Valikko

”Parhaat ideat syntyvät, kun on epätoivoinen” – lue Kuukausiliitteen laaja henkilökuva Nobel-voittaja Bengt Holmströmistä

”En ole sitä niin miettinyt”, professori Bengt Holmström sanoi mahdollisesta Nobel-palkinnosta syksyllä 2009. Tuolloin HS:n Kuukausiliite kertoi, miten haukilahtelaisesta pojasta tuli maailmankuulu taloustieteilijä.

Mies astui matematiikan professori Karel deLeeuwin työhuoneeseen ja otti esiin pallopäävasaran. Meillä päin miestä olisi sanottu ikiopiskelijaksi, hän oli ollut kirjoilla Stanfordin yliopistossa 19 vuotta.

Oli 18. elokuuta vuonna 1978. Mies – hänen nimensä oli Theodore– tappoi professori deLeeuwin vasaralla.

Myöhemmin hän kertoi oikeudelle, että oli Stanfordin yliopiston ja sen professoreiden vika, ettei hän ollut 19 vuodessa saanut graduaan valmiiksi.

Professori deLeeuwin väkivaltainen kuolema saattaa tuntua kaukaiselta tapahtumalta aloittaa kertomus toisesta professorista, suomalaisesta Bengt Holmströmistä, mutta elämä on täynnä merkillisiä sattumia.

Sattui nimittäin niin, että professori deLeeuw oli neljä vuotta ennen kuolemaansa Bengt Holmströmin ensimmäinen opettaja Yhdysvalloissa. Holmström oli 25-vuotias ja oli saanut Asla-stipendin Stanfordiin, yhteen Amerikan maineikkaimmista yliopistoista.

Tarkoitus oli viipyä Kaliforniassa vuosi, hankkia Master of Science -tutkinto taloustieteessä ja palata sitten takaisin Suomeen, sillä puoliso oli vasta synnyttänyt pojan, joka oli pariskunnan esikoinen.

Kotona odotti työpaikka A. Ahlströmin yrityssuunnittelijana. Ei mitään valtavan haastavaa mutta mukavaa ja turvallista. Siihen elämään olisi ollut helppo palata.

Oli syksy 1974, ja Holmström oli vasta saapunut Palo Altoon Kaliforniaan.

Hän muistaa hyvin ensimmäisen päivän. Yliopiston kampus oli valtava. Hän löysi oikean huoneen, mutta se oli ahdas koppero, joka ei edes muistuttanut luokkaa. Joku oli avannut ikkunat, ja sisään työntyi Pohjois-Kalifornian loppukesän lempeää ilmaa ja kampuksen ääniä. Opiskelijat istuivat amerikkalaiseen tapaan pöydän ympärillä jalat mukavasti pöydällä.

Annetaan Holmströmin jatkaa tarinaa:

”Istumme siellä, ja sisään kävelee kaveri, jolla on valtavan pitkä tukka. Ihan täysi hippi.”

Tuo hippi – joka on tuolloin jo 44-vuotias – ei sano mitään vaan istuutuu.

”Vähän ajan kuluttua hän nousee, menee taululle ja kirjoittaa sille kaksi suurta kirjainta: RA. Hän sanoo, ettei hänen nimensä olekaan Karel deLeeuw vaan RA. Minä en oikein ymmärtänyt englantia vielä silloin ja kysyin vieruskaverilta, sanoiko professori just, että sen nimi on RA eikä Karel de Leeuw. Kaveri sanoi, että joo.”

Professori deLeeuw kertoo opiskelijoille kääntyneensä hindulaiseksi. Hän haluaa, että häntä kutsutaan vastedes RA:ksi.

”Olin kulttuurišokissa. Tämä oli ihan toista kuin kravatti kaulassa luennoivat suomalaisprofessorit.”

Niin toisenlaista ja hämmentävää se oli, että kun Bengt Holmströmiä 35 vuotta myöhemmin pyytää muistelemaan uransa alkuaikoja Yhdysvalloissa, hän kertoo nimenomaan Karel deLeeuwista.

Ei siksi, että professori neljä vuotta myöhemmin tapettiin. Murha on vain ”järkyttävä esimerkki siitä, ettei hyvä saa palkkaansa”.

Holmström kertoo tarinan siksi, että pitkätukkainen ja tuuheapartainen deLeeuw oli loistava ja erilainen opettaja.

Ensimmäisenä päivänä hän antoi opiskelijoille luettavaksi matematiikan kirjan. Seuraavalla kerralla siitä alettiin keskustella.

”Kirja oli reaalianalyysiä: teoreemoja ja todistuksia. Miten niistä voi keskustella? Ajattelin, että mitähän tästäkin tulee.”

Mutta kurssi eteni:

”DeLeeuwilla oli sellainen sokratelainen tapa, että hän kysyi yhden kysymyksen ja tiedusteli, miten joku meistä lähtisi ratkaisemaan sitä. Me vastasimme jotain, eikä hän koskaan sanonut, ettei niin voi ajatella. Hommaa jatkettiin.”

Joskus kävi niin, että opiskelijat pääsivät oikeaan lopputulokseen. Paljon useammin tulos oli väärä.

”Hän tietysti tiesi sen jo alussa. Silti me saatoimme edetä parikymmentä minuuttiakin niin, että opiskelija tunsi olevansa oikeassa, kunnes päätyi umpikujaan.”

Holmströmin mielestä deLeeuwin opetusmetodi oli briljantti.

”Hänen ajatuksensa oli, että matematiikka on syntynyt tällä tavalla: ihmiset ovat yrittäneet jotain reittiä myös ennen meitä ja todenneet, että siellä on tiesulku. Meidän opiskelijoiden ajatuksissa ei sinänsä ollut vikaa. Ex ante – kuten me sanomme.”

Holmström lisää usein puheensa perään ”kuten me sanomme”. Hän tekee sen kuin anteeksi pyytäen, sillä hän tietää, ettei kuulija todennäköisesti ymmärrä. (Ei ymmärräkään: ex ante on katsottava sanakirjasta. Se tarkoittaa ”etukäteen tehtyä arviota”.)

”Meillä” hän tarkoittaa taloustieteilijöitä: Paul Milgrom, Roger Myerson, Jean Tirole, Milton Harris. . . Aikamme johtavia ekonomisteja; nimiä, jotka toistuvat taloustieteen teorian oppikirjoissa; entisiä ja tulevia nobelisteja.

Siihen joukkoon Holmström kuuluu itsekin. Siinä maailmassa hän on elänyt yli 35 vuotta.

On syksyinen lauantaiaamu. Bengt Holmström ottaa kahvia, bagelin ja vähän pekonia helsinkiläishotellin aamiaispöydästä. Hänellä ei ole hurjaa tukkapehkoa eikä sotkuista partaa vaan sinivalkoruudullinen paita ja pikkutakki. Silmälasit ovat kapeasankaiset ja hiukset taipuisat ja vaaleanharmaat.

Hän kaataa kahviin vähän maitoa. Sormet ovat pitkät.

Hän on lentänyt Suomeen pari päivää aikaisemmin Barcelonasta, jossa on ollut puhumassa. Helsingissä hän on osallistunut Nokian hallituksen kokouksiin. Ylihuomenna on lento Pariisiin. Siellä hän tapaa tutkijatoverinsa Jean Tirolen. Tekeillä on yhteinen kirja finanssikriisistä.

Välissä on hoidettava tämä haastattelu, johon hän on lupautunut. Siihen on varattu kolme tuntia, sillä ei olisi Holmströmin tapaista vain pyörähtää paikalla: amerikkalaisessa yliopistomaailmassa opiskelijat huomaavat herkästi, jos professori ei omistaudu heille, anna heille jotain itsestään.

Viime keväänä Holmström täytti 60 vuotta. Hän on elänyt Yhdysvalloissa yli puolet elämästään ja tehnyt uransa sen parhaissa yliopistoissa. 26 viime vuotta hän on työskennellyt taloustieteen professorina sellaisissa tarunhohtoisissa paikoissa kuin Yale ja Massachusetts Institute of Technology (MIT).

Kun tutkija saa vakinaisen professorinviran eli tenuren tämän tasoisesta yliopistosta, hän on huipulla. Sen jälkeen hän saa tehdä oikeastaan, mitä haluaa: opettaa sitä, mitä hyväksi katsoo, keskittyä omaan tutkimukseensa, kiertää pitämässä seminaareja ja luennoida konferensseissa, joissa kuulijoina on talouselämän, liikkeenjohdon ja politiikan ykkösnimiä.

Mutta ennen kuin tutkija saavuttaa sellaisen aseman kuin Holmström, hänen on oltava paitsi poikkeuksellisen lahjakas myös tehtävä ankarasti töitä.

Otettava asiat vakavasti, kuten Holmström saattaisi sanoa.

Taloustiede on yhteiskuntatiede, joka tutkii, miten talous toimii. Se pohjaa käsitykseen siitä, miten ihminen käyttäytyy eli millaisia valintoja hän tekee. Taloustieteessä ajatellaan, että yleensä ihmiset pyrkivät maksimoimaan omaa hyötyään. Siksi heitä voidaan ohjata erilaisilla kannustimilla.

Näitä kannustimia Bengt Holmström tutkii, kun hän ryhtyy vuonna 1975 tekemään väitöskirjaansa. Kun ensimmäinen vuosi Stanfordin yliopistossa on kulunut, hän ei palaakaan Suomeen vaan jatkaa opintojaan yliopiston tohtoriohjelmassa. Vaimo ja poika jäävät Kaliforniaan.

Holmströmiä kiinnostaa peliteoria, joka on soveltavan matematiikan osa-alue. Peliteoriassa tutkitaan eri toimijoiden välistä suhdetta erilaisissa valintatilanteissa.

Väitöskirja on aikaansa edellä. Mukana ovat jo sellaiset käsitteet kuin epäsymmetrinen informaatio ja moraalinen vaara, joista Holmström opitaan myöhemmin tuntemaan taloustieteessä.

Lähes 300-sivuisen väitöskirjan esipuheessa nuori tohtori luettelee saamansa apurahat ja kiittää opettajiaan, vanhempiaan, puolisoaan ja pientä poikaansa. Matemaattiset kaavat alkavat sivulta kolme. Maallikko ei niitä käsitä. Lähdeluettelossa ei ole yhtään suomalaista nimeä.

Stanfordia seuraa vuosi tutkijana Belgiassa, sitten vuosi apulaisprofessorina Hankenilla Helsingissä.

Paluu suomalaiseen korkeakoulubyrokratiaan tuntuu turhauttavalta. Suomalaisissa yliopistoissa vallan ovat saaneet komiteat. Ne päättävät, mitä opiskelijoille opetetaan, eivät professorit.

Holmström lähtee takaisin Yhdysvaltoihin. Hän valitsee apulaisprofessuurin Northwesternin yliopistosta Chicagosta, vaikka pääsisi maineikkaampiinkin paikkoihin. Missä on hänen harkintakykynsä?

Kyllä se on tallessa, sillä juuri Northwesternin-vuosista tulee Holmströmin tieteellisen uran kannalta merkittävät.

Yliopiston business schoolin johtaja on päättänyt parantaa laitoksensa tieteellistä tasoa. Hän rekrytoi lahjakkaita nuoria tutkijoita, joita kiinnostavat alan uudet matemaattiset ja metodologiset suuntaukset.

Akateemisessa maailmassa yksi visionäärinen ihminen voi saada valtavasti aikaan. Ennakkoluulottomasti johtaja ottaa töihin esimerkiksi erään Roger Myersonin, josta mikään muu yliopisto ei ole kiinnostunut. Hän tuskin ymmärtää, mitä Myerson tutkii, mutta hän tajuaa, että tässä on jotain poikkeuksellista.

Johtaja aavistaa oikein. Myerson saa myöhemmin taloustieteen Nobel-palkinnon.

Jatkuva vuorovaikutus ja kilpailu siivittävät Northwesternin nuoria tutkijoita hämmästyttäviin suorituksiin.

On tultu yhteen Holmströmin lempiaiheista:

”Amerikkalaisen yliopistojärjestelmän vahvuus on niin sanottu tenure track. Amerikkalaisissa yliopistoissa ei ole valmiina laatikkoja, joissa sanotaan, että nyt tänne tarvitaan tällainen taloustieteilijä, jonka pitää osata opettaa tätä ja tätä. Yhdysvalloissa lähdetään siitä, että jos joku on fantastinen ihminen, hänet palkataan, vaikka kellään ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä hän aikoo tehdä. Ei haluta sellaista ihmistä, joka tekee sitä, minkä me jo osaamme, vaan sellainen, joka luo tulevaisuutta.”

”Eurooppalainen tiedemaailma on jumiutunut, se ei ole enää ihmislähtöistä. Mikään ei voi olla tappavampaa luovalle tieteelle. Aivan kuin Esa-Pekka Saloselle määrättäisiin, mitä nuotteja hän saa käyttää ja minkä perinteiden mukaan hänen pitää musiikkiaan tehdä!”

Amerikkalaisessa yliopistomaailmassa professori on toisinajattelija.

”Siellä nimenomaan halutaan, että professorit tekevät, mitä tahtovat.”

Saa nähdä, meneekö Holmströmin näkemys läpi uudessa Aalto-yliopistossa. Se syntyy vuodenvaihteessa, kun Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu yhdistyvät. Holmström kuuluu sen hallitukseen.

”Toivon, että Aalto-yliopisto lähtisi liikkeelle uudella tavalla. On täysin epärealistista ajatella, että siitä tulisi maailman huippuyliopisto perinteisessä mielessä. Mutta innovatiivisen opetuksen osalta ja lahjakkaiden yksilöiden kannustamisen osalta se on mahdollista, jos sitä ei estetä byrokratialla.”

Tavallaan, Holmström sanoo, yliopiston pitäisi olla kuin puutarha. Jos sinne putoaa erikoinen siemen, pitäisi sallia, että tämä puu saa kasvaa muita korkeammalle.

Bengt Holmström kasvoi keskiluokkaisessa kodissa Helsingin Töölössä. Kun hän oli 14-vuotias, hän muutti vanhempiensa ja isosiskonsa kanssa uuteen rivitaloasuntoon Espoon Haukilahteen. Koulu oli Munkkiniemen ruotsinkielinen yhteiskoulu.

Perheessä puhuttiin isän äidinkieltä ruotsia – äidin kotona oli käytetty saksaa ja venäjää. Äiti kävi töissä asianajotoimistossa. Ekonomi-isä eteni Suomen höyrylaivaosakeyhtiön henkilöstöjohtajaksi.

Lapsuus oli huoleton. Kuusivuotiaana Bengt osasi lukea ja laskea, ja vanhemmat ilmoittivat hänet kouluun.

Hän oli aina luokan nuorin ja pienin.

”Olen usein pohtinut, onko hyvä ajatus mennä kuusivuotiaana kouluun, vaikka pärjäsin tunneilla erinomaisesti. Sosiaalisesti ja henkisesti se ei välttämättä ole hyvä, koska lapsi voi jäädä yksin. Tai ehkä se johtui vain luonteestani. Olin varmaan erilainen jollain tavalla. Kotona tein aina omiani, ja minun annettiin olla rauhassa.”

Isä oli tärkeä ihminen, hän luki paljon ja kannusti. Mutta vanhemmat eivät työntäneet eteenpäin, eivät pakottaneet. Läksyjä kuulusteltiin harvoin. Sen sijaan kotona keskusteltiin paljon.

Bengt oli lapsi, jolla oli runsaasti kysymyksiä. Tyhmiä kysymyksiä, kuten hän sanoo: ”Tyhmät kysymykset ovat tärkeitä. Pitää kehdata kysyä.”

”Pitää uskaltaa sanoa, ettei ymmärrä. En ole hirveän nopeaälyinen, tai joissain asioissa ehkä olen, mutta olen jääräpäinen ja superrehellinen. Jos en ymmärrä, kysyn.”

Esimerkki: Suomen pankkikriisin yhteydessä vuonna 1992 hän alkoi ihmetellä, miten makrotaloustieteen oppikirjoissa selitetään, kuinka pankkijärjestelmä pystyy luomaan rahaa. Hänestä selitys oli väärä.

”Minusta se made no sense. Ihmettelin sitä kollegalleni Jean Tirolelle. Tirole sanoi, ettei hänkään ymmärtänyt sitä.

”Kysyin asiaa muilta kollegoilta. Kukaan ei ollut ymmärtänyt sitä! Oppikirjoissa on ollut väärin kerrottu tarina 50 vuotta!”

Tuo asia ei sitä paitsi ole vähäinen: se liittyy läheisesti nykyiseen finanssikriisiin.

”Jos pankkijärjestelmä olisi ymmärretty paremmin, ehkä varjopankkijärjestelmääkin olisi mietitty tarkemmin.”

Lukion jälkeen Holmströmin piti hakea Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen. Jos hän ei olisi reputtanut ylioppilaskirjoitusten äidinkielessä, hänestä olisi tullut taloustieteilijän sijasta diplomi-insinööri.

Otaniemen sijasta Holmström aloitti Helsingin yliopistossa. Matematiikkaa pääsi opiskelemaan ilman pääsykokeita, jos oli kirjoittanut pitkästä matematiikasta laudaturin, kuten Holmström.

Ylioppilasaine meni läpi syksyllä, mutta Holmström jäi yliopistoon. Elämää ohjaavat mitättömät sattumukset.

Northwesternin-vuosilta ovat peräisin monet Holmströmin tunnetuimmat taloustieteen tutkimukset –paperit, kuten tiedemaailmassa sanotaan. Tuohon aikaan Holmström loi esimerkiksi päämies–agentti-teorian, johon kaikki pitemmälle edistyneet taloustieteilijät joutuvat perehtymään.

Tuon teorian avulla Holmström osoitti, miten agentti – esimerkiksi työntekijä – voidaan sitouttaa kannustimilla.

Päämiehet ja agentit kuulostavat jännittäviltä, mutta kun niistä yrittää ymmärtää jotakin, aivot menevät solmuun. Taloustiede on kiehtova ala, jota voidaan soveltaa yhteiskunnassa kaikkeen, mutta sen teoria on sovellettua matematiikkaa. Ilman matematiikkaa ei voi olla taloustieteilijä. Eikä nyt puhuta lukion pitkästä matematiikasta.

Miten uraauurtava teoria taloustieteessä syntyy? Tietääkö tutkija sitä kirjoittaessaan, että tässä se nyt on, tätä jälkipolvet siteeraavat?

”Ei, ei. Tiede on aika samantyyppistä kuin taide. En usko, että taiteilija tietää, tuleeko jostain maalauksesta maailmankuulu. Tai jostain kirjasta. Tietysti on töitä, joista pitää enemmän, ja toisia, joista pitää vähemmän.”

Monessa työssään Holmström on kehittänyt matemaattisia malleja. ”Kun ne toimivat, tulee sellainen olo, että miten onnekas olin. Kun palaset loksahtavat itsestään kohdalleen, ajattelee, että jopa oli tuuria.”

Tuuria?

”Se on vähän niin kuin Einstein sanoi, että on kuin Jumalan käsi olisi siinä takana, asiat menevät järkevästi kohdalleen. Einsteinhan uskoi vahvasti, että sellaisissa teorioissa on jokin vika, jotka ovat monimutkaisia ja sotkuisia. Hänestä maailma on järjestelmällinen ja looginen. On vain kysymys siitä, löydämmekö me tuon kuvion.”

Joskus, Holmström sanoo, asiat napsahtavat kohdalleen odottamattomasti. Silloin hän tietää. Silloin tulee ahaa-elämys.

Sen takia tutkijan siinä tutkimusmatkansa varrella pitää osata pysähtyä ja lähteä toiseen suuntaan, jos hän kohtaa jotain odottamatonta.

”Kun tutkija lähtee ratkaisemaan ongelmaa, hän ikään kuin pakkaa laukkunsa ja lähtee kohti tavoitettaan – kohti Roomaa. On tutkijoita, jotka jääräpäisesti työntävät itseään Roomaan, oli matkalla mitä esteitä tai yllätyksiä tahansa. He eivät ole löytöretkeilijöitä, ja tiede on löytöretkeilyä. Täytyy olla valmis vaihtamaan suuntaa ja lähtemään. . . vaikka Prahaan.”

”Tutkijalle on šokki joutua umpikujaan, koska hän on tehnyt paljon työtä. Mutta olen oppinut, että parhaat ideat ovat syntyneet silloin, kun on epätoivoisimmillaan. Osittain varmaan siksi, että järkytyksestä tulee niin paljon adrenaliinia.”

Nyt ollaan tieteen perimmäisten kysymysten äärellä:

Vaimentaako tutkija soraäänet ja työntää itsensä sinne Roomaan? Vai kääntyykö ympäri ja löytääkin itsensä Prahasta?

”Jos tekee empiiristä tutkimusta, voi kehittää sellaisia kontrolleja, että tutkimusaineisto lopulta ’tunnustaa’, kuten me sanomme. Voi kiduttaa aineistonsa sellaiseksi, että se tunnustaa. Sellainen ei ole tieteellistä työtä, mutta sitä tehdään paljon.”

”Malleissa ja teorioissa on hyvin paljon samaa. Ne voi aina pakottaa sinne, minne haluaa, joten pitää olla herkkä huomaamaan, menevätkö ne sinne luonnostaan.”

Holmström pitää pienen tauon.

”Tämä oli pitkä vastaus siihen, tiedänkö, minne tutkimus menee. Tutkijan tärkeimmät ominaisuudet ovat uteliaisuus, rehellisyys ja löytöretkeilijän henki.”

”En ole koskaan kirjoittanut hyvää paperia, jossa olen tiennyt tarkkaan, miten etenen aasta ja beestä ceehen. Olen toki kirjoittanut sellaisiakin papereita, mutta ne eivät ole olleet merkittäviä. Mä olen silloin päätynyt Roomaan ja that was it.”

Holmström on jäänyt suomalaisille vieraaksi. Hän alkoi vierailla Suomessa tiheämmin vasta 1990-luvun lopulla, kun hänestä tuli Nokian hallituksen jäsen.

Nokiaan hänet halusi Jorma Ollila, yhtiön silloinen pääjohtaja. Ollila oli tutustunut Holmströmiin yhteisten ystävien, kuten Pentti Kourin, kautta.

Ennen Nokiaa Holmström oli ollut vaimonsa Anneli Kuusakosken suvun omistaman Kuusakoski Oy:n hallituksessa. Mutta vasta hallituspaikka Nokiassa alkoi poikia merkittäviä tehtäviä Suomessa, kuten jäsenyydet Evan ja Etlan hallituksissa.

Harvoille suomalaisystävilleen Holmström on Beni. Maanläheinen, miellyttävä ja kiltti. Älyllisesti haastava. Viisas kuin mikä. Loputtomiin asioita pohtiva ja sen takia huono tekemään nopeita päätöksiä.

Opiskelijoitaan hän kannustaa persoonalliseen ajatteluun. Hän käyttää runsaasti aikaa nuorten tutkijoiden parissa.

”Hänen kanssaan on hieno työskennellä, koska hän on aina hyvällä tuulella”, sanoo ranskalainen taloustieteilijä Jean Tirole puhelimessa. ”Olemme kuin vanha aviopari.”

”Hän on uskomattoman terävä. Mutta hän ei ota itseään liian vakavasti. Eikä hän tee numeroa siitä, mikä ajatus oli alun perin hänen.”

Bengt Holmström vertaa mielellään tieteen tekemistä urheiluun.

”Me akateemisessa maailmassa olemme aika erikoista porukkaa. Emme ole kovin sosiaalisia muita kohtaan. Puhumme keskenämme omista asioistamme. Olemme monella tavalla hankalia.”

”Olemme hirveän keskittyneitä itseemme. Mehän olemme tavallaan yrittäjiä. Mietimme koko ajan, missä olemme joissain rankingeissa. Se on hirveän narsistista ja stressaavaa.”

Ehkä huippututkijan elämä on vieläkin rankempaa kuin huippu-urheilijan. Urheilijan suoritus voidaan mitata objektiivisesti. Tieteessä ei ole senttejä tai sekunteja. Tutkijat koettavat hahmottaa paremmuusjärjestystään keskustelemalla keskenään toistensa töistä.

”Se on tämän ammatin ehkä vastenmielisin puoli.”

Sitten on luovan työn haasteet.

”Tulee epäonnistumisia. Asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Kaikki menee huonosti. Ei tule ideoita.”

”Tämä on tärkeä asia saada sanottua. On hirveästi lahjakkaita ihmisiä, mutta menestys on lopulta kiinni siitä, lähteekö mukaan kilpailuun. Se on rajua ja vaatii uskomattomasti työtä. Onnea ja työtä ja kauheasti jääräpäisyyttä. Mutta näinhän on joka alalla.”

Ja kuten urheilussa, jossain vaiheessa keho alkaa väsyä.

”Kun ikääntyy, tulee muuta ohjelmaa, kuten näitä hallitushommia. Sen takia minäkin olen ehkä tehnyt nyt vähemmän tutkimusta. Toisaalta, kun ikääntyy, tutkimusta voi tehdä täysin itseään varten.”

Otetaan vaikkapa tämä finanssikriisi.

”Sitä on mukava pohtia, koska olen siinä iässä, etten koe kilpailevani kenenkään kanssa. Nyt se on puhtaasti älyllisesti kiinnostavaa.”

Kun Holmström oli 45-vuotias, hänet valittiin taloustieteen professoriksi Bostonin MIT-yliopistoon. Silloin hän oli jo taloustieteen supertähti. Massachusetts Institute of Technology on Yhdysvaltain maineikkaimpia yliopistoja.

MIT:ssä Holmström hoitaa Paul A. Samuelsonin nimikkoprofessuuria. Eläkeikää ei ole: oikea Paul A. Samuelson on 94-vuotias maailmankuulu nobelisti, joka käy säännöllisesti työhuoneessaan Holmströmin seinän takana.

Jorma Ollilaan teki vaikutuksen se arvostus, jota Holmström nauttii MIT:ssä. Ollila oli kutsuttu MIT:hen puhumaan, aiheena oli tietysti The Nokia Story. Tilaisuuden jälkeen oli illallinen kansantaloustieteen osastossa. Paikalla olivat parhaat professorit, kaksi heistä nobelisteja. Seurasi kolme tuntia briljanttia keskustelua ja älyllistä ilotulitusta, jollaista Nokian pääjohtaja ei aivan joka päivä kuule.

MIT:n professorit ja jatko-opiskelijat tulevat kymmenistä eri maista. Kansantaloustieteen laitoksen ilmapiiri on rento, opiskelijat kulkevat farkuissa, kuten professoritkin usein. Tilat eivät ole prameat, päinvastoin, on ahdasta ja nukkavierua.

”Teen juuri nyt tutkimusta vietnamilaisen kollegan kanssa. Yhtenä päivänä mietin, miten samoille asioille hän nauraa kuin minä, vaikka hän on kasvanut täysin toisenlaisessa paikassa”, Holmström sanoo.

Viime aikoina hän on pohtinut erityisesti syksyllä 2008 alkanutta finanssikriisiä. Hän on tehnyt siitä kirjaa Jean Tirolen kanssa.

”Maailmaa mullistava talouskriisi on ottanut ylivallan työssäni. Se sekä inspiroi että herättää vastuun tunteen: sen syyt on selvitettävä perusteellisesti.”

Holmström ei ole pitkään aikaan tehnyt tutkimusta näin intensiivisesti. Omasta mielestään hän ei tosin ole ollut koskaan kovin tuottelias. Toisille tutkijoille on tärkeää julkaista artikkeleita – he ovat niitä Roomaan menijöitä. Holmströmille voi riittää pelkkä matka. Työtä ei välttämättä tarvitse edes julkaista.

Holmström tietää kirjoittavansa vähän myös siksi, että se on hänelle vaikeaa.

”Tekstin pitää olla loogista ja jäsenneltyä, vaikka ihmisen ajattelu ei ole lineaarista vaan rönsyilee, kuten keskustelukin, varsinkin minun puheeni. Ehkä suurin haaste kirjoittamisessa on se, että ristiin rastiin menevät ajatukset pitää pakottaa lineaarisiksi.”

Holmström sanoo miettivänsä kirjoittamista paljon. ”Luen usein Steinbeckiä, joka on lempikirjailijoitani. Nautin hirveästi hänen kielestään.”

Kirjat Holmström lukee lähes aina englanniksi. Siitä on tullut hänen ensimmäinen kielensä, vaikka vaimon kanssa puhutaan suomea. Poika, farmakologian tohtori Sam Holmström asuu Yhdysvalloissa. Hänen kanssaan isä aloittaa keskustelun suomeksi, mutta sitten luisutaan englantiin. Vanha kotikieli ruotsi on jäänyt kolmanneksi.

”No, me tultiin nyt tähän”, professori havahtuu sivupolulta.

Yhä uudestaan, vuosi toisensa jälkeen Holmström palaa talouden perusasioiden äärelle:

Mitä on raha? Miksi on velkaa? (”Siihen ei itse asiassa on kovin helppo vastata”, Holmström sanoo.) Millainen talous olisi, jos maailma olisi pieni kylä? Miten me silloin käyttäytyisimme? (”Jakaisimme kaiken, rahat ja huolet. Siinä mielessä maailma oli ennen terveempi.”)

”Minulla menee valtavasti aikaa siihen, että mietin. Tykkään miettiä. Se on sellainen ajanviete. En tee mitään muuta. Joskus siinä on paperia ja lyijykynä, joskus tietokone.”

Mutta vaikka Holmström mielellään pohtii kaiken maailman asioita, tiedettä hän tekee ”kaivamalla kuoppaa yhdessä kohdassa”, kuten hän itse sanoo.

”Se, että ryhtyy joksikin intellektuelliksi tai renessanssi-ihmiseksi, ei edistä tiedettä. Pitää olla intohimoa tiettyyn kysymykseen, ja siihen täytyy pystyä keskittymään. Muuten ollaan yleislääkäreitä kaikki.”

Aivan kuin lapsena tärkeintä on osata tehdä yksinkertaisia kysymyksiä.

”Kaikessa tieteessä oikean kysymyksen asettaminen on haastavin osa työstä. Hyvät kysyjät ovat kullan arvoisia. Vastaajia maailmasta löytyy paljon. Minulla oli onni oppia tämä jo väitöskirjani ohjaajalta Robert Wilsonilta. Hänellä on mestarillinen silmä nähdä tieteen oikeat kehityssuunnat.”

Holmström innostuu:

”Paras hetki tieteessä on se, kun tietää saavansa vastauksen mutta ei vielä tiedä, mikä se on. Sen parempaa hetkeä ei voi olla!”

”Se on kuin hyvä sanaristikko, just sopivan vaikea. Tietää, että se kestää tämän viikonlopun mutta että sen pääsee loppuun.”

Tänä syksynä taloustieteen Nobelin eli Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon Alfred Nobelin muistoksi saivat amerikkalaiset Elinor Ostrom ja Oliver Williamson.

Bengt Holmströmin aika tulee myöhemmin.

”On aivan selvää, että Bengt saa Nobelin”, arvioi yksi Holmströmin ulkomaisista professorikollegoista – itsekin Nobel-ehdokas – puhelinhaastattelussa. ”Milloin, sitä en tiedä, mutta hänen nimensä tulee olemaan joka vuosi sillä lyhyellä listalla, josta palkinnon saaja valitaan.”

Jos hän saisi palkinnon. . .

”En hirveästi siitä halua kyllä puhua”, Holmström sanoo.

. . . niin mikä merkitys sillä olisi?

Huoneeseen laskeutuu hiljaisuus. Viimein Holmström sanoo hitaasti:

”En ole sitä niin miettinyt.”

”Nobel-palkinto on saanut kohtuuttoman aseman. Se merkitsisi sitä, että yhtäkkiä nousisi täysin toiselle tasolle.”

Häntä tuntuu häiritsevän erityisesti se, että kaikki, mitä nobelisti sanoo, saa kohtuuttoman painoarvon. Ketään ei pitäisi kuunnella vain sen takia, että puhuja on saavuttanut jonkin aseman, oli kyse virasta tai palkinnosta. Holmström tuntee liikkuvansa vaarallisilla vesillä jo nyt kertoessaan mielipiteitään MIT:n professorina.

”Tykkään keskustella, ja minulla on mielipide lähes kaikesta. Sanon kantani selkeästi ja pidän siitä kiinni debattimielessä. Se edesauttaa keskustelua ja pakottaa vastapuolen tarkentamaan omaa kantaansa.”

”Pitäisi olla jonkinlainen filtteri, koska ihmiset kuuntelevat MIT:n professoria eivätkä aina ymmärrä, että tämä olikin vain ajatusten pallottelua. Ja että juuri tämä pallottelu on tieteen charmikas puoli.”

Akateemisessa maailmassa se ymmärretään, mediassa ei. Holmström on huomannut, että häntä on pidetty amerikkalaisena ja oikeistolaisena, kun hän on ryhtynyt väittelemään suomalaisten kanssa.

”Minä olen minimaalisen poliittinen. Joissain sosiaalisissa asioissa ajattelen jopa vasemmistolaisesti.”

Vietnamin sota ja Prahan kevät saivat hänet osoittamaan mieltään nuorena opiskelijana. Mutta taistolaisuutta hän piti ahdistavana: ihmiset heittäytyivät suin päin johonkin pohtimatta kunnolla, mihin.

”Ihmettelen, miten herkkä ihmiskunta on tällaiselle. Massat menevät johonkin suuntaan eivätkä kysy, miksi. Jos kaikki sanovat samaa, minä lähes varmasti sanon päinvastaista. Asioita pitää kyseenalaistaa.”

Finanssikriisi on hyvä esimerkki:

Kun media hyökkäsi rahoitusmaailman ja yritysjohtajien korkeita palkkioita vastaan, Holmström puolusti optioita ja sanoi, ettei kriisi niistä johtunut vaan paljon monimutkaisemmista syistä. Kun media vaati talou¬delliseen ja poliittiseen päätöksentekoon lisää avoimuutta, Holmström totesi, ettei pankkimaailma ole koskaan ollut läpinäkyvä eikä siitä voi tulla sellaista.

”Älyllinen rehellisyys ja rohkeus kyseenalaistaa ovat korkeimmat tieteelliset arvoni.”

Haastatteluun varatut kolme tuntia ovat ajat sitten kuluneet umpeen. Olisi varmaan kohteliasta kiittää ja lopettaa.

Holmström kertoo tarinan amerikkalaisesta professoristaan, joka on maailmankuulu lineaarisen ohjelmoinnin keksijä:

Oli ollut vaikea tentti. Holmström oli yrittänyt todistaa matemaattisesti jotain, mutta pitkä polku oli lopulta johtanut umpikujaan. Hän kirjoitti tenttipaperiin, että ei, tämä ei nyt tainnut mennä näin.

Kun tenttivastaukset palautettiin, Holmströmin paperissa luki: Jos Jumala olisi ollut ollenkaan oikeudenmukainen, argumentointisi olisi pitänyt toimia.

Tärkeintä oli sittenkin ollut matka, ei perille pääseminen.

Tästä matkasta professori oli antanut opiskelijalleen täydet pisteet.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Palkittu eliittisotilas Trumpille: ”Sanokoon minulle päin naamaa, etten ole kelvollinen”

    2. 2

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    3. 3

      Miksei tätä ole kerrottu aiemmin? Invavessaa saa käyttää häpeilemättä, vaikkei olisi vammainen

    4. 4

      Huumeita myydään avoimesti Helsingin Torkkelinmäellä – HS vieraili puistossa, jossa huumekauppa asukkaiden mukaan rehottaa

    5. 5

      Washington hyytyi Trumpin sotkuihin

    6. 6

      Poliisin USA:ssa ampuman naisen kuolemasta uutta tietoa – Ampuminen saattoi johtua poliisiauton läpsäisystä

    7. 7

      Munkkivuoren puukottaja tuomittiin taposta – oikeus ei pitänyt tarinaa jäätelön leikkaamisesta uskottavana

    8. 8

      23-vuotiaalla Jami Särkisellä on kaksi tyttöystävää ja hän nauttii siitä niin, ettei yksiavioisuuteen ole paluuta – Polyamoria eli monisuhteisuus yleistyy

    9. 9

      Suomen juomavesi on maailman parasta – Miksi tänne silti tuodaan vettä moninkertaisesti enemmän kuin täältä viedään?

    10. 10

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    2. 2

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    3. 3

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    4. 4

      Suomen EU-politiikkaa vetää arvostettu, karu ja pelättykin mies – Hän on palvellut viittä pääministeriä, mutta silti hänestä ei löydy edes Wikipedia-artikkelia

    5. 5

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    6. 6

      Lahokaviosammal uhkaa panna Helsingin rakentamis­suunnitelmat uusiksi yli 10 000 asukkaan uudessa kaupunginosassa

    7. 7

      Suomalaiset parit muuttavat yhteen yllättävän nopeasti – Yhteen muuttaminen on aina kriisi suhteelle, mutta näin siitä selviää

    8. 8

      200 miljoonan euron tieteisseikkailu on kaunis katastrofi – kakkivia kärsäotuksia, Google Translaten läpi ajettua dialogia ja juoni, josta ei tajua mitään

    9. 9

      Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen

    10. 10

      Järkeväkin ihminen voi jäädä koukkuun liian kovaan treenaamiseen – Suurimmassa vaarassa ovat tiukkapipoiset suorittajat

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    2. 2

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    3. 3

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    4. 4

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    5. 5

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    6. 6

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    7. 7

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    8. 8

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    9. 9

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    10. 10

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    11. Näytä lisää