Toyotalla Suomi kuljettaa, kuului aikoinaan Toyotan iskulause. Käytettyjä japanilaisia autoja on tällä vuosituhannella laivattu Suomesta Afrikkaan sitä tahtia, että osuvampi teksti voisi pian olla: "suomalaisella Toyotalla Senegal kuljettaa".

Yhden romu on toisen aarre, sillä Suomen mittapuulla loppuun ajettu auto voi hoitaa kehitysmaan asukkaiden kuljetustarpeita vielä 20 vuotta.

Japanilaisia autoja himoitaan, sillä niiden korjaaminen on helppoa ja varaosia riittää.

"Suurin osa autoista päätyy Afrikassa takseiksi. Ykkösmerkki on Toyota", kertoo autokauppias Juha Niittymäki Akaan Autocenteristä.

Niittymäki ei vie autoja Afrikkaan, vaan myy sopivat yksilöt esimerkiksi afrikkalaistaustaisille maahanmuuttajille, jotka sitten kuljettavat autot eteenpäin. He ovat yleensä suuremman kaupparingin välikäsiä.

Halutuimpia ovat vuosimallien 1980–1995 autot ja kaikki kelpaavat, purkukuntoisetkin.

"Vakioasiakkaita on kymmenkunta. Parhaimmillaan on mennyt parisataa autoa vuodessa. Autot kelpaavat osinakin", Niittymäki sanoo.

Lainsäädäntö vaihtelee Afrikassa suuresti maittain. Esimerkiksi Marokossa ja Egyptissä vanhojen autojen maahantuonti on kielletty. Se ei kuitenkaan menoa haittaa.

"Myin joskus vanhoja Mersuja Turussa asuvalle marokkolaiselle, joka ymmärtääkseni purki ne osiksi ja laivasi eteenpäin", Niittymäki sanoo.

"Marokkoon viedään vanhoja Mersuja kaikilla kepulikonsteilla. Toiminta on käytännössä salakuljetusta", tietää myös autokauppias Petri Syväkuru, joka omistaa Ulvilassa toimivan Afri-Auto Export Oy:n.

Syväkuru on tehnyt kauppaa Afrikkaan 1990-luvulta asti.

Syväkuru myy Afrikkaan yli tuhat autoa vuodessa. Hän hoitaa itse myös kuljetuksen. Autot laivataan Keski-Euroopan satamien kautta kohdemaihin, joissa paikalliset jobbarit myyvät ne eteenpäin.

"Tällä hetkellä on esimerkiksi menossa Kameruniin kymmeniä autoja. Joka kuukausi meiltä lähtee Afrikkaan myös merikontillinen varaosia", Syväkuru sanoo.

Auton hinta voi olla Afrikassa moninkertainen, sillä autoverokäytännöt vaihtelevat. Joissakin maissa ei ole autoveroa, ja joissakin maissa verosummat ovat tolkuttomia.

Valtio ei tienaa autosta maahantuonnin jälkeen mitään, joten autolle lätkäistään suuri kertamaksu tuonnin yhteydessä.

"Suurin autovero on Etiopiassa, jossa peritään 1990-luvun alun Toyota Corollasta 8 500 euroa veroa", kertoo Syväkuru.

Autoja menee muuallekin kuin Afrikkaan. Esimerkiksi Afganistaniin vietiin vanhoja Corolloja ja Hiluxeja, kunnes maassa tuli voimaan laki, joka kieltää kymmentä vuotta vanhempien autojen tuonnin.

"Siellä valkoinen oli paras väri. Paikalliset uskoivat, että valkoisen auton kuski ei vahingoitu kolarissa."

Autoaan myyvän kannattaa aina olla tarkkana papereiden kanssa, muistuttaa Syväkuru. Jos auton ostaja ei siirrä liikennevakuutusta omiin nimiinsä tai palauta rekisterikilpiä katsastuskonttorille, myyjälle tulee yhä vakuutus- ja veromaksuja, vaikka auto olisi jo kaukana palmun alla.

"Virallisilla papereilla ei ole ulkomaalaiselle mitään merkitystä. Auton ulkomaille vievä afrikkalainen jättää usein paperityöt tekemättä, sillä siitä ei tule mitään sanktioita", Syväkuru varoittaa.

Suomessa romutettiin viime vuonna 60 000 henkilöautoa. Silti myytävää riittää, sillä yksistään ennen vuotta 1995 valmistettuja Toyota-merkkisiä autoja on Suomessa yli 100 000. Syväkuru näkeekin Afrikan-viennin kierrätystoimintana.

"Suomessa romuautot viedään silppuriin ja iloitaan, että nyt on kierrätetty. Väitän, että todellista kierrätystä on se, että auto menee kehitysmaahan hyötykäyttöön vielä pitkäksi aikaa", Syväkuru sanoo.

Lisää aiheesta lauantain Helsingin Sanomissa.