Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Yritysmaailman suurvaikuttaja Risto Siilasmaa uskoo teknologian mullistavan työelämän – ”Työttömyys tulee nousemaan automaattisesti”

Teknologiateollisuuden puheenjohtaja Risto Siilasmaa sanoo, että Suomi voi olla pian todella isossa pulassa, kun työelämän muutos iskee kipeimmin keskiluokkaan. Siksi poliitikkojen ja etujärjestöjen pitäisi ottaa ensisijaiseksi päämääräksi Suomen, ei yksittäisten ryhmien etu.

Talous
 
Sami Kero / HS
Risto Siilasmaa toimii nyt Teknologiateollisuus ry:n puheenjohtajana. 2010-luvulla hänestä on tullut Suomen keskeisimpiä vaikuttajia ja päättäjiä.
Risto Siilasmaa toimii nyt Teknologiateollisuus ry:n puheenjohtajana. 2010-luvulla hänestä on tullut Suomen keskeisimpiä vaikuttajia ja päättäjiä. Kuva: Sami Kero / HS
Kuka?

Risto Siilasmaa

 Syntynyt Helsingissä 17. huhtikuuta 1966.

 Työskenteli nuoruudessaan muun muassa lihatiskillä ja kirjakaupassa pc-koneiden myyjänä sekä kirjoitti tietotekniikkalehtiin.

 Vuonna 1985 alkaneet opinnot venyivät. Hän valmistui tuotantotalouden diplomi-insinööriksi vuonna 2009.

 F-Secure -tietoturvayhtiön perustaja ja pääomistaja.

 Nokian hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2012.

 Teknologiateollisuus ry:n puheenjohtaja.

 Perheessä vaimo ja kolme lasta.

 Harrastaa kiinan kieltä ja crossfitiä.

Poliitikkojen sekä työnantajien ja palkansaajien edunvalvojien pitäisi alkaa pikapikaa ajatella enemmän Suomen kuin yksittäisten äänestäjäryhmien tai etupiirien etuja.

Näin sanoo yritysmaailman suurvaikuttaja Risto Siilasmaa, 50.

Hän pelkää, että suomalainen yhteiskuntamalli on pian nykyistäkin pahemmassa pulassa, jos maata ei saada taloudellisesti kuntoon. Syinä ovat teknologian kehitys ja etenkin digitalisaatio, jotka alkavat hävittää hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä pitäneen keskiluokan työpaikkoja. Koneet tekevät yhä suuremman osan tietotyöstä.

”Meitä kaikkia vaivaa paha tauti, ja sen nimi on vanhaan takertuminen. Jos kukaan ei suostu luopumaan mistään edes yhteisen hyväksi, uusia rohkeita kokeiluja ei synny eikä tätä maata saada eteenpäin.”

Hänen mukaansa kilpailukykysopimus (kiky) on niitä harvoja merkittäviä esimerkkejä, joissa Suomessa on luovuttu omista eduista yhteisen edun vuoksi vuosikausiin. Sopimuksessa työntekijät luopuivat miljardien eurojen arvoisista eduista, jotta yritysten kilpailukyky paranisi.

Toinen luopumisesimerkki on se, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK päätti kieltää itseltään tupojen eli jättimäisten keskitettyjen palkkaratkaisujen tekemisen.

”EK luopui merkittävästä osasta vallastaan lopettamalla entisen muotoisen kolmikantaisen päätöksenteon.”

Siilasmaan mielestä ideologioilla ei saisi olla mitään sijaa työnantajien edunvalvonnassa, vaan kaikkien päätösten pitäisi perustua parhaaseen mahdolliseen ennakkoluulottomaan tietoon.

EK:n merkittävimmän liiton Teknologiateollisuuden hallitus on Siilasmaan johdolla määritellyt ensimmäisen kerran päätöstensä periaatteet.

Niiden pohjalta liiton on tarkoitus uusiutua muutenkin kuin ilmeeltään. Periaatteissa mainitaan muun muassa, että järjestö välttää lyhyen aikavälin ja yksittäisen toimialan osaoptimointia.

”Kaikki päätökset tehdään parhaiden asiantuntijoiden analyysin mukaan päämääränä Suomen pitkäaikainen etu. Uskomme, että Suomen etu on myös teknologiateollisuuden etu. Nyt vaan odotamme, että voimme luopua jostakin.”

Hän sanoo esimerkkinä luopumisesta sen, miten elinkeinoelämän pitäisi nyt harkita tarkkaan, kun se esittää hallitukselle erilaisia lisäkustannuksia aiheuttavia vaatimuksia.

”On ollut tapana vaatia hallitusta investoimaan johonkin teollisuudelle hyödylliseen, vaikka samaan aikaan puhutaan kestävyysvajeesta ja valtion velkaantumisesta. Nytkin on monia meille ikäviä leikkauksia kuten koulutus- ja Tekes-leikkaukset, joita olemme vastustaneet, mutta nyt olemme olleet maltillisimpia emmekä ole esimerkiksi asettaneet ehtoja.”

Luopumiseen perustuu tavallaan myös Teknologiateollisuuden Kasvuryhmä, jossa parisataa yritystä jakaa toisilleen tietoa, kuinka menestyä.

”Itse olen luopunut runsain mitoin kalleimmastani eli ajastani yhteisten asioiden hoitamiseen ilman korvausta”, Siilasmaa sanoo. ”Ja rahasta. Olen esimerkiksi ilman palkkaa kerännyt Aalto-yliopistolle varoja ja samalla lahjoittanut itse rahaa.”

Siilasmaa sanoo olevansa hyvin tietoinen, että moni pitää puhetta isänmaan edusta höpöhöpönä.

”Varmaan 90 prosenttia ainakin työntekijöiden edunvalvojista ajattelee, että puhe Suomen edusta on vain markkinointikikka. Siksi meidän pitää osoittaa teoilla, ettei se ole kikka, vaan olemme tosissamme.”

Hän toivoo kuitenkin, että myös palkansaajapuolella otettaisiin sama Suomen etu lähtökohdaksi edunvalvonnassa, koska mitä paremmin Suomella menee, sitä paremmin menee todennäköisesti myös palkansaajilla.

”Lähitulevaisuudessa ei tapahdu vielä mitään dramaattista, mutta teknologian muutosten takia keskipitkällä aikavälillä valkokaulustyöntekijät näkevät suurimman muutoksen, mitä ollaan ainakaan 50 vuoteen nähty”, hän sanoo.

”Työttömyys tulee nousemaan automaattisesti sellaisillakin aloilla, joilla Suomella voi mennä ihan hyvin. Olettaen tietysti, että Suomella alkaisi mennä hyvin. Jos Suomella ja firmoilla menee huonosti tulevaisuudessakin, tilanne on vielä dramaattisempi.”

Tulevaisuuspohdinnot ovat tehneet Siilasmaasta ”teoreettisen perustulouskovaisen”. Yritysjohtajana hän kutsuu itseään ”paranoidiksi optimistiksi”.

Hän uskoo, että jonkinlaisessa tuloloukkuja välttelevä perustulo on keino säilyttää suomalainen yhteiskuntamalli. ”Sellainen pitää kehittää, ei nyt vielä viiden vuoden, mutta kymmenen vuoden sisällä.”

”Arvostan suomalaista yhteiskuntamallia. Arvostan sitä, etteivät tuloerot ole liian suuria. Arvostan suuresti, että ihmiset voivat lähtökohtaisesti puhaltaa yhteen hiileen ja arvostan, että kuka tahansa voi taustastaan riippumatta ainakin periaatteessa edetä urallaan niin pitkälle kuin kyvyt riittävät.”

Aivan kuten hän. Siilasmaa on keskiluokkaisen ei-akateemisen perheen lapsi, josta tuli yksi Suomen rikkaimmista yrittäjistä.

”Yhteiskunta loi minulle mahdollisuudet.”

Hän sanoo, ettei ole olemassa mitään kolmea tai viittä asia, jotka muuttaisivat Suomen.

”Suomesta pitää tehdä paikka, jossa yritysten kannattaa ottaa riskiä ja palkata ihmisiä. Ja paikka, jossa on hyviä töitä, joihin kannattaa mennä töihin ja tulla mahdollisimman hyvin toimeen. Tuloloukut pitää poistaa, koulutus ja tutkimus pitää korkealla tasolla”, hän sanoo, mutta ei suostu luettelemaan yksittäisiä keinoja, miten tällainen Suomi toteutuisi.

Lisäksi työehdoista pitäisi voida määrätä mahdollisimman paljon työpaikoilla. ”Nämä kaikki pelastuskeinot on lueteltu vaikka kuinka monta vuotta sitten jo monessa Suomelle tehdyssä toimenpidesuunnitelmassa ja selvityksessä.”

Vuosina 1990–2004 Suomessa käytössä olleen avoir fiscal -yhtiöverotuskäytännön hän palauttaisi. Siinä yritystä verotetaan vain kertaalleen ja yhtiön voittojen verotus on yhdistetty yhtiön omistajien verotukseen.

Isänmaa-puheilla ei olisi oikeastaan mitään väliä, ellei niitä sanoisi yrittäjä, josta on 2010-luvulla tullut yksi Suomen keskeisimmistä vaikuttajista ja päättäjistä. Hän haluaa luoda ryhmäpainetta.

Vielä jokunen aika sitten hänet tunnettiin lähinnä tietoturvayhtiö F-Securen perustajana. Toimitusjohtajavuosien jälkeen hänestä tuli muita yrittäjiä avittava bisnesenkeli.

Iso käänne tapahtui 2012, kun hänet valittiin Jorma Ollilan jälkeen kriisiin ajautuneen Nokian hallituksen puheenjohtajaksi. Tätä työtä hän jatkaa edelleen. Hänen kaudellaan yhtiö myi kännykät, ja nyt Nokia on taas terve yritys. Siilasmaan aikana Nokian pörssiarvo on noussut noin viidestä miljardista eurosta yli 30 miljardiin euroon.

Vuosi sitten hän aloitti Teknologiateollisuus ry:n puheenjohtajana.

Teknologiateollisuus edustaa ja lobbaa Nokian, Koneen ja yli 1 500 muun yrityksen puolesta. Ne vastaavat 50 prosenttia Suomen viennistä ja työllistää suoraan lähes 300 000 ihmistä ja välillisesti 700 000 ihmistä. Siilasmaa oli keskeinen taustavaikuttaja, kun kilpailukykysopimus lopulta toteutui.

”Edunvalvonta on harvoin kovin mukavaa. Asiat muuttuvat niin hitaasti ja omat mahdollisuudet vaikuttaa ovat rajallisesti. Mitään ei voi päättää itse, aina tarvitaan työntekijäpuolta tai valtiota tai molempia. Turhauttaa vääntää samoja asioita vuodesta toiseen.”

Miksi hän sitten tekee tätä, mainetta, rahaa ja tekoja kun on jo riittämiin?`

”Minusta ei oikein voi puhua, mitä muiden pitäisi tehdä, jos ei ole itse valmis tekemään.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat