Sunnuntai

Liika terrorismin pelko voi jopa heikentää turvallisuutta – tutkija Leena Malkki neuvoo, miten toistuvien iskujen kanssa voi elää

Terroristit pääsevät harvoin teoillaan tavoitteisiinsa. Tutkimusten mukaan vakavammat seuraukset yhteiskunnalle tulevat siitä, miten tavalliset ihmiset toimivat iskujen jälkeen.

Juttu on julkaistu alun perin 9. heinäkuuta.

Lontoo, Pariisi, Bryssel, Tukholma, taas Lontoo. Sitten Barcelona. Ja nyt Turunkin puutoksia tutkitaan terrorismina, vaikka motiivi onkin vielä epäselvä.

Terrori-iskut ovat yleis­tyneet Länsi-Euroopassa parin rauhallisen vuosi­kymmenen jälkeen. Yhtä paljon ihmisiä on kuollut iskuissa viimeksi 1980-luvulla Pohjois-Irlannin ja Baskimaan konfliktien kiivaina vuosina. Uutta on se, että nyt iskuja tapahtuu paljon laajemmalla alueella. Tutkijat ja viranomaiset, viimeksi Europol, ovat yksimielisiä siitä, ettei ääri-islamististen­ terroritekojen määrä tule laskemaan vielä vuosiin.

Samalla terrorismi on tullut lähemmäksi suomalaisia. Suojelupoliisi arvioi ääri-islamististen verkostojen Suomi-yhteyksien vahvis­tuneen viime vuosien aikana ja terrori-iskun uhan olevan maassa vakavampi kuin koskaan aiemmin.

Moni on alkanut miettiä suhtautumistaan terro­rismiin. Iskut hiipivät mieleen lomamatkaa suunnitellessa, ja ulkomailla asuvien ystävien puolesta voi pelottaa. Useat tuttavani ovat kertoneet turtuneensa. Toiset taas kokevat terro­rismiuutisoinnin niin kuluttavaksi, etteivät enää seuraa uutisia samassa määrin kuin ennen. Se, että väkivalta alkaa tuntua arkipäiväiseltä tai että tietoisesti päättää olla välittämättä ympärillä tapahtuvista asioista, herättää kuitenkin ristiriitaisia tunteita.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Miten terrorismin kanssa voi edes tulla toimeen?

Terrorismin seurauksia ja erityisesti tavallisten ihmisten reagointia kerrannaisvaikutuksineen on tutkittu paljon. Terro­rismin tutkimisesta tuli oma tieteenalansa jo 1970-luvulla, mutta vuoden 2001 WTC-iskujen jälkeen siihen alettiin panostaa huimasti etenkin Yhdysvalloissa. Näistä tutkimustuloksista voi olla apua, kun miettii, miten itse suhtautuu ja reagoi terrorismin uhkaan.

Miksi tavallisen kansalaisen reaktioilla on väliä?

Julkisessa keskustelussa huomio kohdistuu usein lähinnä terrori-iskuihin. Terrorismi koostuu kuitenkin kolmesta osasta: väkivallan teosta tai sen uhasta, näiden herättämistä tunnereaktioista sekä siitä, millaisia vaikutuksia reaktioilla on.

Terrorismissa on kyse psykologisesta vaikut­tamisesta, ei ensisijaisesti tappamisesta tai tuhoami­sesta. Iskuilla tavoitellaan ennen kaikkea laajaa yleisöä: iskujen uhrit ovat vain väline, jonka avulla sen huomio tavoitetaan. Se, miten yleisö reagoi terrorismiin, vaikuttaa olennaisesti esimerkiksi siihen, kuinka paljon isku aiheuttaa taloudellisia tappioita, johtaako se maahan­muuttopolitiikan kiris­tämiseen tai lisääntyykö väestöryhmien välinen epäluottamus.


Yksi osapuolista on väistämättä media, sillä ilman sitä teot eivät saavuttaisi laajaa yleisöä. Iskujen uutisoimatta jättäminen ei toki ole realistinen vaihtoehto nykyisessä sosiaalisen median maailmassa, sillä huhut tapahtuneesta leviäisivät kuitenkin. Mutta se, kuinka paljon ja miten iskuista uutisoidaan, vaikuttaa yleisön käsi­tykseen terrorismin uhasta ja syistä. Tavat uutisoida eivät voi olla vaikuttamatta myöskään siihen, millaisia vastatoimia ihmiset pitävät oikeutettuina ja toimivina.

Useissa uutisoinnin vaikutuksia ihmisten asenteisiin ja pelkoihin tarkastelevissa tutkimuk­sissa on varsin odotetusti todettu, että väkivaltaan keskittyvä ja sitä kuvin dramatisoiva uuti­sointi herättää enemmän terrorismin pelkoa kuin esimerkiksi pelastus­työntekijöiden työtä kuvaava, uhreihin keskittyvä tai ”kuiva” asia­pitoinen uutisointi.

Vaikka terrorismilla saavutetaankin paljon huomiota, on se osoit­tautunut varsin tehot­tomaksi toimintatavaksi. Sillä on harvoin edistetty merkittävästi toiminnan perimmäisten tavoitteiden saavuttamista.

Yleensä tulokset ovat olleet pikemminkin päinvastaisia. Tämä käy ilmi esimerkiksi yhdysvaltalaisen Audrey Kurth Croninin terrori­toiminnan loppumista koskevasta tutkimuksesta.

Uutisten seuraamisen vähentäminen voi auttaa

On silti kohtuutonta vaatia, etteivät terroriteot saisi pelottaa.

Iskun todistajaksi tai kohteeksi joutuminen tai sen täpärästi välttäminen ovat ravistelevia koke­muksia. Terrorismi aiheuttaa pelkoa myös niissä, jotka ovat kaukana iskun kohteesta ja joita isku ei kosketa suoraan – vaikuttavathan teot sattu­manvaraisilta ja luovat siten turvattoman olon.

Välittömästi Lontoon vuoden 2005 pommi-iskujen jälkeen tehdyssä brittitutkimuksessa kolmannes kaupungin asukkaista raportoi merkittävistä stressioireista. Samansuuntaisia tuloksia on saatu muiden tuhoisten iskujen jälkimainingeissa tehdyissä kyselyissä.

Pelko on eittämättä seurausta myös iskujen saamasta laajasta mediahuomiosta. Ilman herkeämätöntä ja yksityiskohtaista raportointia ja tapah­tumapaikalta virtaavaa dramaattista videokuvaa terrorismi jäisi kaukai­semmaksi ilmiöksi.

Jos terrorismi alkaa liiaksi ahdistaa, kannattaa sulkea tietokone ja televisio sekä suunnata huomio välillä muihin asioihin. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että terrorismi pelottaa enemmän niitä, jotka seuraavat tiiviisti iskuja koskevaa uutisointia.

Se, että seuraa uutisointia, ei kuitenkaan yksiselitteisesti pahenna pelkoa. Ilmiöstä syvällisemmin tietävät näyttävät nimittäin ahdistuvan vähemmän. Esimerkiksi tutkijat harvemmin empivät matkustamista terroriuhan vuoksi. Tämän vuoksi erityisesti iskuja taustoittavat jutut kannattaa lukea. Voi myös perehtyä aihetta koskevaan tutkimukseen.

Mieti tarkkaan, annatko terrorismin pelon vaikuttaa omaan elämääsi

Kyselytutkimusten perusteella ihmisillä on taipumus yliarvioida voimakkaasti riski joutua terrori-iskun kohteeksi.

Tämä on liitetty ilmiön saaman mediahuomion lisäksi siihen, että terrorismin uhkaa on toistuvasti korostettu poliittisista syistä. Irakin sodan kytkeminen terrorismin vastaiseen toimintaan on yksi tunnetuimmista esimerkeistä.

Tilastojen perusteella huolta on vaikea perustella. Länsimaissa asuvan ihmisen riski kuolla iskussa on mitättömän pieni, pienempi kuin joutua salaman iskemäksi.

Vaikka terrorismi on todettu tehottomaksi toiminta­tavaksi sinänsä, tekojen aiheuttama pelko saa ihmiset käyttäytymään tavoilla, jotka pahentavat terrorismin seurauksia.

Suurin osa yhteiskunnalle koituvista taloudellisista kustannuksista ei synnykään itse iskujen tuottamasta tuhosta, vaan ihmisten ylivarovaisuudesta terrori-iskun jälkimainingeissa.

Terrorismin vaikutus länsimaiden brutto­kansantuotteeseen on ollut vähäinen, mutta yksittäisille yrityksille tai alueille vaikutukset voivat olla huomattavia. Esimerkiksi matkailu Balille kärsi merkittävästi siellä vuonna 2002 tehdystä iskusta. Vastaavia esimerkkejä löytyy lukuisia.

Samankaltaisia seurauksia on havaittavissa myös länsimaissa. Espanjan on laskettu menettäneen 1980-luvulla merkittävän määrän turisteja iskujen takia. Usein käytetty esimerkki on se, miten yhdysvaltalaiset alkoivat syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen välttää lentomatkustamista ja kulkivat maan sisäiset matkat autolla. Tämä syvensi lentoyhtiöiden ahdinkoa.

Tapaus käy samalla esimerkistä siitä, ettei käyttäytymistä muuttamalla aina vähennetä riskejä ja lisätä turvallisuutta. Joskus käy jopa päinvastoin: Yhdysvalloissa lisääntynyt autoilu nosti nimittäin liikenneonnettomuuksien määrää.

Kannattaa siis harkita, antaako huolen vaikuttaa vaikkapa omiin matka­suunnitelmiin.

Seuraavan iskun kohteen ja ajankohdan ennustaminen on tavalliselle kansalaiselle mahdoton tehtävä. Aina toki voi valita matkakohteeksi sellaisen paikan, josta iskut ovat karkottaneet matkailijoita.

Luota edelleen toisiin ihmisiin

Tutkimusten pohjalta näyttää siltä, että iskut lisäävät vähintään hetkellisesti epäluuloisuutta toisia ihmisiä ja erityisesti vähemmistöjen edustajia kohtaan. Näin ei tosin ole kaikilla ihmisillä.

Eurooppalaisia muslimeja ja katolisia pohjoisirlantilaisia kohtaan kasvanut epä­luuloisuus terrorismin myötä on selvästi doku­mentoitu. Samoin se, miten jatkuva epäluulojen kohteena oleminen syö tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon. Yksi ilmentymä tästä ovat muslimiyhtei­söihin kohdistetut vahingonteot ja viharikokset, jotka vaikuttavat yleistyvän usein iskujen jälkeen.

Näin kävi myös viimeisimpien, Man­chesterin ja Lontoon, iskujen kohdalla. Lehti­tietojen perusteella muslimeihin kohdistuneet viha­rikokset moninker­taistuivat iskuja seuranneina päivinä.

Kiinnostava havainto on, että vähemmistö ei tässä tarkoita vain uskonnollisia tai etnisiä vähemmistöjä, vaan myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä – iskun tekijästä, tavoitteista tai uhreista riippumatta.

Varauksellisesta asenteesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä terrorismin torjunnan kannalta. Ei ole sellaista ulkoista tunnus­merkkiä, josta iskuja mahdollisesti suunnit­televan tai tukevan voisi luotettavasti tunnistaa.

Usein iskuja seuraa myös solidaarisuuden ilmaisujen aalto. Tutkimus osoittaa, että tämä kohdistuu kuitenkin yleensä lähinnä niihin ihmisiin, jotka hahmotetaan osaksi yhteiskunnan valtavirtaa. Myötätunnon ilmaisut eivät myöskään johda yleensä suuressa määrin tekoihin, kuten vaikkapa terrorismin vastaista työtä tekevän järjestön tukemiseen.

Muista, että suuri osa terrorismin torjunnasta ei näy katukuvassa

Terrorismin uhka vaikuttaa myös odotuksiin, joita ihmiset kohdistavat poliitikkoihin ja viran­omaisiin. Kansalaisilla on oikeus odottaa sitä, että nämä pyrkivät toimimaan mahdollisimman viisaasti ihmisten suojelemiseksi terrorismin kaltaisilta uhilta. Onhan modernin valtion perustavanlaatuinen tehtävä ja olemassaolon oikeutus nimenomaan suojella kansalaistensa henkeä ja terveyttä.

Useiden yhteiskunnallisia kriisejä koskevien tutkimusten mukaan kansalaisilla on taipumus odottaa poliittiselta johdolta terrori-iskujen kaltaisten kriisien jälkeen voimakasta johtajuutta. Päättäjille tämä tarkoittaa usein painetta osoittaa päättäväisyyttä ja kyvykkyyttä. Tätä poliitikot osoittavat tuomitsemalla iskut nopeasti ja kertomalla konkreettisista toimista, joilla turvallisuudesta huolehditaan. Ilmapiiri heti iskujen jälkeen ei pääsääntöisesti suosi maltillista ja rauhassa punnittua reagointia,­ vaan nopeita ja näkyviä toimia.

Poliitikoille on turvallisempaa korostaa terrorismin uhkaa ja tarvetta tiukkoihin toimiin kuin pidättyä siitä. Äänestäjillä on tapana palkita toden­näköisemmin poliitikko, joka on korostanut uhkakuvia jotka eivät toteutuneet, kuin poliitikko, joka ei ole korostanut uhkakuvia jotka ovat toteutuneet. Tältä osin mielikuvat ratkaisevat, ei niinkään se, mitä poliitikko on tosiasiassa tehnyt.

Tutkimuksen perusteella toiminnan näkyvyyttä, voimavarojen mobilisoinnin laajuutta ja sitä, kuinka vahvasti asiaa pidetään esillä poliittisessa keskustelussa, ei voi pitää mittarina sille, kuinka tehokasta terrorismin torjunta todella on. Tutkimus on muun muassa osoittanut, että vasemmistoterrorismin määrä alkoi vähetä 1970–80-luvun Euroopassa sen jälkeen, kun terrorismin torjunnan julkista profiilia alettiin laskea, eikä päinvastoin.

Suurin osa terrorismin torjunnasta on hiljaista ja arkipäiväistä työtä, jossa pitkäjänteisellä henkilölähteisiin nojaavalla tiedustelutyöllä on vielä tänäkin päivänä keskeisin rooli. Roolinsa on turvatarkastuksilla ja poliisioperaatioillakin, mutta ne eivät ole toiminnan ydin.

Älä odota viranomaisilta mahdottomia

Viranomaisiin ja poliitikkoihin kohdistetut odotukset terrorismin lopettamisesta ovat usein kohtuuttomia. Ikävä tosiasia on, että suunnattiin terrori-iskujen estämiseen kuinka paljon resursseja tahansa, kaikkia iskuja ei saada estetyksi. Lisäksi niiden ennaltaehkäisy vaatii tasapainoilua eri tavoitteiden välillä. Keskeisin niistä on ratkaista, missä määrin yksilön oikeuksia ja vapauksia voidaan rajoittaa turvatoimien­ nimissä. Tätä tasapainoa haetaan­ parhaillaan Suomessa valmisteilla olevan tiedustelulain kohdalla.

Valtiovallan vastatoimien merkitystä terrorismin vastaisten kampanjoiden hiipumiseen yliarvioidaan systemaattisesti. Toimilla on ilman muuta merkitystä, mutta edellä mainitun Croninin tutkimuksen perusteella tyypillisimmin kampanjoita hiivuttaa mielipiteen kääntyminen toimintaa vastaan tai taustalla olevien ajatusten ja esikuvien meneminen pois muodista.

Vastatoimet saattavat itse asiassa jopa pahentaa tilannetta terrorismin hillitsemisen sijaan. Tarve näkyvään ja päättäväiseen toimintaan tuottaa yleensä näyttäviä vastatoimia, jotka kohdistuvat myös niihin, jotka eivät hyväksy väkivallan käyttöä missään muodossa. Lähes jokaisen merkittävän radika­lisoitumisen aallon yhtenä moottorina on ollut poliisin ylireagointi protestointiin, oli kyse sitten Pohjois-Irlannin konfliktista, 1960–70-luvun taitteen opiskelijaliikkeestä tai siirtomaiden itsenäistymistaisteluista.

Terrorismi on tietenkin turvallisuus­asia, mutta ennen kaikkea se on sosiaalinen ilmiö, jota ei ratkaista nopeasti, pelkästään tai edes ensisijassa turvallisuus­viranomaisten keinovalikoimalla.

Terrorismin torjunnan kannalta ihanteellisinta olisi, jos iskuihin vastaamassa olisi ilmiöstä sopivassa määrin kiinnostunut ja piittaamaton yleisö. Kiinnostusta saisi olla sen verran, että ihmiset perehtyisivät il­miöön ja reaktioidensa rooliin siinä sekä raportoisivat viranomaisille, jos heillä on vahvat syyt epäillä jonkun tutun suunnittelevan terroritekoa. Tämän jälkeen piittaamattomuutta pitäisi olla sen verran, että palattaisiin omaan arkeen.

Medialta puolestaan voisi toivoa kohtuullisuutta iskuihin kohdistuvassa uuti­soinnissa sekä sitä, että niiden välissä panostettaisiin ajan kanssa tehtäviin taustoittaviin juttuihin.

Mikään tästä ei tietenkään lopeta iskuja nopeasti. Se kuitenkin hillitsisi niiden vaikutuksia yhteiskuntaan. Terroritoiminnassa mukana olleiden haastatteluista nimittäin välittyy, että jos yhteiskunta ja laaja yleisö ei reagoi iskuihin odotetulla tavalla, piittaamattomuus alkaa ajan mittaan käydä motivaation päälle.

Lähteitä

Aarti Iyer et al, ”Understanding the power of picture: The effect of image content on emotional and political responses to terrorism”, Journal of Applied Social Psychology 44/7 (2014).

Shana Kushner Gadarian, “The Politics of Threat: How terrorism news shapes foreign policy attitudes”, The Journal of Politics 72/2 (2010).

G. James Rubin et al, “Psychological and behavioural reactions to the bombings of London on 7 July 2005: Cross Sectional Survey of a representative sample of Londoners”, British Medical Journal 2005, doi:10.1136/bmj.38583.728484.3A.

Ashley Marie Nellis & Joanne Savage, “Does watching the news affect fear of terrorism? The importance of media exposure to terrorism fear”, Crime & Delinquency 58/5 (2012).

Audrey Kurth Cronin, How Terrorism Ends: Understanding the Decline and Demise of Terrorist Campaigns (Princeton University Press, 2009).

John Mueller, Overblown: How Politicians and Terrorism Industry Inflate National Security Threats, and Why We Believe Them (Free Press, 2006).

Walter Enders & Todd Sandler, “Causality between transnational terrorism and tourism: The case of Spain”, Terrorism 14/1 (1991).

Todd Sandler & Walter Enders, “Economic consequences of terrorism in developed and developing countries: An overview”, teoksessa Philip Keefer & Norman Loayza (toim.), Terrorism, Economic Development and Political Openness (Cambridge University Press, 2008).

Kathleen Baker & Alex Coulter, “Terrorism and Tourism: The vulnerability of beach vendors’ livelihoods in Bali”, Journal of Sustainable Tourism 15/3 (2007).

Harumi Ito & Darin Lee, “Assessing the impact of the September 11 terrorist attacks on U. S. airline demand”, Journal of Economics and Business 57/1 (2005).

Gerd Gigerenzer, “Out of the frying pan into the fire: Behavioral reactions to terrorist attacks”, Risk Analysis 26/2 (2006).

Jennifer L. Merolla & Elisabeth J. Zechmeister, Democracy at Risk: How terrorist threats affect the public (The University of Chicago Press, 2009).

Mary J. Hickman ym., “Social cohesion and the notion of “suspect communities”: A study of the experiences and impacts of being “suspect” for Irish communities and muslim communities in Britain”, Critical Studies on Terrorism 5/1 (2012).

Ryan D. King & Gretchen M. Sutton, “High times for hate crimes: Explaining the temporal clustering of hate-motivated offending”, Criminology 51/4 (2013).

Klas Borell, “When is the time to hate? A research review on the impact of dramatic events on Islamophobia and Islamophobic hate crimes in Europe”, Islam and Christian-Muslim Relations 26/4 (2015).

Beatrice de Graaf, Evaluating Counterterrorist Performance: A Comparative Study (Routledge, 2011).

Kuka

Leena Malkki


  Syntynyt vuonna 1975 Helsingissä.

  Yleisen valtio-opin dosentti, opiskellut historiaa, sosiologiaa ja politiikan tutkimusta.

  Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston yliopistonlehtori, työskentelee myös vierailevana tutkijana Leidenin yliopistossa. Politiikasta-verkkolehden päätoimittaja.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

    2. 2

      Millä autolla naapurissasi ajetaan? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

    3. 3

      Yhä useammalla alalla on pulaa työntekijöistä – Katso hakukoneesta, missä ammateissa kaivataan tekijöitä asuinseudullasi

    4. 4

      Tutkimus: Runsas huonojen hiilihydraattien käyttö lisää kuolleisuutta – Pastan, pullan ja valkoisen riisin riskit tulisi ottaa vakavasti, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

    6. 6

      Saksan vaaleissa jyrännyt oikeistopopulistinen AfD: ”Me aiomme muuttaa tämän maan” – Merkelille hutera torjuntavoitto

    7. 7

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    8. 8

      Vuonna 1983 ydinsodan estäneen Petrovin kuolema muistuttaa, että hänen­kaltaisiaan tarvitaan jälleen

    9. 9

      Suomen suurin koskaan järjestetty lähiöfestivaali alkaa tänään – HS esittelee kolme kiinnostavaa uutta lähiötä ja festivaalin tärpit

    10. 10

      ”Emme halua enää muslimeja” – Tšekki on ottanut vastaan vain kourallisen pakolaisia, eikä juuri kukaan halua enempää

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    2. 2

      Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

    3. 3

      Tutkimus: Runsas huonojen hiilihydraattien käyttö lisää kuolleisuutta – Pastan, pullan ja valkoisen riisin riskit tulisi ottaa vakavasti, sanoo asiantuntija

    4. 4

      Ateistia pidetään moraalittomana ihmisenä – paitsi Suomessa

    5. 5

      Viikko, jolloin kyllästyin olemaan feministi

    6. 6

      ”Emme halua enää muslimeja” – Tšekki on ottanut vastaan vain kourallisen pakolaisia, eikä juuri kukaan halua enempää

    7. 7

      Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

    8. 8

      Nykymissit valmistautuvat kilpailuunsa kuin urheilijat – ja näyttävät saunapuhtainakin hämmentävän hyviltä, koska kauneuden eteen tehdään töitä enemmän kuin koskaan

    9. 9

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    10. 10

      Saksan vaaleissa jyrännyt oikeistopopulistinen AfD: ”Me aiomme muuttaa tämän maan” – Merkelille hutera torjuntavoitto

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    3. 3

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    4. 4

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    5. 5

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    6. 6

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    7. 7

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    8. 8

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    9. 9

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    10. 10

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    11. Näytä lisää