Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Made in EU -merkintä on yhä harvinaisempi – Onko aika sammuttaa valot EU:n tehtaista?

EU:n valmistava teollisuus on suurissa vaikeuksissa – olisiko uudesta teknologiasta tehtaiden pelastajaksi?

Talous
 
Reijo Hietanen
Tältä näyttää nykypäivän tehdastyö. Se on siistiä, mutta korkeaa koulutusta vaativaa. Jyrki Kortesmäki työskentelee tietokoneella Fastemsin tehtaalla Tampereella. Jo 60 prosenttia Fastemsin insinööreistä on ohjelmoijia.
Tältä näyttää nykypäivän tehdastyö. Se on siistiä, mutta korkeaa koulutusta vaativaa. Jyrki Kortesmäki työskentelee tietokoneella Fastemsin tehtaalla Tampereella. Jo 60 prosenttia Fastemsin insinööreistä on ohjelmoijia. Kuva: Reijo Hietanen

Vuosi oli 1962. The Beatles julkaisi ensimmäisen hittisinkkunsa Love Me Do. Kiinassa toivuttiin kymmeniä miljoonia ihmishenkiä vaatineesta nälänhädästä, jonka aiheutti katastrofaalinen Mao Zedongin ”Suuren harppauksen” teollisuuspolitiikka.

Samana vuonna Hollannin Rotterdamista tuli maailman suurin satama, vielä suurempi kuin mahtavasta New Yorkin satamasta.

”Ilolla onnittelemme”, todettiin Ison omenan satamaviranomaisten Rotterdamiin lähettämässä sähkeessä.

Rotterdam piti asemastaan kiinni neljä vuosikymmentä. Euroopan maat ja Euroopan unioni kasvoivat kuin nälkäiset lapset.

Mutta Rotterdamin sijoitus alkoi pudota.

”Menetimme ykköspaikan aasialaissatamille 2000-luvun alussa. New York ei ole enää edes 20 suurimman joukossa”, kertoo sataman EU-suhteiden projektipäällikkö Mark Dijk.

Nyt 90 000 hollantilaista työllistävä Rotterdamin satama on sijalla kahdeksan. Sen ohi on kiilannut kuusi kiinalaista satamakaupunkia ja Singapore.

Satamien kautta ihmisille kuljetetaan energiaa ja tavaroita. Niitä tavaroita eurooppalaiset eivät enää tee yhtä ylivoimaisesti kuin ennen. Ykkösasema tässäkin kisassa on menetetty Kiinalle – mutta ei välttämättä pysyvästi.

Francois Lenoir / Reuters
Eurooppalaiset satamat eivät enää pärjää aasialaisille. Tavaroiden virtaa Rotterdamin sataman kautta hillitsee Euroopan valmistavan teollisuuden rappiotila.
Eurooppalaiset satamat eivät enää pärjää aasialaisille. Tavaroiden virtaa Rotterdamin sataman kautta hillitsee Euroopan valmistavan teollisuuden rappiotila.

Vuosi oli 1982. Sdp:n Mauno Koivisto aloitti presidenttinä ja nimitti demaripääministeri Kalevi Sorsan hallituksen johtamaan Suomea. Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK täytti 75-vuotisjuhlillaan Helsingin Olympiastadionin. Työttömyysaste köllötti kuuden prosentin kieppeillä.

Suomen työväellä meni lujaa myös Tampereella. Kun puolet teollisuuskaupungista juhli Tapparan SM-liigavoittoa, Aminoffien aatelissuvun yritys kehitti joustavaa valmistusjärjestelmää FMS:ää. Tavoitteena oli automatisoida osa Valtran Suolahden tehtaasta.

Traktoritehdas on pysynyt Jyväskylän kyljessä, ja 80-luvun järjestelmä on yhä käytössä. Järjestelmän kehittäjä, nykynimeltään Fastems, on sekin pärjännyt Tampereella globalisaation ja talouskriisien riepotellessa Eurooppaa.

Toimitusjohtaja Tomas Hedenborg kertoo, ettei Fastems ole edes harkinnut lähtöä. Fastemsin tehtaat sijaitsevat Tampereella ja Saksan Düsseldorfissa. Yhtiön insinöörit ovat kovapalkkaisia, mutta päteviä.

Tomas Hedenborg
Tomas Hedenborg

”Muutama vuosi sitten Teknologiateollisuus teki selvityksen, jonka mukaan Suomen metalli- ja konepajateollisuuden keskipiste on yhä Tampereella. Kahdensadan kilometrin säteellä tehdään yli 80 prosenttia näiden toimialojen liikevaihdosta”, Hedenborg sanoo.

Fastemsilla on ollut yllin kyllin aikaa juurtua Suomen Manchesteriin. Yritys on toiminut Tampereella vuodesta 1901 lähtien, elänyt läpi teollisen historian ja muuttunut sen mukana. Yhteistyöstä paikallisten yliopistojen kanssa kertoo 200 lasivitriinissä jököttävää diplomityötä.

Fastemsin kaltaiset yritykset ovat käyneet harvinaisiksi Euroopassa. Halpatyömaiden kutsuhuuto on käynyt etenkin suuryrityksille liian houkuttelevaksi. Kun suuret lähtevät, pienet paikalliset alihankkijat kuihtuvat pois.

Euroopan unioni on viime vuosina ollut parempi tekemään julistuksia kuin parantamaa kilpailuasemiaan. Vuonna 2000 laadittiin kunnianhimoinen Lissabonin strategia, jonka mukaan EU on vuonna 2010 ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous”.

Toisin kävi. Tutkimusta ja tuotekehitystä laiminlyötiin ja investointeja pihtaavien yritysten laitekanta ruostui.

Edellinen Euroopan komissio julisti Eurooppaan ”teollista renessanssia”. Vuoteen 2020 mennessä valmistavan teollisuuden osuuden pitäisi nousta 20 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nykytodellisuus on lähempänä viittätoista prosenttia.

Fastemsin Hedenborgia näivettyminen huolestuttaa, sillä hän kantaa vastuuta koko Euroopan teknologiateollisuuden tulevaisuudesta. Hän aloitti vuoden alussa etujärjestö Orgalimen hallituksen puheenjohtajana. Noin kolmasosa Euroopan teollisesta tuotannosta luottaa Orgalimen lobbausvoimaan.

Reijo Hietanen
Tampere rakentui perinteiselle tehdasteollisuudelle, mutta nykyään sitä kannattelevat pitkälle jalostetut tuotteet, kuten automaatiojärjestelmät ja informaatioteknologia. Työttömyys vaivaa silti tätäkin eurooppalaiskaupunkia.
Tampere rakentui perinteiselle tehdasteollisuudelle, mutta nykyään sitä kannattelevat pitkälle jalostetut tuotteet, kuten automaatiojärjestelmät ja informaatioteknologia. Työttömyys vaivaa silti tätäkin eurooppalaiskaupunkia.

Tehtailla on väliä.

Pelkästään Orgalimen edustamat yritykset työllistävät suoraan hieman yli 10 miljoonaa ihmistä ja epäsuoraan 20 miljoonaa. Valmistava teollisuus muodostaa EU-maiden viennistä yhä noin 80 prosenttia.

”Meillä ei ole hyvinvointia ilman omaa teollisuutta”, Hedenborg arvioi.

Teollinen tuotanto luo ympärilleen aluskasvillisuutta, josta syntyy uusia yrityksiä. Ajatushautomo European Policy Centerin mukaan jokainen teollisuuden työpaikka luo jopa kaksi uutta työpaikkaa muille sektoreille.

Peliyhtiö Supercell venyi viime vuonna 2,1 miljardin euron liikevaihtoon 180 työntekijällä. Fastemsinkin insinööreistä 60 prosenttia on ohjelmoijia, mutta silti se työllistää 70 miljoonan euron liikevaihdolla suoraan kaksi kertaa enemmän kuin Supercell.

Menestys digitaalisissa palveluissa on tärkeää, mutta tehtaiden pako halvan työvoiman maihin nujertaa Euroopan talouden.

Tehdäänkö EU:ssa kohta lainkaan tavaroita?

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n Brysselin-toimiston päällikkö Janica Ylikarjula löytää vikoja nykytilanteeseen sekä EU-maista että -instituutioista.

Kasvua tappavat tuhti verotus, työmarkkinoiden jäykkyydet ja sääntelytaakka, Ylikarjula listaa.

Hänen mukaansa EU:n pitäisi pystyä tarjoamaan yrityksille tulevaisuudennäkymä, joka kannustaa investoimaan.

”Tempoilevat poliittiset päätökset ovat myrkkyä yrityksille. Teollisia investointeja tehdään hyvin pitkäksi ajaksi – jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi toimintaympäristöä pitää kehittää pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti.”

Nyt ollaan elämänalueella, josta 508 miljoonan ihmisen unionissa vastaa EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen. Hänen alaisuudessaan työskentelee kymmenen komissaaria, jotka etsivät jäsenmaihin töitä, kasvua, sijoituksia ja kilpailukykyä.

Tekemistä riittää, sillä investoinnit ovat EU:ssa romahtaneet vuoden 2007 jälkeen 14 prosentilla, euroissa 494 miljardilla.

Mutta missä Katainen, siellä optimismi. Hänen mukaansa Jean-Claude Junckerin johtama EU-komissio on runsaan vuoden aikana pannut tuulemaan, ja vuonna 2025 unioni on paljon paremmassa iskussa kuin tänään.

Katainenkin kertoo hätkähtäneensä huomatessaan, kuinka alikehittynyttä osa EU:n sisämarkkinoista yhä on. Hän yritti ostaa metsästysvarusteita suomalaisista verkkokaupoista, mutta miltei mikään niistä ei halunnut toimittaa pakettia Belgiaan.

”Vain 15 prosenttia eurooppalaisista pk-yrityksistä myy tavaraa verkossa ja vain viisi prosenttia niistä myy yli rajojen. Jos saamme harmonisoitua digitaalista kaupankäyntiä, siinä on iso kasvun lähde.”

Yhtenäiset digitaaliset sisämarkkinat eivät hyödyttäisi vain kaupanalaa, vaan myös teollisuusyrityksiä, jotka haluavat automatisoida toimintojaan ja kytkeä laitteitaan nettiin.

Tutkimusyhtiö McKinsey arvioi viime vuonna, että esineiden internet luo uutta liiketoimintaa maailmaan vuoteen 2025 mennessä 3 500–10 000 miljardin euron edestä.

”Kaksi kolmasosaa tästä potentiaalista tulee yritysten välisestä liiketoiminnasta ja vain kolmasosa kuluttajapuolelta. Lisäksi puolet kokonaiskakusta liittyy teolliseen valmistamiseen”, Hedenborg sanoo.

Hänen mukaansa teollisuus lobbaa nyt eniten digitalisaation puolesta. Esimerkiksi tietosuojasta ja datan hyödyntämisestä pitäisi olla yhteiset säännöt.

Juncker, Katainen ja muut komissaarit uskovat, että kun EU:n energiamarkkinat, digitaaliset sisämarkkinat ja pääomamarkkinat saadaan kuntoon, eurooppalaisfirmat alkavat kukoistaa.

“En vähääkään usko fatalistisuuteen ja että kilpailijat pesisivät Euroopan”, Katainen sanoo.

Hän puhkuu intoa puhuessaan kiertotalouden mahdollisuuksista. Siis siitä, että oivalletaan tehdä uusia asioita tuotteista, jotka ennen kipattiin kaatopaikalle.

Vuonna 2025 kukoistavat kenties sellaiset teollisuusfirmat kuin suomalainen Outotec, joka tekee yhdyskuntajätteistä energiaa.

Korkeasti koulutetulla ja vauraalla Euroopalla on yhä etumatkaa kehittyviin maihin. Ja löytyyhän Euroopasta esimerkiksi maailman suurin tutkimusta ja innovointia rahoittava, lähes 80 miljardin euron rahasto, EU:n Horisontti 2020 -ohjelma.

Kiertotalouden, 3d-tulostamisen, automaation ja robotiikan kaltaiset trendit voivat keikauttaa pelin Euroopalle suotuisaksi.

Fastems rakentaa jo nyt omalta pieneltä osaltaan käänteistä Kiina-ilmiötä. Hedenborg kertoo, kuinka suihkumoottoreita valmistava saksalaisyhtiö MTU taipui taas investoimaan kotimaahansa.

”MTU teki yli 25 vuotta sitten linjapäätöksen, että Saksaan ei tehdä enää mitään tuotannollisia investointeja suurten työvoimakustannusten vuoksi. Automaatio sai heidät muuttamaan mieltään ja rakentamaan tehtaan Euroopan kovapalkkaisimmalle alueelle Münchenin lähelle.”

Teknologian kehittyessä automatisoidut tehtaat tarvitsevat yhä vähemmän työvoimaa, mutta ne ruokkivat silti paikallista elinkeinoelämää.

Monen asian pitää muuttua ja rajusti, jotta valot eivät sammu EU:n tehtaissa. Kaikkea ei voi päättää komission päämajassa Rue de la Loi -kadulla Brysselissä. Päätöksiä pitää tehdä myös jäsenvaltioissa ja yksittäisissä yrityksissä.

Esimerkiksi Suomessa kiinteät investoinnit ovat EK:n mukaan hieman piristyneet, mutta niitä ei tehdä vieläkään tarpeeksi kattamaan pääomakannan kulumista. Vanhanaikaiset ja kuluneet tehtaat eivät ole kilpailukykyisiä.

Myös Fastemsin Hedenborg on huolissaan laitekannan rappeutumisesta.

”98 prosenttia liikevaihdostamme tuli viime vuonna Suomen ulkopuolelta. Meillä on yksi ainoa iso automaatiohanke käynnissä Suomessa.”

Kiina sitä vastoin automatisoi tehtaitaan vauhdilla. Ensi vuonna Kiinassa on jo enemmän robotteja kuin missään muussa maassa.

Reijo Hietanen
Fastemsin toimitusjohtaja Tomas Hedenborg toimii myös hallituksen puheenjohtajana teknologiateollisuuden Euroopan kattojärjestössä. Hedenborgin mukaan EU ja yhteinen valuutta ovat parantaneet yritysten toimintaedellytyksiä, mutta esimerkiksi digitalisaatiossa käytännöt eri maiden välillä ovat liian kirjavat.
Fastemsin toimitusjohtaja Tomas Hedenborg toimii myös hallituksen puheenjohtajana teknologiateollisuuden Euroopan kattojärjestössä. Hedenborgin mukaan EU ja yhteinen valuutta ovat parantaneet yritysten toimintaedellytyksiä, mutta esimerkiksi digitalisaatiossa käytännöt eri maiden välillä ovat liian kirjavat.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat