Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vain kaksi vuotta sitten telakoilla odoteltiin kuoliniskua, nyt syntyy miljardiristeilijöitä ja tekosaaria – mitä tapahtui?

Turun telakka pursuilee miljardiristeilijöiden tilauksista. Jo kertaalleen lopetetulla Rauman telakalla rakennetaan kovaa tahtia tekosaaria Persianlahden rannoille. Mitä ihmettä Suomen telakkateollisuudelle oikein tapahtui?

Talous
 
Anni Lassila Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n taloustoimittaja.
Turun telakka lisää investointejaan uusien loistoristeilijöiden myötä
Turun telakka lisää investointejaan uusien loistoristeilijöiden myötä
Turun telakka aikoo lisätä investointejaan loistoristeilijätilausten myötä. Telakka on ilmoittanut tänä vuonna jo 75 miljoonan euron investoinnista. Toimitusjohtaja Jan Meyer iloitsee telakan poikkeuksellisen pitkästä eli kuuden vuoden tilauskirjasta.

Kuka muistaa, että vain runsaat kaksi vuotta sitten Suomen telakkateollisuuden piti olla mennyttä kalua. Näytti siltä, ettei teräsmöhkäleiden hitsaaminen kasaan voisi enää olla Suomen kaltaisessa kalliin työvoiman maassa kannattavaa.

Nyt kuitenkin sekä Turun että Rauman telakat kukoistavat ja telakkateollisuudesta on tullut niitä harvoja aloja, joissa syntyy kovaa vauhtia uusia työpaikkoja. Turun telakka eli Meyer Turku kertoi tiistaina kahden uuden luksusristeilijän tilauksista.

Neljän vuoden kuluessa telakan ja sen alihankkijoiden työntekijöiden määrän uskotaan kasvavan nykyisestä noin 5 000 työntekijästä 7 500 työpaikkaan.

Myös Rauman telakka-alueella on huiske päällä. Siellä rakennetaan tekosaaria Persianlahden rantahotelleihin. Ensimmäinen toimitettiin keväällä maailmankuulun purjeenmuotoisen Jumeirah-hotellin edustalle Dubaihin, kolme muuta on rakenteilla.

Kesällä Raumalta kerrottiin uudesta laivatilauksesta ja muitakin saattaa olla tulossa. Mitä oikein tapahtui?

Telakkateollisuuden syöksy alkoi vuonna 2009, kun korealainen STX tuli Suomen laivatelakoiden omistajaksi. Suurten laivatilausten kannattavuus oli monesti aiemminkin ollut vähän kiikun kaakun mutta tilauksia onnistuttiin silti haalimaan ja työpaikat säilyivät.

STX-kaupan jälkeen ei saatu enää edes tilauksia. Osin kato johtui maailmantalouden taantumasta, mutta sen taituttua ongelmaksi muodostui omistajan heikko taloustilanne ja kiinnostuksen puute.

Vuoden 2012 lopulla oltiin tilanteessa, jossa Turun telakka joutui anelemaan valtiolta suoraa rahoitusta saadakseen uuden tilauksen varmistettua.

Seuraava vuosi telakoilla odoteltiin lopullista kuoliniskua, kunnes elokuussa 2014 Suomen valtio ja saksalainen perheyhtiö Meyer Werft yllättäen ilmoittivat ostavansa Turun telakan. Voit lukea HS:n jutun salaisesta telakkadiplomatiasta tässä.

Telakoiden onni kääntyi silmänräpäyksessä. Valtio hankki Meyerille myötäjäisiksi kaksi uutta TUI Cruisesin laivatilausta. Kokonaan uusiakin tilauksia alkoi virrata sisään. Syksyn 2014 jälkeen Turussa on valmistettu tai tulossa valmistukseen jo yhdeksän isoa matkustajalaivaa.

Mikä muuttui vain yhdessä yössä? Telakkateollisuus on rahoitusbisnestä. Moderni suuri risteilylaiva maksaa pyöreästi noin 800 miljoonaa euroa. Summalla saisi kolme isoa matkustajalentokonetta tai noin 65 kilometriä uutta moottoritietä.

Alalle on muodostunut käytännöksi, että tilaaja maksaa kauppahinnasta 80 prosenttia vasta sitten kun laiva on valmis. Rakennusajan riskin kantaa siis telakka. Mutta sekään ei vielä riitä, vaan telakka joutuu yleensä myös takaamaan asiakkaan rahoituksen.

Käytännöksi takaajaksi tarvitaan aina valtion vientiluottopankki Finnvera. Se puolestaan voi rahoittaa vain vakavaraista asiakasta. STX ei ollut sellainen, Meyer on. Kaikkien osapuolten riskit ovat niin suuria, että sopimuksia syntyy ylipäätään vain luotettavien osapuolten kesken.

Tulevaisuuteen saksalaiset näyttävät suhtautuvan luottavaisesti. Jo huhtikuussa 2015 Meyer lunasti valtion osuuden telakasta. Telakalla on päätetty tänä vuonna yhteensä 75 miljoonan euron investoinneista. Hyttitehdas uusitaan, telakalle ostetaan Konecranesilta uusi valtava nosturi ja laivateräksen esikäsittelylaitos uusitaan.

Rauman telakan nousu jaloilleen on vaatinut vähän enemmän mutkia. STX ehti jo sulkea 2013 telakan, mutta kaupunki osti telakka-alueen itselleen. Ryhmä telakka-ammattilaisia perusti Rauma Marine Constructionin eli RMC:n jatkamaan toimintaa. 700 vuoden laivanrakennusperinnettä ei noin vain tapeta.

Viime joulukuussa omistajiksi tulivat pääomasijoittajat Taaleri, valtion Teollisuussijoitus ja Finda. Vahvistuneen taseen turvin RMC sai kesällä 68 miljoonan euron arvoisen laivatilauksen ja lisää on toivottavasti tulossa. Yhtiöstä arvioidaan, että jo tekosaariprojektit tarjoavat töitä sadoille ihmisille, kun alihankinta lasketaan mukaan.

Meriteollisuudessa ylipäätään toimii satoja alihankkijoita ja uusiakin yrityksiä syntyy. Esimerkiksi tekosaaret ovat turkulaisen Admareksen tuote. Saarista voit lukea tästä HS:n jutusta.

Telakoiden ollessa pahimmassa kriisissä, moni alkoi jo hymähdellä koko alalle. Suomi tarvitsisi korkeamman lisäarvon työtä kuin hitsattua rautaa. Mutta telakka-ala on itse asiassa suurelta osin juuri sitä muuta. Turun telakan arvion mukaan sen omasta väestä enää noin puolet tekee suorittavaa työtä. Loput ovat toimihenkilöitä.

Laivojen insinöörisuunnittelusta iso osa tehdään Suomessa ja myös esimerkiksi arkkitehtisuunnittelua laivojen sisätiloihin. Dubain tekosaarikin on Suomessa suunniteltu sisustusta myöten.

Eikä suorittavalle työllekään pidä hymähdellä. Telakka-ala on osoitus siitä, että kun suunnittelu pelaa tarpeeksi hyvin, myös valmistustyö voi Suomessa kannattaa. Se on yksinomaan loistava uutinen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat