torstai 24.7.2014 | Tiina, Kirsti  Onnittele e-kortilla

Kännykkäyhtiön painostus sai aikaan Lex Nokian

1.2.2009 5:00

Huhtikuussa 2005 keskusrikospoliisi sai rikosilmoituksen. Siinä epäiltiin, että kiinalaiselle Huawei-yhtiölle oli vuodettu yrityssalaisuuksia sähköpostin välityksellä.

Rikosilmoituksen oli tehnyt maailman suurin matkapuhelimien valmistaja Nokia. Sen työntekijä oli huomannut helmikuussa 2005 Cannesin tietoliikennealan messuilla, että kiinalaisen kilpailijan Huawein verkkolaitteessa oli ominaisuuksia, joita Nokia esitteli messuilla ensi kertaa julkisesti.

Nokia tarvitsi näyttöä tietovuodosta. Se alkoi penkoa työntekijöidensä sähköpostien tunnistamistietoja.

Sitä yhtiö ei olisi oikeusoppineiden mielestä saanut tehdä. Nokia loukkasi käytännössä työntekijöidensä perusoikeutta luottamukselliseen viestintään.

Mutta yhtiön johdon mielestä väärässä ei ollut Nokia, vaan laki.

Asia oli yhtiölle niin tärkeä, että se otti käyttöön järeimmän aseensa. Nokia uhkasi, että jos lakia ei muuteta, yhtiö lähtee Suomesta – ja vie mukanaan 1,3 miljardin euron verotuotot ja 16 000 työpaikkaa.

Uhkaus sai poliitikkoihin vauhtia. Näin sai alkunsa Lex Nokia.

Eduskunta päättää parin viikon päästä sähköisen viestinnän tietosuojalain muutosesityksestä. Lakiesitys tunnetaan paremmin nimellä Lex Nokia. Lakia vastustavat kansalaisjärjestöt ovat ristineet sen urkintalaiksi.

Lex Nokia on osuva nimi, sillä lakiesitys on lobbauksen mestarinäyte. Nokia on pitänyt huolen siitä, että olennaiset tahot Etelärannasta Hakaniemeen ja virkamiehistä lainsäätäjiin on hyvissä ajoin saatu ymmärtämään, kuinka tärkeä laki Suomen suurimmalle yritykselle on.

Lakiesitys paljastaa myös Nokian poikkeuksellisen vaikutusvallan Suomessa. Yrityksen mahti on saanut monet virkamiehet sulkemaan silmänsä lain ongelmilta.

Mutta mitä Nokia lainmuutoksella oikein haluaa?

Laki antaisi työnantajalle oikeuden tarkkailla työntekijöiden sähköpostiliikenteen tunnistamistietoja. Niitä ovat esimerkiksi viestin lähettäjä ja vastaanottaja, viestin ja sen liitetiedostojen koko, kellonaika ja liitetiedoston muoto. Automatisoitu tarkkailu ei edellyttäisi epäilyä väärinkäytöksestä, eikä työnantajan tarvitsisi pyytää siihen lupaa keneltäkään.

Työnantajan lisäksi urkintaoikeuden saisivat uudessa laissa virastot, kirjastot, yliopistot, koulut ja jopa taloyhtiöt, joilla on oma viestintäverkko. Esimerkiksi taloyhtiön isännöitsijä voisi tarkkailla asukkaiden nettisurffailua, jos hän epäilisi, että verkkoa käytetään taloyhtiön sääntöjen vastaisesti.

Uuden lain ristiriita on se, etteivät tunnistamistiedot riitä osoittamaan, onko lähetetyssä viestissä yrityssalaisuuksia. Itse viestiä työnantaja ei saa lukea. Lakiesityksen kannattajat uskovat kuitenkin, että kun kontrolli lisääntyy, työntekijät varovat tekemisiään.

Poikkeuksellista lakia on alusta saakka ajettu "kuin käärmettä pyssyyn", kuten yksi asiaan perehtynyt virkamies kuvailee.

Helsingin Sanomat on haastatellut kymmeniä Lex Nokian valmisteluun osallistuneita virkamiehiä, poliitiikkoja ja työmarkkinavaikuttajia. Nokian vaikutusvallan takia yksikään heistä ei halunnut kertoa asiasta omalla nimellään.

"Nokia painosti hyvin voimakkaasti, jotta lakiesitys hyväksyttäisiin yksimielisesti jo valmisteluvaiheessa. Elinkeinoelämän keskusliiton kautta tullut viesti oli hyvin selvä: jos lakia ei hyväksytä, Nokia lähtee Suomesta", sanoo eräs virkamies.

"Se oli ota tai jätä -tilanne. Nokia järjesti isojakin tilaisuuksia, joissa oli paikalla keskusjärjestöjen johtoa", sanoo eräs työmarkkinavaikuttaja.

Lakiesityksen taustalla on Huawein tapaus. Viimeistään silloin Nokia tuskastui siihen, että se ei voi valvoa työntekijöidensä sähköpostiliikennettä niin tarkasti kuin haluaisi.

Nykyinen sähköisen viestinnän tietosuojalaki tuli voimaan syksyllä 2004. Jo ennen lain voimaantuloa silloinen liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen (sd) asetti seurantaryhmän selvittämään lain vaikutuksia. Lain valmistelua seuranneiden mukaan taustalla oli elinkeinoelämän huoli, että lähes samaan aikaan työministeriössä valmisteltu laki yksityisyyden suojasta työelämässä rajoittaisi liikaa työnantajan oikeuksia.

Liikenne- ja viestintäministeriön seurantaryhmä alkoikin kaikessa hiljaisuudessa valmistella muutosta uunituoreeseen tietosuojalakiin. Lainvalmistelussa avainasemassa olleet kertovat, että Nokia onnistui vakuuttamaan keskeiset virkamiehet lain välttämättömyydestä. Nokia väitti menettäneensä jo suuret rahat tietovuotojen takia, eikä väitteitä kyseenalaistettu.

Virkamiehet eivät nähneet lain perustuslaillisia ongelmia.

"Kun kyse on perusoikeuksiin kajoavasta lakiesityksestä, pitäisi lain valmistelijoiden olla erityisen tarkkana ja kriittisiä, jos muut kuin viranomaiset yrittävät vaikuttaa lain sisältöön", sanoo Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidén.

Syksyllä 2005 liikenne- ja viestintäministeri vaihtui. Luhtasen tilalle tuli Susanna Huovinen (sd). Ministeriön virkamiehet esittelivät lain Huoviselle "teknisenä muutoksena".

Yhden ministeriön työntekijän mielestä lain ongelmat ja lakia valmistelleen työryhmän riitaisuus yritettiin pimittää Huoviselta. Tuore ministeri oli kuitenkin saanut vinkin, että uusi laki olisi perustuslain vastainen.

Huovinen kieltäytyi viemästä lakia valtioneuvoston käsittelyyn. Kesällä 2006 hän pyysi lakiesityksestä lausuntoa oikeuskansleri Paavo Nikulalta, joka tyrmäsi esityksen. Oikeuskanslerin mielestä perusoikeuksia olisi pitänyt punnita täsmällisemmin ja monipuolisemmin kuin lakiesityksessä oli tehty.

Tämä oli suuri takaisku elinkeinoelämälle, ministeriölle ja Nokialle. Suunnitelma lain pikaisesta voimaantulosta mureni.

Nyt liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet ryhtyivät punomaan uutta taktiikkaa.

Nokiassa virkamiehistön ja työmarkkinajärjestöjen käännyttämisestä vastasi lobattavien mukaan yhteiskuntasuhdejohtaja Veli Sundbäck. Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt Sundbäck on ulkoministeriön entinen huippuvirkamies, joka osallistui Suomen EU-jäsenyysneuvotteluihin Brysselissä 1990-luvun alussa.

Sundbäckiä ei tavoitettu kommenttia varten. Nokia ei muutenkaan halunnut kommentoida lakiesitystä mitenkään Helsingin Sanomille.

Lakiesityksen taustavoimat havaitsivat vuonna 2006, että ministeri Huovinen ja työministeri Tarja Filatov (sd) niskoittelivat lainuudistusta vastaan. Painostusta työmarkkinajärjestöjen suuntaan lisättiin. Lain ajajat ajattelivat, että demaritkin saadaan lain taakse, kunhan vahvat ay-liitot vakuutetaan ensin sen tarpeellisuudesta.

Useiden virkamiesten mukaan Elinkeinoelämän keskusliitto EK oli alusta saakka lainmuutoksessa Nokian juoksupoikana. Jotkut virkamiehet epäilevät, että Sundbäckillä oli lain valmisteluvaiheessa suora yhteys myös pääministeri Matti Vanhaseen (kesk).

Kun työmarkkinajärjestöt oli saatu lain taakse, ryhtyi liikenne- ja viestintäministeriö markkinoimaan lakiesitystä kansanedustajille. Nyt argumenttina käytettiin sitä, että lailla on laaja yhteiskunnallinen tuki. Näin toki olikin, mutta perusteluissa unohdettiin, etteivät työmarkkinajärjestöt voi ottaa kantaa kansalaisten perusoikeuksiin.

Samaan aikaan lobbauksen ja lainvalmistelun kanssa Nokia jatkoi työntekijöidensä sähköpostin urkkimista.

Ennen Huawein tapausta Nokia oli nimittäin tammikuussa 2005 itse joutunut esitutkinnan kohteeksi. Syy oli se, että Nokia oli tonkinut työntekijöidensä sähköpostin tunnistamistietoja 2000-luvun alussa. Silloin Nokia oli epäillyt, että ruotsalaisen Ericssonin oululaiselle alihankkijalle Microcellille olisi vuodettu Nokian uusien matkapuhelimien salaisuuksia sähköpostitse.

Tunnistamistiedoilla ei kuitenkaan onnistuttu hankkimaan näyttöä tietovuodosta. Juttu kuivui kokoon.

Keväällä 2006 syyttäjä Jukka Haavisto katsoi Nokian syyllistyneen viestintäsalaisuuden loukkaamiseen Microcell-jutussa. Syyteoikeus oli kuitenkin vanhentunut.

Pian Haaviston ratkaisun jälkeen elokuussa 2006 Nokian silloinen turvallisuusjohtaja Urho Ilmonen pyysi keskusrikospoliisia lopettamaan Huawei-jutun esitutkinnan. Nokian mukaan tunnistamistiedoilla ei pystytty hankkimaan riittävää näyttöä siitä, että joku Nokiasta olisi vuotanut yrityssalaisuuksia.

Keväällä 2007 Nokia yritti vielä kerran paljastaa epäillyn rikoksen tunnistamistietojen avulla. Yksi työntekijä Salossa oli arvostellut johtoa, koska koko henkilökunnalle luvattuja bonuksia ei maksettukaan. Hän lähetti viestejään tuhansille nokialaisille kaikkialla maailmassa. Nokia teki rikosilmoituksen tietoliikenteen häirinnästä. Syyttäjä Antti Pihlajamäen mielestä työntekijän asettamiseksi syytteeseen ei ollut riittävää näyttöä.

Tämän kaiken täytyi turhauttaa Nokiaa tavattomasti.

Syksyllä 2006 koko lakiesitys oli alkanut horjua oikeuskansleri Nikulan lausunnon takia.

Työmarkkinajärjestöt olivat tilanneet jo keväällä Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professorilta Kaarlo Tuorilta asiantuntijalausunnon. Sen avulla ne pyrkivät kumoamaan oikeusministeriön paperin, joka oli hyvin kriittinen uutta lakia kohtaan. Vaikka Tuorikin esitti lakiin paljon muutoksia, liikenne- ja viestintäministeriölle se tarjosi oljenkorren, jolla lakia voitiin viedä eteenpäin.

Myöhemmin ministeriö tilasi lausunnon myös Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professorilta Veli-Pekka Viljaselta. Hänen näkemyksensä jäivät lakiesityksessä kuitenkin paitsioon, koska ne olivat liian kriittisiä.

Vihdoin, syksyllä 2007, moneen kertaan paikattu lakiesitys oli lähes valmis. Jäljellä oli enää oikeuskanslerinviraston seula.

Tammikuussa 2008 apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen soitti liikenne- ja viestintäministeriöön ja vaati, että lakiesitys poistetaan valtioneuvoston listalta. Laissa oli edelleen puutteita, joita maan ylin laillisuusvalvoja ei voinut hyväksyä.

Pari kuukautta myöhemmin oikeuskansleri Jaakko Jonkka päätti, että oikeudellista estettä hallituksen esitykselle ei ole. Hän kuitenkin ilmoitti liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtajalle Liisa Erolle, että lakiesitys oli yhä ongelmallinen.

Laki siirrettiin eduskuntaan huhtikuussa 2008.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta pyysi lausunnot lakiesityksestä kahdeksalta oikeustieteen professorilta. Professorit tyrmäsivät lain perustuslain vastaisena ja arvostelivat ankarasti sen sisältöä.

"Nokia selätti perustuslain", kuvaili Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin Sanomissa syksyllä 2008.

"Jos yhden yrityksen intressi on määräävä, putoaa meiltä pohja pois objektiiviselta perustuslakiharkinnalta", sanoi Joensuun yliopiston julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolainen.

Professorien kuuleminen oli lähinnä muodollisuus, koska heidän painavinta kritiikkiään ei otettu huomioon. Marraskuussa 2008 perustuslakivaliokunta teki yksimielisen päätöksen, että lakiesitys ei ole perustuslain vastainen.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kommentoi lakiesitystä Helsingin Sanomissa 20. marraskuuta 2008 näin: "Useat asiantuntijat ovat rinnastaneet työnantajan viranomaiseen. Me olemme tulkinneet asian eri tavalla, koska työnantaja ei ole viranomainen, vaan rinnakkainen kansalainen."

Lain puolustajat perustelevat kantaansa myös sillä, että työntekijälle ei työpaikalla ja työnantajan välineillä työskennellessään kuulukaan oikeutta täysin luottamukselliseen viestintään.

Professori Ojanen pitää tällaista näkökantaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten vastaisena.

"Se kuulostaa vähän 1930-luvun laitosvalta-ajattelulta. Silloin ajateltiin, että laitoksissa kuten vankiloissa ihmisillä ei ole mitään perusoikeuksia", Ojanen sanoo.

"Euroopan ihmistuomioistuimen ratkaisujen perusteella enää ei olla tilanteessa, jossa työntekijä menettää perusoikeutensa, kun hän astuu työpaikkansa ovesta sisään."

Oikeusoppineiden lisäksi lakiesitystä on arvostellut sinnikkäästi kansalaisjärjestö Electronic Frontier Finland. Järjestö on mukana puuhaamassa mielenosoitusta Lex Nokiaa vastaan eduskuntatalolle ensi torstaina.

Lakiesityksen läpimeno eduskunnassa runsaan kahden viikon kuluttua on lähes varmaa. Esityksen hyväksymistä edisti perustuslakivaliokunnan lausunto, koska sen takia laki voidaan säätää tavallisessa järjestyksessä.

Nyt lain hyväksymiseen riittää eduskunnan enemmistö, siis hallituspuolueiden tuki. Jos lakiesitys olisi pitänyt käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä, olisi vaadittu viiden kuudesosan enemmistö.

Laista vastaava viestintäministeri Suvi Lindén (kok) on pitänyt huolen siitä, että suurimmat hallituspuolueet ovat lain takana. Ennen kuin lakiesitys annettiin eduskunnalle keväällä 2008, Lindén kävi puhumassa siitä "kvartetille" eli neljän hallituspuolueen puheenjohtajille.

Lindén perustelee lakiesitystä sillä, että hallitusohjelmassa luvataan parantaa yrityssalaisuuksien suojaa.

"Myös yksilön oikeusturva paranee, koska pelisäännöt selvenevät. Nykyinen laki sallii jo epämääräisesti tunnistamistietojen käsittelyn väärinkäytöksiä epäiltäessä", hän sanoo.

Ainoa ministeri, joka jätti hallituksen esitykseen eriävän mielipiteensä, oli vihreiden väistyvä puheenjohtaja, työministeri Tarja Cronberg. Puoluetoveri, oikeusministeri Tuija Brax puolusti lakia, mutta kovin pontevasti hän ei sen puolesta puhu.

"Puolueen puheenjohtaja neuvotteli kvartetissa sopimuksen, jonka mukaan vain toinen vihreiden ministereistä on lakia vastaan", Brax selittää. Hänestä laki myös parani valmistelun loppuvaiheessa.

Pääministeri Vanhanen ei halua enää perustella tarkemmin, miksi hän kannattaa lakiesitystä.

Oppositio on ollut lain suhteen kriittisempi. Esimerkiksi kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd) mielestä "laki laajentaisi urkintayhteiskuntaa harmaalle alueelle".

Myös johtavien oikeusoppineiden mielestä on käsittämätöntä, että uuden lain perusteella yksityisille yrityksille ja yhteisöille myönnettäisiin suurempi valta rajoittaa perusoikeuksia kuin poliisille.

"Lakiesitys sotii lähes kaikkia oikeusperiaatteita vastaan. Ei siitä pääse mihinkään, vaikka poliitikot yrittävät muuta väittää", sanoo Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen.

"Tunnistamistietojen näyttöarvo rikosprosessissa on olematon. On hyvin kummallista, että yksityinen taho tarvitsisi tietoja johonkin. Rikosepäilyn esitutkintaa ei pitäisi oikeusvaltiossa miltään osin ulkoistaa yksityisille, kuten nyt ehdotetaan."

Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professorin Jukka Kekkosen mielestä Suomessa on jo pitkään tietoisesti ja ehkä tiedostamattakin lisätty kansalaisten kontrollia. Lex Nokia on osa tätä kehitystä. Myös Kekkosta pelottaa, että perusoikeuksia kaventavia valtuuksia myönnetään nyt yksityisille tahoille.

"Se horjuttaa länsimaisen oikeusvaltion perusperiaatteita", hän sanoo.

Kekkosen mielestä on myönteistä, että oikeusoppineiden lausunnot perustuslakivaliokunnalle olivat yksimielisiä.

"Se ei ole kovin tavallista, ja juuri siksi oikeusoppineiden äänen olisi pitänyt painaa erityisen paljon."

Suomen suurimman yrityksen Nokian liikevaihto oli viime vuonna neljä miljardia euroa suurempi kuin Suomen valtion alustava budjetti kuluvalle vuodelle. Nokian vuonna 2007 Suomeen maksama yhteisövero, 1,3 miljardia euroa, oli viidennes koko yhteisöveron tuotosta.

Se on melkoinen vipu.

Nokian yhteiskuntavastuuraportissa lukee, että se kunnioittaa ihmisarvoa ja edistää ihmisoikeuksia: "Nokia tunnustaa yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa, että tietyt ihmisoikeudet ovat perimmäisiä ja universaaleja, ja perustuvat hyväksyttyihin kansainvälisiin sopimuksiin ja käytäntöihin, kuten YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen."

Professori Ojasen mielestä Lex Nokiaan pitäisi saada Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanta. Hän toivookin, että jokin kansalaisjärjestö veisi asian tuomioistuimen käsiteltäväksi.

"Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toisinaan käsitellyt abstrakteja lainsäädäntöä koskevia kysymyksiä, jos on syytä epäillä ihmisoikeussopimuksen kahdeksannen artiklan rikkomista", sanoo Ojanen viitaten artiklaan, jossa jokaiselle taataan oikeus yksityiselämään.

"Jos tuomioistuin katsoo lain rikkovan ihmisoikeussopimusta, se tekee asiassa vahvistustuomion. Sitä Suomen olisi mahdotonta sivuuttaa."

Nokian mukaan universaaleihin oikeuksiin kuuluvat mielipiteen- ja ilmaisunvapaus. Informaatio- ja teknologiaoikeuden professori Jukka Kemppinen kirjoitti perustuslakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että viime kädessä lakiesityksessä on kyse sananvapaudesta.

Eli sen loukkaamisesta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>