Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Talvivaara horjuu konkurssin partaalla mutta Perä uskoo: "Kaivoksesta tulee vielä rahantekokone"

Talvivaaraa uhkaa konkurssi, jos kaivos ei saa uutta rahoitusta syyskuun loppuun mennessä. Pekka Perä kertoo, että kaivoksen kriisi on ajanut hänen perheensä Suomesta.

Talous
 
Miska Puumala

Talvivaaran kaivoksen kuuluisan kipsisakka-altaan pohjalla halkeilee tiilenpunainen massa. Runsas vuosi sitten usean jalkapallokentän kokoinen allas oli ääriään myöten täynnä, mikä johti sen pohjan murtumiseen.

Vedenpaisumus oli yksi syy siihen, että Talvivaara joutui keskeyttämään suuren osan toiminnastaan ja vajosi viime syksynä konkurssin partaalle. Toinen merkittävä syy oli nikkelin hinnan voimakas halpeneminen.

Tyhjä allas on poistettu käytöstä, ja uusia turva-altaita on rakennettu pahimman varalle. Vuoto sen sijaan on siirtynyt altaasta yhtiön kassaan. Vajaalla teholla toimiva kaivos ei pysty tuottamaan riittävästi nikkeliä ja sinkkiä, jotta myynnistä saatavat tulot kattaisivat menot.

Miska Puumala
Maanteiden jyrsijä kääntää bioliuotuskasan vettynyttä pintakerrosta, jotta vesi kulkisi paremmin kasan sisällä. Kasan päälle muodostuu valkoista kalkkisuolaa veden haihtuessa.
Maanteiden jyrsijä kääntää bioliuotuskasan vettynyttä pintakerrosta, jotta vesi kulkisi paremmin kasan sisällä. Kasan päälle muodostuu valkoista kalkkisuolaa veden haihtuessa.

Talvivaara on kuin talouselämän Saarijärven Paavo, jota riivaa krooninen huono onni: kun yksi ongelma on ratkottu, toinen kaatuu pian päälle.

Yhtiö ei ole koskaan pystynyt tuottamaan nikkeliä likimainkaan 50 000:tä tonnia vuodessa – vaikka se niin sijoittajille aikoinaan lupasi. Sijoittajat ovat turhautuneet katteettomiin lupauksiin.

"Tämä on kärsivällisten ihmisten hommaa. Olen täysin varma, että kaivoksesta tulee vielä rahantekokone", sanoo toimitusjohtaja Pekka Perä. Hän seisoo bioliuotuskasan päällä ja pyyhkii ohimoilleen valuvaa hikeä.

Tänne eivät vieraat usein pääse, vielä harvemmin lehtimiehet. Perä ei pidä lehtimiehistä.

Kaivostekniikan diplomi-insinööri on työskennellyt uransa kaivosteollisuudessa. Talvivaaran kaivosoikeudet Perä osti entiseltä työnantajaltaan Outokummulta kahdella eurolla vuonna 2003.

Perä on lujatahtoinen ja peräänantamaton. Lähes yhden vuorenkin hän on jo siirtänyt.

Avolouhoksen paikalta on jyrsitty harjun verran maaperää. Siinä missä ennen oli kuusia kasvava harju, on nykyään mykkä kuoppa. Omakotitalon kokoiset kuorma-autot seisovat toimettomina, ja maisema on suorastaan aavemainen.

Miska Puumala
Kallioperästä räjäytetyt malminlohkareet kaadetaan murskaimen eli karan nieluun.
Kallioperästä räjäytetyt malminlohkareet kaadetaan murskaimen eli karan nieluun.

Kädestä suuhun eläminen kuvaa nykyään sananmukaisesti kaivoksen toimintaa. Ainoa myytävä tuote on se, mitä muutamista bioliuotuskasoista liukenee. Se ei ole kovin paljon. Kasoja pitäisi alkaa pian ruokkia uudella malmimurskalla, jotta bakteerit jaksavat liuottaa malmista metalleja.

Yhden kasan päällä seisoo maanteiden asfalttitöistä tuttu jyrsijä. Näky on suorastaan epätodellinen.

Perä pysähtyy seuraamaan, kun kaivoksen työntekijät korjaavat jyrsijää.

Runsaan tunnin kuluttaja jyrsijä liikkuu, mutta Perä pyörittelee päätään.

Koneen kääntäminen kasan reunalla on vaivalloista ja hidasta. "Joku ei ole miettinyt ihan loppuun saakka", Perä puhisee.

Hän harppoo kuljettajan luokse ja käskee ajamaan ympyrää samalla tavalla kuin jäähallien jäänhoitokoneet. Silloin hitaita 180 asteen käännöksiä ei tarvitse tehdä.

"Luulimme aluksi, että kasat toimivat kuin siivilät. Tosiasiassa ne toimivat kuin sienet, jotka imevät itseensä paljon vettä."

Vettynyt pintakerros aiheutti sen, että ilma ei kiertänyt kasoissa. Jyrsijä kääntää pintakerroksen, jotta bakteerit saavat ilmasta happea ja bioliuotus toimii.

Perän huumori on ronskia kuin murskattu malmi. Sitä hän keventää vinolla hymyllä.

"Meidän ihmiset ovat niin kovia ammattilaisia, että he kestävät pientä vittuilua. Olen heistä todella ylpeä, vaikka he ovat saaneet paljon turhaa paskaa niskaansa. Täällä on todella hyvä yhteishenki."

Perä tervehtii kaikkia työntekijöitä ja vaihtaa kuulumisia: "Oletko ehtinyt kalassa käydä? Onko lomat pidetty?"

Jotkut parikymppiset työntekijät katsovat kuitenkin toimitusjohtajaa varautuneesti kulmien alta. Perä on kaivoksen isäntä.

Kaivosteollisuus on rumaa ja raakaa liiketoimintaa, joka jättää aina jälkensä ympäristöön. Siksi sillä on paljon vastustajia.

Osan ihmisistä on vaikea hyväksyä, että yksityinen yritys hyödyntää kallioperässä olevaa kansallisomaisuutta, rumentaa maisemaa ja tekee sillä liiketoimintaa.

Mutta kansantalous tarvitsee aina kannattavia yrityksiä, jotka työllistävät ihmisiä. Jos alihankkijat lasketaan mukaan, Talvivaara työllistää yli tuhat ihmistä keskellä Kainuun korpea, jossa ei muuten olisi kuin metsästysmaita ja marjanpoimintapaikkoja. Talvivaaran suurin ongelma on se, ettei liiketoiminta ole kannattavaa.

Perä myöntää suoraan, että kaivoksessa on tehty lukuisia virheitä. Aluksi malminmurskain eli kara oli väärä, minkä takia malmimurskasta tuli liian suurikokoista. Bioliuotus ei alkanut lainkaan yhtä tehokkaasti kuin yhtiö oli uskonut. Kovat pakkaset olivat yhtenä syynä liuotuksen kangerteluun.

Sitten tulivat ennätykselliset sateet. Kipsisakka-altaan pohja mureni, ja lähivesistöön pääsi tulvaveden mukana myrkyllisiä raskasmetalleja.

Yhtiö keskittyi ympäristövahinkojen hillitsemiseen, ja varsinainen liiketoiminta seisahtui. Kulut kasvoivat, ja samaan aikaan nikkelin hinta halpeni.

Silloin mureni kaikki se, minkä varaan Talvivaara oli tulevaisuutensa rakentanut. Syynä oli yhdistelmä yhtiön omia virheitä, markkinamuutoksia ja lähes käsittämättömän huonoa onnea.

Miksi vesi noissa pienissä bioliuosaltaissa on noin vihreää?

"Vesi on yleensä vihreää", Perä vastaa. Ei siitä sitten sen enempää. Tosin Perä antaa myös monimutkaisen vastauksen metallisulfidien vaikutuksesta.

Miska Puumala
Kaivoksessa moni asia on suurta. Malminlohkareita kuljetetaan omakotitalon kokoisilla kuorma-autoilla.
Kaivoksessa moni asia on suurta. Malminlohkareita kuljetetaan omakotitalon kokoisilla kuorma-autoilla.

Parisataa metriä kaivosalueen ulkopuolella sijaitsee Ylä-Lumijärvi. Kiihkeimmät ympäristöaktivistit ovat julistaneet järven pahoin saastuneeksi.

Paahtavassa helteessä teknologiajohtaja Pertti Pekkala on eri mieltä. Hän astelee järven rantaan, ottaa kourallisen vettä ja juo sen.

"Ei tässä mitään vaaraa ole. Vesi on kirkasta eikä edes maistu kovin kummalliselta. Ihan hyvää", Pekkala vakuuttaa.

Perä kertoo esimerkin läheiseltä järveltä tehdystä havainnosta, jonka mukaan avannosta nostetusta vedessä oli "hiutalemaisia höytäleitä." Havainnon tehneen mukaan "höytäleet" veivät tunnon kielestä. Syylliseksi epäiltiin Talvivaaraa.

Myöhemmin viranomaiset selvittivät, että hiutaleet ovat peräisin avannon jäätymissuojana olleesta eristelevystä.

"Vääristynyt käsitys ympäristökatastrofista pelottaa ihmisiä. Kaikki pannaan Talvivaaran piikkiin, vaikka meillä ei olisi mitään tekemistä asioiden kanssa. Se on toki ymmärrettävää, mutta ei totuudenmukaista."

Syypää on Perän mukaan osittain media.

"Sijoittajat ja poliitikot lukevat lehdistä väitteitä ympäristökatastrofista, mikä on todennäköisesti vaikuttanut heidän päätöksiinsä. On selvää, että olemme tehneet virheitä, ja olen niistä hyvin pahoillani. Valitettavasti onnettomuuden mittaluokka on mediassa pahasti vääristynyt."

Onnettomuustutkintakeskuksen viime keväänä valmistuneessa tutkintaselostuksesta mediaa myös arvostellaan liian kielteisen käsityksen luomisesta.

"Median laajalti esittämä ympäristökatastrofinäkemys oli ristiriidassa viranomaisten tilannekäsityksen kanssa. Viranomaiset valtioneuvostotasolla totesivat yhteisesti useaan kertaan, että kyseessä ei ole suuronnettomuus, josta aiheutuisi vaaraa ihmisten terveydelle", tutkintaraportissa sanotaan.

Ympäristövahinkojen todelliset vaikutukset selviävät luotettavasti vasta vuosien kuluttua.

Talvivaaran tuotantomenetelmä on malmin murskaamisen jälkeen täysin kemiallinen. Kemiallisia prosesseja ei voi tuosta vain muuttaa jakoavaimella ja pajavasaralla. Jokainen pieni muutos kemiallisessa prosessissa vaikuttaa myöhemmin seuraavaan vaiheeseen.

"Paljon on esitetty mielipiteitä, että bioliuotusmenetelmämme ei olisi testattu riittävästi. Tosiasia on, että bioliuotusta on kehitetty ja testattu malmillemme 1980-luvun puolivälistä", teknologiajohtaja Pekkala sanoo.

Toinen tosiasia on, että käytännössä bioliuotusmenetelmää ei ole missään muualla otettu käyttöön yhtä suuressa mittakaavassa.

Suuressa mittakaavassa puolestaan on koko Talvivaaran liikeidea: verraten köyhää malmia pitää louhia miljoonia tonneja, jotta lopputuotetta saadaan riittävästi.

Miska Puumala
Pekka Perä myöntää, että kaivoksessa on tehty virheitä.
Pekka Perä myöntää, että kaivoksessa on tehty virheitä.

Liiketoiminta ja etenkin sijoittaminen perustuvat luottamukseen, jonka Talvivaara on monien mielestä menettänyt.

Soittokierros parille ulkomaiselle sijoittajalle kertoo, että kukaan ei uskalla ennustaa Talvivaaran tulevaisuutta. Yksittäisiä hyviä vuosineljänneksiä on aina seurannut suuria pettymyksiä.

Toimitusjohtajan usko on silti luja kuin rautanaula.

"Koko tuotantoprosessimme on nykyisin paremmassa kunnossa kuin koskaan, ja olemme ratkaisseet monia ongelmia. Tarvitsemme vain rahaa tuotannon lisäämiseen ja louhinnan aloittamiseen. Muutamassa kuukaudessa saamme lisättyä tuotantoa pelkästään sillä, että möyhimme sammuneet kasat toimiviksi."

Sen jälkeen tulevat sitten louhinnan hyödyt, jos tuotantoprosessi toimii.

Kuluneella viikolla investointipankki Goldman Sachs ennusti, että nikkelin hinta kallistuu. Siihen pelkistyy Talvivaaran tulevaisuus.

Huhtikuun lopusta lähtien nikkelin hinta on ollut yli 18 000 dollaria tonnia kohti. Vuoden 2013 lopussa hinta oli vain 13 000 dollaria tonnilta.

"Meillä ei ole mitään markkinariskiä, koska kaikki tuotteemme myydään varmasti. On ainoastaan hintariski, ja sekin on nykyisillä hinnoilla poistunut. Kun myymme runsaasti yli tuhat tonnia nikkeliä kuukaudessa, toiminta on kannattavaa."

Ensin pitäisi vain saada taas kokoon uusi rahoitus.

Perä on koko kevään ja kesän neuvotellut uudesta rahoituksesta ilmeisen laihoin tuloksin.

"Enhän minä noista asioista voi mitään kertoa. Niistä kerrotaan sitten pörssitiedotteella. Sen voin sanoa, että kiinnostusta on."

Viime syksynä Espoon käräjäoikeus hyväksyi Talvivaaran yrityssaneeraukseen. Määräaika saneerausohjelmaehdotukselle on syyskuun lopussa. Siihen mennessä lisärahoitus pitäisi saada järjestettyä.

Jos käräjäoikeus ei hyväksy ehdotettua saneerausohjelmaa, Talvivaara menee todennäköisesti konkurssiin.

Talvivaara on sijoittanut kaivokseen noin 1,3 miljardia euroa. Oppimisprosessi on kallis ja kivulias.

"Sen verran paksu nahka on, että arvostelu ei varsinaisesti satu. Työntekijöistä ja perheestä olen huolissani. Perhe muutti pari vuotta sitten pois Suomesta, koska Talvivaaran maine vaikutti lapsiin koulussa."

Miska Puumala
Kiihkeimmät ympäristöaktivistit ovat julistaneet kaivosalueen lounaispuolella olevan Ylä-Lumijärven pahoin saastuneeksi. Toimitusjohtaja Pekka Perä katsoo järvelle, josta teknologiajohtaja Pertti Pekkala hetkeä aikaisemmin joi vettä.
Kiihkeimmät ympäristöaktivistit ovat julistaneet kaivosalueen lounaispuolella olevan Ylä-Lumijärven pahoin saastuneeksi. Toimitusjohtaja Pekka Perä katsoo järvelle, josta teknologiajohtaja Pertti Pekkala hetkeä aikaisemmin joi vettä.

Petri Sajari HS, teksti
Miska Puumala, kuvat
Sotkamo

Korjaus 2.8. kello 10.30: Vuoden 2013 lopussa nikkelin hinta oli 13 000 dollaria tonnilta, ei 13 000 euroa tonnilta, kuten uutisessa aiemmin kerrottiin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat