Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kuuluisan mätitahnan pitäjässä eletään kaviaarilla – logon poika saa vieläkin ilmaista tahnaa kotiovelleen

Ruotsin Kungshamn on jo yli 60 vuoden ajan ollut mätitahnan pitäjä. Mutta kuka on Kalle tuubin kyljessä?

Talous
 
Kymmenen kuukautta kallioluolassa kypsymässä - täällä syntyy Kallen mätitahna
Kymmenen kuukautta kallioluolassa kypsymässä - täällä syntyy Kallen mätitahna
Kungshamn Ruotsin länsirannikolla on mätitahan pitäjä. Kallen kaviaari -tehtaalla syntyy päivittäin kymmeniätuhansia tuubeja tahnaa, joka on ruotsalaisille rakasta. Toimittaja ja leikkaja: Elina Kervinen HS, kuvaus: Magnus Laupa.

Kungshamn/Smögen

Ei ole epäilystäkään, mistä tässä pikkupitäjässä ollaan ylpeitä.

Rannassa, venesataman kupeessa, taivasta vasten piirtyy kirkkaansininen torni. Sen kyljessä lukee tutuilla keltaisilla tikkukirjaimilla Kalles. Vaaleahapsinen pikkupoika hymyilee kyläläisille yläilmoista.

Ja tuolla, läheisellä lastentarhan leikkipaikalla, jököttää liukumäki, selvästi samaa kirkkaansinistä sävyä. Lapset siellä laskevat vauhdilla alas jättimäisestä Kallen kaviaari -tuubista.

Tervetuloa Kungshamniin – ruotsalaiskylään, joka elää mätitahnasta.

Täältä lähtee maailmalle vuosittain miljoonia tuubeja kaviaaria, joka tunnetaan ruotsalaisuuden symbolina.

”Olin silloin neljä vuotta, joten en muista, miltä se minusta aluksi maistui, mutta olen kasvanut koko elämäni kaviaarilla”, sanoo Torsten Pihl. Hän tervehtii rannan tuntumassa, aikoinaan valmiusvarastoksi rakennetun kallioluolan edustalla.

Pihl on herra mätitahna. Hän on työskennellyt liki 50 vuotta kylillä turskanmädin sisäänostajana. Hän ostaa vuosittain noin 23 000 jättimäistä mätitynnyrillistä, suurimmaksi osaksi Norjan pohjoisrannikon Lofooteilta. Mätipussit lepäävät sisällä luolassa kymmenisen kuukautta kypsymässä.

”On vain koeteltava, milloin se on kypsää. Sen tietää kokemuksesta”, Pihl sanoo ja avaa yhden voimakkaasti tuoksahtavista tynnyreistä.

Pihl tuntee mätitahnansa, sillä isä Axel Pihl kehitti aikoinaan raaka-ainesekoituksen, josta Kallen kaviaaria alettiin valmistaa.

”Syön sitä edelleen joka päivä. Parasta on, kun laittaa voileivän päälle juustoa ja mätitahnaa sitten siihen päälle. Vaimoni syö munien kanssa.”

Mätitahnan resepti on nykyisen omistajan Orklan mukaan peräisin tuntemattomalta kulkukauppiaalta. Silloisen Abban tehtaanjohtaja Gunnar Stensby osti sen noin 1 000 kruunulla. Siitä on nyt hiukan yli 60 vuotta. Ensimmäiset tuubit tulivat markkinoille vuonna 1954.

Kalles oli alusta alkaen suosittua, mutta nykyisin se on paljon enemmän. Se jos jokin ruoka on osa ruotsalaisuutta.

Kalles on hiukan kuin mämmi Suomessa: tökötti, jota joko rakastetaan tai vihataan ja jota useimmat ulkomaalaiset – ehkä suomalaisia lukuun ottamatta – eivät voi tajuta.

Kallen kaviaaria kaivataan ulkomailla. Sitä tarjotaan Ruotsissa jokaisen hotellin aamiaisella. Sitä saa tietenkin myös Ikeasta.

Mikäli historioitsija Herman Lindqvistin takavuosien kolumniin on uskominen, tahna on kuningas Kaarle XVI Kustaankin suosikkeja. Kuninkaan erikoisuus on Lindqvistin mukaan kohokas Kallen mätitahnasta.

Vuodessa Ruotsin markkinoille myydään lähes 3 000 tonnia Kallen kaviaaria, puolitoista putkiloa per asukas. Monia muitakin mätitahnoja on tullut markkinoille, mutta Kalles on pitänyt asemansa. Orklan mukaan noin puolet kaikesta Ruotsissa myydystä mätitahnasta on Kallea.

Syöntitavoista kerrotaan vakaumuksella.

”Tietenkin syön sitä, mutten missään nimessä versiota, jonka seassa on tuorejuustoa. Sen pitää olla alkuperäistä ja ruohosipulin kanssa”, sanoo kungshamnilainen tarjoilija Anette.

Kungshamnille Kallen mätitahna on tärkeää, koska muun kalatalouden ohella se elättää perheitä alueella. Orklan 210 työntekijän tehdas on alueen suurimpia työnantajia. Mätitahnan lisäksi siellä tuotetaan muun muassa silliä ja makrillia.

Sisällä tehtaan mätitahnalinjastolla tuubi toisensa jälkeen täyttyy. Yhdessä huoneessa savustetaan, toisessa sekoitetaan ja jauhetaan. Kolmannessa pakataan.

”Yhteensä 78 005 tuubia tänään, se on todella hyvä”, laskee 35 vuotta tehtaalla työskennellyt Gunilla Kristiansson.

Kuten minkä tahansa erityisherkun, Kallen kaviaarin tarkka resepti on salainen. Sen tuntee ehkä kymmenisen ihmistä.

Tiedetään, että mäti savustetaan, se sekoitetaan öljyyn ja siihen lisätään joitakin valikoituja mausteita, kertoo tehtaan tuotantopäällikkö Johan Karlsson.

Uusi aika on tuonut markkinoille vaikka mitä variaatioita. On Kallen kaviaaria ruohosipulilla, on tuorejuustokaviaaria. Ja uskokaa pois, on ollut myös banaaninmakuista Kallen kaviaaria. Sitä ei myyty monta vuotta.

”Hyi hemmetti”, Karlssonilta livahtaa.

Hän ei oikein osaa sanoa, miksi juuri Kallesta tuli niin ruotsalaista. Sen hän tietää, että nyt haaste on saada uusia asiakkaita kotimaassa. Ruotsiin tulee ennätystahtia uusia ruotsalaisia.

”Eivät maahanmuuttajat syö Kallen kaviaaria. Se on heille ehkä hiukan toisenlaista.”

Ulkomailla mätitahna maistuu lähialueilla. Suomeen viedään 255 tonnia vuodessa. Pohjoismaiden ulkopuolelle vientiä on Orklan mukaan noin 350 tonnia.

Lopulta on vielä kysyttävä vaaleahapsisesta pojasta: kuka on mätitahnalogon Kalle?

Orklalta kerrotaan, että hän on tehtaan toimitusjohtajan Christian Amelnin tuolloin kuusivuotias poika Carl Ameln.

Hän saa vielä nykyisinkin ilmaista mätitahnaa kiitoksena suoraan ovelleen.

Oikaisu kello 15.40: Mätitahnalogon mallina ollut Carl-poika on tehtaan tuolloisen toimitusjohtajan Christian Amelnin poika, ei Gunnar Stensbyn poika kuten jutussa aluksi kirjoitettiin.

Magnus Laupa
Thomas Hedebrand työskentelee Orklan tehtaan mätitahnalinjastolla.
Thomas Hedebrand työskentelee Orklan tehtaan mätitahnalinjastolla.
Magnus Laupa
Tehtaalla tuotetaan yleensä 60 000–70 000 tuubia päivässä.
Tehtaalla tuotetaan yleensä 60 000–70 000 tuubia päivässä.
Magnus Laupa
Kallen mätitahna näkyy paikallisten arjessa. Lapset laskevat mäkeä Smögenissä Kungshamnin kupeessa.
Kallen mätitahna näkyy paikallisten arjessa. Lapset laskevat mäkeä Smögenissä Kungshamnin kupeessa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat