Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kirjailija: ”Seuraava kriisi ovella” – pankkiirit tiesivät vain vähän finanssikriisin syistä

Finanssimarkkinoilla on sääntönsä, mutta kukaan ei tiedä, onko ohjaamossa enää ketään, sanoo menestyskirjailija Joris Luyendijk.

Talous
 
Markus Jokela / HS
Seuraava talouskriisi on ovella, arvioi pankkiireja kirjaansa varten haastatellut Joris Luyendijk.
Seuraava talouskriisi on ovella, arvioi pankkiireja kirjaansa varten haastatellut Joris Luyendijk. Kuva: Markus Jokela / HS
Kuka?

Menestyskirjailija

 Hollantilainen antropologi, toimittaja ja kirjailija Joris Luyendijk, 39, asuu Lontoossa perheensä kanssa.

 Hän on aiemmin kirjoittanut kirjan esimerkiksi siitä, miten kirjeenvaihtajat Lähi-idässä oikeasti tekevät työtään ja kuinka luotiliiveissä poseerataan vain tv-kameroiden käydessä.

 The Guardianin päätoimittajana vuosina 1995–2015 toiminut Alan Rusbridger värväsi Luyendijkin lyhyen tapaamisen jälkeen toimitukseensa töihin.

 Luyendijk kertoo tällöin hioneensa englantiaan paremmaksi muun muassa siten, että hän opetteli ulkoa muiden kolumneja, jotka olivat hänestä hyvin kirjoitettuja.

 Varat kirjaprojekteihinsa hän kertoo keränneensä säästämällä.

Mitä tapahtuu, kun pankkimaailmasta tietämätön hollantilainen toimittaja ja antropologi lähtee Lontoon Cityyn puoleksitoista vuodeksi selvittämään, millainen on pankkiirien suljettu maailma?

Lyhyt vastaus: Menestyskirja.

200 pankkiirin haastatteluihin perustuvaa, Suomessa vastikään Rahan ruhtinaat -nimellä julkaistua Joris Luyendijkin kirjaa on myyty Hollannissa viime vuonna enemmän kuin mitään muuta kirjaa, eroottiset kirjat ja värityskirjat mukaan lukien. Painosmäärä oli yksin Hollannissa 300 000, ja kirjan oikeudet on myyty 15 maahan.

”Tarkoitus oli tehdä rahoitusmaailmasta ymmärrettävää ulkopuolisille”, Luyendijk kertoo helsinkiläishotellin baarissa.

Aiemmin Lähi-idän kirjeenvaihtajana ja sanomalehtitoimittajana toimineen Luyendijkin mukaan suuri osa talousjournalismista on ”sisäpiiriin kuuluvien toimittajien kirjoituksia sisäpiiriläisistä sisäpiiriläisille”.

Hän kertoo itse olleensa aina innostunut sellaisista kirjan aiheista, joista ihmisillä on vahvoja tunteita, mutta ei juuri mitään tietoa.

Pankkiirit olivat vuonna 2008 tapahtuneen finanssikriisin jälkeen tässä mielessä täydellinen aihe.

”Kuinka voi jatkaa työntekoa, kun usko vapaiden markkinoiden toimivuuteen on pettänyt ja veronmaksajien on täytynyt pelastaa pankit?” Luyendijk selittää yhtä kirjan perimmäistä kysymyksenasettelua.

Rahan ruhtinaat on sujuvasti kirjoitettu, mutta ainakin taloustoimittajalle vain vähän uutta tietoa antava kirja.

Sen ansiot ovat toisaalla, tietynlaisessa matkakirjamaisessa kerronnassa.

”Se on kirjoitettu ihmisille, jotka eivät tiedä rahoitusmaailmasta juuri mitään”, Luyendijk puolustautuu. Hänen mukaansa tieto täytyy kertoa ihmisten kautta.

Tutkimusmatkoillaan Lontoon Cityn investointipankeissa Joris Luyendijk törmäsi heti ensimmäiseksi vaikenemisen muuriin.

”Isoissa pankkiiriliikkeissä sinua ei ainoastaan irtisanota, vaan perääsi lähetetään juristit.”

Luyendijkia auttoi se, että hän työskenteli City-blogin pitäjänä arvostetun The Guardian -lehden palveluksessa ja kävi keskusteluja ilman nauhoituksia esimerkiksi kahviloissa ja pankkiirien kotona. ”He nauttivat haastatteluista.”

Luyendijk kertoo yllättyneensä siitä, kuinka vähän pankkiirit lopulta tiesivät finanssikriisin syistä tai sen vaikutuksista.

”Moni oli päättänyt vain ohittaa koko asian.”

Luyendijkin mukaan pankkiireja ei yhdistänyt ahneus vaan halu olla hyviä työssään.

Monista suorastaan hehkui ylpeys siitä, että he ovat hyviä työssään.

”Kyse oli siitä, kenellä on eniten kookospähkinöitä, ilman kyllästymispistettä. Niin kuin 14 kultamitalia voittanut urheilija haluaa 15. mitalin.”

Kun Luyendijkilta kysyy, mitkä olivat hänen mielestään kirjan päälöydökset, vastaus tulee pienen harkinnan jälkeen erittäin jäsennellysti.

”Ensinnäkin, talous on paljon vaarallisempaa kuin ihmiset tajuavat. Toiseksi, meidät vietiin jo kuilun reunalle 2008. Kolmanneksi, se ei ollut pahojen ihmisten vaan hyvin huonojen rakenteiden syytä. Pankkiirit eivät ole hirviöitä, mutta pankit ovat hirviömäisiä rakennelmia.”

”Ja neljänneksi – mikään ei muutu. Pedon luonne on yhä sama, business as usual.”

Luyendijkin arvion mukaan seuraava kriisikin on ovella.

Velkaantumista on hoidettu lisävelalla, pankkiirit pelaavat yhä toisten ihmisten rahoilla ilman aitoa vaaraa henkilökohtaisen omaisuuden menetyksestä ja riskienotto kannattaa.

Luyendijk kertoo, että kirjaa kirjoittaessaan yksi kantava teema oli ajatus siitä, kuinka moni elää harhakuvitelmassa.

”Harhakuvitelma pankeissa siitä, että pankkiirit saavat miljoonansa. Toisaalta valvontaviranomaisten harha siitä, että he voivat valvoa tapahtumia ja myös siitä, että velkahuolista selvitään painamalla lisää rahaa ja ottamalla lisää velkaa.”

Luyendijkin mukaan pankkiirien omaa korvausvelvollisuutta tulisi tuntuvasti lisätä, pankit pitäisi pilkkoa pienemmiksi ja monimutkaisten sijoitusinstrumenttien käyttöä tulisi pyrkiä rajoittamaan.

Heti perään Luyendijk kertoo kirjaa tehdessään yllättyneensä siitä, kuinka esimerkiksi professori John Kayn kaltaiset kolumnistit ovat yli kymmenen vuoden ajan kirjoittaneet The Financial Times -sanomalehteen tarkkoja analyyseja finanssimaailman ongelmista, ja ehdottaneet tarvittavia uudistuksia – silti juuri mitään ei tapahdu. ”Myös politiikka on mädäntynyt.”

Luyendijk kertoo onnekseen oppineensa Lähi-idän vuosinaan kärsivälliseksi.

”Olen epätoivossani pitkämielinen.”

Joris Luyendijk: Rahan ruhtinaat – Matka pankkiirien suljettuun maailmaan. 266 s. Atena

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat