Valikko

HS selvitti, mikä on hallituksen leikkaus­politiikkaan vaikuttava kiistelty koneäly Kooma – luotetaanko siihen liikaa?

Harva tietää, mikä on Kooma. Vielä harvempi on sitä nähnyt. Siitäkin huolimatta, että sillä on merkittävä rooli suomalaisessa päätöksenteossa. HS pääsi yksinoikeudella testaamaan Valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin taloussimulaattoreita.

On olemassa näkyvää ja näkymätöntä valtaa. Jälkimmäisen tunnistaminen on usein hankalaa.

Senaatintorin laidalla seisovan valtioneuvoston linnan hahmottaminen ei ole vaikeaa. Sen julkisivua hallitsevat korinttilaiset pylväät. Arkkitehti Carl Ludvig Engel päätyi niihin, koska korinttilaisten pylväiden katsottiin symboloivan valtiollista mahtia.

Valtioneuvoston linna on Suomen poliittisen vallan keskus. Rakennuksessa ovat pääministerin johtama valtioneuvoston kanslia, suurin osa valtiovarainministeriöstä sekä oikeuskanslerin virasto.

Siellä on myös Kooma.

Harva tietää mikä on Kooma. Vielä harvempi on sitä nähnyt. Siitäkin huolimatta, että sillä on merkittävä rooli suomalaisessa päätöksenteossa.

Jukka Railavo tulee vieraita vastaan valtioneuvoston linnan aulaan. Hän on valtiovarainministeriön suhdanneyksikön finanssineuvos.

Railavo lähtee johdattamaan läpi linnan käytävien. Portaita ylös, käytävää vasemmalle. Lopulta Railavo pysähtyy ja avaa työhuoneensa oven.

Työpöydällä on kannettava tietokone, johon on kytketty kaksi näyttöä.

Railavo istuu tuolille ja painaa tietokoneensa enter-nappia. Ruudussa välähtelevät erilaiset käppyrät. Taustalla näkyy Excel-taulukko.

Siinä se nyt on. Kooma.

Kooma on niin sanottu yleisen tasapainon makrotaloudellinen malli. Se on tietokoneohjelma, johon on koodattu iso määrä matemaattisia yhtälöitä. Niiden avulla kuvataan talouden eri osa-alueiden suhteita ja vaikutuksia toisiinsa.

Kuulostaa kovin teoreettiselta.

Koomalla on kuitenkin iso merkitys käytännön politiikanteossa. Sitä käytetään jatkuvasti erilaisten päätösten ar­vioinnissa ja perustelussa. Se on kuin lentosimulaattori, jolla ministeriön virkamiehet voivat ohjata kansantaloutta – kokeilla ja laskea, miten päätökset vaikuttavat.

Esimerkiksi viime keväänä valtiovarainministeriö kertoi, että kilpailukykysopimus luo 35 000 uutta työpaikkaa. Sitä lukua Juha Sipilän hallitus käytti perustellessaan sopimusta suomalaisille.

Lukua ei sopinut epäillä. Se oli tehty virkavastuulla. Arviota valmisteltaessa oli tehty laskelmia Koomalla.

Vielä enemmän Kooma vaikutti suomalaisten elämään ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja. Tuolloin valtiovarainministeriö julkaisi ”virkamiespuheenvuoron”, jossa suositeltiin seuraavalle hallitukselle kuuden miljardin euron leikkauksia julkiseen talouteen.

Puheenvuoro muutti vaalikeskusteluiden sävyn. Kokoomus korotti leikkaustavoitettaan. Kaikki puolueet halusivat leikata, elvytyksestä puhui vain vasemmistoliitto.

Koomaa käytetään apuna, kun valtiovarainministeriö valmistelee suhdanne­ennustettaan. Se on se virallinen ennuste, jonka pohjalta hallitus tekee talouspoliittiset päätöksensä.

Kevään suhdanne-ennustetta hallitus käyttää kehysriihen päätösten pohjana. Loppukesän ennustetta hyödynnetään puolestaan elokuun budjettiriihessä, kun hallitus päättää seuraavan vuoden tulo- ja menoarviosta.

Budjetissa päätetään veronkorotuksista ja menoleikkauksista. Koulutuksesta, toimeentulotuesta, lääkekorvauksista, vanhustenhoidosta.

Kooma vaikuttaa meihin kaikkiin.

Hyvä lukija, varoitus. Nyt tulee pahimman laatuista taloustiedejargonia.

Kooma on niin sanottu dynaaminen stokastinen yleisen tasapainon malli eli tuttavien kesken DSGE-malli. Kirjainlyhenne tulee englanninkielisistä sanoista dynamic stochastic general equilibrium model. Viime aikoina DSGE-malleista on käyty taloustieteilijöiden kesken vilkasta keskustelua, osin hyvin kriittistä.

DSGE-mallit ovat päässeet myös uuden Talous ja yhteiskunta -lehden kanteen.

”DSGE-malleilla tehdyillä laskelmilla voidaan taivutella poliitikkoja, mediaa, kansalaisia ja jopa koululaisia uskomaan talouspoliittisten toimenpiteiden vaikutuksiin, jotka on tosiasiassa saatu ilman riittävän kiistattomia perusteluja”, Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Heikki Taimio kirjoittaa lehden pääkirjoituksessa.

DSGE-malleilla huijataan siis koululai­siakin!

Joillekin taloustieteilijöille DSGE-kirjainlyhenne tuntuu olevan oikeistolaisen kuripolitiikan synonyymi, jonkinlainen pimeyden ydin.

Jukka Railavon työhuone on valoisa. Seinälle on nastalla kiinnitetty lasten piirustuksia. Ikkunalaudalla on viherkasvi.

Suomessa on kaksi vaikutusvaltaista DSGE-mallia. Valtiovarainministe­riössä on Kooma. Toinen löytyy Suomen Pankista. Sen nimi on ­Aino.

HS kysyi, olisiko Koomaa ja Ainoa mahdollista päästä testaamaan. Sekä pankki että ministeriö vastasivat myöntävästi. Se oli pieni yllätys, sillä aiemmin ulkopuoliset eivät ole päässeet niitä käyttämään.

Toimittajia ei tosin päästetty omin päin sörkkimään DSGE-malleja. Eikä siitä mitään olisi tullutkaan. Monimutkaisten matemaattisten mallien käyttö vaatii tohtoritason osaamista ja pitkää kokemusta juuri kyseisestä mallista.

Käytännössä testi toteutettiin niin, että HS toimitti Suomen Pankkiin ja valtiovarainministeriöön kolme skenaariota laskettavaksi.

1. skenaariossa testataan, miten talouteen vaikuttaa reipas julkisten menojen lisäys eli elvytys.

2. skenaario on ykkösen peilikuva, eli siinä katsotaan, mitä tapahtuu, kun julkisia menoja leikataan kunnolla.

3. skenaariossa tarkastellaan rakenneuudistuksia eli kilpailun lisäämistä ja työn tarjonnan lisäämistä. Käytännössä työn tarjontaa lisätään alentamalla työntekijöiden hinnoitteluvoimaa.

Nyt laskelmien tulokset ovat valmiit.

”Tarjoamme Helsingin Sanomien lukijoille samanlaista analyysiä kuin poliittisille päättäjille”, Railavo sanoo.

Excel-taulukossa on iso määrä lukuja, jotka kertovat mitä vaikutuksia eri skenaariot aiheuttavat talouden eri osa-alueille­. Miten käy talouskasvun? Entä investointien, työllisyyden, viennin, palkkojen, inflaation, julkisen velan?

Mutta mitä nämä luvut kertovat? Ainakin niiden pitäisi vastata muutamaan suureen kysymykseen: Kannattaisiko valtion nyt sittenkin elvyttää? Onko jatkuvassa leikkaamisessa mitään järkeä?

DSGE-malli toimii siten, että siihen syötetään jokin ”šokki” eli muutos, johon kuluttajat, yritykset ja julkinen valta reagoivat. Syntyy ketjureaktio, jossa vaikutukset etenevät talouden eri osa-alueille. Osa vaikutuksista on suoria, osa välillisiä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sellainen on kansantalous.

HS:n elvytysskenaariossa lisätään julkisia menoja neljällä miljardilla eurolla vuosina 2016–2020. Menolisäys jaetaan tasaisesti näille vuosille. Elvytystä ei tehdä kokonaan velaksi, vaan puolet siitä rahoitetaan kiristämällä palkkaverotusta kahdella miljardilla. Toinen puolisko on uutta velkaa.

Katsotaanpa, mitä Kooma tästä tuumaa. Ensimmäinen reaktio on odotettu: Julkisten menojen lisäys nostaa saman tien kansantalouden kokonaiskysyntää ja parantaa työllisyyttä. Kooma kertoo, että bruttokansantuote kasvaisi ensimmäisenä vuonna 0,2 prosenttiyksikköä suhteessa ”perusuraan”.

Perusura tarkoittaa todennäköisintä kehitystä, jos mitään šokkia ei olisi. Koska Kooma on valtiovarainministeriön työväline, sen perusura on ministeriön oma suhdanne-ennuste. Syyskuun ennusteessa tälle vuodelle povattiin 1,1 prosentin talouskasvua. Elvytyksen myötä vuoden 2016 kasvu vauhdittuisi siis 1,3 prosenttiin.

Seuraavakin vuosi näyttää hyvältä. Ensi vuodelle ministeriö ennusti 0,9 prosentin kasvua. Kunnon elvytyksellä siihen tulisi 0,3 prosenttiyksikköä päälle.

Myös työllisyys paranisi. Suhdanne­ennusteen mukaan työllisyysaste on tänä vuonna 68,5 prosenttia. Elvytyksen myötä se nousisi 68,7 prosenttiin.

Elvytys vaikuttaa siis toimivan!

Mutta.

Kooman laskelmien mukaan elvytyksen positiivinen vaikutus jää lyhytaikaiseksi.

Hinnat lähtevät nousuun, koska julkisten menojen lisääminen nostaa kokonaiskysyntää. Työn verotusta kiristetään kahdella miljardilla, joten työntekijät vaativat lisää palkkaa ja hinnat nousevat entisestään. Tämä johtaa siihen, että nettovienti supistuu ja investoinnit vähenevät.

Entä sitten yritysten voitot?

Aluksi ne kasvavat elvytyksen myötä. Kasvu kuitenkin nuupahtaa, kun viennin kasvu hidastuu. Samalla tyssää työllisyyden koheneminen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Osa kuluttajista huolestuu tulevasta, Kooma päättelee. Koska elvytys tehtiin osittain velkarahalla, osa kuluttajista pelkää, että julkisen velan kasvu johtaa myöhemmin veronkorotuksiin. Varau­tuakseen näihin tulevaisuuden veronkorotuksiin kuluttajat ryhtyvät säästämään. Taloustieteessä tätä ilmiötä kutsutaan ricardolaiseksi ekvivalenssiksi.

Menokurin kannattajat usein kuvailevat velkaelvytystä housuun pissaamiseksi pakkasella. Se lämmittää hetken, mutta sitten tulee entistä kylmempi.

Kooman luvut tukevat tätä tulkintaa. Oheisesta grafiikasta voi katsoa skenaarioiden vaikutukset talouskasvuun.

Kuten kuvasta näkyy, nyt aloitettu elvytys ei näiden laskelmien mukaan enää vuonna 2021 piristäisi talouskasvua. Kooman mukaan elvytyksen vaikutus kestää vain yhtä kauan kuin elvytyskin. Neljän miljardin julkisten menojen lisäyksestä viimeinen osa käytetään vuonna 2020, jolloin bkt:n kasvu on 0,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin ilman elvytystä. Vuonna 2021 on palattu perusuralle, ja seuraavana vuonna mennään jo sen alle. Velkaa olisi sen sijaan paljon enemmän. Suomen Pankin Aino-malli antaa samansuuntaiset tulokset.

Miten elvytys vaikuttaisi työllisyyteen? Siitä mallit antavat osin ristiriitaisia tuloksia. Kooman mukaan työttömyysaste alenisi, mutta työllisyysaste ei kohenisi pidemmän päälle. Ainon mukaan elvytys alentaisi työttömyysastetta vähemmän ja vaikutus olisi hyvin lyhytaikainen.

Seuraavasta grafiikasta voi katsoa skenaarioiden vaikutukset työttömyysasteeseen.

Suomen Pankkiin on lyhyt matka valtioneuvoston linnasta, vain pari sataa metriä Snellmaninkatua ylös.

Aino löytyy pankin pääkonttorin uudelta puolelta. Ison avokonttorin keskellä on lasikoppi, jossa on pari työpistettä. Niiden edessä on valkokangas, johon voidaan heijastaa Ainon kaavioita.

”Talous on monimutkainen kokonaisuus. Mallit ovat yksinkertaistuksia todellisuudesta”, Juha Kilponen sanoo. Hän on Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosaston ennustetoimiston päällikkö. Hän vastaa Ainosta. Ryhmään kuuluvat lisäksi Meri Obstbaum, Mikko Sariola ja Hannu Viertola.

Kun pankissa tehdään suhdanne­ennustetta, Aino-kopissa valot palavat viikkokausia yömyöhään. Itse laskutoimitukset kone tekee muutamassa sekunnissa, mutta varsinainen työ on tulosten analysointi. Jokainen muuttuja käydään yksi kerrallaan läpi, arvioidaan, onko se uskottava ja järkevä. Sitten taas lasketaan.

”Aino on ennen kaikkea ajattelun apuväline”, Kilponen sanoo.

Suomen Pankissa ryhdyttiin kehittämään Ainoa vuonna 2001. Käyttöön se otettiin vuonna 2004.

Makrotalousmallin kehityksessä olivat mukana Juha Kilponen, Antti Ripatti, Jouko Vilmunen ja Mika Kuismanen. Sittemmin Kuismanen siirtyi valtiovarainministeriöön ja vastasi siellä Kooman luomisesta.

Kesällä Suomen Pankki otti käyttöön Ainosta uuden version. Aino 2.0:ssa on huomioitu aiempaa paremmin pankkien toimintaa. Uuden version kehittämisen taustalla on osin finanssikriisi.

Jälkikäteen ennustemallit saivat kovaa kritiikkiä siitä, että ne eivät nähneet etukäteen vuoden 2008 romahdusta.

Ensi kerralla ne ehkä näkevät. Tai sitten eivät. Taloustiede on parhaimmillaan analysoidessaan menneitä kriisejä.

Eri vertailut osoittavat, että Suomen Pankin suhdanne-ennusteet ovat yleisesti ottaen osuneet hyvin kohdalleen. Pankin ennusteilla on merkittävä rooli, sillä niitä käytetään osana koko euroalueen ennustetta. Sen pohjalta Euroopan keskuspankki tekee rahapoliittisia päätöksiään.

Kooma ja Aino ovat perusajatukseltaan samanlaisia. Siksi HS:n skenaarioiden tuloksetkin ovat yhteneväisiä.

”Tulokset ovat yllättävänkin lähellä toisiaan”, Suomen Pankin Juha Kilponen sanoo.

Aino ja Kooma perustuvat niin sanottuun uuskeynesiläiseen makrotalousteo­riaan. Siinä oletetaan, että jos talous sukeltaa tai ylikuumenee, se palaa aina pidemmän päälle takaisin luonnolliselle kasvu-uralle, tasapainoon. Tasapainon määrittävät sellaiset suuret rakenteelliset asiat kuten työvoiman ja pääoman määrä sekä tuottavuus eli se, miten tehokkaasti taloudessa toimitaan.

Siksi elvytyksen vaikutukset jäävät Ainossa ja Koomassa niin pieniksi. Julkisten menojen lisäyksen positiivinen vaikutus korvautuu negatiivisella vaikutuksella jossain muualla. Esimerkiksi yksityinen kulutus tai yritysten investoinnit voivat supistua.

”Elvytys on kallis tapa parantaa työllisyyttä. Yhden työpaikan hinta voi olla kova”, Suomen Pankin Meri Obstbaum sanoo.

Kuten taloustieteen oppikirjoista voi lukea, elvytys on hyödyllisintä suhdannekuopassa, jolloin taloudessa on paljon ”vapaata kapasiteettia” eli esimerkiksi työttömiä. Tällöin julkisen vallan kannattaa laittaa rahaa johonkin järkevään rakennushankkeeseen, esimerkiksi siltaan, tiehen tai homekoulujen korjaamiseen. Koska työvoimaa on hyvin tarjolla, yksityisen rakennushankkeen ei pitäisi jäädä toteutumatta.

Homekouluja korjaamaan päässeet työntekijät lisäävät omaa kulutustaan, mikä puolestaan tuo töitä muillekin työttömille. Näin ollen hankkeen vaikutus talouteen voi olla suurempi kuin siihen investoitu rahamäärä.

Taloustieteessä kuvataan tätä suhdetta niin sanotulla kerroinvaikutuksella. Jos kansantulo kasvaa lyhyellä aikavälillä enemmän kuin investointi maksaa, kerroin on enemmän kuin yksi.

Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön malleissa kerroin jää reippaasti alle yhden. Neljän miljardin euron elvytys ei siis tuo neljää miljardia lisää kansantuotetta. Ei lähellekään.

Ei siis ihme, että suomalaiset poliitikot ja heitä neuvovat valtiovarainministeriön virkamiehet ovat haluttomia elvyttämään. Sekä Kooma että Aino pitävät sitä huonona ratkaisuna. Se on sitä pakkasella housuun pissaamista.

Mutta ovatko mallit oikeassa ja voiko niiden viestiin luottaa?

Aalto-yliopiston taloustieteen professorilla Pertti Haaparannalla ei ole käytössään virkamieskoneistoa tai sofistikoitunutta, vuosia hiottua mallia. Hän on Suomen kansainvälisesti arvostetuimpia taloustieteilijöitä.

Haaparannalla on malli päässään. Hän ammentaa siihen aineksia kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta, kuten Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä, teollisuusmaiden OECD:ltä ja johtavilta taloustieteilijöiltä.

Vuoden 2015 keväällä ennen eduskuntavaaleja Haaparanta kritisoi suomalaista talouspoliittista keskustelua ”epä-älylliseksi”. Tilanne ei ole muuttunut.

”Se on edelleen epä-älyllistä”, Haaparanta sanoo.

Haaparannan mielestä Suomessa pitäisi nyt leikkausten sijasta elvyttää.

”Nollakorkoympäristöä ja hystereesiä ei huomioida mitenkään”, hän valittaa.

Hystereesi tarkoittaa sitä, että tilapäisestä häiriöstä voi tulla pysyvä. Työttömyys ruokkii työttömyyttä – työttömyyden pitkittyessä ihminen syrjäytyy ja hänen työllistymisensä muuttuu vuosi vuodelta vaikeammaksi. Sama päinvastoin: jos ihminen saa elvytyksen avulla töitä, se voi pelastaa koko työuran.

Leikkaukset ja niiden aiheuttama työttömyys eivät siis heikennä taloutta pelkästään nyt vaan myös tulevaisuudessa. Talous ei palaakaan leikkausten jälkeen normaalille kasvu-uralle.

Nykyisessä tilanteessa, kun korot ovat negatiivisia ja talouskasvu heiveröistä, elvytys voisi jopa maksaa itse itsensä takaisin, Haaparanta sanoo.

Hystereesi on siis olennainen asia.

Suomen Pankin Aino-malliin ei ole mallinnettu hystereesiä. Sitä ei löydy myöskään Koomasta.

Tätä Haaparanta ihmettelee: ”En ymmärrä ollenkaan. Se, ettei hystereesiä mallinneta, vaikuttaa tuloksiin olennaisesti. Laskentakapasiteetin pitäisi siihen riittää, ja kyllä sitä löytyy uusimmista DSGE-malleista.”

Suomessa Haaparanta on talouspoliittisen keskustelun vastarannan kiiski, mutta hän ei ole ajatuksineen yksin. Päinvastoin puheenvuorot elvyttävän talouspolitiikan puolesta ovat vain voimistuneet viime aikoina.

Äänessä ovat olleet erityisesti yhdysvaltalaiset taloustieteilijät, kuten Harvardin professori ja Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Lawrence Summers sekä presidentti Barack Obaman pääekonomisti Jason Furman.

Furman arvostelee tuoreessa artikkelissaan ”vanhan koulukunnan näkemystä”, joka lähtee Ainon ja Kooman tavoin elvytyksen tehottomuudesta ja jopa haitallisuudesta. Näkemys alkaa olla auttamattoman vanhentunut, Furman toteaa.

Hänen mukaansa uusin tutkimus ja viime vuosien kokemukset kertovat, että elvytys voi pienentää velkaantumista ja sitä kannattaa jatkaa ehkä pitkiäkin aikoja, jos korot pysyvät talouskasvua pienempinä.

Summers taas osoittaa uudessa artikkelissaan, että länsimaissa viime vuosina tehdyt leikkaukset ovat hystereesin takia heikentäneet pysyvästi talouskasvua. Kun kasvu on hidastunut, leikkaukset ovat todennäköisesti lisänneet myös velkaantumista.

DSGE-mallit ovatkin viime aikoina saaneet kovaa ryöpytystä. Vastaavaa sapelinkalistelua ei ole tieteenalan sisällä nähty vuosikymmeniin.

Maailmanpankin pääekonomisti Paul Romer kirjoitti alkusyksystä ilmestyneessä artikkelissaan, että DSGE-mallien takia ”makrotaloustiede on taantunut viimeiset 30 vuotta”.

”Ongelma ei ole niinkään se, että makroekonomistit sanovat asioita, jotka eivät ole yhtäpitäviä faktojen kanssa. Todellinen ongelma on se, että muut ekonomistit eivät välitä siitä, että makroekonomistit eivät välitä faktoista.”

Maltillisemman puheenvuoron käytti IMF:n entinen pääekonomisti, ranskalainen Olivier Blanchard, joka puolusti syyskuussa kirjoituksessaan DSGE-malleja. Blanchardin mukaan malleissa on ”vakavia puutteita”, mutta ne voidaan korjata. Hänen mukaansa kriitikoilla ei ole myöskään esittää parempaa tilalle.

Pertti Haaparanta on samoilla linjoilla. DSGE-mallit ovat hänen mukaansa periaatteessa hyviä välineitä talouden ymmärtämiseen. Ainoa ja Koomaa ei siis tarvitse heittää roskakoriin, Haaparanta sanoo. Ongelma on se, jos niitä käytetään näkymättömään vallankäyttöön.

”Niitä voidaan käyttää kvasitieteellisesti, kuten valtiovarainministeriö on tehnyt. Sanomalla, että meillä on tällainen huippuhieno malli, jonka tulos on tämä. Eihän se huippuhieno malli ole sinänsä riittävä, jos tehdään oletuksia, jotka sulkevat pois tiettyä politiikkaa.”

Sokea usko malleihin siis käytännössä poistaa elvytyksen talouspolitiikan keinovalikoimasta.

Palataan matemaattisista yhtälöistä ja mallinnoksista takaisin todellisuuteen. Tapaamme Markus Jäntin ja Juhana Vartiaisen Helsingin Musiikkitalon kahvilassa.

Jäntti on Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin julkistalouden professori. Hän on myös vasemmistoliiton jäsen.

Jäntti on puhunut paljon elvytyksen puolesta. Hän on myös aikanaan esittänyt valtiovarainministeriön pilkkomista, jotta ennusteita ei käytettäisi poliittisiin tarkoitusperiin.

Vartiainen taas on kokoomuksen kansanedustaja ja taloustieteen tohtori. Ennen eduskuntaan pääsyään hän työskenteli Vattin ylijohtajana ja sitä ennen Ruotsissa valtion Konjunkturinstituutissa, nimenomaan ennustemallien kanssa.

Pystyykö näiden kolmen HS:n lasketuttaman skenaarion avulla ratkaisemaan Suomen talouden ongelmat?

Ei, vastaa Markus Jäntti. HS:n skenaa­riot eivät hänen mukaansa suoraan tarjoa vastauksia oikeasta talouspolitiikasta.

Hän kertoo pitävänsä DSGE-malleja kehikkoina, jotka toimivat talouspoliittisen ajattelun tukena. Isoin puute Ainossa ja Koomassa on hänen mukaansa se, että paljon olennaisia yksityiskohtia muun muassa työmarkkinoiden toiminnasta jää huomioimatta.

Jäntti on piirtänyt tuloksista grafiikat, joiden avulla on helpompi verrata kahden mallin eroja. Vartiainen tutkii käyriä. Erityisesti hän innostuu skenaariosta 3, jossa kilpailu lisääntyy ja työntekijöiden palkat alenevat. Etenkin Suomen Pankin laskelmassa sen vaikutus talouskasvuun on roima.

”Suomen Pankin malli on aika uusklassinen. Se tukee mun oikeistolaisia pyrkimyksiä”, Vartiainen naurahtaa.

Vartiainen lukee tuloksiin liitettyjä selostuksia innostuneena. ”Tässä on valtavasti talousteoriaa mukana. Tuossa on ricardolainen ekvivalenssi. Rakastan tätä!”

Harvardin yliopiston taloustieteen professori Greg Mankiw on todennut, että makrotaloustiede ei alun perin syntynyt tieteeksi, vaan pikemminkin insinööritaidoksi.

”Jumala ei pannut makroekonomisteja maan päälle sen vuoksi, että he esittäisivät ja testaisivat elegantteja teorioita. Vaan sen vuoksi, että he ratkaisisivat talouden käytännön ongelmia”, Mankiw kirjoitti.

Miten Jäntti ja Vartiainen insinööreinä ratkaisisivat Suomen talouden ongelmat?

Vartiaisen ratkaisu löytyy heti. Se olisi yhdistelmä ykkös- ja kolmosskenaariosta.

”Siis työn tarjonnan lisääminen ja voimakas elvytys”, Vartiainen sanoo. ”Jos olisin valtiovarainministeri, poistaisin yleissitovuuden ja elvyttäisin neljällä miljardilla eurolla.”

Jäntti ei innostu.

”Jos poistaisit yleissitovuuden, niin täällä tulisi täydellinen kaaos, yleislakko. Minä muuttaisin Ruotsiin.”

”No, se vaatii vielä poliittista harkintaa”, Vartiainen sanoo.

”Sanotaan niin, että vähentäisin ammattiliittojen neuvotteluvoimaa ja elvyttäisin rajusti.”

Jäntin vastustus ei ole vain poliittista. Hän ei usko, että Ainon ja Kooman tarjoamat tulokset toteutuisivat oikeasti, jos työn tarjontaa ryhdyttäisiin lisäämään esimerkiksi sosiaalietuja leikkaamalla. Ei etenkään tässä tilanteessa, kun kysyntää kaikille työhaluisille ei ole.

Ruotsissa työn tarjontaa on lisätty, mikä on Vartiaisen mukaan keskeinen selitys naapurimaan vahvalle talouskasvulle. Jäntin mielestä menestys ei ole niin yksiselitteistä.

Jäntti kaivaa esiin graafin Ruotsin yksinhuoltajaperheiden köyhyydestä. Se on viime vuosina kolminkertaistunut, samalla kun työn tekemisen kannusteita on lisätty oikein urakalla.

DSGE-mallin mukaan näin ei pitäisi käydä. Kannusteiden kohenemisen pitäisi lisätä työntekoa ja hyvinvointia.

Vartiainen ja Jäntti pohtivat mahdollisia selityksiä, mutta selvää vastausta ei löydy.

Musiikkitalon ikkunasta siintää eduskuntatalo.

Eduskuntatalon suunnitellut arkkitehti J. S. Siren valitsi aikanaan eduskuntatalon julkisivulle 14 korinttilaisen pylvään rivistön. Peruskorjauksen vuoksi pylväitä ei tänään kuitenkaan näy, sillä talo on huputettu. Suoja­pressuun on maalattu korinttilaiset pylväät.

Koko syksyn kansanedustajat ovat puineet valtion ensi vuoden budjettia. Se on sitä näkyvää vallankäyttöä.

Viime viikolla täysistunnossa keskusteltiin oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjeteista. Laskelmien teossa puolueet saavat apua eduskunnan tietopalvelusta. Sillä ei ole käytössä DSGE-mallia.

Eduskuntakeskustelu meni tuttuja latuja. Hallitus tylytti oppositiota epärealistisista numeroista ja holtittomasta velanotosta. Oppositio syytti hallitusta näkö­alattomuudesta ja rikkaiden suosimisesta.

Kovin moni budjettikeskustelija tuskin oli kuullut DSGE-malleista ja niihin liittyvistä taloustieteellisistä kiistoista.

Näin siitä huolimatta, että Aino ja etenkin Kooma ovat vaikuttaneet suurten talouspoliittisten päätösten taustalla jo vuosien ajan.

Sunnuntaina kello 18 HSTV:ssä alkaa Suuri talouskeskustelu, jonka aiheena ovat DSGE-mallit. Studiossa professori Markus Jäntti, kansanedustaja Juhana Vartiainen ja Suomen Pankin Juha Kilponen ja Meri Obstbaum.

Korjaus klo 10.11: Työn tarjontaa voi yrittää lisätä esimerkiksi leikkaamalla sosiaalietuja, ei palkkoja, kuten jutussa esitettiin.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Mausteista löytyi syöpää aiheuttavaa maaliväriä pääkaupunkiseudulla – viranomaiset takavarikoivat chiliä, currya ja kurkumaa

    2. 2

      Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että juhlarahan teloituskuva on lavastettu – mutta onko kuvassa valkoisia vai punaisia?

    3. 3

      Välipohjissa mikrobikasvua, ullakolla linnunraatoja – Kätilöopiston sairaala suljetaan puolen vuoden kuluessa laajojen homevaurioiden takia

    4. 4

      Kun kollega irtisanoutuu, työyhteisö voi tuntea surua ja stressiä – Lähtemisestä voi tulla myös tarttuva tauti, sanovat asiantuntijat

    5. 5

      Asuntotukileikkuri rankaisee pääkaupunkiseudun köyhiä, Helsinki pelkää – ”Kuvitteleeko joku, että asuminen tämän seurauksena halpenee?”

    6. 6

      Hankalia nuoria ei ole olemassa – on vain kesken­eräisyyttä ja kyvyttömiä aikuisia

    7. 7

      Halla-aho: Perussuomalaisten uutta salkkua vaikea nähdä yhtä painavana kuin pois annettua oikeusministerin tehtävää

    8. 8

      Salaperäinen ”rouva P” kuoli ilman perillisiä – kaupunki saa tililleen mittavan omaisuuden

    9. 9

      Aiheuttavatko heräilevät vauvat todella kärsimystä vanhemmilleen?

    10. 10

      Hallitus piti tiedotus­tilaisuuden siitä, että se päätti ostaa kahdet farkut ja paidan

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kela rankaisi ystävääni vanhemman menettämisestä

    2. 2

      Juhlarahakohu meemeinä: Rahapajan versiossa teloitetaan vankeja, internet kehitteli heti vaihtoehtoisia ”juhlavuoden” aiheita

    3. 3

      Salaperäinen ”rouva P” kuoli ilman perillisiä – kaupunki saa tililleen mittavan omaisuuden

    4. 4

      Kun pienten tyttöjen isä nukkui viiden tunnin päiväunia, se ei ollut merkki väsymyksestä vaan aivosyövästä – Kirsi Karhusen mies sai Suomen parasta saattohoitoa, mutta moni muu ei saa

    5. 5

      Kolmen tunnin juhlarahakohu – suomalaisten päivittäisen pöyristymisen tarve synnyttää merkityksettömiä mikroskandaaleja

    6. 6

      Näin upeina et ole koskaan nähnyt Signe Branderin ja muiden Helsinki-kuvaajien otoksia – tästä päivästä lähtien huippulaatuisia kuvia saa käyttää vapaasti

    7. 7

      Kielletyn sisällissotakolikon suunnittelija ja tilaaja puolustavat työtä: ”Kansakunnan sivistyneisyys punnitaan sillä, kuinka se pystyy käsittelemään omaa historiaansa”

    8. 8

      Hallitus jakaa lisää rahaa tutkimukseen, mutta ei saanut leikattua yritystukia – työttömyystuki heikkenee, jos ei käy töissä tai työllistämis­ohjelmissa

    9. 9

      Asumistukeen leikkauksia, ministereitä kolme lisää – HSTV:n suora lähetys hallituksen tiedotustilaisuudesta juuri nyt

    10. 10

      Ministeriö vetää takaisin punavankien teloitusta esittävän juhlarahan – Orpo pahoittelee: ”En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ammattikoulutuksen tila on kelvoton – poikani lukujärjestys on tyhjä ja hän joutuu lorvimaan kotona

    2. 2

      Oudot tuntemukset juoksulenkillä paljastuivat syöväksi – Entinen huippu-urheilija Kirsi Valasti uskoo, että liikunnan tuoma kehotietoisuus pelasti hänet

    3. 3

      ”Se on kuin jokin uskonto: usein kun suomalainen lähtee töistä, hän ei enää vastaa puhelimeen” – USA:ssa uraa tehnyt Tero Kuittinen hämmästelee suomalaista keskustelua työuupumuksesta

    4. 4

      Bostonin maratonin voittajan uurteiset reisilihakset hämmästyttävät: ”En ole nähnyt koskaan mitään vastaavaa”

    5. 5

      Kun pienten tyttöjen isä nukkui viiden tunnin päiväunia, se ei ollut merkki väsymyksestä vaan aivosyövästä – Kirsi Karhusen mies sai Suomen parasta saattohoitoa, mutta moni muu ei saa

    6. 6

      Kolmentuhannen euron lasku kuoleman jälkeen yllätti omaiset

    7. 7

      Selvitys: Lähes kolmannes pohjoiskorealaisista käyttää huumeita – metamfetamiini on monille jo arkipäiväistä

    8. 8

      Ravitsemusterapeutti kärsi vuosia kipeästä vatsasta ja ilmavaivoista – Sitten ystävä kertoi ruokavaliosta, joka toi helpotuksen

    9. 9

      Onko tässä Helsingin pienin ja kallein vuokrayksiö? 10 neliömetriä, 1 941 euroa kuukaudessa

    10. 10

      Nyt on hyvä aika päivittää televisio – alle kuukauden päästä kanavasi voivat pimentyä

    11. Näytä lisää