Jouluna 1944 luotsi teki virheen ja unelmien laiva Ariadne ajoi karille

Mika Waltari meni sillä Eurooppaan. Juutalaiset pakenivat sillä Suomeen. Neuvostoliitto halusi sen sotakorvaukseksi, mutta joulupäivänä 1944 Ariadne haaksirikkoutui. Pentti Suomalaiselle se oli kuin todeksi tullut joulusatu.

Venäläiset halusivat ­Ariadnen itselleen ennen kuin meri jäätyisi. Siksi höyrylaivan koneet kävivät, vaikka oli joulupäivän aamu. Kello 10.10 Ariadne irtautui laiturista Helsingissä ja lähti kohti Leningradia.

Oli vuosi 1944 ja ensimmäinen rauhanajan joulu neljään vuoteen, joten kaupunkilaisia tuskin oli laivaa hyvästelemässä. Helsinkiläisillä oli parempaakin tekemistä ja ajateltavaa. Kaikesta oli pulaa eikä kukaan vielä tiennyt, olisiko rauha pysyvä.

Jatkosota oli päättynyt Moskovan välirauhaan kolme kuukautta ja kuusi päivää aiemmin, ja Neuvostoliitto vaati sotakorvausten osana Suomea luovuttamaan itselleen 104 parasta laivaansa. Ariadne oli niiden joukossa.

Ariadne oli joskus ollut kuuluisa alus. Itämeren helmi! Kun laiva valmistui keväällä 1914, sitä mainostettiin Itämeren suurimmaksi, uudenaikaisimmaksi ja upeimmaksi matkustajahöyrylaivaksi.

Kirjailija Mika Waltari kirjoittaa nuoruudenteoksessaan Yksinäisen miehen juna, miten rakasti Ariadnea jo pikkupoikana. Laivan ympärillä oli ”valtavan romanttinen ilmapiiri ja ulkomaiden tuntu”. Waltari oli poikasena seuraamassa laivan lähtöä, katkerana, koska uskoi, ettei itse koskaan pääsisi sen matkaan.

”Laivan lähdettyä hain kaikkein au­tioimmat kadut, kävelin iltaan asti sydän täynnä surua ja katkeraa uhmaa”, hän kirjoitti.

Kesäkuun 15. päivänä vuonna 1929 Waltari kuitenkin nousi laivan kannelle, kirjoituskone matkatavaroissaan, täynnä lähdön kaihomielisyyttä, saattajina äiti ja pikkuveli. Kun kiinnitysköydet irrotettiin ja Ariadne kääntyi hitaasti, Waltari katsoi kannelta, miten saattajien nenäliinat huiskuivat rannalla valkeina pilkkuina.

”Ariadne liukuu ohi Suomenlinnan harmaitten ulkovarustusten, – ohi graniittiluotojen, joilla kasvavat pienet, väkevät männyt ovat kuin kylmän, uhmailevan elämäntahdon ilmauksia.”

Sitten 20-vuotias kirjailija siirtyi tupakkasalonkiin ja joi viskigrogin.


Toinen tarina Ariadnen historiasta, paljon synkempi.

Waltarin viskigrogista oli kulunut yhdeksän vuotta. Sekä maailma että kirjailija olivat kyynistyneet, mutta Ariadne kulki yhä samaa reittiä Saksan Stettinistä Helsinkiin ja takaisin. Ja uhmaileva elämäntahto, sitä oli muillakin kuin luotojen männyillä.

Natsi-Saksa oli liittänyt Itävallan itseensä vuoden 1938 maaliskuussa. Sitä seuranneen kesän kuluessa Suomeen oli tullut viitisenkymmentä vainoja paennutta juutalaista, monet heistä Ariadnella.

Elina Sanan kirjassa Kuolemanlaiva S/S Hohenhörn on yhden tällaisen pakolaisen haastattelu. Hän oli ostanut lipun Ariadnen kansipaikalle Wienissä, matkustanut Berliinin kautta Stettiniin, valvonut siellä koko yön kuppilassa, koska rahaa hotelliin ei ollut, ja noussut seuraavana aamuna laivaan. Helsinkiin hän oli saapunut 29. heinäkuuta 1938.

”Taksinkuljettaja ei ymmärtänyt, kun yritin kysyä hotellia. Etsin sen itse, se oli hotelli Metro. En minä niin kovasti kai välittänyt kielivaikeuksista ja muusta. Minä olin hirveän nuori silloin, yhdeksäntoista vasta. Ei sitä silloin niin paljon sure asioita, vaikka olisikin vaikeaa”, hän kertoi Sanalle 41 vuotta myöhemmin.

Kun Ariadne perjantaina 12. elokuuta vuonna 1938 saapui Helsinkiin, matkustajien joukossa oli siihen asti suurin pakolaisjoukko: viitisenkymmentä Itävallan juutalaista. Eteläsataman passintarkastuksessa he saivat kuulla, ettei heitä päästettäisi maihin ennen kuin passit olisi tutkittu tarkemmin.

Samaan aikaan, kun juutalaiset odottivat laivassa, Suomen hallitus kokoontui puimaan kysymystä ”itävaltalaisten passien maahantuloleimauksesta”. Pääministeri A. K. Cajanderin johdolla päätettiin, että jatkossa tulijoilta vaadittaisiin ulkoministeriön myöntämä viisumi.

Se tarkoitti, että natseja pakenevien juutalaisten tie Suomeen tai Suomen kautta muualle suljettiin. Myös muissa Pohjoismaissa oli ryhdytty samanlaiseen kontrolliin, kertoi päivän Ilta-Sanomat.

 

Juutalaiset olivat valvoneen ja itkeneen näköisiä.

Ariadnella saapuneet pakolaiset päästettiin silti vielä maihin, koska hallituksen päätös oli tehty vasta heidän tulonsa jälkeen. Neljä päivää myöhemmin Ariadne toi Helsinkiin 53 uutta juutalaista. Heidät pakotettiin viettämään yö laivassa, jota vartioitiin tarkasti. Kun Ariadne seuraavana päivänä kello 12 lähti taas kohti Stettiniä, pakolaiset lähtivät mukana.

Satamaan oli kerääntynyt suuri joukko Helsingin juutalaisia seuraamaan lähtöä. Helsingin Sanomien mukaan Saksaan palautettavat juutalaiset olivat valvoneen ja itkeneen näköisiä.

Elina Sanan kirja kertoo, että kun laiva oli ehtinyt Porkkalanniemen ohi, kolme pakolaisista heittäytyi yli laidan ja hukuttautui.


Merikapteeni Harry Rönngrén oli tullut Ariadnen päälliköksi vuonna 1919. Hän oli kuuluisa siitä, että toi laivansa satamaan minuutilleen aikataulussa.

Esiintymisessään kapteeni oli täydellinen gentlemanni, komea vanhan ajan merikarhu, joka vaali niin laivaa kuin sen seuraelämää. Hänen persoonallisuuttaan kuvattiin rakastettavaksi ja jaloksi. Sukupolvilla laivamatkustajia oli hänestä kuulemma vain aurinkoisia muistoja.


Myös joulupäivä 1944 oli kaunis ja aurinkoinen, mutta Rönngrénin seurana laivalla oli vain laivan oma 32 hengen miehistö, venäläinen laivasto­upseeri ja venäläistä alipäällystöä ja miehistöä, jonka tehtävänä oli tähystää miinoja.

Suomi, Saksa ja Neuvostoliitto olivat sotien aikana laskeneet Suomenlahteen 70 000 miinaa.

Ariadne ei ollut enää ylellinen matkustajalaiva. Jatkosodassa se oli kuljettanut sotalapsia Vaasasta Ruotsiin ja saksalaisia haavoittuneita ja lomailevia sotilaita Turusta Danzigiin. Syksyllä 1944 se oli ollut sairaalalaivana ja tuonut Lapin sodassa haavoittuneita Oulusta Vaasaan. Sen kyljissä ja savupiipussa oli yhä Punaisen Ristin tunnukset kertomassa tästä ajasta.

Nyt Rönngrén, joka oli aina ohjannut laivaansa Helsingistä länteen, etelään tai pohjoiseen, suuntasi kurssin itään. Matka olisi laivan viimeinen Ariadnena. Neuvostoliitossa se nimettäisiin uudelleen.

Kello 14.40, neljä ja puoli tuntia lähdön jälkeen, laiva vaihtoi luotsia Loviisan edustalla Boistössä. Rönngrén kertoi uudelle luotsille Viktor Forsellille, ettei tästä eteenpäin tuntenut vesiä lainkaan. Hän oli luotsin paikallistuntemuksen varassa.

Laivaan noustuaan Forsell kiinnitti huomiota siihen, että laivassa oli venäläisiä sotilaita. Hän ei kuitenkaan kysellyt asiasta mitään.

Joulupäivä hämärtyi jo, mutta miinavaaran vuoksi Forsell halusi jatkaa matkaa ankkuripaikalle Kuorsalon saaren lounaispuolelle, Haminan lähistölle.

Pimeässä luotsin piti luottaa loistoihin, valaistuihin merimerkkeihin.

Kuu paistoi kirkkaana, ja meri oli rauhallinen. Forsell odotti, että laiva tulisi Velperkarin sektoriloiston valkoiselle linjalle. Lämmittäjät olivat pienentäneet tulta konehuoneessa, ja Ariadne kulki puoliteholla, koska oltiin jo lähellä ankkuripaikkaa.

Kapteeni Rönngrén huomasi, että luotsi vaikutti epävarmalta. Hän määräsi ruorimiehen kääntämään laivaa enemmän styyrpuuriin, mutta käsky tuli liian myöhään.

Ariadnen pohja iskeytyi merenpohjaan ja jäi siihen kiinni.

Pohja repeytyi pahasti ja vesi nousi ruumassa, mutta pelastusveneitä ei laskettu, koska välitöntä uppoamisvaaraa ei ollut. Joulupäivän iltana kello 16.45 Ariadne oli tiukasti kivillä ja täyttyi hiljalleen vedellä merenpinnan korkeudelle asti.

Laiva oli päätynyt pois väylältä, Enskerinmatalalle. Jälkikäteen luotsi Forsell selitti virhettään kirkkaalla kuutamolla. Jyrkkä valon ja varjojen vaihtelu oli tehnyt etäisyyksien arvioinnista vaikeaa, hän sanoi. Muuta selitystä hän ei keksinyt.

Forsell oli ollut luotsina 21 vuotta ilman yhtään haveria. Heti alkoi levitä huhu, että hän olisi ajanut Ariadnen karille tahallaan, koska ei halunnut luovuttaa laivaa venäläisille.

Tekikö hän niin, se ei koskaan selvinnyt. Forsell hukkui vuonna 1947. Kohtalo ei ollut harvinainen hänen ammatissaan.


Kahden merimailin päässä haaksirikosta 9-vuotias Pentti Suomalainen odotti Kuorsalossa tapaninpäivää. Silloin pääsisi taas ulos kavereiden luo.

Joulu oli alkanut jouluaattona kello 12. Silloin oli kaiken oltava valmista – ja niin olikin. Pentin jouluseuraan kuuluivat isä, äiti ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisko. Joulu vietettiin ydinperheen kesken, sillä niin kaikki muutkin saarella tekivät. Yhteinen tapa oli, että joulurauhan julistuksen jälkeen perheet viettivät seuraavat 48 tuntia kodin seinien sisällä. Sieltä poistuttiin vain huussiin.

Kuorsalossa ei ollut kirkkoa, joten äiti kuunteli kirkonmenot radiosta. Silloin piti olla hiljaa. Pentti tappoi aikaa lukemalla aapista.

Ainoa jouluvieras oli joulupukki, joka oli käynyt jo aattona. Pentti ei enää uskonut pukkiin, oli lakannut uskomasta jo kolmevuotiaana, kun oli tunnistanut pukin kuorsalolaiseksi Martti Lommiksi.

Silloin pukki oli ollut antelias, tuonut Pentille sukset, kelkan ja luistimet. Nyt sodan juuri päätyttyä oli tarjolla vain pehmeitä paketteja, villasukkia ja muuta kotona tehtyä. Silti lahjoja kyllä vertailtaisiin tapanina kavereiden kesken.

Pentin suku oli asunut itäisen Suomen­lahden saaristossa satoja vuosia. Äidin suku oli tullut Kuorsaloon viimeistään 1600-luvulla, isän suvulla oli lähes yhtä syvät juuret lähisaarella Tammiossa. Saarelaiset olivat satoja vuosia eläneet kalastuksesta, hylkeenpyynnistä, luotsauksesta ja kauppamerenkulusta.

Ensimmäiset asutuksen jäljet saarella ovat pronssikaudelta eli yli 3 000 vuoden takaa. Meri on elättänyt ihmisiä kauan.

Kuluneena syksynä Kuorsalon ankkuripaikka oli ollut jatkuvasti täynnä neuvostoliittolaisia aluksia, jotka odottivat luotsia. Rauha oli tullut Suomeen, mutta sota jatkui lännessä ja venäläiset kulkivat sinne nyt saaren ohi. Pentti ja muut lapset pääsivät taas luotsiveneiden kyytiin, kun ne veivät luotseja laivoihin.

Edellisenä kesänä koko Kuorsalo oli tyhjennetty asukkaista. Heidät evakuoitiin mantereelle venäläisten hyökkäyksen varalta. Kodit oli jätetty taakse sellaisinaan, matotkin lattioilla. Saarelaiset uskoivat tulevansa takaisin.

Ja niin kävikin! Kun rauha solmittiin, Kuorsalo jäi 15 kilometriä uuden itärajan länsipuolelle.

 

Koska ei ollut vielä tapaninpäivä, oli pysyttävä sisällä.

Pentin isä oli yksi Kuorsalon luotseista, mutta jouluna hän oli vapaalla. Joulupäivän iltana radio kertoi Ariadnen haaksirikosta. Pentistä se kuulosti joulusadulta. Itämeren helmi karilla, oman saaren vieressä!

Mutta se ei muuttanut joulun sääntöjä. Koska ei ollut vielä tapaninpäivä, oli pysyttävä sisällä.

Tapanina kaakkoistuuli alkoi nousta. Ariadne kallisteli karilla, hankautui entistä lujemmin kiinni merenpohjaan. Pelastusalukset kuljettivat miehistöä maihin Kotkaan ja toivat takaisin sukeltajia, pelastajia ja venäläisen komission, joka kuulusteli luotsia ja kapteenia.

Ihmishenkiä ei ollut vaarassa, mutta laivan lasti oli menetetty. Kannelta oli heitetty 200 tonnia paperirullia mereen, jotta alus keventyisi. Yhtä suuri määrä paperilastia kastui ruumassa.

Kuorsalossa tapaninpäivä oli hiljaisen joulun vastakohta. Lapset kiersivät talosta taloon pukittelemassa: he vetivät kasvoilleen pukkinaamarit, ylleen turkit ja lauloivat. Illalla saarelaiset kokoontuivat nuorisoseurantalolle tansseihin. Näytelmäkin oli harjoiteltu ja esitettiin.

Seuraavana päivänä oli täysi myrsky. Tuuli painoi Ariadnesta laidan yli heitettyjä paperirullia kohti saarta. Pentti Suomalaisen isä ja eno kiinnittivät pienen soutuveneen, haapion, moottoriveneen perään, ottivat Pentin mukaan ja lähtivät merelle.

Myrskyssä he kalastivat kaksi suurta paperirullaa, jotka olivat niin painavia, että niitä piti ensin hinata veneen perässä ennen kuin ne saatiin kiskottua haapioon.

Pentin perhe ei ollut asialla yksin; veneitä oli merellä monta. Aallot olivat kantaneet paperirullia kaikkien lähisaarten rannoille, ja saarelaiset katsoivat, että ne kuuluivat nyt heille. Mikä oli meren tuomaa, oli sen omaa, joka sen mukaansa korjasi. Se oli vanha saariston tapa.

Paperi oli vettynyt vain pinnalta. Rullasta sahattiin pienempiä moneen käyttöön. Vessapaperiksikin.

Siinä oli onnettomuuden anti saarelaisille.

Ariadne jäi karille koko talveksi ja kevääksi. Se ei koskaan päässyt perille Leningradiin. Neuvostoliitto ei halunnut vaurioitunutta alusta, ja sen korvaajaksi lähetettiin uudempi höyrylaiva Aallotar.

Ariadnen toinen perämies Hugo Andersson tuli heti joulun jälkeen asumaan Pentti Suomalaisen enon luo Kuorsaloon ja viipyi melkein viisi kuukautta. Hänet oli määrätty vahtimaan laivaa.

Joulun jälkeen tulivat kovat pakkaset, ja meri jäätyi. Kerran viikossa Andersson hiihti Ariadnelle katsomaan, että kaikki oli kunnossa.

Kerran pikkupojat hiihtivät mukana, Pentti heidän kanssaan. Oli hyvä hankikeli, aurinko paistoi. Likaiseksi muuttunut laiva seisoi matalikolla vahvojen jäiden puristuksessa, vähän oikealle kallellaan ja keula perää matalammalla, kuin polvista notkahtaneena.

Muun ajan kakkosperämies Andersson seurusteli kuorsalolaisten kanssa, lastenkin. Kiipesi näiden pyynnöstä korkealle männynlatvaan hakemaan munan variksenpesästä. Muna puhallettiin tyhjäksi ja säilöttiin hellästi pumpuliin, osaksi linnunmuna­kokoelmaa.

 

Talven räydyttämä laiva eteni hitaasti tyynessä vedessä.

Päivä pidentyi, jäät lähtivät, Euroopassa sota päättyi. Toukokuussa pikkupojat juoksivat saaren korkeimmalle kohdalle Vironvuorelle ja seurasivat tähystystornista, miten Ariadnea tuotiin kohti rantaa. Se oli ihana näky. Talven räydyttämä laiva eteni hitaasti tyynessä vedessä, pelastuslaivat Salvator ja Assistans molemmilla puolillaan.

Sitten pojille tulikin jo kiire juosta Norstianrannan apajakalliolle laivaa vastaan. Siinä vesi oli tarpeeksi syvää isolle laivalle. ­Ariadnen ahteri töijättiin rantaan päin, keula-ankkurit laskettiin ulos.

Parin viikon ajan lapset saivat ihmetellä sukeltajia, jotka painavissa puvuissaan hävisivät pinnan alle laivaa paikkaamaan. Lapset tekivät löytöretkiä sisälle laivaan.

Siellä haisi kamalalta.


Kun sukeltajat saivat työnsä valmiiksi, Ariadne palasi Helsinkiin. Sitä korjattiin Hietalahden telakalla kaksi vuotta. Sen jälkeen se kulki Kööpenhaminaan ja takaisin vielä parikymmentä vuotta, kunnes aika ajoi lopullisesti ohi vanhasta höyrylaivasta.

Syksyllä 1968 Ariadne palasi viimeisen kerran Helsinkiin. Ennen kuin se otettiin ylös makaamaan, aluksen päällikkö Birger Andersson kutsui varustamon teknisen osaston jäähyväislounaalle laivalle. Kutsun sai myös 33-vuotias Pentti Suomalainen, joka oli jättänyt taakseen esi-isiensä vedet, lähtenyt merille, Amerikkaan asti, ja päätynyt sitten töihin samaan varustamoon, joka omisti Ariadnen.

Lounaalla Suomalainen ei kertonut kenellekään, että oli ollut laivassa ennenkin.

Seuraavana keväänä Ariadne siirrettiin Katajanokalle Valmetin telakalle ja romutettiin.


Joulukuussa 2016 meri on jäätymässä. Merivartioston partiovene etenee hitaasti hyhmässä. Rantaan ei ole asiaa, se on jo jäässä.

Kuorsalon talot ovat hiljaisia. Ei ole vielä joulu, mutta ovet pysyvät kiinni. Talot ovat muuttuneet kesäasunnoiksi. Saaressa asuu vain kaksi ihmistä vuoden ympäri. Välissä on ollut vuosia, jolloin ei asunut ketään.

Pentti Suomalainen on 81-vuotias ja tullut mukaan näyttämään paikkoja. Hänellä on uskomaton muisti. Hän muistaa Ariadnen pituuden ja leveyden, lastin määrän, 70 vuoden takaisen sään, saaren asukkaiden nimet ja sukulaisuussuhteet, Hugo Anderssonin myöhemmän uran vaiheet. Kolmevuotiaana joululahjaksi saadut sukset, kelkka ja luistimet ovat kuulemma yhä tallella.

Suomalainen osoittaa harmaata taloa harmaalla kalliolla. ”Tuolla näkyy Kuorsalon luotsiasema. Se valmistui 1943. Silloin oltiin toivossa, että luotsiasema olisi ikuinen, kaikki tehtiin viimeisen päälle.”

Luotsiaseman toiminta päättyi vuonna 1961. Saaren muutkin vuosisataiset elinkeinot kuolivat. Lähdettiin kaupunkeihin, Kymenlaakson tehtaisiin, toimistoihin. Ne antoivat paremman elannon kuin meri.

Jos halusi maailmalle, ei noussut enää laivaan vaan ilmaan.

Pentti Suomalainen selittää kyydin antaneille merivartijoille, miten Kuorsalon kaljaasit aikoinaan seilasivat hiekkaa, lautaa, halkoja ja kiviä.

”Ne oli ne pääartikkelit. Silakkalastit vietiin virolaisille, ja tuotiin maataloustuotteita kotiapäin.”

Sataa märkää lunta. Veden pinnalla kelluu pieniä valkeita lauttoja. Pian ne muuttuvat kanneksi, joka sulkee veden alleen. Merivartijat ovat kuunnelleet Suomalaisen tarinoita. Se taisi olla aika toisenlaista aikaa, yksi toteaa.

”Niin totaalisen toisenlaista, ettei tosikaan.”

Lähteet: HS:n ja IS:n arkistot, Kansal­lisarkisto, Suomen elinkeinoelämän keskus­arkisto, Tuomo Silennin kirja Saarelais­elämää Kuorsalossa (2016).

Oikaisu 27.12. klo 12.40: Jutussa luki aiemmin, että joulu 1944 oli ensimmäinen rauhanajan joulu viiteen vuoteen. Todellisuudessa edellisestä rauhanajan joulusta oli kulunut neljä vuotta.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Poliisi: Maahanmuuttajataustaista miestä puukotettiin Vantaalla – Uhrin mukaan epäilty puukottaja kysyi, onko uhri muslimi

    2. 2

      22-vuotiaana Francesca Woodman oli ottanut itsestään valtavasti alastonkuvia, jotka eivät kiinnostaneet ketään, kunnes kuolema muutti kaiken

    3. 3

      Pääministeri vajosi opportunismiin kommentoidessaan Turun iskua

    4. 4

      Suurella tohinalla pystytetyt designpysäkit seisovat hylättyinä Kampissa – ohi ei mene ratikoita, eivätkä bussien ovet mahdu avautumaan

    5. 5

      Tämä kaikki Turun puukkoiskusta epäillyistä tiedetään – grafiikka näyttää, miten perjantain tapahtumat etenivät

    6. 6

      Halla-aho kirjoitti Facebookiin, toimittajaa kohtasi viharyöppy – poliisi tutkii tapausta ja vetoaa: ”Jäitä hattuun, suomalaiset”

    7. 7

      Natsit arvostivat luomua, eläintensuojelua ja kasvissyöntiä – nyt natsien ympäristöintoilusta saavat maksaa nykyvihreät

    8. 8

      Tapamme ostaa vaatteita muuttuu, ja se ravistelee kauppaa – Seppälä haettiin konkurssiin, Lindexin tulos puolittui

    9. 9

      Joskus kannattaa olla vähän rajoittunut – Omien rajojensa kunnioittaminen on edellytys sille, että on ”hyvä sängyssä”

    10. 10

      Saksalaislehti: Kolmella Turun puukotusten marokkolaisepäillyistä rikostausta Saksassa – pääepäilty käytti useita identiteettejä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Halla-aho kirjoitti Facebookiin, toimittajaa kohtasi viharyöppy – poliisi tutkii tapausta ja vetoaa: ”Jäitä hattuun, suomalaiset”

    2. 2

      Turun puukotusten pääepäilty Abderrahman Mechkah oli valittanut turvapaikkapäätöksestään – Poliisi pysäytti hänet Saksassa vuonna 2015, poistui sieltä alkuvuodesta 2016 hakematta turvapaikkaa

    3. 3

      Pääministeri vajosi opportunismiin kommentoidessaan Turun iskua

    4. 4

      Helsingissä on tehty silpomisepäilyjen takia kiireellisiä sijoituksia – Lapsena silvottu kertoo: ”Menetin niin paljon verta, että melkein kuolin”

    5. 5

      Arlandan miljoonaryöstö vanheni – Nyt Suomessa palkkamurhasta tuomittu ruotsalaisrikollinen sanoo suunnitelleensa kaiken

    6. 6

      Yhdellä Turun pidätetyistä on rikostaustaa Suomessa – 18-vuotias mies on tuomittu pakottamisesta seksuaaliseen tekoon

    7. 7

      Tanskan poliisi löysi naisen ruumiin merestä Kööpenhaminan edustalta – Poliisi: Liian varhaista sanoa, onko kyseessä sukellusveneestä kadonnut ruotsalaistoimittaja

    8. 8

      Turkulainen rakennusliike järjestää työnseisauksen Turun terrori-iskun vuoksi ja kritisoi hallitusta: ”Hallitus ei ole onnistunut, jos Suomessa joutuu pelkäämään”

    9. 9

      Mysli on monesta vaihtoehdosta paras aamiainen – Tarkista nämä asiat, kun valitset mysliä, asiantuntija muistuttaa

    10. 10

      Tapamme ostaa vaatteita muuttuu, ja se ravistelee kauppaa – Seppälä haettiin konkurssiin, Lindexin tulos puolittui

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

    2. 2

      Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

    3. 3

      Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

    4. 4

      Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

    5. 5

      Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

    6. 6

      Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

    7. 7

      Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

    8. 8

      Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

    9. 9

      Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

    10. 10

      ”Näin säästin kymppitonnin vuodessa” – Bloggari Julia Thurén puhuu avoimesti rahasta ja kannustaa muita tekemään samoin

    11. Näytä lisää