Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Jos Syriza kuuluu radikaaliin vasemmistoon, niin kuuluvat maailman talousgurutkin

Talous
 
Paavo Teittinen Helsingin Sanomat
Angelos Tzortzinis / AFP
Alexis Tsipras puhui Ateenassa lauantaina.
Alexis Tsipras puhui Ateenassa lauantaina. Kuva: Angelos Tzortzinis / AFP

Äärivasemmistolainen. Radikaali. Ääriradikaali.

Punainen, punaisempi, Syriza.

Jos kaikkea kirjoitettua ja sanottua olisi uskominen, Kreikan suosituin puolue olisi suunnittelemassa vallankumousta, kansallistamassa kaiken yksityisomisteisen ja ajamassa pahat kapitalistit maanrakoon.

Syriza on noussut eurooppalaisen keskustelun ytimeen sen jälkeen, kun Kreikkaan varmistuivat uudet vaalit hallituksen presidenttiehdokkaan kaaduttua.

Eikä ihme. Troikan eli Euroopan komission, keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston talouspolitiikan torjuvan Syrizan valtaannousu voisi hyvinkin tarkoittaa Kreikan lähtöä eurosta. Joidenkin tahojen mukaan ongelmat voisivat levitä koko rahaliiton ytimiin.

Panokset ovat siis suuria. Ehkä sen takia vasemmistopuolue Syrizaa koskevan keskustelun sävy on saanut hieman outoja ulottuvuuksia.

Miten radikaali Syriza oikeasti on? Ensinnäkin, sen nimi tarkoittaa Radikaalin vasemmiston liittoa. Puolueen pääekonomisti John Milios kertoo olevansa marxilainen ja sanoo sen koskevan myös enemmistöä puolueen jäsenistä. Puheenjohtaja Alexis Tsipras sättii tuon tuosta "uusliberalismia" ja puhuu luokkasodasta. Puolueen poliittisessa ohjelmassa puhutaan kansallistamisesta.

Kuulostaa pahalta!

Jos kuitenkin katsotaan pinnallisen poliittisen retoriikan sekä kannattajille suunnattujen uskontunnustusten taakse ja keskitytään puolueen konkreettisiin talouspoliittisiin linjauksiin, kuva näyttää hyvin erilaiselta.

Syriza haluaa lopettaa talouskurin välittömästi, eli leikata veroja ja lisätä menoja. Sen mukaan vyönkiristykset ovat tuhonneet Kreikan talouden ja johtaneet työttömyyden kovan kasvun lisäksi julkisen velan räjähdysmäiseen nousuun.

Sen lisäksi vasemmistopuolue on sitä mieltä, että Kreikka ei kykene koskaan maksamaan velkojaan, ja niitä on leikattava jotta maa voi joskus päästä jaloilleen.

Ovatko nämä kannat "äärivasemmistolaisia" ja "radikaaleja"? Kenties. Mutta jos näin on, se tarkoittaa samalla, että vasemmistoradikaalien leiriin lukeutuu myös talousmaailman eliitin merkittäviä edustajia. Kuten monia Ruotsin keskuspankin Nobel-muistopalkinnolla palkittuja taloustieteilijöitä.

Viime vuoden loppupuolella kävin Saksassa konferenssissa, jonne nobelistit kokoontuvat säännöllisen epäsäännöllisesti. Paikalla olleet talousviisaat eivät säästelleet sanojaan. Heidän mukaansa euroalueella toteutetut vyönkiristystoimet ovat olleet katastrofaalisia, tuhonneet kriisimaiden talouskasvun, nostaneet työttömyyden ja samalla velan pilviin ja syöneet luottamusta koko rahaliittoon. Sen lisäksi moni oli sitä mieltä, että Kreikan on mahdotonta maksaa velkojaan.

Nämä herrat, joiden kanssa keskustelin ja joiden puheita kuuntelin tai sanomisista luin, olivat professorit Peter Diamond MIT:stä, Joseph Stiglitz Columbiasta, Eric Maskin Harvardista ja Christopher Sims Princetonista. Arvovaltaisempaa, maltillisempaa, analyyttisempaa ja talouden toimintoja paremmin ymmärtävää joukkoa on vaikea löytää.

Talouskuritoimien kritiikki ja Kreikan velkataakan mahdottomuus ei ole mikään kovin radikaali ajatus. Se on varsin yleinen maailmalla käydyssä talouspoliittisessa keskustelussa. Vastaavia ajatuksia voi lukea harva se päivä esimerkiksi maailman arvostetuimman talouslehden, Financial Timesin, kolumnisteilta Wolfgang Münchaulta ja Martin Wolfilta.

Varsinkin amerikkalaisekonomistit ovat muutenkin eurokritiikissään armottomia. Se ei ole sinänsä ihme, sillä he ovat rummuttaneet valuuttaunionin ongelmista jo 1990-luvulta alkaen.

Lauantaina pidetyssä Yhdysvaltain taloustieteilijöiden liiton vuosikokouksessa Harvardin professori ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n entinen pääekonomisti Kenneth Rogoff kutsui euroa "historialliseksi onnettomuudeksi".

Rogoff on muuten yksi niistä, joiden mukaan Kreikka, Portugali, Irlanti ja Espanja hukkuvat velkavuorensa alle ja velkataakkaa on leikattava, jotta maat voivat kasvaa.

Toinen amerikkalaisekonomisti, Harvardin professori Martin Feldstein puolestaan totesi, että jokaisen euromaan tulisi leikata arvonlisäveroaan seuraavaksi viideksi vuodeksi, jotta kulutuskysyntä lisääntyisi. Toisin sanoen, korvata talouskuria elvytystoimilla.

Syriza-puolue voi olla Kreikalle nykyistä poliittista johtoakin surkeampi. Sen linja talouskurin ja velkaleikkausten suhteen voi myös olla vastuuton ja täysin epärealistinen.

Mutta mitään kovin radikaalia Tsiprasin ja kumppaneiden konkreettisissa talouspoliittisissa tavoitteissa ei ole. Pikemminkin kyse on ehkä hieman keskustavasemmistolaisista, hyvin tiukasti valtavirtaiseen taloustieteelliseen ajatteluun kiinnittyvistä kannoista.

Niin, ja ei Syriza edes ole oman maansa parlamentin äärilaidalla. Sieltä löytyy Kreikan kommunistinen puolue, joka on ihan oikeasti radikaali. Ja jonka kanssa Syriza ei ole suostunut liittoutumaan. Ehkä sekin kertoo jostain.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!