pyörätiellä vastaantulevat pyöräilijät ja lenkkeilijät tervehtivät poikkeuksetta. Wylamissa seisoo perhokalastaja rantavedessä piiskaamassa vapaansa. Wylamin jälkeen alkaa nousu ylängölle. Korkeuseroa syntyy muutaman kilometrin matkalla 150 metriä, ja se tuntuu. Uupumuksen uhatessa on syytä keskittää ajatukset johonkin todella olennaiseen, pohtia vaikkapa saksalaisen iskelmän huonoa jamaa Suomessa; missä ovat Freddy, Caterina Valente, Conny Froebess? Miksei Heinoa koskaan kuule radiosta? Äkkiä havahdumme merkilliseen asiaan: on hiljaista. Mistään ei hetkeen kuulu auton, ei junan eikä lentokoneen ääntä. Harvinainen hetki Englannissa. Vanhojen tammien reunustama pikkutie kulkee avarien niittyjen halki harjanteelta toiselle, joiden huipulta avautuu postikorttimaisen lempeä englantilainen maalaismaisema: silmänkantamattomiin laaksoja ja kukkuloita, taloja ja pikkukyliä, lehmiä ja lampaita . . . Viimeinen kilometri osoittautuu liiankin luonnonläheiseksi. Mutaista lehmipolkua reunustavissa karhunvatukkapusikoissa rämpiessäni alan saada tarpeekseni koko touhusta. Mutta sitten on 12 tunnin ja 48 kilometrin uurastuksen jälkeen edessä viimein The Fox & Hounds Hotel, perienglantilaiselta näyttävä maalaispubi. Suihkun, iltapalan ja muutaman hyvin tähdätyn oluen jälkeen on aika yrittää yöpuulle. Pöydästä nousu tuottaa vaikeuksia, sillä vartalo on jäykistynyt tuolin muotoon. TIISTAI Corbridge-Haltwhistle Aamulla sataa, ja olo on kuin Kerppolan keinuhevosella. Kuolonkankeana vääntäydyn alakertaan ja mietin, kuuluuko narina portaista vai nivelistäni. Aamiainen tuottaa karvaan pettymyksen: se ei olekaan oikea englantilainen aamiainen, vaan eurooppalainen kevytversio, jolla ei pitkälle pötkitä. Ei ole aikaa jäädä odottelemaan lisämaksusta uutta aamiaista, vaan on kiirehdittävä tien päälle. Matkakumppani manaa läksiäisiksi kettumaisen isännän, ja noituuksista on ainakin se etu, että sade lakkaa saman tien. Köpöttelemme päätielle ja käännymme länteen. Tie on onneksi hiljainen, joten saamme rauhassa ihailla maisemia. Jäykät lihakset alkavat ihmeellisesti sulaa, ja kulku käy joutuisammaksi. Tie kulkee Hadrianuksen muurin linjaa pitkin. Muutaman metrin päässä tien reunasta kulkee piikkiherneen peittämä maatöyräs, joka on täynnä kaniininkoloja. Muutamin paikoin on näkyvissä kivimuurin jäänteitä. Parin tunnin jälkeen on edessä aamun toinen takaisku: tie syöksyy jyrkkään alamäkeen, ja parissa minuutissa aamun kipuaminen tuntuu valuvan hukkaan. Notkossa kulkee Tynejoen pohjoinen haara, jonka ylittävän sillan kupeessa komeilee Chollerfordin kylän ylpeys: The George. Nyt syödään kunnon aamiainen. Hotellin henkilökunnan kulmat kohoavat aavistuksen, kun työnnymme reppuinemme aulaan hienostomammojen ja -pappojen joukkoon, mutta palvelu on silti moitteetonta: aamiaisaika on ohi, lounasta ei tarjoilla vielä, mutta tupakkasalongin nurkkaan kiikutetaan pian keittoa, teetä, kahvia ja muutama kerrosvoileipä - ja lopuksi lasku. Samalla hinnalla olisi Fox & Houndsissa syönyt kolme aamiaista mieheen. Tie noudattelee vanhan roomalaisen sotilastien pohjaa. Oikealla nummien, niittyjen ja lampien tuolla puolen kohoavalla harjanteella kulkee Hadrianuksen muuri kukkulalta toiselle, vasemmalla maa viettää Tynen laaksoon. Rinteillä on lampaita tuhansina pisteinä. Linnut laulavat, niityllä vilistelevät kaniinit, joita yläpuolella kiertelevä hiirihaukka tarkkailee. Matkanteko alkaa muuttaa luonnettaan: kilometrit menettävät merkitystään; etusijalle nousee hitaasti vaihtuva, valtava maisema, jonka keskellä me kaksi muurahaista taivallamme. Sven Lindqvist kirjoitti kirjassaan Myytti Wu Tao-tzusta kiinalaisesta taiteilijasta, joka seisoi katsomassa juuri valmiiksi saamaansa seinämaalausta. Äkkiä hän löi kämmenensä yhteen: temppelin portit avautuivat, ja taiteilija astui sisälle maalaukseensa. Alammeko me muuttua osaksi maisemaa? Ihmisiä! Tavoitamme Sue ja Charles Jonesin , patikkalomalla olevan birminghamilaisen pariskunnan. Jonesit asuvat valtatien varressa majatalossa nimeltä Once Brewed, Kertaalleen pantu olut. Tarinan mukaan eräs asiakas suivaantui kerran paikallisen pubin kurjaan olueen ja murjaisi, että "mahtaako olla edes kertaalleen pantua". Mies marssi naapuripubiin, jossa olut olikin parempaa. Ensimmäisen pubin nimi muuttui muotoon Once Brewed, ja jälkimmäisestä tuli Twice Brewed, kahteen kertaan pantu. Jonesit palaavat majataloonsa, mutta meitä saavat kerran tai kahdesti pannut juomat vielä odottaa. Edessä kohoaa 349 metriä korkea Winshields Crags, jonka laella Hadrianuksen muuri tällä kohdalla kulkee. Vaiva saa heti palkkansa, sillä näkymät ovat huikeat. Muuri jatkuu kiemurtelevana nauhana kaukaisuuteen. Pohjoisessa avautuu syvä rotko, ja kauempana siintävät Kielderin metsät ja Skotlannin tunturit. Etelässä häämöttävät pilvien lomasta Penniinien vuorijonon pohjoiset huiput. Lännessä pilkottavat yhden päivämatkan päässä Carlislen savupiiput. Mistä mahtoivatkaan haaveilla ne asturialaissotilaat, joiden legioona vartioi parinsadan vuoden ajan näillä kulmilla Rooman valtakunnan rajaa tuulessa ja tuiskussa pohjoisen heimoja vastaan . . . Lännessä Carlislen tuolla puolen näkyy äkkiä valonvälähdys: auringonsäteet heijastuvat kaukaisuudessa jostain kimmeltävästä - meri! Matkaa määränpäähän on kuitenkin vielä 50 kilometriä. Muurin kupeella kulkeva polku on louhikkoinen ja vaikeakulkuinen. Lammaslauman pässi vahtii tarkasti, kun loikimme kiveltä toiselle alas jyrkännettä. Onneksi emme päättäneet kävellä koko matkaa muurin vierustaa. Muutaman vuoden päästä sekin olisi helpompaa, kun Hadrianuksen muuria seuraileva vaellusreitti valmistuu. Luulisi, että pitkän päivän päätteeksi olisi nautinnollista kävellä alamäkeä, mutta ei, varsinkin jos lasku on niin jyrkkää, että varpaat sulloutuvat kengänkärkiin. Notkon pohjalla odottavat Haltwhistle ja Spotted Cow, Täplikkään lehmän majatalo. Spotted Cow'n upporasvassa paistettu turska ranskalaisten ja herneiden kera täyttää nälkäisen kulkijan kaikki vaatimukset, vaikka ei ranskalaista sammakonpurijaa säväyttäisikään. "Jos pidät säästä, pidät ruuastakin", kuten ranskalaiset hyväntahtoisesti englantilaisen keittiön määrittelevät. KESKIVIIKKO Haltwhistle-Carlisle Aamu on kylmä ja harmaa, mutta Spotted Cow'n aamiainen korvaa täysin edellisen aamun pettymykset: teetä, paahtoleipää, pekonia, munia, valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, porsaanmakkaroita, verimakkaraa ja herkkusieniä. Taival alkaa taas pitkällä nousulla; se mikä illalla hujahti muutamassa minuutissa hukkaan, on nyt ansaittava takaisin. Ylösnousemus tuo mukanaan taas jälleensyntymisen ihmeen, sillä tönkköys katoaa jäsenistä ensimmäisten kilometrien aikana. Tunnin kestävän ylämäen jälkeen on edessä tietenkin järjettömän jyrkkä alamäki seuraavaan kylään Greenheadiin. Tee maistuisi, mutta Greenheadin ainoa kahvila on kiinni. Naapurissa olevan kiviveistämön pihalla on mies veistämässä hautakiveä. Seuraavassa kylässä onnistaa. Gilsland on jo vedenjakajan länsipuolella, ja kylän halki virtaava Irthing laskee Irlanninmereen. Vuoret ja kukkulat vaihtuvat mäiksi ja kummuiksi, mutta lampaita ja lehmiä riittää edelleen. Ihmisiä sen sijaan tulee vastaan harvakseltaan. Maaseutu on maaseutua Britanniassakin, vaikka Suomea selvästi pienemmässä maassa on liki 60 miljoonaa asukasta. Mitä kulkijan mielessä liikkuu? Eipä ihmeempiä, korkeintaan joku laulun- tai virrenpätkä silloin tällöin, mutta kaiken kaikkiaan olo on levollinen, täyteläinen ja tasapainoinen. Matkakirjailija Bruce Chatwin kuvasi kirjassaan The Songlines Australian aboriginaalien uskoa "laululinjoihin", näkymättömiin polkuihin, jotka kulkevat Australian poikki. Polut koostuvat lauluista, jotka kertovat maan luomisesta. Aboriginaalien uskonnollinen riitti on kulkea näitä polkuja esi-isien lauluja laulaen. Hieman ennen Bramptonia käännymme polulle, joka oikaisee metsäisen harjun poikki suoraan pikkukaupungin keskustaan. Harjun reunalla kohoaa korkeuksiin mahtava punapyökkien pylväikkö. Jalkojen juuressa levittäytyy Northumberlandin lempeä maalaismaisema vielä kerran kaikessa komeudessaan. Bramptonissa maistuu Nags Head -pubin tarjoama manchesterilainen bitter, ja hien kuivuttua olo alkaa tuntua todella miellyttävältä, ehkä liiankin miellyttävältä. Matkaan! Neljän tunnin rutistuksen jälkeen heitämme reput selästämme hotellin aulassa Carlislen keskustassa. "Mistäs kaukaa vieraat?" vastaanottovirkailija kysyy. "Tynemouthista", vastaamme. "Missä autonne on?" "Ei meillä autoa ole; me tulimme kävellen." TORSTAI Carlisle-Bowness-onSolway Kokenut kumppanini on pitkin matkaa varoittanut, että neljäs päivä on pahin, mutta viimeinen, runsaan parinkymmenen kilometrin heitto ei mielenrauhaa järkytä. Carlislen esikaupunkien jälkeen ympärille laskeutuu taas maaseudun rauha, ja ihme ja kumma: aurinko paistaa ensimmäisen kerran koko matkan aikana. Burgh by Sandsissa näkyy jo merkkejä siitä, että määränpää on lähellä. Tie kulkee kilometrikaupalla tasaisena ja viivasuorana tulvaniityn laitaa. Oikealla näkyy lampaita laitumella, joka nousuveden aikana jää Edenjoen suistoon tunkevan vuoroveden peittoon. Burgh by Sandsin jälkeen tie kiertyy rantaan. Nyt suistomaa näyttää lähinnä valtavalta mutapellolta, jonka keskellä kulkee muutama puro. Port Carlislen virkaheitolta näyttävän sataman kohdalla ennustukset käyvät toteen: pohkeeseen iskee kramppi, joka ei ota hellittääkseen. Viimeiset kilometrit sujuvat tuskaisesti äheltäen, mutta viimein ollaan Bownessissä. Aurinko paistaa. Rantavedessä pulikoivat ristisorsat. Skotlannin puolella näkyvät Annanin kaupungin talot ja voimalan savupiiput. Ensi kerralla täytyy ostaa numeroa suuremmat kengät, mietin voipuneesti. "Nyt voisi saman tien jatkaa Skotlantiin", kumppanini heittää toiveikkaana. No way. Ei tällä kertaa.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Globaali kyberhyökkäys levisi nyt myös Suomeen – Haittaohjelmat iskeneet jo kolmella mantereella yli kymmenessä maassa

    2. 2

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    3. 3

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    4. 4

      Murhatutkimuksissa yllättäen paljastuneen metsähaudan vainajia yritetään nyt tunnistaa – hautaa on hoidettu, paikalliset arvelevat

    5. 5

      Mies löytyi tapettuna kotoaan Helsingissä – Poliisi epäilee erityisen raakaa murhaa

    6. 6

      Tällaisen merkin voit pian nähdä vessoissa ja pukuhuoneissa – Nyt puhuu suomalaisen unisex-logon suunnittelija: ”Halusin turvallisia tiloja kaikille”

    7. 7

      Terveystalon ja Diacorin potkuista kerrottiin juuri ennen juhannusta – ”Tietysti toivoisi, ettei perhettä yhdistävää hetkeä pilattaisi irtisanomisuutisilla”

    8. 8

      Suomi ja Ruskeat tytöt mainittu! Isolla jenkkisivustolla julkaistiin pitkä juttu siitä, millaista on olla ei-valkoinen nainen Suomessa

    9. 9

      Viinaralli kallistuu, Viro nostaa oluen verotusta tällä viikolla peräti 70 prosenttia – sataman alkoholimarket hamstrasi varastot täyteen

    10. 10

      Lauri Markkanen paljasti pelinumeron valinnan aiheuttamat ongelmat ja uuden lempinimensä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    2. 2

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    3. 3

      Helsingin alueiden eriytyminen näkyy nuorten arjessa – ”Alepan kulmalta saa helpommin kannabista kuin kaljaa”

    4. 4

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    5. 5

      Liian lapsikeskeisessä liitossa kaikki häviävät – Lapsi voi olla tekosyy vältellä omia ongelmia

    6. 6

      Helsingin pormestari Jan Vapaavuori palkkasi avukseen stand up -koomikon – Kaikki pormestarien erityisavustajat ansaitsevat yli 5 000 euroa kuussa

    7. 7

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    8. 8

      Rautatientorille on ilmoitettu jo uusia mielenosoituksia – Poliisi Suomi ensin -aktivisteille: ”Tällä porukalla ei enää Helsingissä osoiteta mieltä”

    9. 9

      Ruotsalaismeteorologin suomenkielisestä ennusteesta tuli somehitti – Pererikin upeasti lausumaa juhannussäätä katsottiin satojatuhansia kertoja

    10. 10

      CNN veti pois Venäjä-jutun, kolme toimittajaa erosi – Trump: Vau!

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    4. 4

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    7. 7

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    8. 8

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    9. 9

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää