Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Amerikkalaisen unelman sielunmessu – dokumentti tarjoaa ikkunan Yhdysvaltain poliittiseen mielenmaisemaan

Talous
 
Heikki Saukkomaa
Noam Chomsky Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2002.
Noam Chomsky Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2002. Kuva: Heikki Saukkomaa
Tästä on kyse

Dokumenttifestivaalin ohjelma julkistetaan perjantaina

 Docpoint-festivaali tuo Helsinkiin tuoreita kotimaisia ja ulkomaisia dokumenttielokuvia.

 Festivaali järjestetään 25.–31.1. Ohjelma julkistetaan perjantaina 8.1.

 Yksi festivaalin dokumenteista, Amerikkalaisen unelman sielunmessu, kertoo Yhdysvaltain politiikasta.

Länsimaisissa demokratioissa on meneillään suuri murros. Vallitsevaan taloudelliseen ja poliittiseen järjestelmään pettyneet ihmiset hakeutuvat tunnetusti kohti äärilaitoja.

Tai toisinpäin: ennen jonkinlaisena äärilaitana pidetyt näkemykset alkavat olla yhä enemmän keskustassa. Euroopan keskustavasemmisto ja -oikeisto ovat olleet helisemässä, kun kansalaiset ovat kääntyneet niin sanottujen populistipuolueiden suuntaan.

Poliittisen asetelman kärjistyminen näkyy kuitenkin erityisen vahvasti Yhdysvalloissa, jonka tilaa ruotii yksi tammikuussa järjestettävän Docpoint-elokuvafestivaalin dokumenteista, Requiem for the American Dream (Amerikkalaisen unelman sielunmessu). Festivaalin koko ohjelma julkaistaan perjantaina 8. tammikuuta.

Peter Hutchisonin, Kelly Nyksin ja Jared Scottin ohjaama teos on mielenkiintoista katsottavaa kaikille, joita kiinnostaa viime vuosien polarisoitunut talouspoliittinen keskustelu.

Dokumentti on reilun tunnin kestävä Noam Chomskyn haastattelu. Chomsky on MIT:n yliopiston mullistava kielitieteilijä ja yksi maailman arvostetuimpia tiedemiehiä. Hän on myös vahvasti mielipiteitä jakava vasemmistolainen aktivisti, joka tunnetaan erityisesti kapitalismin sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan kärkkäänä arvostelijana.

Jos tuntee lainkaan Chomskyn ajatuksia, ei Amerikkalaisen unelman sielunmessu tarjoa varsinaisesti mitään uutta.

Chomsky sanoo, mitä aina sanoo.

Globalisaatio on kovertanut länsimaiden talousjärjestelmät ja jättänyt jälkeensä työttömyyttä ja epätoivoa.

Keskiluokka kuihtuu.

Pieni rikas eliitti kerää kaikki talouskasvun hedelmät itselleen.

Tutusta ja mustavalkoisuutensa takia ajoittain väsyttävästä saarnasta huolimatta Amerikkalaisen unelman sielunmessua voi suositella. Myös niille, joille Chomskyn nimi on lähes kirosana.

Ensinnäkin siksi, että dokumentin sävy kuvastaa niin hyvin Yhdysvaltain poliittista keskustelua. Oli kyse sitten vasemmiston tai oikeiston retoriikasta, maassa tuntuu olevan meneillään synkkä, eksistentiaalinen kamppailu.

Parhaillaan käytävät presidentinvaalit ovat tästä hyvä esimerkki. Kaukana ovat ne päivät, kun Ronald Reaganin kaltaiset republikaaniehdokkaat esittivät kilvan valoisaa visiota tulevaisuudesta. Kuten sanomalehti Financial Times totesi äskettäin pääkirjoituksessaan, nykyiset ehdokkaat kilpailevat lähinnä siitä, kuka on tarpeeksi autoritaarinen johtaja pysäyttämään amerikkalaisen demokratian mätänemisen.

Ted Cruzin ja Donald Trumpin kaltaisten populistien maalaama kuva Yhdysvalloista on synkkä. Yksilönvapaudet ovat hyökkäyksen alla ja perustuslaki on kaapattu kansalta.

Tätä vainoharhaista ajatusmaailmaa kuvaa hyvin joukko Cruzin edustaman ”teekutsuliikkeen” aseistautuneita jäseniä, jotka valtasivat viime viikonloppuna Yhdysvaltain Oregonissa liittovaltion rakennuksen. Joukon johtaja Ammon Bundy vaati hallitusta ”lopettamaan tyranniansa”, yksilöimättä vaatimuksiaan juuri sen enempää.

Alarmistinen on myös osittain samalta pohjalta kumpuava vasemmiston analyysi, jonka Chomsky dokumentissa esittää.

”Amerikkalaiseen unelmaan on aina kuulunut sosiaalinen liikkuvuus. Synnyt köyhänä, teet kovasti töitä, rikastut”, sanoo vakavana kameraan tuijottava Chomsky.

”Tavallisen duunarin oli mahdollista saada hyvä työ, ostaa koti sekä auto ja saada lapsilleen hyvä koulutus. Kaikki tämä on romahtanut.”

Yhdysvaltain presidenttikisassa tätä narratiivia edustaa Vermontin senaattori, vasemmistolainen Bernie Sanders, joka on noussut yhä epätodennäköiseksi mutta silti vakavasti otettavaksi haastajaksi Hillary Clintonille.

Kahdesti presidentiksi valittu Barack Obama pyrki kampanjoissaan olemaan innostava ja valamaan uskoa tulevaisuuteen. Sanders taas on silminnähden vihainen ja haluaa muidenkin suuttuvan Yhdysvalloissa vallitsevista tuloeroista ja sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta.

Chomsky on Sandersin miehiä, ja Amerikkalaisen unelman sielunmessu kuvaa tätä perinteisen vasemmiston synkkää sielunmaisemaa tarkasti.

Erityisen kiinnostavaksi teoksen tekee kuitenkin se, että kasvavassa määrin yhä useampi amerikkalainen sisäistää sen viestin. Tässä on toinen syy sille, miksi dokumenttia voi suositella.

Sanders on perinteisen ”änkyrävasemmiston” edustaja. Se, että häntä pidetään jossain määrin vakavana haastajana Clintonin kaltaiselle politiikan supertähdelle kertoo merkittävästä muutoksesta Yhdysvaltain poliittisessa kentässä.

Amerikkalaiset nuoret ovat siirtymässä vasemmalle. The Atlantic-lehden tuoreen artikkelin mukaan 18–34-vuotiaiden joukossa useampi kannattaa ”sosialismia” kuin ”kapitalismia”, tosin sosialismi tulee tässä ymmärtää jonkinlaisena pohjoismaisena hyvinvointimallina. Selvä enemmistö haluaisi valtion olevan vaikutusvaltaisempi ja tekevän ”enemmän”. Myös republikaaninuorista puolet pitää yritysvoittoja liian suurina.

CBS:n ja The New York Timesin tuoreen selvityksen mukaan 66 prosenttia amerikkalaisista kokee, että ”raha ja vauraus tulisi jakaa tasaisemmin”. 71 prosenttia kannattaa vähimmäispalkan nostamista ja 74 prosentin mielestä yrityksillä on liikaa poliittista valtaa.

New Yorker -lehden siteeraaman toisen tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet amerikkalaisista on merkittävän tulonjaon kannalla ja tukee rikkaiden raskasta verotusta.

Amerikkalaisen unelman sielunmessu onkin kiinnostava dokumentti juuri tämän takia.

Siinä esitetyt poleemiset näkemykset tuntuvat äkkiseltään olevan rajattuja lähinnä Chomskyn kaltaisiin vasemmistoälykköihin tai vaikka Occupy-aktivisteihin. Ne kuitenkin heijastavat kasvavassa määrin valtavirran ajattelua sekä valtavirrassa esiintyvää julkista keskustelua.

Kun Chomsky puhuu esimerkiksi rikkaan eliitin epäreiluista eduista, hän voisi hyvin siteerata The New York Timesin tuoretta selvitystä. Tai kun Chomsky puhuu amerikkalaisen unelman murentumisesta, hän voisi kanavoida talouslehti Financial Timesia.

Chomsky saarnaa alituiseen ”luokkasodasta”. Siitä kirjoittaa usein myös Nobel-palkittu ekonomisti, liberaalin eliitin äänitorvi Paul Krugman.

Kapitalistisen voitontavoittelun hullu logiikka on yksi Chomskyn suosikkiteemoista. Same pätee myös Columbian yliopiston arvostettuun taloustieteen professoriin ja YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin neuvonantajaan Jeffrey Sachsiin.

Yhdysvalloissa valta on rikkaalla eliitillä, väittää Chomsky. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n entinen pääekonomisti ja MIT:n taloustieteen professori Simon Johnson taas uskoo, että Wall Streetin pankkiirit ovat toteuttaneet Yhdysvalloissa ”hiljaisen vallankaappauksen”.

Myös taloustieteellinen yhteisö on yhä enemmän kiinnostunut niistä teemoista, joita Chomsky ruotii.

Ranskalaisekonomisti Thomas Pikettyn Capital in the Twenty-First Century (Pääoma 2000-luvulla) -kirjan myötä esimerkiksi tuloeroista ja niiden aiheuttamista ongelmista on tullut yhä merkittävämpi tutkimuskohde.

”Aiemmin lähinnä norsunluutornissa istuvien marxilaisten ja muiden tieteenalan marginaalissa olevien intohimo on nousemassa keskeiseen rooliin”, kirjoitti The New York Times äskettäin Yhdysvaltain taloustieteellisen yhdistyksen kokouksesta.

Parin viime vuoden aikana taloustieteen valtavirrassa on tapahtunut ”valtava muutos”, kommentoi Washingtonin yliopiston taloustieteen professori Steven Fazzari lehdelle.

”Tuloerojen ongelma oli aiemmin asia, johon taloustieteilijät eivät juuri kiinnittäneet mitään huomiota.”

Niin IMF kuin teollisuusmaiden järjestö OECD ovat viime vuosina julkaisseet merkittäviä tutkimuksia taloudellisen epätasa-arvon ja talouskasvun suhteesta. IMF:n ekonomistien tuoreessa tutkimuspaperissa kiistetään esimerkiksi ajatus, että rikkaiden rikastuessa muutkin hyötyvät.

Amerikkalaisen unelman sielunmessun esittämä narratiivi saa siis vastakaikua sekä Yhdysvaltain kansalaisilta että maan vaikutusvaltaisimmilta liberaaliälyköiltä. Se myös kertoo teemoista, joista on tulossa julkisessa keskustelussa entistä tärkeämpiä.

Näistä syistä dokumentin katsomista voi suositella myös niille, joille Chomskyn poleeminen ulosanti on luotaantyöntävää.

Heikki Saukkomaa
Noam Chomsky Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2002.
Noam Chomsky Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2002.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat