Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

OECD:n vertailu: Työtön pääsee Suomessa helpommalla kuin naapurimaissa

Kansainvälisen vertailun mukaan työtön voi Suomessa kieltäytyä töistä lepsummin perustein kuin muissa Pohjoismaissa.

Talous
 
Anni Reenpää / Lehtikuva
Suomessa työttömän työnhakuaktiivisuutta seurataan laiskemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa tai Hollannissa.
Suomessa työttömän työnhakuaktiivisuutta seurataan laiskemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa tai Hollannissa. Kuva: Anni Reenpää / Lehtikuva

Suomen työttömyyskorvaus- ja työllistämisjärjestelmä on kansainvälisessä vertailussa lepsu. Näin voi lukea teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n tekemästä tutkimuksesta, (tästä linkistä voit tutustua tutkimukseen) jossa on vertailtu, mitä eri valtiot työttömältä odottavat ja mihin ne hänet velvoittavat.

OECD:n tutkijat tarkastelivat esimerkiksi millä edellytyksillä työtön voi kieltäytyä tarjotusta työstä, pitääkö työllistämistoimenpiteisiin osallistuvan jatkaa työnhakua, miten aktiivista työnhaun pitää ylipäätään olla ja miten sääntöjen rikkomisesta eli esimerkiksi työtarjouksesta kieltäytymisestä rangaistaan.

Yleensä rangaistuksena on työttömyyskorvauksen leikkaaminen.

Vertailun lopputulos oli, että 40 maan vertailussa Suomi on kymmenenneksi lepsuin. Pohjoismaiden vertailussa Suomi on kaikilla mittareilla hännänhuippu. Vaikka Suomessakin on tiukennettu muun muassa työn vastaanottamisen velvoitetta, muissa maissa on tehty vielä enemmän.

OECD:n tutkijoiden mukaan työttömyyskorvauksen ehdollisuudella on suuri vaikutus siihen, miten erityisesti anteliaat työttömyyskorvaukset vaikuttavat saajiensa työllistymiseen. Työllistyminen on Saksassa, Hollannissa ja Sveitsissä tehtyjen tutkimusten perusteella todennäköisempää, jos työttömyyskorvauksen saamisen edellytys on aktiivinen työnhaku ja työn vastaanottamiseen velvoitetaan tiukasti.

Suomessa työtä ei ole pakko ottaa vastaan

Vaikka työn vastaanottamisen velvoitetta on Suomessa kiristetty moneen otteeseen, politiikka on OECD:n vertailussa kuitenkin löysempää kuin monissa muissa maissa.

Suomessa erilaisiin työllistämiskoulutuksiin tai muihin aktivointitoimenpiteisiin osallistuvan ei välttämättä tarvitse samaan aikaan hakea aktiivisesti työtä. Vertailun mukaan Suomessa saa muutenkin kieltäytyä töistä melko lavein perustein ainakin, jos ehtoja verrataan muihin Pohjoismaihin.

Norjassa ja Tanskassa työttömän pitää OECD:n mukaan ottaa tarjottu työ lähes poikkeuksessa vastaan, vaikka siitä maksettaisiin huonosti tai se olisi toiselta kuin omalta alalta.

Suomessa työtön voi kieltäytyä muista kuin oman alan töistä kolmen kuukauden ajan. Osa-aikaisesta työstä voi myös kieltäytyä, jos palkka olisi yhdessä sovitellun päivärahan kanssa pienempi kuin nykyinen työttömyyskorvaus. Näin voi olla ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavan kohdalla.

Esimerkiksi Saksassa ansiotason lasku hyväksytään työstä kieltäytymisen perusteeksi vain puolen vuoden ajan.

Toisaalta Suomenkin käytäntö on tiukka verrattuna Kreikkaan ja Turkkiin. Siellä ainakaan varttuneen työttömän ei tarvitse ottaa vastaan muuta kuin oman alansa työtä. Toistaalta työttömyyskorvaukset voivat olla niin niukkoja, ettei säännöllä juuri ole merkitystä.

Työn perässä pitää vaikka muuttaa

Valtioiden käytännöt vaihtelevat myös sen suhteen, miten pitkälle työttömän pitää töihin matkustaa. Useimmissa maissa on määritelty kuinka pitkän työmatkan (ajassa mitattuna) päästä työtä on vastaanotettava.

Suomessakin näitä ehtoja on kiristetty. Nyt työtä pitää ottaa vastaan 80 kilometrin säteeltä, jos edestakaiseen matkaan ei kulu julkisella kulkuvälineellä yli kolmea tuntia. Työstä saa kieltäytyä myös, jos matkakulut söisivät saavutetun palkkaedun.

Suomessa niin kuin Norjassa ja Islannissa työn perässä pitää periaatteessa vaikka muuttaa. Käytännössä kieltäytymisen perusteita on monia, muun muassa asumiskulujen nousu.

Ruotsissa on sääntö, että työ saa edellyttää enintään 12 tunnin poissaoloa kotoa.

Suomessa myös työttömän työnhakuaktiivisuutta seurataan laiskemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa tai Hollannissa. Toisaalta seuranta perustuu yksilölliseen työllistymissuunnitelmaan, eikä jokaista työnhakijaa tavata yhtä tiheäesti.

OECD:n tutkijat kuitenkin huomauttavat, ettei lakien ja sääntöjen vertailu kerro koko totuutta työllisyyspolitiikan onnistumisesta. Tyypillisesti työvoimatoimistoilla on tiettyjä vapauksia sääntöjen tulkinnasta ja toimeenpanossa.

Käytännössä työvoimatoimistot eivät usein muuallakaan kuin Suomessa aktiivisesti tarjoa työttömälle työpaikkoja. Silloin työstä kieltäytymisen kriteereillä ei käytännössä ole juuri merkitystä.

Epärealistisen tiukkaa politiikkaa ei myöskään käytännössä noudateta. Esimerkiksi Belgiassa työstäkieltäytymisen rangaistusten lieventäminen johti siihen, että sanktioita alettiin käyttää.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat