Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kumpi voitti vaaliväittelyn? Trumpista kirjan kirjoittanut Saska Saarikoski vastaa suorassa lähetyksessä klo 10
  • Kumpi voitti vaaliväittelyn? Trumpista kirjan kirjoittanut Saska Saarikoski vastaa suorassa lähetyksessä klo 10

Veroparatiisien salat aukeavat – suomalaisten omistukset liki sadassa maassa verottajan syyniin

Puolentoista vuoden kuluttua Suomen verottaja saa automaattisesti tiedon suomalaisten omaisuuksista lähes sadasta maasta.

Talous
 
© Gary Hershorn / Reuters
Mies kävelee veroparatiisina tunnetun Caymansaarten rannalla.
Mies kävelee veroparatiisina tunnetun Caymansaarten rannalla. Kuva: © Gary Hershorn / Reuters
Fakta

Mystisiä kyselyjä tehdään muidenkin maiden pankeissa

 Verotietojen vaihto liittyy suoraan Suomessa kohua herättäneisiin kyselyihin, joita pankit tekevät asiakkailleen.

 Yksi kysymyksistä koskee asiakkaan verovelvollisuutta muissa maissa. Se juontaa juurensa suoraan CRS-sopimuksesta.

 Pankit kokoavat tiedot muihin maihin verovelvollisten tileistä ja sijoituksista ja antavat ne Suomen verottajalle, joka välittää ne asianomaisten maiden viranomaisille.

 Myös muissa maissa pankkien asiakkaat joutuvat vastaamaan samantyyppisiin kysymyksiin kuin Suomessa.

 Pankit voivat päätellä verovelvollisuuden myös ilman kysymyksiä esimerkiksi asuinpaikan perusteella.

Jos jollain vielä on hämäräperäisesti hankittuja miljoonia piilossa ulkomaisten pankkien tai varainhoitajien tileillä, nyt on aika tunnustaa tai etsiä pikaisesti parempi piilopaikka.

Puolentoista vuoden kuluttua Suomen verottaja saa automaattisesti tiedon suomalaisten sijoituksista lähes sadasta maasta.

Näin monta maata on liittynyt länsimaiden talousjärjestön OECD:n piirissä solmittuun verotietojen vaihtoa koskevaan sopimukseen. Joukossa on valtaosa maailman tunnetuimmista veroparatiiseista ja tiukan pankkisalaisuuden maista, joten varojen kätkeminen on jatkossa selvästi nykyistä vaikeampaa.

EU:ssa asiasta on säädetty direktiivi, jota on sovellettu tämän vuoden alusta.

Oheinen kartta esittelee maailman tärkeimmät veroparatiisit. Juttu jatkuu kartan alla.

Muun muassa pankkien, vakuutusyhtiöiden tai sijoituspalveluyritysten on selvitettävä, missä maissa niiden asiakkaat ovat verovelvollisia. Ne on velvoitettu kokoamaan tiedot ulkomaille verovelvollisten tileistä, sijoituksista ja esimerkiksi sijoitusvakuutuksista. Tiedot luovutetaan kotimaan veroviranomaiselle, joka luovuttaa ne eteenpäin verovelvollisen kotimaalle.

EU:ssa tietoja kerätään ensimmäisen kerran tänä vuonna. Suomen verottaja saa tiedot syyskuussa 2017.

”Veronkierto on tähän asti perustunut pitkälti luottamukseen, että verottaja ei saa tietoa ulkomailla olevasta omaisuudesta. Tiukan pankkisalaisuuden maiden pankkisalaisuus oli aiemmin niin vahva, että voitiin luottaa salaamiseen”, ylitarkastaja Kalle Hirvonen Verohallinnosta sanoo.

Suomi solmi jo vuosituhannen alussa sopimuksen monien tunnettujen veroparatiisien ja tiukan pankkisalaisuuden maiden kanssa, että verottaja on voinut saada tietoja yksilöidyillä pyynnöillä. On siis pitänyt olla tieto tai epäily. Jatkossa tieto kulkee automaattisesti.

Mitä ulkomailta sitten uskotaan löytyvän? Hoituuko valtiontalous kerralla kuntoon, kun salarikkaiden rahat pannaan verolle? Sen varaan verottaja ei laske.

On todennäköistä, että ulkomailta paljastuu omaisuuksia, joiden alkuperälle ei ole ilmeistä selitystä. Jos näyttää siltä, ettei varoista ole maksettu tuloveroa, verottaja pyytää asiasta selvityksen.

Jos varat perustuvat tuloihin, joista ei ole maksettu asianmukaisia veroja, niille määrätään vero. Varojen piilottelija voidaan myös panna syytteeseen, jos kyse on veropetoksesta.

Suuri osa ulkomaisista sijoituksista on todennäköisesti ihan laillisia. Niiden tuottoja verotetaan siinä vaiheessa, kun syntyy luovutusvoittoja.

Käytännössä sijoituksia on viime vuosina niin Suomessa kuin muuallakin laitettu yhä enemmän erilaisten häkkyröiden kuten kapitalisaatiosopimusten tai sijoitusvakuutusten sisään. Tällöin sijoittaja välttyy verojen maksulta kunnes sopimus tai vakuutus puretaan.

”On poliittinen päätös, että näille tuotteille on annettu tällainen verokohtelu”, Hirvonen sanoo.

Tietojen vaihto koskee kaikenlaisia sijoituksia, talletuksia, vakuutuksia, rahastosijoituksia tai arvo-osuustilejä. Verottajalle tulee tieto paitsi tilin saldosta vuoden lopussa myös vuoden aikana maksetuista tuotoista, osingoista, ostoista ja myynneistä.

Myös säätiöiden edunsaajat ja sijoitusyritysten omistusketjut selvitetään.

Pankeille ja muille raportointivelvollisille urakka on niin valtava, että vanhoista tileistä pitää ensi vuonna toimittaa tieto vain yli miljoonan euron omaisuuksista. Parissa vuodessa tietojenvaihdon piiriin saadaan pienemmätkin tilit.

Kaikki maat eivät ole tietojenvaihdossa mukana. Tärkein ulkopuolelle jäävistä on Yhdysvallat. Suomi kyllä luovuttaa yhdysvaltalaisten omaisuuksista tiedot Yhdysvaltoihin kahdenvälisen Fatca-sopimuksen perusteella, mutta Yhdysvaltojen Suomen verohallinnolle luovuttamat tiedot eivät ole yhtä kattavia.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat