Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Voimala, joka ei halua sammua – Inkoon hiilivoimalaitoksella olisi käyttöikää, mutta sähköä on halvempi tuoda muualta

Talous
 
Markus Jokela / HS
Hansikas odottaa purkajaa.
Hansikas odottaa purkajaa. Kuva: Markus Jokela / HS

Jaska, Tauno, Väiski ja Erkki lepäävät vaitonaisina rinta rinnan valtavassa noin 300 metriä pitkässä konesalissa Inkoon hiilivoimalaitoksella.

Laitoksen neljä turbiinihallia on nimetty entisten voimalajohtajien kutsumanimien mukaan.

Artikkeliin liittyvät

Salissa on hiljaista, mutta toista oli vielä kymmenen vuotta sitten, kun tämän Suomen toiseksi suurimman voimalaitoksen kaikki neljä kattilaa paahtoivat täysillä. Tehoa on yhteensä tuhat megawattia.

Luvut ovat edelleen isoja. Nyt laitoksesta on tulossa lähivuosina maan historian toistaiseksi mittavin purkutyömaa, kunhan tekijät löytyvät.

Purkamisesta vastaava Fortumin johtaja Vesa Maso tosin tarkentaa, että virallisesti yhtiössä ei ole tehty päätöstä purkamisesta, vaan vasta purkamisen suunnittelun aloittamisesta.

Inkoon voimalan neljää yksikköä rakennettiin aikoinaan seitsemän vuotta, vuodesta 1971 vuoteen 1978. Purkaminen voi viedä lähes yhtä kauan, jos suunnittelu lasketaan mukaan.

Inkoon Joddbölen 350 hehtaarin tontti on näillä näkymin tyhjennetty maan tasalle joskus 2020-luvun alussa.

Inkoon voimalaitosta ei olisi olemassa, jos ydinvoiman ympärillä käyty poliittinen vääntö ei olisi puuttunut peliin.

Fortumin edeltäjä Imatran Voima IVO olisi jo 1960-luvulla halunnut ryhtyä rakentamaan ”atomivoimaa”. Tarjouksia ydinvoimasta saatiin runsaasti länsimaista, mutta Suomen hallitus pani kisan jäihin, kun paineita tilata laitos Neuvostoliitosta kasaantui ulkopoliittisista syistä.

Sähköpulasta huolestunut ja sähkönhuollosta vastannut IVO päätti tehdä hiilivoimalan etelärannikolle.

Kun päästiin alkuun, rakennettiin kunnolla. Ensimmäisen 250 megawatin yksikön jatkeeksi tehtiin vielä kolme samanlaista lisää.

Potentiaalisella sähköntuotannon teholla mitaten Inkoo on edelleen Suomen toiseksi suurin voimalaitos, Olkiluodon ydinvoimalan jälkeen.

Kun Inkoon laitos oli saatu valmiiksi vuonna 1978, alkoi Suomen sähköntuotannossa tapahtua paljon ja nopeasti.

Ydinvoiman poliittiset solmut ratkottiin tilaamalla kaksi reaktoria sekä idästä että lännestä. Ne valmistuivat Loviisaan ja Olkiluotoon vuosina 1977–1980.

Kasvuun räjähtänyt teollisuus tarvitsi silti myös Inkoota, ja tarve jatkui, kun eduskunta hylkäsi vuonna 1993 IVO:n ja TVO:n yhteishakemuksen viidennestä ydinvoimalasta.

Inkoon lähtölaskenta alkoi todella vasta vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Vähentyneen sähkön kysynnän lisäksi vanhasta hiilivoimasta teki kannattamatonta lisääntynyt edullinen sähkön tuonti pohjoismaista ja EU:n päästökauppa. Viimeisenä iskuna tulivat tuulivoima ja muu uusiutuva energia, jotka ovat tuettuna tuotantona tuhonneet voimalaitosten kustannuksiin perustuneen perinteisen ajojärjestyksen.

Kun Inkoo poistuu, Suomen ainoa hiilellä käyvä, vain sähköä tuottava voimala on Meri-Pori. Lisäksi hiilellä tehdään sähköä yhteistuotantolaitoksisssa, joissa sähkön lisäksi syntyy kaupunkien kaukolämpöä. Niistä suurin on Helsingin keskustan Hanasaari.

Ennen Fortumia hiilellä tai maakaasulla tehtyä erillistuotantoa on sulkenut Pohjolan Voima PVO kolmella paikkakunnalla yhteensä jo noin tuhannen megawatin tehon verran. PVO:n toimitusjohtaja Lauri Virkkunen on varoitellut kotimaisen sähköntuotannon alasajon seurauksista.

Sähkön ja lämmön tuottajien etujärjestö Energiateollisuus (ET) on hahmotellut keinoja, miten kotimaisen tuotannon riittävyys voidaan turvata ja vielä siten, että Suomesta tulee sähkössä omavarainen, eli tuonti voidaan lopettaa vuoteen 2030 mennessä.

Jotta tavoite saavutetaan, on ET:n mukaan lähdettävä siitä, että sähkön tekemisestä tulee taas markkinaehtoista, toisin sanoen sähkön tuotannon tukeminen verovaroilla on lopetettava.

”Tämä ei tarkoita esimerkiksi tuulivoiman rakentamisen lopettamista ensi vuosikymmenellä. Uskomme, että tuulivoimaa voidaan silloin jo rakentaa ilman tukia”, sanoo ET:n johtaja Jukka Leskelä.

Hallitus päätti äskettäin lopettaa tuulivoiman tukijärjestelmän, kun tavoiteltu 2 000 megawatin kokonaisteho saavutetaan parissa vuodessa.

Leskelä sanoo, että kun tuulituki päättyy, ei tarvita enää uusiutuvan energian tukia. ”Vaikka olemme tuottajajärjestö, emme kannata suoria tuotantotukia.”

Hallitusohjelmassa lukee, että hallitus pohtii uutta uusiutuvan energian tukijärjestelmää, koska EU:n uudet säädökset vaativat muutoksia käytössä olleisiin. Pohdintaa varten on asetettu työryhmä.

”Mikäli kehitetään uusia tukimuotoja, joissa joillekin jälleen ryhdytään maksamaan ohi markkinamekanismin, meidän ennusteeltamme putoaa pohja. Se voi johtaa tilanteeseen, jossa kaikkea tuotantoa on alettava tukea”, Leskelä sanoo.

ET:n mallissa oletetaan, että Olkiluoto kolmosen ja Fennovoiman ydinvoimalat ovat vuonna 2030 käytössä ja Loviisan toinen yksikkö on suljettu. Näin ydinvoiman osuus tuotannosta olisi 40–45 prosenttia. Se olisi suunnilleen saman verran kuin uusiutuvien yhteensä.

Turvetta, maakaasua ja hiiltä käytettäisiin sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, joka olisi Leskelän mielestä ehdottomasti säilytettävä tuotantomuotona varsinkin talviaikaisen suuren merkityksensä takia.

Jos kaukolämmön tuotanto siirtyisi kokonaan lämmön erillislaitoksiin, se tarkoittaisi noin 3 000 megawatin sähkötehon katoamista.

Malli edellyttää vielä metsäteollisuuden säilymistä suunnilleen nykytasollaan. Sen tarvitsemat runsaat hakkuut takaisivat puun saannin myös energiantuotantoon.

Sähkön nettotuonti voi päättyä, kun uutta ydinvoimatehoa tulee lähes 3 000 megawattia. Sähköä kuluisi ET:n kaavailun mukaan vuonna 2030 noin 90 terawattituntia. Viime vuonna kulutus oli 83 terawattituntia.

Markus Jokela / HS
Turbiinihalli nimettiin Jaskaksi entisen voimalaitosjohtajan mukaan. Muut kolme hallia ovat Tauno, Väiski ja Erkki. Vasemmalla yksikön syöttövesisäiliö.
Turbiinihalli nimettiin Jaskaksi entisen voimalaitosjohtajan mukaan. Muut kolme hallia ovat Tauno, Väiski ja Erkki. Vasemmalla yksikön syöttövesisäiliö.
Markus Jokela / HS
Projektipäällikkö Jouni Kouvalainen tarkkailee sataman vieressä olevaa hiilikasaa voimalan katolta. Sataman hiili viedään nyt Fortumin Suomenojan voimalaan Espoossa.
Projektipäällikkö Jouni Kouvalainen tarkkailee sataman vieressä olevaa hiilikasaa voimalan katolta. Sataman hiili viedään nyt Fortumin Suomenojan voimalaan Espoossa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat