Valikko
Sunnuntai

Hursteilta riittänyt huolenpitoa sata vuotta: Annettava ei ole ikinä loppunut, vaikka köyhyys ajoi perheen omat pojat jopa varastamaan

Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö täyttää 50 vuotta, mutta suku on ollut heikko-osaisten asialla jo paljon kauemmin. Leipäjonot ovat nyt pitemmät kuin koskaan.

Hurstin Valinta on siitä erikoinen puoti, että täällä kaikki on ilmaista. Kallion ja Alppiharjun rajalla, Helsinginkatu 19:ssä, sijaitseva paikka onkin suosittu. Siellä on tänäkin vuonna käynyt viikoittain jopa 6 500 ihmistä, vaikka se on auki vain kahtena päivänä ja silloinkin neljä ja puoli tuntia kerrallaan.

Paikka löytyy niin kutsutulta Kallion Raatteentieltä, joka alkaa Sörnäisten Kurvista ja jatkuu Helsinginkadulla Fleminginkadun risteykseen. Paikallisten antama nimitys tulee siitä, että puolen kilometrin matkalla kaatuu kuulemma iltaisin enemmän miehiä kuin talvisodan kuuluisassa taistelussa.

Hurstin Valinnan suosio on surullista, sillä täällä jaetaan ruokaa ja vaatteita vähävaraisille. Jono on jakopäivinä satoja metrejä pitkä ja kaartuu Helsinginkadulta Kustaankadulle. Hurstin Valinnan johtaja Heikki Hursti ei kuitenkaan ole joutunut käännyttämään ketään oveltaan. ”Kertaakaan ei ole tullut sellaista tilannetta, ettei olisi mitään annettavaa”, hän kertoo takahuoneessa samalla, kun vapaaehtoiset purkavat tavaraa jaettavaksi.

Apua tarvitaan, mutta myös auttamishalua löytyy. Hurstin Valinnan toiminta kun nojaa hyvän tahdon varaan eli lahjoituksiin ja vapaaehtoistyöhön.

Heikki Hurstin vanhempien Veikko ja Lahja Hurstin perustama Laupeudentyö, joka siis pyörittää Hurstin Valintaa, täyttää ensi vuonna 50 vuotta.


Hurstien suku on kuitenkin pitänyt huolta Helsingin vähävaraisista paljon pitempään, itse asiassa tasan vuosisadan. Kaikki alkoi, kun Heikki Hurstin isoisä, pastori Arvo Hursti, jutteli erään heitteille jääneen pojan kanssa. Tämä oli talvi-iltana anellut ohikulkijalta yöpaikkaa, kadulla kun ei tarjennut värjötellä.

Se oli kirkonmiehestä huolestuttavaa, koska katulapset päätyisivät ennen pitkää ”sakilaisiksi, amatööreiksi, ammattivarkaiksi, rantajätkiksi, köyhäinhoitolaisiksi ja vankila-asukkaiksi”, kuten Arvo Hursti itse kirjoitti Helsigin Sanomissa huhtikuussa 1916.

Pojanpoika Heikki Hursti, 61, muistelee isoisänsä olleen lämmin ihminen, jonka lähimmäisenrakkaus kattoi myös tuiki tuntemattomat. ”Aina kun käytiin kylässä, isoisä huomioi meidät pikkuiset”, Hursti kertoo. Hän on kuusilapsisen sisaruskatraan keskimmäisiä.

Arvo Hursti päätti toimia syrjäytymiskierteen estämiseksi. Hän tahtoi asettaa kaikkien tunnistaman hädän ”jokaisen ajattelevan kaupungin asukkaan sydämelle, etenkin niiden, joilla oli valtaa ja voimaa”. Alkoi urakka katupoikien nostamiseksi pois ”pahatapaisuuden saastasta”. Hän yritti hankkia pojille töitä saadakseen nämä pohjalta pinnalle.

Arvo Hursti piti kotonaan Pakilassa jopa pientä asunnottomien majataloa 1930-luvulla. Heikki Hursti kuuli jo pikkupoikana sedältään ja serkultaan tarinoita kadunkulkijoista, joita majoitettiin, ruokittiin ja vaatetettiin Arvo Hurstin kotona. ”En osaa sanoa, mistä hänen auttamishalunsa syttyi. Ukki ei ollut itse vähävarainen vaan keskiluokkainen. Ehkä meidän suvussa on sellaista talvisodan henkeä, ettei kaveria jätetä. Se näkyy auttamishalussa – myös ukin kohdalla.”

Arvo Hurstin aikoihin sata vuotta sitten Helsinki näytti idylliseltä pikkukaupungilta, mutta kurjuutta piisasi. Väkiluku oli jo ylittänyt sadantuhannen ja kasvoi yhä räjähdysmäisesti. Maalta tullut liikaväestö hakeutui töihin tehtaisiin ja säätyläisperheiden palvelukseen.

Helsingissä etenkin Pitkänsillan pohjoispuolen pienissä mörskissä asuminen oli kurjaa. Sairaudet, kuten tuberkuloosi ja keuhkotulehdus, levisivät ja veivät kansalaisia mullan alle. Kurjuutta oli myös sillan varakkaalla eteläpuolella, kuten Punavuoressa, jossa moni turrutti viinalla alakuloaan. Oli tarve avustusjärjestöjen kotikäynneille sekä ruokatoimituksille.

Viinalla läträäminen toistuu yhä monen Hurstin Valinnassa käyvän kertomuksissa, vaikka syitä on paljon muitakin. Kuten silloinkin, myös nykyään työelämä muuttuu hurjaa vauhtia ja aiheuttaa työttömyyttä ja ahdistusta.

Halu auttaa siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Minkä Arvo Hursti aloitti, sitä Veikko Hursti jatkoi.

Kun Veikko Hursti perusti Lahja-vaimonsa kanssa Laupeudentyö-järjestön vuonna 1967, hän oli itse toipuva alkoholisti. Heikki Hursti muistelee, kuinka hänen isänsä uskoon tultuaan ja juomisen lopetettuaan 1950-luvun lopulla alkoi lähes siltä seisomalta auttaa kohtalotovereitaan. Hän haki heitä siltojen alta ja toimitti ruokaa yömajoihin – kutsui jopa kotiinsa, vaikka omakin perhe eli avustusten varassa.

”Muistan hyvin ensimmäisen joulun, kun isä oli selvin päin. Hän haki viisi kuusi rappioalkoholistia sillan alta ja toi kotiimme, kylvetti heidät ja puki puhtaisiin vaatteisiin. He osallistuivat jouluaterialle, vaikkei meillä itselläkään ollut paljon ruokaa. Hetki oli tunteikas.”

Se oli myös ensimmäinen köyhien joulujuhla, josta on sittemmin kasvanut perinne tuhansille vähävaraisille. Uutinen toistuu samanlaisena vuodesta toiseen: Hurstin jouluaterialle osallistui ennätysmäärä ihmisiä. Viime jouluna tilaisuus siirrettiin Töölön Kisahallista entistä suurempiin tiloihin Pasilan Messukeskukseen, jossa kävi 1 600 ruokailijaa. ”Kaikki pääsivät nyt syömään samanaikaisesti.”

Myös itsenäisyyspäivänä Hurstit ovat järjestäneet juhlan vähävaraisille.

Aluksi Veikko Hurstin toimia ei katsottu vain hyvällä. 1960-luvulla ajateltiin, että tässä nyt sokea taluttaa toista sokeaa. Hiljalleen ihmiset kuitenkin huomasivat, että Hurstin auttamistahto oli todellista. ”Isä joutui tekemään työtä uskottavuutensa eteen, koska hän oli entinen alkoholisti. Mainostoimistossa työskennelleenä hän kuitenkin osasi hankkia näkyvyyttä ja julkisuutta. Hän sai paikalle lehdistöä raportoimaan tilaisuuksistaan”, Heikki Hursti kertoo.

Nykyään on siinä mielessä toisin, ettei Laupeudentyötä tarvitse markkinoida. Auttajat osaavat ottaa itse yhteyttä, kun heillä on hallussaan ruoka- ja vaatelahjoituksia. Myös vapaaehtoisia apulaisia olisi enemmän kuin työtä pystytään tarjoamaan.

Veikko Hurstia on kiittäminen siitä, että auttamisesta tuli järjestelmällistä. Hänen elämänsä olisi voinut viedä toisenlaisiinkin piireihin. Veikko Hursti nimittäin opiskeli aikoinaan Ateneumissa ja teki muun muassa Linnanmäelle mainos- ja koristemaalauksia. Mainospiirtäjän ura katkesi sotavuosiin, joiden jälkeen hän teki sekalaisia hanttihommia. Hursti oli myös salskea atleetti, joka esiintyi sirkuksen voimamiehenä ja kuului akrobaattiryhmään.

Laupeudentyö rekisteröitiin yhdistykseksi vasta vuonna 1983. Sen toimipiste oli pitkään Harjutorilla. Avustaminen ei ollut yhtä säännöllistä kuin nyt, vaan Veikko Hursti järjesti jakotempauksia muun muassa Hakaniemessä ja Rautatieasemalla. Toisinaan yksittäiset ohikulkijat koputtelivat oveen nälissään, ja heille annettiin ruokaa.

Vuosikymmenten varrella yhdistyksellä on ollut lukuisia auttamispisteitä eri puolilla Helsinkiä. Ruokaa on jaettu Kallion lisäksi muun muassa Vuosaaressa, Vallilassa, Herttoniemessä sekä Malmilla. Kuusisaaressa järjestettiin alkoholistileirejä. Vartiokylään Veikko Hursti taas kunnosti niin kutsutun Jeesus-talon. ”Olin pikkupoikana repimässä tapetteja, että saatiin hirret kauniisti esiin. Siellä asui narkomaaneja ja alkoholisteja, joille annettiin apua. Veimme heitä saunaan ja välillä uimahalliin peseytymään. Nukuimme samassa talossa heidän kanssaan”, Heikki Hursti muistelee. Enää taloa ei ole, sillä se purettiin 1970-luvun alkupuolella teollisuuden tieltä.

Veikko Hurstin auttamistyö tunnustettiin lopulta myös julkisesti. Hänet nimettiin muun muassa sosiaalineuvokseksi, vuoden helsinkiläiseksi ja vuoden stadilaiseksi. Hän kuoli kotonaan sairauskohtaukseen 80-vuotiaana toukokuussa 2005. Vielä edellispäivänä hän oli ollut jakamassa makkaroita Helsinginkadulle siirtyneessä Hurstin Valinnassa.

Kun suru-uutinen alkoi levitä, Hurstin Valinnan portaille laskettiin kynttilöitä ja kukkia. Valtion ja kirkon päämiehet muistelivat hyväntekijää ja kehuivat hänen vilpittömyyttään. Siunaustilaisuuteen Tuomiokirkkoon saapui satoja ihmisiä. Vielä runsaslukuisemmin ”pultsareiden apostolin” ja ”asfalttipastorin” surijoita saapui Hakaniemen torilla järjestettyyn muistojuhlaan, jossa kävi jopa kolmetuhatta kaipaajaa.

Lahja Hursti kuoli aviomiestään aiemmin, syyskuussa 1997. Hän ehti työskennellä miehensä rinnalla vuosikymmeniä, ja vielä kuukausi ennen kuolemaansa hän osallistui vähävaraisten auttamistilaisuuteen.

Julkisuudessa Lahja Hursti ei kuitenkaan koskaan viihtynyt. ”Hän oli aktiivisesti mukana, mutta äiti oli niin vaatimaton ja nöyrä. Hän oli valtava tuki ja antoi vinkkejä. Ei isä olisi varmaan koskaan pystynyt toimimaan vastaavanlaisesti ilman hänen apuaan”, Heikki Hursti sanoo.

Heikki Hurstin eli kolmannen sukupolven auttamisvuoro alkoi 11 vuotta sitten. Työ oli hänelle tuttua, sillä hän oli uskoon tulonsa jälkeen tehnyt avustus- ja hyväntekeväisyystyötä seurakunnissa.

Aiemmin Heikki Hursti oli ehtinyt puurtaa muun muassa lihakaupassa, muovitehtaalla, leipomossa ja rakennusmaalarina. ”Olin maalaamassa silloinkin, kun tuli soitto, että isä on kuollut. Maalasin Viikissä opiskelija-asuntoja”, Heikki Hursti muistelee. ”Menin kotiin, jossa isä makasi lattialla. Suljin hänen silmänsä ja sanoin, että nyt on minun vuoroni jatkaa.”

Aluksi Heikki Hurstia mietitytti hänen omat voimansa avustustyön tekoon. Isänsä hautajaisissa hän kuitenkin ilmoitti jatkavansa työtä.

Heikki Hursti on sittemmin kertonut myös isänsä toisesta puolesta. Hänen lapsuudessaan hyväntekijä oli väkivaltainen juoppo. Puotinharjussa asuneen perheen lapset joutuivat myymään kaupungilla isän maalaamia öljyväritauluja ja äidin kutomia patalappuja tullakseen toimeen. ”Jos täti ei osta, pieni rahasummakin auttaa”, loppui myyntipuhe.

Vuokrat olivat usein rästissä. Hätäapuvaatteilla ei kehdannut mennä kouluun. Voimistelutunneillekaan ei voinut aina osallistua, koska jaloissa oli mustelmia vyönsoljella pieksemisestä. Lapset joutuivat väliaikaisesti myös lastenkotiin. Veikko ja Lahja Hursti asuivat yömajoissa ja rappukäytävissä, isä toisinaan Hakaniemen sillan alla. Syöksykierre katkesi vasta, kun isä sai hengellisen herätyksen ja viinapullo vaihtui Raamattuun 1950-luvun lopulla.

”Itse olen ollut välillä niin köyhä, että on pitänyt varastaa vaatteita kauppojen hyllyiltä ja kerätä ruokaa kavereilta, kun kotona ei ollut. Kun näkee ympärillä hätää ja tuskaa, pyrkii lohduttamaan ja auttamaan sillä tavalla kuin osaa”, Heikki Hursti perustelee omaa auttamishaluaan.

Hurstin Valinnan tilat siirtyivät Harjutorilta Helsinginkadulle vähän ennen kuin Veikko Hursti kuoli. Isä oli joutunut tekemään auttamistyötä häätöuhan alla, ja ongelmallinen tilanne periytyi pojalle. Pääsiäisenä 2011 taloyhtiön isännöitsijältä tuli varoitus leipäjonon aiheuttamista häiriöistä, vaikka tuolloin – siis viisi vuotta sitten – jono oli kolmasosa nykyisestä pituudestaan.

Vastustajat uuvuttivat Heikki Hurstin, joka oli valmis vaihtamaan osoitetta. Päätöksessä auttoi se, että kaupunki lupasi uudet tilat nopeasti. ”En minä lähde asukkaiden kanssa tappelemaan. Pannaan dörtsit boseen sitten, mutta toimintaa jatketaan varmasti jossakin muualla – vaikka Hakaniemen torilla”, Hursti kommentoi tuolloin Helsingin Sanomille.

Lähikiinteistön asukkaat pelkäsivät ruokajonon alentavan asuntojen arvoa. Väitettiin myös, että humalaiset rämpyttivät ovikelloja ja linnoittautuivat rappuihin. ”Asukkaat halusivat ruoka-avun pois ja levittivät perättömiä juttuja, että jonottajat paskantavat nurkille”, Hursti muistelee nyt. ”Suurin osa asukkaista onneksi oli kuitenkin meidän puolella.”

Kaupunginosan aktiivit alkoivat puolustaa Hurstin asiaa. He vastustivat häätöä jakamalla ruisleipää, jota he olivat saaneet lahjoituksena leipätehtaalta, joka myös halusi osoittaa tukensa köyhien asialle.

Ruuanjakelu sai lopulta jäädä Helsinginkadulle. Uudet tilat löytyivät aivan vanhojen vierestä. Ehtona tosin oli, että jono häviää kadulta. Vaikka nykyiset tilat ovat kaksi kertaa aiempien kokoiset, kiemurtelee jono silti yhä ulkona. Hurstin mukaan välit taloyhtiön hallitukseen ovat kuitenkin kunnossa.

Muistakin vastoinkäymisistä on selvitty helsinkiläisten hyvän tahdon avittamana. Esimerkiksi viime vuonna ruuanjako uhkasi loppua, koska järjestö unohti hakea kaupungin vuokratukea ajoissa. Sosiaali- ja terveyslautakunta kuitenkin päätti myöntää sadantuhannen euron avustuksen, koska Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön vaikutus yhteiskuntaan on peruste antaa myöhästyminen anteeksi.

Heikko-osaisuus ilmestyi Suomen katukuvaan leipäjonoina 1990-luvun laman aikana. Kun ensimmäisistä jonoista uutisoitiin Ruotsissa, täällä hävettiin.

Vaikka sittemmin tuli nousukausi, leipäjonot eivät kadonneet. Heikki Hurstin kaudella, kymmenessä vuodessa, apua tarvitsevien määrä on kymmenkertaistunut. Eikä jonossa ole vain moniongelmaisia, vaan kaikenlaisia ihmisiä: työttömiä, eläkeläisiä, kodittomia, yksinhuoltajia, maahanmuuttajia, pätkätyöläisiä, opiskelijoita ja yhteiskunnan kelkasta pudonneita. Aina loppukuusta jonot pitenevät, kun eläkkeet, tukirahat ja pienet palkat loppuvat.

”Eläkeläisillä ei jää vuokran jälkeen ostovoimaa. Jos tulee pienikin ongelma, vaikkapa kahvinkeitin tai pesukone hajoaa, se mullistaa talouden. Yksinhuoltajilla ja opiskelijoilla on kova taakka saada rahat riittämään. Näiden ihmisten rahat eivät yksinkertaisesti riitä”, Heikki Hursti sanoo. ”Täällä Helsingissä on merta ja toreja ja hyvä elää, mutta pääkaupunkiseutu on monille ihmisille taloudellisesti synkkä paikka.”

Hurstin Valinnassa ruokaa jaetaan keskiviikkoisin ja perjantaisin. Hurstin arvion mukaan ruokaa menee jakopäivänä tuhansia kiloja. Pelkästään eineksiä annetaan lähes 5 000 kiloa, leipää 2 000 kiloa, hedelmiä ja vihanneksia 2 500–3 000 kiloa. Hävikkiruokaa haetaan lähikaupoista ja saadaan lahjoituksina isoilta elintarvike- ja tukkuliikkeiltä.

Ruokakasseja jakavat Helsingissä Hurstin Valinnan lisäksi muutkin tahot, kuten Pelastusarmeija. Jonottajille on kaavailtu tiloja, ettei kenenkään tarvitsisi odottaa ulkosalla. Se olisi inhimillistä, mutta samalla hätä katoaisi katukuvasta muistuttamasta siitä, ettei kaikkien perusturva ole riittävällä tasolla edes pohjoismaisen hyvinvointivaltion pääkaupungissa.

Heikki Hursti kehuu vuolaasti helsinkiläisiä ja heidän auttamishaluaan. Auttajia olisi enemmän kuin toimintaan voidaan ottaa. Auttaa silti aina voi, vaikka kutomalla villasukkia, Hursti sanoo.

Hurstin Valinta työllistää vakituisesti neljä ihmistä, ja lisäksi toiminnassa on mukana noin kolmekymmentä aktiivista vapaaehtoista. Heikki ei ole työssä ainoa Hursti, sillä mukana on myös pikkuveli Pekka. Auttamistyö jatkuu jo neljännessäkin sukupolvessa, sillä Hurstin Valinnan takahuoneessa työskentelee nytkin Heikki Hurstin tytär Sini Hursti.

”Tilanne näyttää sikäli huonolta, että jonot vain pitenevät. Onneksi myös ihmisten halu auttaa on kasvanut”, Sini Hursti miettii. Hän ei osaa perustella auttamishaluaan tarkasti, ehkä se vain on tullut verenperintönä. Sini Hursti järjesti jo aiemmin Mellunmäessä ilmaista kampaamopalvelua vähävaraisille.

Heikki Hursti alkaa muistella hetkiä, jolloin kaupungilla on tullut vastaan entisiä leipäjonon vakiokasvoja, joita ei ole näkynyt vuosikausiin. Nämä hetket ovat Hurstien auttamistyössä rohkaisevimpia. ”Ei ole kauan, kun yksi mies tuli tervehtimään ja kertoi, että oli saanut töitä ja sen takia meni elämässä paremmin”, Hursti kertoo.

”Tämä ruoka-apu on vähän kuin tekohengitystä. Se ei korjaa ihmisten tilanteita, mutta antaa vähän iloa, kun joku auttaa ja kulkee rinnalla. Haluan rohkaista, ettei kukaan ole yksin niin kauan kun tämä toiminta saa jatkua.”

Kirjoitus on julkaistu alun perin HS Teema -lehden Helsinki-numerossa 3/2016. Lisätietoja Teema-lehdestä löydät osoitteesta HS.fi/teema.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • HS Teema
  • Köyhyys
  • vapaaehtoistyö
  • Helsinki

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää

    Luetuimmat

    1. 1

      Oudoilla havainne­kuvilla yritetään vaikuttaa – Helsinkiläis­mies turhautui ja kokeili, miltä Pasilan tornitalot näyttäisivät todellisuudessa

    2. 2

      Batagaikan jättikraatteri kasvaa nopeasti Siperiassa

    3. 3

      Kauppojen vapaat aukiolot ovat kaataneet yrityksiä ja lisänneet silpputyötä – kohta Helsingissä on Prisma, joka ei sulkeudu ikinä

    4. 4

      Kela-korvausten leikkaus ohjaa suomalaisia julkiseen hoitoon – Lääkäri arvioi: Osa jättänyt hoidot kokonaan väliin

    5. 5

      Autovakuutuksen uudistus voi tuoda satojen eurojen säästöt – HS vertaili pakollisen liikenne­vakuutuksen ehtoja ja hintoja

    6. 6

      Pyöräteiden rakentamisessa on menty liiallisuuksiin Helsingissä – Miksi pyöräilyväylä tarvitsee moottoritien verran tilaa?

    7. 7

      Uber, Facebook, Apple, Microsoft – on selkeät syyt, miksi arkemme on täynnä amerikkalaisia eikä suomalaisia keksintöjä

    8. 8

      Aira Samulin täyttää tänään 90 vuotta ja kannustaa välttämään vanhainkotia: ”Meillä on suuret ikäluokat tulossa, ei siitä edes tule mitään”

    9. 9

      ”Painu neekeri takaisin sinne mistä tulit” – Michaela Moua kertoo, millaista on syrjintä Helsingin joukkoliikenteessä

    10. 10

      Uusi tiedonmuru Herttoniemestä kadonneen Harry Karjalaisen etsinnöissä – nähty Sipoonkorven liepeillä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Painu neekeri takaisin sinne mistä tulit” – Michaela Moua kertoo, millaista on syrjintä Helsingin joukkoliikenteessä

    2. 2

      Sadat lääkärit kipusivat tuloeliittiin palkkatyöllä – laskuri näyttää, miten Suomen kovatuloisimmat lääkärit tienaavat

    3. 3

      Batagaikan jättikraatteri kasvaa nopeasti Siperiassa

    4. 4

      Moonlight palkittiin yllättäen parhaana elokuvana, palkinto kuulutettiin ensin La La Landille – HS listasi kaikki vuoden Oscar-voittajat

    5. 5

      Otatko työpaikkasi hauskuuttajan vakavasti? Syytä olisi, opastavat tutkijat

    6. 6

      Raju pettymys ei voinut tulla Aino-Kaisa Saariselle yllätyksenä – ja lisää saattaa olla tulossa

    7. 7

      Onko islam sodan vai rauhan uskonto? Kysymys on väärä, sillä uskonnot ja aatteet elävät aina tulkinnasta

    8. 8

      Facebook ei paljasta, miten uusia kavereita ehdotetaan – seksuaalirikoksen uhrin näkymään ilmestyi ahdistelijan profiili

    9. 9

      Tuomarineuvoston mielestä Norjan Emil Iversen ei aiheuttanut kaatumista: ”Hidastuksesta näki hyvin, mitä siinä tapahtui”

    10. 10

      Uusi tiedonmuru Herttoniemestä kadonneen Harry Karjalaisen etsinnöissä – nähty Sipoonkorven liepeillä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa

    2. 2

      Suomalaiset nimet aiheuttavat hauskoja ja kiusallisia tilanteita ulkomailla – ”Vieraat ihmiset saattavat hätkähtää, kun he huomaavat, etten ole arabi”

    3. 3

      Otatko työpaikkasi hauskuuttajan vakavasti? Syytä olisi, opastavat tutkijat

    4. 4

      Rivitaloremontti meni järkyttävällä tavalla pieleen Järvenpäässä – löperösti toiminut valvoja joutuu maksamaan peräti miljoonan euron korvaukset

    5. 5

      Pelastuslaitos kiittelee autoilijoita, jotka muodostivat Turun moottoritielle pelastuskujan – ”Erinomainen ilmiö”

    6. 6

      Pahoinpitelyt ja nöyryyttäminen mursivat 15-vuotiaan sipoolaispojan – Äiti kertoo, että nyt riittää: ”En anna tämän enää olla”

    7. 7

      Saara Aallon rohkea ilmapallotemppu huipensi X Factor -konsertin Lontoossa

    8. 8

      Tiina Lietzén kyllästyi työhönsä ja laski, ettei tarvitse kuukausipalkkaa – hän muutti alkeelliseen mökkiin ja hakkaa metsää

    9. 9

      Lääketeollisuus salaa suurimman osan lääkäreille maksetusta rahasta – katso, kuuluuko oma lääkärisi eniten rahoitusta saaneiden joukkoon

    10. 10

      Tätä on seksi nyt: Tinder-sukupolvi ei eläkään yltä­kylläisyydessä, parisuhteissa etenkin miehet kärsivät puutteesta – mistä se johtuu?

    11. Näytä lisää