Ekonominaiselle maksetaan pomon hommista selvästi vähemmän kuin samat koulut käyneelle miehelle.

Palkkatilastojen perusteella talousnaisen ei kannata johtotehtäviä tavoitella, jos aikoo ansaita edes likimain saman verran kuin mieskollega.

Naisen euro on suomalaisilla työmarkkinoilla keskimäärin 80 senttiä, mutta pomohommiin päässeillä ekonominaisilla menee huomattavasti huonommin. Ekonomiliiton eli Sefen selvityksen mukaan ylimmissä johtotehtävissä olevien naisten euro on vain 67 senttiä. Kauppakorkeakoulusta valmistunut miespomo nauttii siten 49 prosenttia parempaa palkkaa kuin samasta opinahjosta valmistunut naiskollega.

Sefen seurantaa on tehty 1990-luvulta lähtien lähettämällä kyselyt puolelle liiton 50 000 jäsenestä, ja useampi tuhat on myös vastannut. Lopputulos on, etteivät asiat ole viime vuosina ainakaan tasa-arvoisempaan suuntaan menneet.

Tutkimuksessa on vertailtu pelkkää palkkaa, ei optioita tai muita kannustimia. Sopii epäillä, että bonukset huomioiden miehet voisivat pärjätä vielä paremmin.

Palkkatiedustelun tekijät ovat löytäneet useita syitä miesten ja naisten palkkaeroille, alkaen toimiasemasta.

"Se vaan nyt on niin, että tekniselle johtajalle maksetaan paremmin kuin henkilöstöjohtajalle", sanoo Ekonomiliiton asiamies Kosti Hyyppä.

Yhdeksi selittävistä tekijöistä Hyyppä nimeää tulospalkkioiden piirissä olemisen. Siis ne, joille tarjotaan kannustimia, saavat jo valmiiksi muita parempaa kuukausipalkkaa.

Tasa-arvo ylipäätään ei ole viime vuosina ollut kovassa huudossa. Parhaiten ansaitsevien hajurako köyhempiin on kasvanut, ja samalla erot tämän menestyvän ryhmän sisällä ovat revenneet entistä suuremmiksi.

"Miespäälliköt ovat enemmistönä pääkaupunkiseudun yrityksissä, kansainvälisissä yrityksissä ja miehet myös pyytävät useammin palkankorotusta", Hyyppä listaa.

Kaikkien selittävien tekijöiden jälkeen palkkaerosta jää kuitenkin vielä neljännes selittämättä. Mistähän tämä selittämätön palkkaero mahtaisi johtua?

"Sukupuolesta", sanoo Sefen toiminnanjohtaja Aija Bärlund. "Niin yksinkertaista se meillä Suomessa on."

Joten liiketoiminnan johtoon pyrkivä nainen kolauttaa päänsä lasikattoon ja lipsahtaa viestintäpäälliköksi tai muihin tukitoimiin ja saa sielläkin vähän huonompaa palkkaa kuin samaa tehtävää hoitava mies.

"Minun on kauhean vaikea myöntää, että minun olisi pitänyt mennä jonkun lasikaton läpi", sanoo Tiedon toimialajohtaja Satu Kiiskinen. Hän aloitti tehtävässä vuoden alussa.

"Hyviä mahdollisuuksia on tullut tielle ja sellaisiin pitää tarttua, pitää uskaltaa toimia ja suhtautua uusiin asioihin avoimin mielin", Kiiskinen pohtii.

Eli syyttäköön naiset itseään?

"Onhan tässä historian painolastia, vastuurooli on perinteisesti ollut miehillä", Kiiskinen sanoo. "Toivottavasti asia muuttuu, heterogeenisyys johtoryhmissä on ylipäätään kannatettava asia. Ja naiset palkkaavat naisia. Kun tällainen vastaliike saadaan alkuun, tilanne ehkä alkaa muuttua. Mutta naisten menestyksen on tultava pätevyyden ja osaamisen kautta."

Mutta tasapäistämiseen Kiiskinen ei usko.

"Esimerkiksi omat lapset ovat kaikki täysin erilaisia, vaikka ovat kasvaneet samassa perheessä", Kiiskinen, kolmen lapsen äiti, kertoo. "Loppupeleissä olemme kaikki yksilöitä, omin avuin on mentävä eteenpäin."