Lindforsin taiteesta tuli purkuongelma

Taitelija Stefan Lindforsin luomuksista on tullut ongelma puhelinyhtiö Dna:lle.

Operaattori muuttaa pois Ruoholahden pääkonttoristaan, ja vuokranantaja vaatii Dna:ta korjaamaan taiteen pois.

Osa mobiilihuumassa ostetuista teoksista ei kuitenkaan kelpaa mihinkään – edes purkukustannuksia vastaan. Raudasta valmistettua valtaisaa Toteemi-teosta on tarjottu turhaan nykytaiteen museolle Kiasmalle.

"Taideteollinen korkeakoulu olisi sen ottanut, mutta he eivät ilmeisesti löytäneet siirtäjää", kertoo Dna:n ja Finnet Oy:n kiinteistöistä vastaava toimistopäällikkö Sari Pursiainen.

Toteemi ei ole mikä tahansa taide-esine, jonka ostaja voi viedä mukanaan milloin haluaa. Helsingin kulttuuripääkaupunkivuotta varten tehty veistos oli juhlien aikaan vuonna 2000 esillä Töölönlahden rannalla. Seuraavana vuonna Stefan Lindfors myi kymmenen metrin korkuisen metalliteoksen Dna:lle sisustussuunnitelman osana.

Toteemi siirrettiin Ruoholahdessa sijaitsevaan toimistotaloon rakennusvaiheen aikana, nosturilla avoimesta katosta laskien. Sitä varten rakennettiin raskas metallijalusta, kun selvisi, ettei teos muuten yltäisi Dna:n johdon käyttämän viidennen kerroksen tasolle.

Kiinnostusta hillinnee se, että teos, tai häkkyrä, kuten Dna:n väki sitä kutsuu, pitäisi purkaa kuuteen osaan ennen kuin sen saa ulos Porkkalankatu 20:ssä sijaitsevasta vuokrakiinteistöstä.

Dna:n toiveet kohdistuvat nyt tiedekeskus Heurekaan, joka voisi sijoittaa teoksen Galilei-puistoon. Operaattori olisi myös valmis luovuttamaan teoksen jollekin muulle yleishyödylliselle taholle.

"Ottajalla täytyy olla yhteisöllistä arvoa. Emme halua, että kukaan vie teosta omalle takapihalleen", Pursiainen sanoo. Sekin tosin on mahdollista, jos joku on valmis maksamaan tarpeeksi hyvän hinnan.

Toteemin tekijä Stefan Lindfors ei halua puuttua siihen, millaiseen paikkaan teos päätyy. "Veistos ei ole enää minun, enkä minä rupea vaatimaan tai valittamaan", hän sanoo. "Jos joku paikka löytyy, mielelläni toki kerron, sopiiko se mielestäni vai ei."

Dna luopuu Toteemista ja muista Lindforsin luomuksista, koska yhtiö muuttaa Ruoholahdesta halvempiin vuokratiloihin Vantaalle. Kiinteistön omistaja Kapiteeli edellyttää, että tilat palautetaan ennen vuokrasopimuksen päättymistä eli marraskuun puoliväliin mennessä alkuperäiseen asuun.

Toteemin lisäksi Dna:n pitää viedä mennessään vastaanottotilaa koristanut "Suomen ensimmäinen valobetonikokeilu" ja muut erikoisuudet. Suurta huomiota herättänyt peilivessa saa sentään jäädä.

Maakuntien puhelinyhtiöiden omistaman Dna:n nykyjohto haluaa eroon Lindforsin taiteesta, koska se pitää teoksia ökykauden kuvajaisina.

Toisin oli reilut viisi vuotta sitten, kun Dna:n toiminta käynnistettiin. Miljoonia maksaneessa mainoskampanjassa Dna:ta markkinoitiin erilaisena operaattorina, mitä se sitten tarkoittikin. Myös uusien toimitilojen piti välittää samaa viestiä.

Yhtiön johtoryhmä, tai ainakin osa siitä, kannusti Stefan Lindforsia keksimään kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin ideat, Sari Pursiainen muistelee. Ja muotoilija teki mitä pyydettiin: Alkon entiseen pullovarastoon, 4D-halliksi ristityn korkean tilan kattoon Lindfors ehdotti ylösalaisin käännettyjä muovikuusia sekä kävelyriippusiltoja, joita pitkin olisi voinut siirtyä katossa roikkuvien, avaruusaluksen näköisten neuvottelupallojen välillä.

Nämä ideat yhtiön johtoryhmä tyrmäsi – tai ei uskaltanut viedä niitä maakuntien puhelinyhtiöiden johtajista koostuvalle hallitukselle.

Sisustussuunnitelman tarkkaa hintaa ei kukaan Dna:ssa enää tunnu muistavan, kun markatkin ovat matkan varrella vaihtuneet euroiksi. Oli hinta 100 000 markkaa tai sama summa euroina, luku on murto-osa tappioista, joita haastajaoperaattori on vuosien aikana tehnyt.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi