Professori Pohjolan vieraskynä: Taantuma ei ollut ennätyksellisen syvä

Vuonna 2009 kansantaloutemme bruttokansantuotteen määrä väheni kahdeksan prosenttia edellisvuodesta.

Tilastokeskus uutisoi pudotuksen olleen suurin yksittäisenä vuonna tapahtunut tuotannon väheneminen vuosien 1917 ja 1918 jälkeen. Kansainväliset vertailut paljastavat puolestaan sen olleen euromaiden ja EU:n niin sanottujen vanhojen jäsenmaiden suurin pudotus kyseisenä vuonna.

Talouspoliittisessa keskustelussa taantumaa onkin pidetty ennätyksellisen syvänä. Sitä on kutsuttu jopa lamaksi.

Samalla on ihmetelty, miksi se ei näy vakavampina ongelmina yhteiskunnassamme. Työttömyysaste nousi viime vuonna 8,2 prosenttiin eli puoleen sitä, mitä se pahimmillaan oli 1990-luvun laman aikana.

Selitys on varsin yksinkertainen: taantuma ei ollut ennätyksellinen, vaan syvyydeltään likimain puolet 1990-luvun lamasta.

Taantumaa edelsi nimittäin harvinaisen voimakas korkeasuhdanne, ja tuotannon pudotus ajoittui lähes kokonaan yhdelle vuodelle. Kokonaistuotanto putosi siten korkealta ja nopeasti, mutta on nyt toipumassa.

Yhden vuoden havainnosta ei voi päätellä mitään taantuman syvyydestä.

Suhdannekehitystä on arvioitava pidemmällä ajanjaksolla. Oheisessa kuviossa asiaa tarkastellaan suhteuttamalla kokonaistuotannon viime vuosien kehitys vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä vallinneeseen tasoon. Se paljastaa, ettei taantuma ollut meillä syvempi kuin Saksassa ja Yhdysvalloissa. Suomi erottuu muista vain korkeasuhdanteen voimakkuudessa.

Vuonna 2009 Suomen bruttokansantuote vajosi vuoden 2005 lopun tasolle. Taantuma vei siten kolmen edellisvuoden kasvun.

1990-luvun laman pohja saavutettiin vuonna 1993, jolloin tuotanto oli laskenut vuoden 1986 tasolle. Lamassa menetettiin siis kuuden edellisen vuoden kasvu. Vuosien 1917 ja 1918 kriisi oli näin mitaten taloushistoriamme syvin. Silloin katosi peräti 15 vuoden kasvu.

Taloustieteessä suhdanteiden voimakkuutta mitataan laskemalla kokonaistuotannon poikkeama potentiaalisesta tasostaan. Se on tuotannon määrä, joka saavutettaisiin, jos talous kasvaisi tasaisesti joka vuosi pitkän ajan keskimääräisellä vauhdilla.

Vuonna 2008 Suomen kokonaistuotanto oli neljä prosenttia potentiaalista suurempi, vuonna 2009 puolestaan neljä prosenttia pienempi. Bruttokansantuotteen kahdeksan prosentin pudotus voidaan näin jakaa kahteen komponenttiin: puolet siitä oli paluuta normaaliin kehitykseen ja puolet taantumaa.

Se, millaiseksi murrokseksi vuosi 2009 lopulta jää taloushistoriaamme, riippuu tulevien vuosien talouskasvusta.

Uhkana on, että kasvu jää parhaimmillaankin vain puoleen 3,5 prosentin vuosivauhdista, joka saavutettiin laman ja taantuman välisinä vuosina 1994-2008.

Väestön ikääntyminen vähentää työn määrää, talouden rakennemuutos hidastaa tuottavuuden kasvua ja julkisen velan kasvu pakottaa verojen korotuksiin ja menojen leikkauksiin.

Maailman paras maa kohtaa hidastuvan kasvun haasteen.

Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi