Valikko
Sunnuntai

Kotiviini kävi kylässä

Suomen valtasi 1990-luvun alussa käsittämätön kotiviini-innostus. Hurjimmillaan joka kolmas juotu viinilitra oli kotitekoista. Jotkut tuotoksista olivat pikemminkin hyvää kiljua kuin huonoa viiniä. Buumi hiipui, mutta kotiviinistä jäi nostalgisen kirpeä jälkimaku.

Tilaajille

Kesäkuussa 1993 ei vielä näyttänyt siltä, että edessä oli kaikkien aikojen kotiviinikesä. Vuosi, jolloin joka kolmas Suomessa juotu viinilitra oli tehty kotona.

Sää ei ollut kaksinen. Alkukesällä oli keskimääräistä kylmempää ja keskimääräistä sateisempaa. Tulisiko puskiin marjoja ja puihin omenia?

Sitä mietti tuotantopäällikkö Henrik Solin Turussa. Hänen työpaikkansa Oy Lenmill Ab oli saanut kotiviinivillityksestä jo aika paljon esimakua. Yritys toi maahan kotiviinitarvikkeita. Liikevaihto oli parissa vuodessa viisinkertaistunut.

Solin sai huhkia töissä heinäkuussa, vaikka sää jatkui viileänä ja sateisena. Kauppa kävi. Varastoon piti koko ajan tilata lisää tavaraa: välineitä ja kemikaaleja, joiden avulla kansa sai omenansa viiniksi. Valmispakkauksia varten taas tarvittiin paljon kuivattuja marjoja ja hedelmiä. Ne meinasivat välillä loppua kesken, koska tavarantoimittajat eivät olleet ymmärtäneet, että suomalaiset olivat alkaneet valmistaa kotiviiniä ihan tosissaan.

Vaikka vielä loppukesäkin oli kolea ja sateinen, puna-, valkoherukka- ja omenasadosta tuli kohtalainen, suorastaan hyvä. Lenmillin kassa lauloi. Elo-syyskuussa lyötiin ennätykset. Yritys välitti ympäri Suomen kahdessa kuukaudessa yli 15000 käymisastiaa.

Muistatte varmaan sen valkoisen pönikän vesilukkoineen. Suomalaisten vaatehuoneissa, kaapeissa, keittiöissä ja pesuhuoneissa alkoi iloinen pulputus. Viinin annettiin tietenkin kypsyä muutaman kuukauden ajan ja korkattiin vasta sitten. Hyvin oli onnistunut.

Vuonna 1994 kotiviiniä valmistui haastattelututkimusten mukaan 14 miljoonaa litraa, alan kauppiaiden myynnin perusteella reilusti enemmän. Kotiviiniä maistoi joka toinen suomalainen ja valmisti joka viides perhe.

Kotiviinistä tuli muotia. Pulloja vietiin lahjaksi, sana kulki suusta suuhun. Viininteko ei katsonut sosiaaliluokkaa tai sukupuolta. Viininteosta tuli harrastus, joka kokosi ihmisiä yhteen. Siirtolapuutarhoissa ja omakotiyhdistyksissä järjestettiin viinikilpailuja.

"Meillä Vallilassa oli viini-iltoja, joissa jokainen esitteli omia viinejään. Arvuuttelimme, mistä ne oli tehty. Raparperista, viinimarjoista tai omenoista sai kivan kirpeitä kesäjuomia. Yhteistupa oli täynnä ihmisiä", muistelee helsinkiläinen kuvataiteilija Olli Vasa, jolla oli melkein parikymmentä vuotta mökki Vallilan siirtolapuutarhassa.

"Ne olivat hyviä viinejä! Porukassa puuhannut viinituntija Antti Nuortiokin sanoi, että monia ei kotiviiniksi uskoisi. Punajuurestakin sai hyvää viiniä, jossa oli syvä väri. Vaatteista se ei kyllä lähtenyt pois", Vasa nauraa.

Vallilan puutarhapöydällä kuvattu kaunis kotiviinipullo päätyi myös kirjaan: Tuula ja J.-P. Salakari kirjoittivat vuonna 1996 oppaan Suomalainen kotiviini ja -olut. "Kyllä sitä tuollaiset 10000 kappaletta muistaakseni myytiin", toimittaja Tuula Salakari muistelee.

Hän innostui kirjaprojektin aikoihin kokeilemaan jonkin verran viinin valmistusta, mutta harrastus jäi pian. "Mutta tuttuni sai kerran tehtyä neljäprosenttista valkoviiniä. Se oli loistavaa seurustelujuomaa." Kotiviinistä ei tullut muotia vain sattumalta. Yhtenä syynä oli tietysti 1990-luvun alun talouslama. Kivijalat täyttyivät paitsi happy hour -keskiolutkuppiloista myös viinitarvikeliikkeistä. Työttömillä oli aikaa, mutta ei rahaa.

Valmispakkauksissa oli yhä paremmat kirkastusaineet ja hiivat. Suomalaiset kantoivat koteihinsa Ideal-, Favourite- ja Condessa-viinipakkauksia. Säällinen lopputulos oli melko lailla taattua.

Tietysti kotiviiniä tehtiin paljon myös siksi, että siitä sai halvat kännit. Siis kätevä tapa tarjota isolle porukalle juhlajuomat.

Tällaisten käyttöviinien teossa ei aina noudatettu kaikkia puhtaussääntöjä tai tarkkoja mittauksia.

Ehkä juuri siksi tulos oli usein aika hankalaa juotavaa, ainakin aluksi. Ehkä juuri siksi niistä tuli aika pahoja krapuloita. Ja ehkä juuri siksi kotiviinimuistojen jälkimaku on aika hapokas, kun vähän kyselee tuttujen kokemuksia.

Jyväskylän opiskelijaporukoissa viininteko oli suosittua 1990-luvulla. Tein kämppiksen kanssa itsekin valmispaketista ja käskimme sitten kavereiden tulla mukin kanssa kylään. Viiniä lapattiin niihin suoraan ämpäristä. Litkusta oli tullut yllättäen oudolla, ei erityisen viinimäisellä tavalla ihan hyvää.

Viiniä tehtiin melkein mistä vain.

Muistan kun teimme banaaniviiniä! Se vasta oli tavaraa. Sitä pystyi juomaan puristamalla sormet sierainten ympärille.

Ihan mistä vain.

Ensimmäinen juomani kotiviini oli tehty teepusseista.

Lempinimet olivat yleisiä.

Veli alkoi myydä salaa isän tekemiä kotiviinipulloja kavereilleen. Isän kotiviini sai veljen kavereiden joukossa nimen Vitutus. En tiedä, kuvasiko tuo sana olotilaa ennen vai jälkeen juonnin. Tai sitten se johtui vaan siitä, että me kasvoimme Imatralla!

Ja jälkiseuraukset kovia.

Olen juonut kotiviiniä vain kerran. Olin vuonna 1994 armeijan iltalomalla, jolla tupakaveri järjesti kotiviininjuonti-iltamat. Jollain perussummalla sai juoda niin paljon isännän itse tekemää kotiviiniä kuin jaksoi. Sammuin vessaan alle kahden tunnin. Seuraava päivä kasarmilla olikin sitten varsinaista kiirastulta.

Itse asiassa tie kotiviinin suosioon avattiin jo 1960-luvulla - kun viinikulttuuri ylipäänsä alkoi viritä Suomessa. Tai olihan meillä marjaviiniperinne: esimerkiksi Mont de Bryére oli turkulaisen A. B. Nordforsin valmistama, valkoisista viinimarjoista valmistettu kuohuviini, jota vietiin jopa ulkomaille 1800-luvun lopulla.

Vaikka moni sanoo, että viinillä ja koti- sekä marjaviineillä ei ole yhteistä kuin alkoholiprosentti, toisiinsa ne kuitenkin suomalaisessa viinikulttuurissa kietoutuvat. Sillä miksi tehdä kotiviiniä, jos kukaan ei ole tottunut juomaan yhtään minkäänlaista viiniä.

Aluksi viinejä oli tarjolla vain harvoja ja nekin Alkon myyjien takana. Suosituiksi tulivat ne halvat viinit, joille keksittiin helposti lausuttava lempinimi. Kuten Erkin pikakivääri eli Egri Bikavér, Alkon pullottama unkarilainen punaviini.

1960-luvulla alkanut mietojen viinien suosion kasvu on jatkunut tähän päivään. Kasvu ei pysähtynyt edes kolme vuotta sitten, kun väkevien viinojen verotusta kevennettiin, mutta viini säilyi lähes entisen hintaisena.

1980-luvun nousukausi nosti viinit keskiluokan pöytään. Suomessa luovuttiin asteittain jäykistä anniskeluoikeuksista, ja yhä useammassa ravintolassa oli tarjolla muutakin kuin Alkon karahviviinejä. Itsepalvelu-Alkot tulivat.

Viini-lehti alkoi ilmestyä 1989. Aluksi piti opettaa ihan perusteita. Artikkelit käsittelivät erilaisia laseja ja esittelivät erilaisia rypäleitä, tätä on viini.

Asenteet muuttuivat. Myös kotiviinin tekoon. Oman viinin tekeminen ei välttämättä kertonutkaan köyhyydestä tai alkoholiongelmasta. Vaan harrastuneisuudesta - jos ei peräti eurooppalaisuudesta.

Tietysti jupit pitivät viiniharrastustaan status-kysymyksenä. Ei sillä, että he olisivat tehneet omat juomansa, mutta he tunsivat rypäleensä. Tai olivat tuntevinaan.

"Silloin oli paljon enemmän 'viiniasiantuntijoita', jotka pitivät vain tiettyjä alueita tai rypäleitä hyvän viinin lähteenä. Se kertoi lähinnä heidän vähäisestä tietomäärästään ja omasta epävarmuudesta", sanoo Merja Sillanpää.

Hän on väitellyt tohtoriksi 1900-luvun ravintolakulttuurista ja pitänyt viinikursseja 1980-luvulta lähtien.

"Nyt kun viini on arkipäiväisempi asia, erilaisiin makumieltymyksiin osataan suhtautua joviaalimmin. Hauskoja yllätyksiä voi tulla mistä tahansa." Otamme tasaista vauhtia kiinni eurooppalaisia perinteisiä viinimaita. Tosin niissä viinin kulutus vähenee jatkuvasti.

Kotiviinivillitys ei tehnyt piikkiä viinin kulutuksen kasvuun, mutta väliepisodina se oli hurja poikkeus. Ajatelkaa nyt: joka kolmas juotu viinilitra oli vuonna 1993 itse tehty, toistakymmentä miljoonaa litraa! Se on käsittämättömän paljon, varsinkin kun muut kotitekoiset alkoholijuomat ovat menettäneet suosiotaan.

Mutta kaikella on aikansa. Kuumat kotiviinikesät alkoivat jäädä taakse vuodesta 1995 lähtien. Muoti oli ohi. Kotiviini jäi 90-luvulle kuin vesisängyt 80-luvulle.

Suomi liittyi EU:hun, Alkosta löytyi yhä enemmän kohtuullisen makuisia halpoja merkkejä, tuontirajoituksia poistettiin, verotus keveni. Samaan aikaan alkoi näihin päiviin asti jatkunut nousukausi.

Käymisastiat jäivät pölyttymään.

Viininteko jäi, koska juoman vaikutus oli kaikkea muuta kuin viinin kepeä ja iloinen huppeli. Kotitekoiset tuotteet vaikuttivat kuin epäpuhtaat terävät, ensin tuli raskasmielinen pohjoinen humala ja sitten kolmen päivän kankkunen.

Enimmillään kotiviinin erikoisliikkeitä oli Suomessa toistasataa, mutta suurin osa joutui sulkemaan ovensa pian huippuvuosien jälkeen. Erikoisliikkeitä alkoi tappaa myös kotiviinipakkausten siirtyminen marketteihin, jotka pystyivät myymään niitä pienemmällä katteella.

Tampereen Laukontorille vuonna 1991 avattu Olut- ja kotiviinitarvikeliike sinnitteli aina tämän vuoden kesäkuulle asti. Mutta silloin Henrik Solinin oli pakko matkustaa paikalle ja alkaa kantaa pahvilaatikkoja pakettiautoon.

"Nyt liike on pakko sulkea. Ei vain riitä asiakkaita", Solin sanoo.

Nykyään hän työskentelee viinitarvikemaahantuoja Viinitalo Melkko Oy:n toimitusjohtajana. Bisneksen kannalta Tampereen myyntipisteellä ei ollut suurta rahallista merkitystä, mutta Melkon etu olisi ollut, että erikoisliikkeet säilyisivät. Niistä kun pystyy välittämään taitotietoa ja pitämään harrastusta elossa ja virkeänä. Ei marketin myyjän voi olettaa tietävän alan hienouksia.

Solin ei pidä alaa kuitenkaan lainkaan kuolevana. Vaikka alan liikevaihto on puoliintunut huippuvuosista, on se enemmän kuin ennen niitä. Viinin valmistusmäärät ovat pudonneet muutamaan miljoonaan litraan, mutta lasku on pysähtynyt.

"Todelliset harrastajat jäivät jäljelle. Usein he olivat ja ovat myös taitavimpia. Tarkoitus olisi yrittää kehittää tuotteita, joiden avulla kotiviinistä saisi vielä helpommin vielä parempaa. Se voisi antaa alalle uuden piristysruiskeen", Henrik Solin sanoo.

Jäljellä on siis ainakin tosiosaajia. Kuten keravalainen Rauno Lamminmäki. Hänen kodissaan on pulputtanut sama, vanha AIV-pullo jo kolmekymmentä vuotta - ja niin nytkin.

"Koivunmahlaviiniä siinä on tulossa. Lisänä on luumua, rusinoita ja viisi appelsiinia. Ne antavat lisäpotkun käymiseen." Lamminmäki voitti viime vuonna Omakotiliiton kotiviinikilpailun. Parinkymmenen ehdokkaan joukosta Lamminmäen mustaherukkaviini - Vaarin Viini - oli raadin mielestä paras.

"Ulkonäöltään toffeenruskea, tuoksu rehevä ja luumuinen, hyvä jälkimaku. Ensiluokkainen kotiviini, jolla on luonnetta ja vaikuttavaa syvyyttä", tuomaristo arvioi.

Sama viini oli ollut ehdolla jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Viini on siis parantunut varastossa.

"Tai sitten syynä oli se, että tällä kertaa tytär teki siihen etiketin tietokoneella ja laitoin oikein kapsyylin korkin päälle." Yleensä Lamminmäki pitää sellaista turhana hienosteluna. Hän ei ole kotiviini-hifisti, vaan tekee juomansa krouvilla otteella - mikä sopiikin entiselle VR:n konepajan metallimiehelle. Lamminmäki ei käytä edes viinihiivaa, vaan perinteistä pullahiivaa. "Hyvin on toiminut." Viereisessä asunnossa asuva tytär Tiina Okkonen todistaa myös, että hyvää on.

"Isän viineistä monet ovat parempia kuin Alkon. Näissä on tietty pikantti maku. Tai sitten niihin on vain tottunut." Viiniä ei kulu paljon Lamminmäen perheessä. Joskus saunan jälkeen, aina jouluaterialla sekä perinteisellä Suomenlinnan nostalgiaretkellä, jonka Lamminmäki tekee vaimon kanssa pari kertaa kesässä, "kun olen siellä kouluni aloittanut".

Lamminmäen viiniharrastus kuvastaa suomalaista viinikulttuuria. Vaikka lama ei selittäisi kotiviinibuumia, niin nousukausi selittää silti yleistä viinitietoisuuden kasvua. Vaurastuvalla keskiluokalla on varaa matkia eliitin elämäntapoja. Enää ei ole rahasta kiinni korkata kalliimpikin viini tai kuunnella ravintolassa sommelierin suosituksia. Mutta arjen pieneksi piristykseksi tai ruokajuomaksi viini ei ole muuttunut.

Vain noin joka kahdeskymmenes suomalainen juo viiniä ruoan kanssa useammin kuin kerran viikossa, mikä on saman verran kuin 1970-luvulla. Suurin muutos ruokajuomissa on ollut se, että maito on tehnyt tilaa vedelle.

Jotain kehitystä on sentään tapahtunut. Vielä 1990-luvulla yli puolet suomalaisista ei käyttänyt viiniä koskaan ruokajuomana. Nyt joka kolmas käyttää, edes kerran vuodessa. Tosin suurin osa asuu pääkaupunkiseudulla.

Vesi ja maito ovat ruokajuomana myös suomalaisella viinitilalla Anttolassa Mikkelin kupeessa, jossa Tampereen seudun Osuuspankin Elohopeakerho on vierailulla. Ensin maisteltiin Ollinmäen tilan viinit ja vasta nyt syödään noutopöydästä.

Rouvat Pirkko Siitonen ja Kirsti Peltola tutustuivat viinien maailmaan ensimmäisen kerran 1970-luvulla, kun tehtiin ensimmäisiä etelänmatkoja.

Nykyisin he nauttivat viiniä harvakseltaan, silloin lähinnä valkoviiniä. Joskus perjantai-iltana hyvän ruoan kanssa, toisinaan jopa ex tempore, mutta ei säännöllisesti ruoan kanssa. Suosikkejakin on.

"Italialainen Spumante on hyvää: hiukan kuohuva eikä liian hapan, mitäs te siitä tykkäätte?" Pirkko Siitonen kysyy.

Marietta Aronen nyökyttelee hyväksyvästi. Hänellä on porukasta pisin viinikokemus. Arosen italialainen isä teki kotiviiniä rypäleistä tammitynnyrissä - 1940-luvun Tampereella. "Me saimme sitä pienenä vedellä lantrattuna. Hapanta se oli, ainakin lapsen suuhun", Aronen muistelee.

Ollinmäen viinitilan maistiaisia he pitivät ihan hyvinä. Suomalaiseen viinikulttuuriin kuuluu nykyään viitisenkymmentä Ollinmäen kaltaista paikallista marja- ja hedelmäviinitilaa. Niiden synty paikkasi osaltaan maaseudun rakennemuutosta. Viinitilat saivat luvat 1995, ja silloin käynnistyi toiminta myös Ollinmäellä.

Tilan juomien nimet on haettu kansanrunoudesta: Puntun Paavo on makea marjaviini koivunmahlasta ja puolukasta, Hentun Liisa taas on tehty viinimarjoista.

"Vuosittain myymme melkein 50000 pulloa tuotteitamme. Tai myimme , ennen kuin väkevien veroa laskettiin. Se näkyi meillä heti. Onneksi on taas saatu kirittyä kohti huippuvuosia", sanoo Anttolan emäntä Sirpa Villanen.

Niin, ehkä pian alkaa ihan uusi buumi. Millainen villitys alkaa, kun Suomessa aletaan tehdä rypäleistä viiniä? Vastikään ilmestyi kirja viiniköynnöksen kasvatuksesta Suomessa. Se onnistuu jo nyt, ja nykyään kehitellään kylmää kestäviä köynnöslajikkeita. Suomi aikoo myös hakeutua EU:n viralliseksi viinintuottajamaaksi.

Ja miksi ei. Oman viinin tekohan on meillä jo perinne.

jatkuu seuraavalla sivulla jatkoa edelliseltä sivulta

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    2. 2

      Mies löytyi tapettuna kotoaan Helsingissä – Poliisi epäilee erityisen raakaa murhaa

    3. 3

      Tällaisen merkin voit pian nähdä vessoissa ja pukuhuoneissa – Nyt puhuu suomalaisen unisex-logon suunnittelija: ”Halusin turvallisia tiloja kaikille”

    4. 4

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    5. 5

      Viinaralli kallistuu, Viro nostaa oluen verotusta tällä viikolla peräti 70 prosenttia – sataman alkoholimarket hamstrasi varastot täyteen

    6. 6

      Suomi ja Ruskeat tytöt mainittu! Isolla jenkkisivustolla julkaistiin pitkä juttu siitä, millaista on olla ei-valkoinen nainen Suomessa

    7. 7

      Poliisi keskeytti uuden Suomi ensin -mielenosoituksen Rautatientorilla – neljä ihmistä otettiin kiinni

    8. 8

      CNN veti pois Venäjä-jutun, kolme toimittajaa erosi – Trump: Vau!

    9. 9

      Euroopan maihin kohdistunut laaja kyberhyökkäysten sarja – Häiriötilanteet vakavia ainakin Ukrainassa, Venäjällä ja eri puolilla Länsi-Eurooppaa

    10. 10

      Venäläismiehen yhdeksänmetrinen matkailuvene upposi Kotkassa laituriin, sitten omistaja katosi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    2. 2

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    3. 3

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    4. 4

      Helsingin alueiden eriytyminen näkyy nuorten arjessa – ”Alepan kulmalta saa helpommin kannabista kuin kaljaa”

    5. 5

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    6. 6

      Liian lapsikeskeisessä liitossa kaikki häviävät – Lapsi voi olla tekosyy vältellä omia ongelmia

    7. 7

      Helsingin pormestari Jan Vapaavuori palkkasi avukseen stand up -koomikon – Kaikki pormestarien erityisavustajat ansaitsevat yli 5 000 euroa kuussa

    8. 8

      Rautatientorille on ilmoitettu jo uusia mielenosoituksia – Poliisi Suomi ensin -aktivisteille: ”Tällä porukalla ei enää Helsingissä osoiteta mieltä”

    9. 9

      Ruotsalaismeteorologin suomenkielisestä ennusteesta tuli somehitti – Pererikin upeasti lausumaa juhannussäätä katsottiin satojatuhansia kertoja

    10. 10

      Venäjä uhkaa kieltää viestipalvelun käytön, uutissivuston mukaan Telegram on siirtänyt työntekijänsä Suomeen – HS etsi heitä venäläisomisteisesta lomakeskuksesta Savitaipaleella

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    4. 4

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    7. 7

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    8. 8

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    9. 9

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää