Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sijoittajat piti laittaa pankkikriisien maksumiehiksi – mutta mitä oikeasti tapahtui?

Finanssikriisin jälkeen sijoittajat piti laittaa pankkikriisien maksumiehiksi, mutta periaatteen noudattaminen on vaikeaa.

Talous
 
GIAMPIERO SPOSITO / Reuters
Ykkösehdokas seuraavaksi pankkituen saajaksi on italialainen Monte dei Paschi di Siena.
Ykkösehdokas seuraavaksi pankkituen saajaksi on italialainen Monte dei Paschi di Siena. Kuva: GIAMPIERO SPOSITO / Reuters
Fakta

Tässä järjestyksessä pankkikriisin lasku jaetaan:

1. Osakkeenomistajat

2. Velkojat

3. Yli 100 000 euron talletukset

4. Muut pankit yhteisen kriisirahaston kautta

5. Veronmaksajat

”Veronmaksajat eivät enää maksa laskua, kun pankki ajautuu ongelmiin”, julisti Michel Barnier, silloinen rahoitusmarkkinakomissaari, kun EU:n lainsäätäjät keväällä 2014 hyväksyivät ison nipun uutta pankkisääntelyä.

Barnierin viesti oli tervetullut. Finanssikriisin keskellä Euroopassa oli laitettu huojuvien pankkien tukemiseen pitkälti yli tuhat miljardia euroa veronmaksajien rahoja. Pankkituet paisuttivat valtioiden velkaa.

Ei ihme, että tilanteeseen haluttiin muutos. Voittojen yksityistäminen ja tappioiden sosialisointi saisi loppua. Pankit laitettaisiin seisomaan omilla jaloillaan.

Finanssialan yli pyyhkäisi oikea sääntelyn hyökyaalto. Vakavaraisuusvaatimuksia kiristettiin ja valvontaa tehostettiin.

Barnierin kuvaama ajatus sijoittajavastuusta oli uuden sääntelyn kulmakivi. Periaatteesta tuli laki tämän vuoden alussa, kun voimaan tuli direktiivi, jonka mukaan julkista pankkitukea voidaan myöntää vasta, kun pankin omistajat ja velkojat on laitettu ensin kärsimään tietty osuus tappioista.

Periaate on kaunis ja järkeenkäypä, mutta todellisuudessa vaikeasti toteutettava. Sen osoittaa tuore esimerkki Italiasta.

Ykkösehdokas seuraavaksi pankkituen saajaksi on italialainen Monte dei Paschi di Siena (MPS). Hoitamattomat lainat vaivaavat koko Italian pankkisektoria, mutta ongelmat kärjistyvät MPS:ssä.

Kuumin keskustelu MPS:n ympärillä koskee juuri sijoittajavastuuta.

Pankin velkojien joukossa on paljon kotitalouksia, jotka ovat luvattujen tuottojen perässä laittaneet rahansa talletustilin sijaan pankin obligaatioihin. Ei tuottoa ilman riskiä. Kriisitilanteessa näitä kotitalouksia ei suojella tallettajien tavoin, vaan heitä kohdellaan kuin muitakin velkojia. On epäselvää, tiesivätkö asiakkaat obligaatioihin liittyvät riskit.

Kotitalouksia ja omaa tulevaisuuttaan suojellakseen Italian hallitus haluaa välttää sijoittajavastuun ankaraa toteuttamista ja etsii keinoja, joilla se voisi antaa MPS:lle enemmän julkista tukea.

Tapaus osoittaa, miksi tiukan sijoittajavastuun noudattaminen Euroopassa voi jäädä haaveeksi.

Pankkitoiminta ei ole mitä tahansa liiketoimintaa. Suuri osa kansalaisten varallisuudesta ja yritysten lainoista on kiinni pankeissa. Tämän vuoksi kriisit politisoituvat herkästi. Säännöt tekevät tilaa improvisaatiolle.

Pankit ovat myös korostuneen riippuvaisia toisistaan. Yhden pankin ongelmat aiheuttavat herkästi dominoefektin, minkä finanssikriisi todisti.

Siksi asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, onko ankara sijoittajavastuu aina hyvästä. Joskus julkinen pankkituki voi olla välttämätöntä, jos sillä estetään paniikin leviäminen koko pankkisektorille.

Kovimmillaan sijoittajavastuu tarkoittaa sitä, että rapakuntoinen pankki voidaan ajaa konkurssiin.

Finanssikriisi toi yleiseen keskusteluun pankit, jotka ovat liian suuria kaatumaan. Suuri pankki tietää olevansa kansantaloudelle niin tärkeä osa, etteivät poliitikot uskalla päästää sitä kaatumaan. Ääneen lausumaton lupaus valtiontuista taas antaa pankille selkänojaa ottaa enemmän riskiä.

Tätä liian suuri kaatumaan -ongelmaa EU yrittää ratkoa, mutta asia ei ole edennyt.

MPS:n tapaus ei kuitenkaan juuri vala uskoa siihen, että turvaverkko suurten pankkien alta joskus poistettaisiin.

170 miljardin euron taseellaan MPS on italialaisten pankkien ylempää keskisarjaa, jonkin verran suomalaista OP:tä suurempi rahalaitos. Se on kaukana Euroopan jättien kokoluokasta. Deutsche Bankin tase on siihen verrattuna kymmenkertainen.

Sopii kysyä, kuinka Euroopassa toimittaisiin, jos ongelmiin ajautuisi jokin isoista rahalaitoksista.

Euroopassa on myös erityispiirre, jonka vuoksi päättäjät joutuvat olemaan erityisen varovaisia, jotta pankkisektorin toiminta ei häiriintyisi. Täällä 70 prosenttia yritysrahoituksesta tulee pankeilta, kun Yhdysvalloissa osuus on vain noin 30 prosenttia. Pankeilla on korostunut rooli kansantalouden rattaiden rasvaajina.

Yhdysvalloissa ankaraa sijoittajavastuuta onkin toteutettu määrätietoisemmin kuin Euroopassa. Siellä satojen pankkien omistajat ja velkojat ovat joutuneet nielemään tappioita. Merkittävin tapaus oli Washington Mutualin alasajo. Se oli maan kuudenneksi suurin pankki, paljon suurempi kuin MPS.

Eurooppa joutuu nyt hakemaan oman linjansa ja pohtimaan, kuinka uskottava uhka sijoittajavastuusta tehdään.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat