Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”Työväkeä turpaan!” – Kirjailijan haastattelu synnytti vilkkaan debatin oikeiston olemuksesta

Jari Ehrnroothin HS-haastattelu poiki poikkeuksellisen hyvän keskustelun hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. HS referoi keskustelun parhaat palat.

Talous
 
F. T. Merrill
Verkkokeskustelussa pohdittiin kirjailijahaastattelun innoittamana, millainen on kapitalisti: raippaa heiluttava piiskuri vai jotain ihan muuta.
Verkkokeskustelussa pohdittiin kirjailijahaastattelun innoittamana, millainen on kapitalisti: raippaa heiluttava piiskuri vai jotain ihan muuta. Kuva: F. T. Merrill

Harvoin saa lukea arvokeskustelua, jossa jokaisen osallistujan väitteet ja huomautukset tuovat lukijalle mielihyvää. Tällaiset keskustelut ovat ilahduttavia, koska niitä seuratessa jäsentyy ja hahmottuu uudelleen omakin arvomaailma.

Tällainen raikas tuulahdus on koettu kuluneina viikkoina.

Keskustelu sai alkunsa kirjailijan ja kulttuurihistorian sekä sosiologian dosentin Jari Ehrnroothin paljon huomiota saaneesta haastattelusta (HS 18.8.). Ehrnrooth esitteli haastattelussa kymmenen keinoa, joilla Suomi voidaan pelastaa.

Ehrnroothin lähtökohta oli, että Suomi perustuu valheelle. Kaikki puolueet pyrkivät taloudellisen hyvinvoinnin lisäämiseen, ja samalla ”Suomi on kansakuntana menettänyt ajatuksen henkisestä kehittymisestä ja pyrkimyksestä arvokkaaseen elämään”.

Ehrnroothin kesällä julkaiseman teoksen Hyvintoimintayhteiskunta pohjalta jutussa listattiin kymmenen teesiä Suomen pelastamiseksi. Niiden mukaan esimerkiksi työaikaa tulee kasvattaa, koska hedonismin täyttämä vapaa-aika tuhoaa terveyden. Ihmisten olisi myös otettava enemmän vastuuta elämästään, eikä työttömiä saa päästää lojumaan, koska jonkinlaisen työn tekeminen on yksilön arvokkaan elämän tärkein edellytys.

Ehrnrooth kannatti myös haittaveroja, vapaiden yksilöiden vaaleja puolueiden sijaan ja vaati keskiolutta takaisin Alkoon kansanterveyssyistä.

Kirjailijan yhdestoista käsky kuului näin: ”Kunnioita ja rakasta lapsiasi niin että kauan eläisit heissä kuolemasi jälkeen, ja että he voisivat kehittyä paremmiksi ihmisiksi kuin sinun on koskaan suotu tulla.”

Toimittaja ja kirjailija Pontus Purokuru vastasi Ehrnroothin teeseihin Kansan Uutisten blogissa otsikolla ”Työväkeä turpaan! Ystävällisin terveisin uskonnollinen oikeistoälykkö ja Hesari.

Purokuru roimi Helsingin Sanomia siitä, että Ehrnroothille annettiin 14 000 merkin edestä palstatilaa. Purokuron mukaan Ehrnroothin sanoma on ”monilta osin lähellä sitä, mitä vartiaiset, haapalat, appelsinit, enbusket, apuset, pietilät ja saarikosket meuhkaavat julkisuudessa”.

Samaan hengenvetoon Purokuru myös kehui kirjailijaa rehellisyydestä, kun tämä oli lyönyt ”rehellisesti kortit pöytään ja koppalakin päähän eikä teeskennellyt, että oikeistopolitiikassa olisi kyse esimerkiksi taloustieteellisistä tosiasioista”.

”Ehrnrooth puhuu vapaudesta, mutta ennen kaikkea hän määrittelee, mihin toiset ihmiset, siis muut kuin hän itse, pitää pakottaa”, Purokuru kirjoitti.

”Toisin kuin oikeistoideologit tavallisesti, Ehrnrooth ei juuri yritä peittää sanomaansa teknokraattiseen kieleen tai näennäisobjektiivisiin perusteluihin.”

Seuraavan puheenvuoron käytti yksilönvapauksia korostavan Libera-ajatuspajan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen otsikolla ”Jari Ehrnroothin vanhoillinen visio on liberaalin painajainen”.

Pursiainen halusi alleviivata, että ”mikään ei voisi olla vieraampaa liberaalille kuin Ehrnroothin vanhoillinen, uskonnollinen ja holhoava oikeistolaisuus”.

Sen jälkeen Pursiainen kävi teesi kerrallaan läpi, mistä seikoista hänen kaltaisensa ”maltillinen liberaali” on eri mieltä.

Ensiksi Pursiainen teloitti Ehrnroothin näkemyksen siitä, että työ olisi jo arvona tärkeintä elämässä.

”Päinvastoin, vapaa-aika on arvokasta. Työ on kustannus, jonka joudumme maksamaan siitä, että voimme tuottaa ja hankkia tarvitsemiamme hyödykkeitä. Ihmisen elämän arvokkuus ei riipu siitä, mitä työtä tai kuinka paljon hän tekee. Mitä vähemmällä työllä tietty elintaso voidaan saavuttaa, sen parempi. Ihmiskunnan pyrkimyksenä pitäisi olla työn vähentäminen, ei lisääminen.”

”Työväestö ei myöskään tarvitse työtä pysyäkseen poissa pahanteosta vapaa-ajalla. Ihmiset osaavat kyllä ihan itse päättää, mitä tekevät ja mikä heistä on tärkeää ja arvokasta”, Pursiainen lisäsi.

Ehdotus siitä, että määräaikaisen työttömyysturvan päätyttyä työttömät pantaisiin ”julkisen vallan järjestämään työpalvelukseen, josta maksettaisiin riittävä toimeentulon turva”, ei sekään saanut Pursiaiselta ymmärrystä.

”Toisin sanoen ihmiset passitettaisiin määräajan kuluttua valtion pakkotyölaitokseen”, Pursiainen kirjoitti.

Ehrnroothin kehitysapukritiikin (apu laiskistaa ja on jopa haitaksi) Pursiainen lyttäsi maailman tavanomaisimpana ja väsyneimpänä oikeistokonservatiivisena ajatteluna. Perusteluna oli se, että Ehrnrooth ei ymmärrä kehitysmaiden köyhien toimivan täysin erilaisten olosuhteiden ja kannustimien maailmassa.

Monissa kohden Pursiainen ihmetteli Ehrnroothin kantoja siitä, että eliitin tulisi huolehtia ja kantaa vastuuta tavallisista ihmisistä ja holhota heitä.

Liberaalin mukaan kansa osaa kyllä valita itselleen oikeanvahvuisen oluen.

Porokurun arvion Ehrnroothista Pursiainen lyttäsi näin:

”Kaikki ’oikeistolaiset’ ovat Purokurulle samaa porukkaa. Tulkinta on kuitenkin täysin väärä. Kiinnostavin osa Purokurun oikeistolaiseksi nimittämästä kritiikistä tulee liberaalista, ei Ehrnroothin edustamasta konservatiivisesta suunnasta. Mikään ei puolestaan voisi olla vieraampaa liberaalille kuin Ehrnroothin vanhoillinen, uskonnollinen ja holhoava oikeistolaisuus.”

Tämäkin arvokina olisi jo käynyt hyvästä arvokeskustelusta, mutta filosofi Purokuru lisäsi löylyä. Kirjoituksessaan ”Konservatiivi ja liberaali ovat yhdessä kapitalismin Master Blaster” Purokoru vertasi Ehrnroothia ja Pursiaista Mad Max: Beyond Thunderdome -elokuvan (1985) kahden erilaisen korston, Masterin ja Blasterin yhteiseloon. Purokurun mielestä Ehrnrooth on kuin Blaster ja Pursiainen kuin Master:

”Blaster on isokokoinen, brutaali ja tyhmä lihasvuori. Master on älykäs kääpiö, joka ratsastaa Blasterin niskassa”, Purokuru kuvaili.

Hän arvioi kaksikon toimivan samalla tavalla yhdessä kapitalismin puolustajina proletariaattia vastaan.

Asenne on kummallakin sama, Purokuro näkee.

”Kärjistettynä tämä tarkoittaa poliittisilta seurauksiltaan suurin piirtein sitä, että vapaus kuuluu varakkaille ja ahkerille. Hierarkiat ja köyhien määrän kasvu hyväksytään tai niitä pyritään tietoisesti lisäämään. Syrjittyjen vähemmistöjen aseman parantaminen ei hirveästi kiinnosta. Valtaa käytetään työväenliikettä vastaan siten, että työvoiman neuvotteluasema on mahdollisimman heikko”, hän kirjoitti.

Purokurun mukaan konservatiivi ja liberaali luultavasti kieltävät toimivansa yhtenä rintamana. Molemmat syyttävät toisiaan läheisyydestä vasemmistolaisuuteen.

”Ehkä voisi jopa sanoa, että kapitalismi tarvitsee molemmat. Liberalismi toimii kaasuna ja konservatismi jarruna”, Purokuru arvioi.

”Pursiaislaiset liberaalit ja ehrnroothilaiset konservatiivit ovat molemmat maailman vauraimpien ja vaikutusvaltaisimpien asialla. Kumpikaan ei taatusti aja syrjittyjen tai työläisten aseman parantamista.”

Jälkinäytöksenä raikkaaseen arvokeskusteluun toimi Pursiaisen Facebook-seinällä käyty keskustelu, jossa Sdp:n kansanedustaja Timo Harakka kehui Pursiaista vastakarvaan silittäen näin:

”Hyvä kirjoitus, Heikki. Lukiessa muistuu mieleen, miksi Suomessa liberaali puolue ei ole koskaan menestynyt.”

Pursiaisen sometuttava puolestaan tivasi Harakalta tarkempia perusteluja tämän esittämään kritiikkiin, johon Harakka selvensi vasemmistoliberalismiksi kutsumansa vaihtoehdon mahdollisuuksia.

Pursiaisen mukaan vasemmistolaiset kiistävät usein sen, että ihminen on myös itsekäs ja ajaa omia päämääriään. Harakka kiisti tämän väitteen ja totesi, ettei tunne ketään vasemmistolaista, joka pyrkisi kieltämään sen, että ihminen on myös itsekäs. ”Mutta sen kiellämme, emmekä vain pyri (kieltämään), että ihminen on vain itsekäs”, Harakka kirjoitti.

Tällaista liki akateemista, mutta kielikuvin kärjistävää keskustelua siitä, mitä vaadimme itseltämme ja toisiltamme, tarvitaan lisää!

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat