Huipputuloiset repäisivät kaulan muihin suomalaisiin

Edellisen laman jälkeen alkanut tuloerojen voimakas kasvu jatkuu. Parhaiten ansaitseva prosentti suomalaisista on tehnyt selvän irtioton muihin. Samaan aikaan ansiotulojen kehityksellä mitattu köyhyys lisääntyy ja köyhyysjaksot pitkittyvät.

Tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta sekä tuoreesta kansantaloustieteen väitöksestä, jonka on tehnyt erikoistutkija Marja Riihelä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta.

"Vielä 1990-luvun alun laman aikana sosiaaliturva esti tuloerojen kasvun, vaikka työttömyys kasvoi voimakkaasti. Nyt näin ei tapahdu työttömyyden pitkittymisen ja sosiaaliturvan leikkausten takia", Riihelä summaa.

Tampereen yliopistossa toukokuun lopulla tarkastettu väitös todistaa, että tuloerojen kansainvälisestikin jyrkkä kasvu alkoi 1990-luvun keskivaiheilla. Vielä 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun puoliväliin tuloerot laskivat, ja pysyivät sen jälkeenkin parikymmentä vuotta tasaisina.

"Eriarvoistumisessa ratkaisevaa on julkisen vallan osuus. Eroja ei tasoiteta sosiaaliturvalla eikä verotuksella yhtä paljon kuin ennen."

Suurituloisin prosentti on kuronut muihin kansalaisiin pitkän kaulan. Vuosina 1990–2006 heidän osuutensa kaikista käytettävissä olevista tuloista kaksinkertaistui kolmesta prosentista kuuteen.

Ylimpien tuloluokkien potti lähti nousuun, kun pääomatulojen verotusta kevennettiin vuonna 1993. Pääomatulojen erottaminen ansiotulojen verotuksesta vähensi progressiota ja kasvatti hyvätuloisten osuuksia.

Pääomatulojen osuus ylimmän prosentin kaikista tuloista onkin noussut selvästi. Vuonna 2006 pääomatulojen osuus oli jo reilusti yli puolet, kun se vielä 15 vuotta sitten oli alle kolmanneksen.

Marja Riihelä huomauttaa, että suurituloisten irtiotto ei selitä suhteellisen köyhyyden kasvua. Ne ovat kaksi eri ilmiötä. Huono-osaisuuden lisääntyminen johtuu lähinnä työttömyydestä ja sosiaaliturvan leikkauksista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi