Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Uusi Talvivaara-kirja: Kaivoksesta on vaikea saada koskaan kannattavaa

Kirjoittajat arvioivat, että nikkelipitoisuus on liian matala ja kerääminen liian hidasta kannattavaan tuotantoon.

Talous
 
Miska Puumala
Talvivaaran kaivoksen perustaja Pekka Perä nikkelin liuotuskasalla. Kuva on vuoden 2014 heinäkuulta.
Talvivaaran kaivoksen perustaja Pekka Perä nikkelin liuotuskasalla. Kuva on vuoden 2014 heinäkuulta. Kuva: Miska Puumala

Tuoreen Talvivaara-kirjan tekijät asettavat kyseenalaiseksi kuuluisan nikkelikaivoksen kyvyn koskaan tuottaa malmia niin tehokkaasti, että tuotanto olisi kannattavaa.

Juha Kauppinen ja Sampsa Oinaala pureutuvat lähes 400-sivuisen kirjansa ”Talvivaaran vangit” loppupuolella kaikkia kiinnostavaan kysymykseen: onko kaivoksella vielä tulevaisuutta, vai pitäisikö tunnustaa tosiasiat ja lopettaa veronmaksajien varojen syytäminen epäonnen laitokseen.

Kauppinen päättyy melko skeptiseen tulokseen.

Hän kertoo lähestyneensä perustietojen hankkimiseksi elinkeinoministeriötä, kaivosyhtiötä eli nykyistä Terrafamea, konkurssiasiamiestä ja kaivoksen perustajaa Pekka Perää. Kukaan näistä ei halunnut vastata kysymyksiin.

Kauppinen oli kiinnostunut lähinnä kahdesta tiedosta, joita hän pitää kannattavan tuotannon kannalta oleellisina: hän halusi tietää Talvivaaran prosessiliuoksen nikkelipitoisuuden, sekä nikkelin liukenemisnopeuden malmikasoista liuokseen.

Talvivaaran koko tuotantoidea perustuu bioliuotukseen, jossa bakteerit erottelevat malmikasoista nikkelin. Liuos kiertää kasoja, ja kun siinä on nikkeliä riittävästi, liuos siirtyy tuotantolaitokseen, jossa nikkeli otetaan talteen.

Bioliuotus ei ole uusi keksintö, mutta sitä ei koskaan ennen ole käytetty nikkelin tuottamiseen eikä arktisissa oloissa, joissa kylmyys aiheuttaa omia haasteitaan menetelmälle.

Kauppinen onnistui lopulta saamaan tarvitsemiaan tietoja muuta kautta haltuunsa. Niistä hän päättelee, että nikkelipitoisuus on liian matala ja liukenemisnopeus liian hidas kannattavaan tuotantoon siinäkin tapauksessa, että nikkelin hinta paranisi olennaisesti.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan Talvivaaran liuoksessa piti olla nikkeliä 2,5–4 grammaa litraa kohden. Kauppisen tietojen mukaan pitoisuus on oikeasti ollut keskimäärin 1–1,5 grammaa.

Malmin liukeneminen kestää Kauppisen lukujen mukaan myös aivan liian kauan, jotta tehokas tuotanto olisi mahdollista.

Talvivaara ei ole yhtenäkään vuonna onnistunut pääsemään tuotantotavoitteeseensa. Suurin tuotantomäärä oli vuonna 2011, jolloin kaivos tuotti nikkeliä 16 000 tonnia. Tavoite oli 30 000 tonnia.

Suomen Luonto -lehden toimittaja Kauppinen sanoo kirjassa, ettei hän ole kaivosalan asiantuntija ja että lukuihin liittyy epävarmuutta ja tulkintaa. ”Haluaisin, että Terrafamen prosessi toimisi ja sadat ihmiset saisivat pitää työpaikkansa. Mutta tällaiselle optimismille ei tahdo löytyä pohjaa.”

Kauppinen ”arvaa valistuneesti”, että nyt kun kaivosavustusten jatko on jälleen vaakalaudalla, Terrafame tulee esittelemään positiivisia tuotantolukuja. Se on tilapäisesti mahdollista, jos nikkeliä lypsetään liuoksesta enemmän kuin sitä liukenee kasoilla.

Näin Talvivaara menetteli Kauppisen mukaan vuoden 2014 alussa mainettaan paikatakseen.

Perusteellisessa kirjassaan toimittajat Kauppinen ja Oinaala käyvät läpi kaivoksen historian ja sen merkityksen hyvässä ja pahassa kainuulaisille.

Juha Kauppinen–Sampsa Oinaala: Talvivaaran vangit. Siltala. 280 s.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat