Kemijärveläiset taistelevat tulevaisuudestaan

Kemijärveläiset taistelevat tulevaisuudestaan. 42 vuotta sitten saatiin kansanliikkeellä aikaan oma sellutehdas. Joukkovoimalla se aiotaan pitää myös toiminnassa, vaikka nykyinen omistaja on päättänyt toisin.

kemijärvi. Kahdeksan litran kurkkupurkki Pub Viisikon ovenpielessä pursuaa tupakantumppeja. Kemijärven sellutehtaan kohtaloa on puitu baarissa jo viidettä päivää, ja kaupungin tulevaisuus näyttää niin synkältä, että tupakkaa on kulunut tavallista enemmän.

Maanantai-iltana hermosavuilla on ohjaaja ja näyttelijä Kari Väänänen. Hänkin on tuohtunut Stora Enson päätöksestä. Sellutehdas on kannattava yksikkö ja sen lopettaminen törkeä temppu.

"Pörssiyhtiöt päättävät asiat, ja kansalaisille paiskataan paskaämpäri eteen. Hallituskin on aivan hiljaa, vaikka se on suuri osakkeenomistaja. Kuka kansalaisten oikeuksia puolustaa, jos hallitus ei sitä tee? Mitä touhua tämä on? Missä on moraali?"

Väänänen ei säästele sanojaan. "Sikoja pitää kutsua sioiksi ja rosvoja rosvoiksi."

Kurkkupurkin ympärillä nyökkäillään. Vänä on oikeassa. Moraalista on kysymys.

"Mulkkumaisen tempun tekivät, mutta me ei olla tyhjän päällä", Väänänen sanoo ja siirtyy sisälle. Periksi ei anneta. Sen herrat tulevat huomaamaan.

Väänäsestä on tullut viimetalvisen tv-sarjansa Taivaan tulien myötä kemijärveläisten edusmies valtakunnan viestimissä. Sarja teki hyvää kulmakuntalaisten itsetunnolle, ja se on houkutellut uusia matkailijoitakin katsastelemaan televisiosta tuttuja seutuja.

Väänänen on etsimässä sopivia kuvauspaikkoja, sillä Taivaan tulet saa jatkoa. Kuvaukset käynnistyvät keväällä, ja silloin Väänänen on ehtinyt asettua perheensä kanssa pysyvästi Kemijärvelle. Sieltä hän lähti 15-vuotiaana, asui aikansa Helsingissä, Brasiliassa ja Tampereella.

Nyt on aika palata kotiin. Ja kotia pitää puolustaa.

Tärkein puolustettava on tehdas. Jos se ei kelpaa Stora Ensolle, se pitää myydä. On kysymys 232 ihmisen työpaikasta. Sen lisäksi valtion pitää auttaa parantamaan Itä-Lapin elinehtoja ja työllisyyttä.

"Kohteita on. Suomun lentomäki, Soklin kaivos ja Sallan radan korjaaminen ja jatkaminen Murmanskin rataan asti."

Matkailua ei pidä unohtaa. Väänänen ideoi, miten elokuvien avulla houkutellaan kulttuurimatkailijoita. Sommitellaan paketteja, joihin kuuluu matkat, majoitus ja mahdollisuus tehdä kolmen minuutin elokuva itse, ja siihen saa vielä opetustakin.

"Lopuksi järjestetään amatöörien Cannes. Gaalassa näytetään kaikki kolmen minuutin elokuvat iltapukuiselle yleisölle", Väänänen hehkuttaa.

Tiistaiaamuna pääluottamusmies Seppo Kenttäkumpu, työsuojeluvaltuutettu Ahti Ruokamo ja henkilöstöjohtaja Pekka Auvinen odottavat tehtaan portilla.

Tehtaalla on juossut lehtiväkeä ja kuvaajia siitä lähtien, kun tieto Stora Enson päätöksestä tuli.

Se jysähti kaupunkiin edellisellä viikolla ja tavalla, joka on kuin elokuvasta.

Kaupungin johtoryhmä ja talousihmiset olivat pitämässä kokousta. Kaupunginjohtaja Timo Korva oli juuri ehtinyt kertoa, että jalkojen alla on pitkän ajan jälkeen kerrankin kovaa maata.

Säästöohjelma on purrut, kaupungin työpaikkakehitys on hyvä, verotulot ovat kääntyneet kasvuun, ja seuraavan vuoden tilinpäätös on jo ylijäämäinen. Kemijärvi toipuisi ahdingosta, johon se ajautui, kun Salcompin laturitehtaan tuotanto siirrettiin neljä vuotta sitten Kiinaan.

Samalla hetkellä sosiaali- ja terveysjohtaja Timo Alaräisäsen matkapuhelimeen tuli viesti toimittajasiskolta Helsingistä: sellutehdas suljetaan.

Kokous keskeytettiin, ja kokousväki alkoi katsoa videotykillä uutisia.

Sellutehtaan työntekijöille tieto tuli yhtä yllättäen. Pääluottamusmies Seppo Kenttäkumpu oli Kiljavalla kurssilla sinä päivänä ja sai kuulla uutisen radiosta. Sen jälkeen hänen päivänsä ovat olleetkin yhtä haipakkaa.

Torstaina pääluottamusmiehelle tuli 140 puhelua, perjantaina 100 ja maanantaina 29.

Perjantaina tehdas seisoi, mutta koneet käyvät jälleen.

Imelä sellun haju tuntuu nenässä. Se tuo mieleen liian pitkään haudutetun kaalilaatikon, johon on lorautettu turhan paljon siirappia.

Yksikään miehistä ei osaa sanoa, miksi juuri Kemijärvi joutui lahtilinjalle, sillä tehtaalla on viime vuosikymmenen lopusta saakka ylitetty aina tavoitteet. Paikat ovat kunnossa. Omistaja on investoinut koneisiin ja rakennuksiin.

Vuosi sitten valmistui 13 miljoonan euron aktiivilietelaitos, joka puhdistaa jätevedet. Lupaehtojen mukaan yhtiön on puhdistettava myös 80 hehtaarin suuruisen jätelammikon vedet, mutta sitä ei voida tehdä, jos tehdas ei ole käynnissä.

5,5 miljoonan euron investoinnit saatiin juuri valmiiksi. Turbiiniremontti, 1,3 miljoonaa euroa, ehdittiin aloittaa kaksi päivää ennen lopettamispäätöstä.

"Tuon uudempaa keittämöä ei ole Suomenmaassa", Ruokamo näyttää. Valvomossa istuvat vastailevat väsyneesti kysymyksiin. Pahalta tuntuu, tietysti.

Kenttäkumpu ja Ruokamo eivät usko, että yhtiön päätöksen syynä olisi puupula, korkeaksi kavunneet kantohinnat tai Venäjän tulevat puutullit.

Kysymys on jostakin muusta. Mahdollinen fuusio Norske Skogin kanssa kiistettiin jo maanantaina, mutta se ei vakuuta miehiä.

Jotakin on meneillään.

Kemijärven sellutehdas valmistui 42 vuotta sitten.

Kemijärven entinen kaupunginjohtaja Kaarlo Liimatainen muistaa kaikki vaiheet. Hän tuli vuonna 1947 kunnankirjuriksi Kemijärvelle. Vaikka kylästä oli jäljellä vain poltettuja taloja ja törröttäviä savupiippuja, eteenpäin mentiin. Kouluja ja asuntoja rakennettiin, mutta karjanhoito ja metsätyöt eivät elättäneet kasvavaa väkimäärää.

Niinpä Itä-Lapissa virisi ajatus omasta sellutehtaasta. Ensimmäinen aloite tehtiin valtioneuvostolle jo vuonna 1952.

Toisella yrittämällä kunnanisät olivat jo viisaampia. He tilasivat selvityksen perustamiskustannuksista. Työhön pyydettiin Martti Niskala, josta tuli myöhemmin TVH:n pääjohtaja, ja nuori Helge Haavisto, Rautaruukin tuleva pääjohtaja.

Liimataisella on vielä tallella kellastuneet kopiot asiakirjoista.

Papereista löytyy arkkitehti Alvar Aallon lausunto: tehtaan rakentaminen on aluesuunnittelun kannalta tarkoituksenmukainen, terve ja onnistunut ratkaisu.

Heinäkuussa 1958 valtioneuvostoon lähti kirje, jossa esitettiin tehtaan rakentamista ja pyydettiin valtiota rahoittajaksi.

Eduskunta varasi 300 miljoonan markan määrärahan perustettavan osakeyhtiön pääomaksi. Puuttuvat 200 miljoonaa piti saada muualta.

"Eduskunta ajatteli, että eihän Kemijärveltä löydy 200:aa miljoonaa, mutta toisin kävi", Liimatainen muistelee. "Päätös sai aikaan kansanliikkeen, joka ylsi koko puunhankinta-alueelle."

Valtio oli ansassa, ja tehdas rakennettiin.

Laatikoista löytyy lisää papereita. Vihkiäiset olivat 15.4.1965. Tallessa on vielä emäntäkoulussa nautitun lounaan ruokalistakin: Vähän suolattua lohta, korvasienimuhennosta, riekkoa kasarissa, leipäjuustoa ja lakkoja. Kalan kanssa tarjottiin jugoslavialaista rizlingiä, riekon kanssa ranskalaista Beaune-Villagea.

Vieraisille tullut naapuri, Lapin läänin entinen maaherra Asko Oinas on käärmeissään. Paikallisin voimin aikaansaatu tehdas aiotaan lopettaa, ja hallitus seisoo tumput suorina.

Liimatainen muistaa alkuaikojen opetukset. Ei vetoomuksilla saa mitään aikaan. Pitää olla suunnitelma, ohjelma. Ostetaan oma tehdas takaisin.

"Mutta se ei ole kaupan", Oinas sanoo. "Tämä on aivan uutta härskiyttä."

Samaa mieltä ollaan kylillä. Tehdas on ollut monta kertaa historiansa aikana lakkautusuhan kohteena, mutta aina se on selvinnyt.

Niin ei ole käynyt muulle teollisuudelle. 1970-luvulla Saloran tehtaalla valmistettiin komponentteja ja kaukosäätimiä, mutta se onni ei kestänyt kauaa.

Sitten tuli halpalääketehdas Salmed, joka meni konkurssiin 1983. Orionin penisilliinitehdas ei viihtynyt paikkakunnalla pitkään.

Salcompin laturitehtaalla jäi työttömäksi 280 työntekijää.

"Ja nyt lähtee käräjäoikeus Rovaniemelle ja kahdeksan työpaikkaa sen mukana", liikkeenharjoittaja Päivi Valle sanoo.

Hän ja naapurissa kangasliikettä pitävä Kristiina Knuutila sisuuntuivat, kun VR päätti viime vuonna lopettaa yöjunaliikenteen Kemijärvelle.

Naiset saivat taakseen tukiryhmän, joka keräsi 21000 nimeä adressiin. Junakapina päättyi naisten voittoon. Yöliikenne säilyi.

Nyt on taisteltava tehtaasta, mutta poliitikot ovat aivan kuuroja, naiset siunailevat.

"Ajaisivat päättäjät edes joskus Suomen läpi, että näkisivät, miten täällä eletään. Pääministeriltäkin kysyimme junakapinan aikana, että miksi hän ei tule tänne Itä-Lappiin. Kaksi tekstiviestiä hän sanoi lähettäneensä alueelle."

Junakapinasta on opittu. Uusi kapinaliike on jo vauhdissa.

Sellutehtaan voimalaitoksen valvomon hoitajana työskentelevä Juha Pikkarainen on istunut tiistaiaamun suunnittelemassa toimia ja taktiikkaa.

Suunnitelmat ovat selvillä. Ei rekkulointia. Ajetaan tehdasta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Korjataan ja huolletaan.

Henkilöstön aseena ovat faktat. Tietojen avulla voidaan tarjota kunniallinen perääntymistie. Jospa yhtiön tuore johtaja ei tunne tehdasta tarpeeksi hyvin.

"Toimitusjohtaja sanoi, että tehdas on vanha ja pieni. Pienihän se on, mutta pieni tehdas on ketterä. Indonesialaisen akasian koekeitotkin tehtiin Kemijärvellä."

Aamuksi on ehdittävä värvätä väkeä tehtaalle johtavalle sillalle, jotta vierailulle tuleva toimitusjohtaja näkee kemijärveläisten tunteet.

Illalla on kansalaisliikkeen ensimmäinen kokous.

Pikkaraista surettaa tylyys, jolla päätöksestä kerrottiin. Omaa tulevaisuuttaan hän ei murehdi. 31 vuotta sellutehtaalla on pitkä pätkä elämää, mutta jos työt loppuvat, onpahan ainakin aikaa tehdä valmiiksi kesken jäänyt gradu. Sen aiheena on Erno Paasilinnan tuotanto.

Kaupungintalon ikkunoista loistaa valo. Elinkeinoyksikössä ollaan tietysti ylitöissä.

Elinkeinojohtaja Jari Luoma-aho oppi Salcompin kriisistä sen, että murehtimaan ei kannata jäädä, vaikka tuntuisi miten pahalta. On oltava koko ajan ideoita, suunnitelmia ja selvityksiä.

Nyt valtio lupasi kriisikunnille 15 miljoonaa euroa rakennemuutostukea. Ministeri Mauri Pekkarinen on tulossa käymään, ja hänelle pitää olla esitettävää.

Esimerkiksi Suomun lentomäki maksaisi valtiolle 9 miljoonaa, mutta sen toteuttaminen käynnistäisi välittömästi 72 miljoonan euron yritysinvestoinnit alueella. Pyhätunturin luolaparkistakin on esiselvitys valmiina.

Kemijärven syrjäisen sijainnin ja harvan asutuksen voi kääntää myös eduksi. Miehittämättömiä ilma-aluksia, esimerkiksi taistelulennokkeja, on jo testattu seudulla. Yrityskaupan myötä toiminta saattaa laajeta. Lentokenttä on laajennuskelpoinen, ja vapaata ilmatilaa on Hollannin verran.

Kun muuttoaalto jätti kokonaisia vuokrataloja tyhjilleen, kaikkia ei suinkaan purettu. Taloja on korjailtu pikkuhiljaa ja huoneistoja on myyty asunnoiksi paikkakuntalaisille ja kakkosasunnoiksi muualla asuville. Kunnostettu kaksio maksaa 17000 euroa, ja kaupantekijäisiksi saa mahtavat marjamaat ja seitsemän tunturia.

"Nyt on tärkeintä, että sellutehdas jatkaa toimintaansa", Luoma-aho sanoo. "Jos Stora Enso ei jatka sitä, ostaja on jo olemassa."

Keskiviikko alkaa vauhdikkaasti. Tehtaalle vievälle sillalle on kertynyt viitisensataa ihmistä. Ihmisketju tuijottaa jokaista lähestyvää autoa: Onko se tuo?

Kello 9.59 sillan päässä näkyy vieras auto. Pykäläisen taksi Rovaniemeltä kiidättää toimitusjohtajaa tehtaalle. Ikkunasta näkyy vilaus valkoisesta paidankauluksesta.

Toimitusjohtaja Jouko Karvisen viesti on tyly. Yt-neuvottelut alkavat seuraavalla viikolla. Jouluksi saadaan irtisanomislaput.

Ministeri Pekkarinen sentään kuuntelee huolia ja on suopea kaupungin omille suunnitelmille.

Illalla valtuuston istuntosali on täynnä. Periksi ei anneta.

Torstaina tulee pieni voitto. Ammattiosaston faktat purivat. Ministeri Pekkarinen päättää selvittää tehtaan todellisen kannattavuuden.

Työntekijöiden laskelmien mukaan Kemijärven tehdas on maksanut Stora Ensolle 2000-luvun alussa liki 70 miljoonaa euroa konserniavustuksia. Siihen rapakunnossa oleva laitos tuskin pystyisi.

Illalla A-talkissa tahistaan metsäalan tulevaisuudesta. Yksi keskustelijoista on Jakob Donner-Amnell, Joensuun yliopistoon sijoitetun metsäalan tulevaisuusfoorumin tutkija.

Keskustelu juuttuu puun hintaan ja Euroopan ylituotantoon. Donner-Amnell ei pääse puhumaan siitä, mitä hän pohti puhelimessa ennen tv-keskustelua. Esimerksi siitä, miten Suomen metsäteollisuudessa vallitsee outo suuruuden harha: vain suurten uskotaan pärjäävän.

Kemijärven sellutehdaskin selviäisi luultavasti yksin, sillä viime vuosina pienille omistajille siirtyneet metsäalan yritykset, jopa toivottomana tapauksena pidetty Savon Sellu, ovat pärjänneet hyvin.

Eikä hän ehdi puhua kunnolla Stora Enson vaatimasta 13 prosentin tuottotavoitteesta. Edes kaikki alan ihmiset eivät usko, että yli 10 prosentin tuottoa voi saada muulloin kuin huippusuhdanteen aikana. Kanadassakaan ei tahkota sellaisia tuottoja, vaikka puu on siellä halpaa.

Kemijärvi pysyy kuvaruudussa vielä A-talkin jälkeenkin. Poliisi-tv on ollut seuraamassa edellisen viikon perjantaiyötä.

Poliisit taluttavat humalaista miestä autoon ja latovat tältä talteen otettuja aseita penkille. Itkuinen naisen ääni kertoo taustalla, että se meni töistä tultuaan kuppilaan ja kävi sitten käsiksi.

Taistelu oli vähällä vaatia ensimmäisen uhrinsa ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaakaan.

jatkuu seuraavalla sivulla

jatkoa edelliseltä sivulta

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi