Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tutkija: Työelämän historiallinen murros on myytti – ”Käsittämätöntä, ettei tunneta tilastoja”

Tampereen yliopiston tutkija Satu Ojala ei ymmärrä, miksi palkkatyön suuresta vallankumouksesta puhutaan toistuvasti, vaikka sille ei ole juuri mitään todisteita.

Talous
 

Ajatus työelämän suuresta murroksesta esiintyy suomalaisessa keskustelussa tiuhaan.

Se menee suurin piirtein näin: suomalaisten palkansaajien epävarmuus kasvaa, silpputöiden määrä lisääntyy ja keskiluokan todellisuus murtuu. Digitalisaatio, globalisaatio ja robotisaatio riuhtovat ihmisten turvallisuudentunnetta väkivaltaisesti. Jakamistalouden kaltaiset uudet työn tekemisen muodot valtaavat alaa vanhojen työpaikkojen kadotessa.

Väitteet suuresta murroksesta palkkatyöläisten elämässä vilisevät konsulttien ja poliitikkojen puheissa sekä esimerkiksi Sitran julkaisuissa.

Niille ei kuitenkaan ole juuri mitään todisteita, sanovat Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiologian tutkijat Satu Ojala ja Pasi Pyöriä.

He osoittavat viime viikolla julkaistussa Sosiologia-lehden artikkelissaan, että palkansaajien asemassa ei ole tapahtunut viime vuosikymmenien aikana juurikaan muutosta suuntaan tai toiseen. Tilastokeskuksen työelämää koskevat tiedot ulottuvat 1980-luvulle. Ne koskevat niitä runsasta kahta miljoonaa palkansaajaa, jotka tekevät vähintään 10 tuntia töitä viikossa.

”Kaikki Tilastokeskuksen aineistoilla tehdyt analyysit, miten päin tahansa niitä kääntelee, kertovat enemmän jatkuvuudesta kuin mistään suuresta, dramaattisesta murroksesta”, Ojala sanoo.

Tutkimuksessa mitataan prekarisaatiota eli työn epävarmuutta viidellä eri mittarilla. Epävarmassa asemassa olevien palkansaajien määrä on kasvanut kolmen viime vuosikymmenen aikana kahdella prosenttiyksiköllä, kymmenestä kahteentoista prosenttiin palkansaajista.

Ojala ei ymmärrä, miksi historiallisesta työn murroksesta puhutaan toistuvasti, vaikka sille ei ole juuri mitään todisteita.

”Käsittämätöntä, ettei tunneta tilastoja. Palkkatyö on ja pysyy.”

Ojala ei kiistä sitä, että työmarkkinoilla tapahtuu myllerrystä. Joka vuosi syntyy ja katoaa satoja tuhansia työpaikkoja.

Mutta näin on ollut vuosikymmenien ajan. Suunta on pikemminkin kohti vakaampaa tilannetta, huomauttaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta.

”Ylimääräinen” työpaikkojen vaihtuvuus – mikä kertoisi kasvavasta epävarmuudesta – on Malirannan mukaan vähentynyt Suomessa, niin teollisuudessa kuin palveluissa.

”Tutkimusten mukaan myös työntekijöiden onnellisuus on Suomessa hyvällä tasolla”, Maliranta sanoo.

Ojalan mielestä myös puheet kymmeniä miljoonia työpaikkoja hävittävästä robotisaatiosta ovat kaukaa haettuja. Monilla tehtailla on ollut käytössä robotteja jo pitkään.

”Voihan se olla, että kulman takana on suuri muutos, mutta yleensä muutokset tapahtuvat aika hitaasti. Ihmisillä on aina tapana ajatella, että juuri me elämme nyt jotenkin erityistä aikaa.”

Ojala, Pyöriä ja Maliranta eivät ole ainoita, jotka ovat yrittäneet kumota suurta palkansaajien työelämän murroksen myyttiä.

Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Roope Uusitalo kirjoitti Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä jo vuonna 2008, että väite pätkätöiden merkittävästä lisääntymisestä ja epävarmuuden kasvusta ei ole perusteltu.

Maaliskuussa HSTV:n keskustelussa Uusitalo huomautti, että määräaikaisten työsuhteiden osuus on pikku hiljaa laskenut. Myöskään esimerkiksi työsuhteiden määrällä tai kestolla mitattuna maailma ei ole muuttunut epävarmemmaksi, Uusitalo sanoi.

Työsuhteet ovat Ojalan mukaan yksilötasolla itse asiassa pidentyneet.

”Palkansaajien kohdalla on tapahtunut huomattavaa parannusta monella saralla, esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksissa ja työajan joustoissa.”

Ojala painottaa, että vaikka valtaosa palkansaajista on pitkittyneestä taantumasta huolimatta varsin hyvässä ja vakaassa tilanteessa, työvoiman marginaalissa todellisuus on toinen.

Palkansaajista noin kymmenesosalla on heikko ja epävarma asema. Nollatuntisopimuksilla työskentelee noin 80 000 ihmistä, mitä Ojala pitää hyvin suurena lukuna. Osa-aikatyö yleistyy, tosin hitaasti. Niistä palvelualojen työntekijöistä, jotka eivät ole opiskelijoita, suurin osa kaipaisi lisää työtunteja.

”Jos lasketaan lisäksi vastentahtoiset yrittäjät ja työttömät, erityisesti pitkäaikaistyöttömät, niin Suomen työvoimasta noin kolmasosa on varsin heikossa asemassa.”

Tälläkään saralla ei Ojalan mukaan ole tapahtunut suurta muutosta. Tutkijan mielestä päättäjien tulisi keskittyä juuri yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen.

”Kannustinloukut pienipalkkaisen työn vastaanottamiseen ovat äärimmäisen suuria. On aito riski, että esimerkiksi yrittäjäksi ryhtyvä jää ansiosidonnaista työttömyysturvaa heikommille tuloille.”

Sosiaaliturvaa ja muita yhteiskunnan hiekoimpia suojelevia rakenteita ei pidä Ojalan mielestä missään nimessä heikentää. Pikemminkin niitä täytyy vahvistaa niin, että työn vastaanottaminen on inhimillisesti mahdollista.

Suuren työn murroksen lisäksi Ojala haluaa kumota toisenkin myytin: väitteen työmarkkinoiden jäykkyydestä.

”Jos kolmasosa työvoimasta on heikossa asemassa, niin voidaan ajatella työmarkkinoiden olevan jo aika joustavia. Joustamattomuus on yleensä työnantajien puhetapa, jolla yritetään ajaa läpi heikennyksiä työntekijöiden asemaan.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat