Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Helsingin ”toiseksi kaunein” talo muuttui uusien työtapojen testiympäristöksi – liki neljän metrin huonekorkeus, näkymä tuomiokirkolle

Arppeanum-arvotalo Senaatintorin kulmalla muutettiin hallituksen 70 kielenkääntäjän ja 130 hallintotyöntekijän komeaksi monityötilaksi.

Talous
 
Arppeanum on Helsingin helmi
Arppeanum on Helsingin helmi
Senaatintorin kulman arkkitehtuurinähtävyys on nyt monityöympäristöjen mallikappale valtiolle.
Fakta

Valtio tiivistää ja muuttaa työtapoja

 Valtioneuvosto hyväksyi vuoden 2014 joulukuussa toimitilastrategian, jonka mukaan uusilla työympäristöratkaisuilla tehostetaan tilankäyttöä ja vähennetään kustannuksia.

 Valtiovarainministeriön, Valtorin, Senaatti-kiinteistöjen ja Valtiokonttorin Työ 2.0 -hankkeessa edistetään uusien työnteon tapojen käyttöönottoa.

 Valtioneuvoston hallintoyksikön uudet tilat Arppeanumissa ovat esimerkkinä muutoksesta.

 Sen 200 hengen työtiloissa työskentelee 70 kielenkääntäjää, hallinto- ja tekniikkaväkeä, juristeja, osaston ylijohtaja ja toimialajohtajia.

 Tilatehokkuus on 14 neliömetriä työntekijää kohden.

Helsingin keskustassa on talo, jota arkkitehdit ympäri maailmaa tulevat katsomaan.

Erityisesti sen portaikkoa ihaillaan.

Arkkitehtipiireissä Arppeanumia kutsutaan jopa Helsingin toiseksi kauneimmaksi rakennukseksi (kaunein on Yliopiston kirjasto), mutta monelle helsinkiläiselle Carl Albert Edelfeltin suunnittelema venetsialaistyyppinen talo on jäänyt vieraaksi.

Vuonna 2015 Arppeanum otettiin valtioneuvoston vastaperustetun hallintoyksikön käyttöön.

Hallintoyksikköön kerättiin väkeä eri ministeriöistä. Sen tehtäviin kuuluu muun muassa kaikkien 12 ministeriön toimitiloista päättäminen.

Niinpä oma noin 200 työntekijän työtila päätettiin suunnitella yhdessä Senaatti-kiinteistöjen kanssa uusimpien työympäristöoppien mukaisesti. Senaatti-kiinteistöt hallinnoi valtion toimitiloja ja kiinteistöjä.

Valtioneuvoston linnan vieressä Snellmaninkadulla olevasta arvorakennuksesta tehtiin esimerkki siitä, miten valtion työtiloja aiotaan lähivuosina muuttaa.

Valtion kiinteistöjä hallinnoivan Senaatti-kiinteistöjen tavoitteena on muuttaa liki kaikki valtion toimitilat monitilaympäristöiksi viimeistään silloin, kun ne tulevat remonttikypsiksi.

Lähivuosina Arppeanumin naapuri Valtioneuvoston linna ja Katajanokalla sijaitsevan ulkoministeriön Merikasarmin-tilat pannaan perusteelliseen remonttiin.

Molemmissa kohteissa on samalla tarkoitus muuttaa toimitilat monityöympäristöiksi. Valtioneuvoston remontti maksaa noin 20 miljoonaa euroa, Merikasarmin remontti enemmän.

Kiinteistöyhtiön strategian mukaan valtion tavoitteena on saada kahdeksassa vuodessa toimitilakustannuksiinsa pysyvät sadan miljoonan euron vuotuiset säästöt. Säästöt on määrä kerätä pitkälti työympäristöjä uudistamalla.

Senaatti-kiinteistöjen työympäristöryhmän päällikkö Reetta Ripatti-Jokela kertoo, että työympäristöjä suunniteltaessa suunnittelutyön painopiste on muuttunut tila- ja sisustusratkaisuista johtamisen, esimiestyön ja uusien työnteon tapojen kehittämiseen.

Kun digitaalisuus muuttaa fyysisiä, sosiaalisia ja virtuaalisia työtiloja, osaamisen johtaminen, tietotyön suorituskyvyn kehittäminen ja työntekijöiden kohtaamisten ”törmäytys” muuttuvat tärkeiksi käsitteiksi, Ripatti-Jokela selittää.

Kaiken pohjalla on yksi ja sama idea. Kun yhä suurempi osa työstä tehdään korvien välissä, työympäristöjen pitäisi sopeutua tällaiseen tekemiseen ja työn muutokseen. Samalla etsitään säästöjä.

Arppeanumissa vanhan arvorakennuksen parhaiden puolien yhdistäminen moderneihin monitilaratkaisuihin näyttää onnistuneelta. Kaunis portaikko, liki neljän metrin huonekorkeus, tyylikkäät valaisimet ja näköala Tuomiokirkolle auttavat viihtymään.

”Aika harva haluaisi mennä takaisin tilanteeseen, jossa jokaisella on oma huone”, sanoo Arppeanumin muutoshanketta johtanut hallintoyksikön toimialajohtaja Aino Jalonen.

Hallintoyksikössä työskentelee 200 ihmistä. Työpisteitä on vähemmän, 160, eikä kukaan saa olla samassa työpisteessä kahta päivää peräkkäin.

Eri yksiköillä on kuitenkin omissa kerroksissaan ”kotipesät”, joissa säilytetään yhteisiä materiaaleja.

Aino Jalonen kertoo, että pian alun ihmettelyn jälkeen Arppeanumissa huomattiin, että sopivia tiloja on talossa kaikille aina. Rauhallista työtilaa oli aluksi jopa liikaa.

Monitilan lisäksi työntekoon on haettu joustoja myös etätyöllä: hallintoyksikössä väki tekee keskimäärin 1–2 päivää viikossa etänä.

Valtioneuvoston hallintoyksikön osastopäällikkö, ylijohtaja Janne Kerkelä kehuu uusien tilojen aikaansaamaa vuorovaikutusten ja kohtaamisten määrän kasvua.

”Häiritsemiskynnys madaltuu”, Kerkelä sanoo viitaten siihen, miten työntekijät ottavat asioita puheeksi hänen kanssaan.

Uudet tilaratkaisut viestivät myös organisaation myönteisestä näkemyksestä kehitykseen, Kerkelä uskoo. ”Henkilöstö on arvostanut tätä.”

Valtioneuvoston hallintoyksikön työntekijöiden kanssa keskustellessaan huomaa, että omia työhuoneita kaipaavia ihmisiäkin on.

Kun työpiste vaihtuu päivittäin, lasten tai lemmikkien kuvia ei voi kiinnittää mihinkään ja ”oman” työtilan tunne häviää.

Senaatti-kiinteistön Ripatti-Jokela myöntää työtilojen personointimahdollisuuden katoavan mutta arvelee digitaalisuuden osaltaan helpottavan tässä. ”Toisaalta sosiaaliset kontaktit kasvavat, ja ihmisillä on paremmat mahdollisuudet yksityisyyden ja vuorovaikutuksen säätelyyn työyhteisön sopimien pelisääntöjen avulla.”

Rakkaita kuvia voi katsoa päätelaitteen näytöltä, kun paperit katoavat toimistoista, monityötilojen suunnittelijat uskovat.

Papereita ei Arppeanumin työpöydillä juuri näe.

”Meillä on vain yksi tulostin kerrosta kohden”, Aino Jalonen korostaa.

Entä mikä on seuraava askel ministeriöiden työtilojen murroksessa?

”Hub-tyyppiset yhteiskäyttöiset monitilaympäristöt, joissa eri organisaatiot tekevät töitä keskenään”, Ripatti-Jokela ennustaa.

 

Kalliimpi kuin Uspenskin katedraali

Senaatintorin koillislaidalla sijaitseva Arppeanum rakennettiin alun perin keisarillisen Aleksanteri -yliopiston kemian professorin ja yliopiston rehtorin Adolf Edvard Arppen toiveiden mukaisesti kemian professorin työtiloiksi ja virka-asunnoksi vuonna 1869.

Talon suunnitellut arkkitehti Carl Albert Edelfelt, taidemaalari Albert Edelfeltin isä, oli Italiaan suuntautuneilla matkoillaan viehättynyt venetsialaistyyppisestä arkkitehtuurista.

Rakennushankkeen kerrotaan tulleen kalliimmaksi kuin vuotta aiemmin Katajanokalle valmistunut Uspenskin katedraali.

Arppe ei koskaan itse muuttanut taloon asumaan, mutta se jäi hänen seuraajiensa virka-asunnoksi aina 1920-luvulle asti.

Talossa ovat toimineet monet yliopiston laitokset, pisimpään geologian laitos (1869–2001).

Rakennus oli yliopiston käytössä 145 vuotta, viimeksi vuosina 2003–2014 Helsingin Yliopistomuseona.

2015 se otettiin valtioneuvoston hallintoyksikön käyttöön.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat