Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.
Konepajayhtiö Metso ilmoitti käynnistävänsä yt-neuvottelut 630 työntekijän vähentämiseksi Suomessa. Irtisanomisuhka koskee ihmisiä, jotka työskentelevät Keski-Suomessa, pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Savossa paperikoneiden valmistuksen ja siihen liittyvien palveluiden parissa.
Ilmoitus nostaa kolme havaintoa.
Ensinnäkin suomalaisten suuryritysten ja Suomen kohtalot näyttävät erkaantuvan. Vasta viime viikolla Metso ilmoitti esittävänsä osakkeenomistajilleen ylimääräistä osinkoa, koska "yhtiön vakaa taloudellinen asema mahdollistaa nyt osingon maksamisen". Siis: yrityksellä menee hyvin, mutta se ei välttämättä heijastu siihen, miten yhtiön työntekijöillä Suomessa menee.
Toiseksi toisen maailmansodan jälkeisestä jälleenrakennuksesta noussut Suomen teollinen pohja on vakavassa murroksessa. Hyvä esimerkki tästä on paperiteollisuus, joka vetäytyy kehittyviin maihin, missä paperin kulutus vielä kasvaa. Ja perässä vetäytyy myös paperikoneiden valmistaja.
Kolmanneksi valtion omistamien osakkuusyhtiöiden osakkeiden siirtäminen erilliseen sijoitusyhtiöön Solidiumiin merkitsee, että valtio on yhä selvemmin vain yksi omistaja muiden joukossa.
Globalisaation kylmiltä tuulilta ei suojaa kuin protektionismin muuri. Eikä sen taakse voi pieni viennistä riippuvainen maa kyyristyä.
Kohtalon kello löi jälleen kerran.
Milloin herätään siihen, että Suomi ei voi olla globalisaation ajopuu, joka ajelehtii köyhyyteen? On oltava rohkeutta rakentaa uutta kasvua.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi
