Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Onko Suomen etujen mukaista, että yritykset sijoittavat ulkomaille, eivätkä anna osinkoja kotimaahan?

Onko Suomen etujen mukaista, että esimerkiksi Fortumin varoja suunnitellaan käytettäväksi aurinkosähköön Intiassa eikä osingonmaksuun veronmaksajille, kirjoittavat professorit Jussi Pakkasvirta ja Markku Kuisma.

Talous
 
Jussi Pakkasvirta Markku Kuisma
Martti Kainulainen / Lehtikuva
Fortumin voimalaitoksen lauhdutintorneja Njaganissa Venäjällä. Kirjoittajat suosittavat, että ennen kuin ulkomaille investoidaan lisää, Fortum seuraisi, tulevatko Venäjälle sijoitetut miljardit takaisin.
Fortumin voimalaitoksen lauhdutintorneja Njaganissa Venäjällä. Kirjoittajat suosittavat, että ennen kuin ulkomaille investoidaan lisää, Fortum seuraisi, tulevatko Venäjälle sijoitetut miljardit takaisin. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on luvannut panna valtion taseen töihin Suomen uuden nousun vauhdittamiseksi.

Ajatus on mainio. Oikein toteutettuna se avaa myönteisiä näkymiä ja parantaa niitä vahvuuksia, joita Suomella kaikesta marinasta huolimatta on.

Pääministeri ei ole vielä tarkentanut aikeitaan. Siksi kansalaisten on syytä olla varuillaan ja toivoa, ettei tarkoitus ole jatkaa aiempien hallitusten linjalla.

Lypsävien lehmien teurastus ei ole järkevää taloudenpitoa, vaikka lihan hinta sattuisikin olemaan korkea. Asia on toki toinen, jos lehmät – eli valtion tuottava omaisuus – inhottavat ja halukkaat ostajat ovat ystäviä, joita on halu miellyttää.

Tehtyjä virheitä ei saa tekemättömiksi. Historiasta oppiminen ei ole silti kielletty. Muotia se ei ole, ja vaikeaa. Silti on hyvä yrittää – jos ei kuulu ideologisiin lehmänvihaajiin. He eivät ole tehneet virheitä valtion taseita tyhjentäessään, vaan inhonsa ohjaamina.

Nyt lienee sopiva hetki pohtia vakavasti, miten pääministerin idea olisi tehokkaimmin toteutettavissa yhteiseksi eduksi.

Otamme esimerkin valtion taseen lihavimmasta päästä, Fortumista. Valtio on liudentanut yhtiön omistustaan paljon. Tämä tuskin on ollut taloudellisesti viisasta. Silti valtio omistaa edelleen pörssiyhtiöstä puolet.

Fortumilla on tiettävästi kahdeksan miljardin euron kassavarat, osin seurauksena valtion harkitsemattomasti hoitamista sähköverkkokaupoista. Tästä puolet kuuluu Suomen valtiolle, jolla on valta maksattaa miljardit osinkoina ulos osakkeenomistajille pörssisäädöksiä loukkaamatta.

Juuri nyt on paikallaan kysyä, onko Suomen etujen mukaista, että Fortumin varoja suunnitellaan käytettäväksi investointeihin ulkomailla, kuten aurinkosähköön Intiassa, eikä osingonmaksuun omistajille.

Onko Fortumilla todella muuta annettavaa maailman energiateollisuudelle kuin sähköverkoista rahastetut miljardinsa? Aurinkosähköprojektin Fortum sai tarjottuaan parhaan hinnan, ei teknologista ylivertaisuuttaan.

Fortumin kassa, väen vähennys opetus- ja tutkimustoiminnasta sekä nuorten asuntopula kasvukeskuksissa ovat osa samaa kokonaisuutta. Fortum käyttää investointeihinsa samanlaisia euroja kuin millä esimerkiksi yliopistot maksavat palkkojaan. Yhtiön miljardeista puolet kuuluu Suomen valtiolle, joka voi ohjata ne mihin tahtoo, vaikka asuntopulan poistamiseen, ja purkaa näin kasvun esteitä.

Osakemarkkinatkaan eivät näytä innostuneen Fortumin strategiasta. Jos Fortumilla olisi vahva, eduistaan kiinnipitävä omistaja, uskoisiko se yhtiön suunnitelmiin?

Fortum on investoinut miljardeja Venäjälle. Kannattaisi varmaan katsoa, tulevatko rahat takaisin ennen kuin rynnätään suuren innostuksen vallassa muualle.

Fortumia on toki syytä kehittää. Kannattava liiketoiminnan kasvu on tervetullutta niin ulkomailla kuin Suomessa. Yhtiön kannaltakin olisi silti terveellisempää investoida pääosin velalla. Kannustimet huolellisuuteen toimivat paremmin, kun ei ole kiirettä keventää ylipursuilevaa kassaa. Esimerkillä haluamme osoittaa mahdollisuuksia, joita valtion omaisuuteen ja ennen muuta sen tuottoihin sisältyy.

Valtiolla on muitakin lypsylehmiä, ja osa niistä kaivannee myös kovakätistä leikkauslinjaa. Paljolti tarpeettomaksi käynyt Suomen pankki voisi olla juuri tällainen rivakkaa rakenneuudistusta kaipaava kohde.

Arvokiinteistöjä ja tasetta kunnolla puristamalla entisestä keskuspankista olisi kanavoitavissa välineitä kotimaisiin uudistuksiin.

Toivomme pääministerin kyseenalaistavan aiempien hallitusten harjoittaman lehmänlahtauslinjan.

Jokaisella valtion osinkoeurolla on periaatteessa kevennettävissä esimerkiksi verotusta tai vauhditettavissa myönteistä kehitystä osuvin infra- ja koulutusinvestoinnein.

Rohkeaa kasvupolitikkaa tarvitaan juuri nyt. Kun velkafobia perisuomalaisena erikoisuutena tuntuu estävän hyödylliset julkiset investoinnit halvalla lainarahalla, ehkä osinkomiljardit kelpaisivat.

Mikko Virta
Jussi Pakkasvirta
Jussi Pakkasvirta
Pekka Elomaa
Markku Kuisma
Markku Kuisma

Kannattavia kohteita ei tarvitse kaukaa etsiä: raideliikenne sekä opetus ja tutkimus sekä pääkaupunkiseudun vuokra-asuntorakentaminen ovat tyypillisiä hankkeita, joissa viisaalla ja aktiivisella valtiolla on kannattavaa tekemistä. Myös hyvään kotouttamispolitiikkaan kannattaa juuri nyt investoida kunnolla.

Pelkästään syömäviljaksi tuloja ei ole hyvä käyttää. Työkalupakista kannattaa tyhjentää myös veroetuja ja subventioita. Ne synnyttävät pelkästään lohduttomia ja kalliiksi käyviä hallintohimmeleitä, väärää byrokratiaa ja korruptoivia rakenteita.

Yritteliäisyyttä ymmärtävä ja markkinataloutta edistävä valtio voi ja sen kannattaa tehdä jotkut asiat itse.

Kirjoittajat ovat professoreita Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat