Suomi jäänyt jälkeen puurakentamisen kehityksestä

Lahden Sibelius-talo, Finnforestin pääkonttori Tapiolassa, vanhat puukirkot. Mitä muita merkittäviä suomalaisia puurakennuksia tulee mieleen?

Ei ihme, jos ei muita, koska niitä ei juuri ole. Ei vaikka maan pinta-alasta kolme neljännestä on metsää.

Lontooseen valmistui viime vuonna yhdeksänkerroksinen puutalo – suomalaisittain suoranainen ihme, jota täkäläisissä seminaareissa ja tiedotusvälineissä onkin hämmästelty.

"Vastaavanlaisen kerrostalon rakentaminen ei ikinä onnistuisi Suomessa. Ei tällä lainsäädännöllä", Finnforestin rakentamisratkaisujen johtaja Mika Kallio puuskahtaa.

Puuinnovaatioiden on vaikea lyödä meillä läpi, koska suhtautuminen metsään ja puuhun on jäykkää.

"Heikoin perusteluin on puurakentamiseen laadittu ylimaallisen tiukat säännöt", puuteknologian professori Erkki Verkasalo säestää viitaten muita maita tiukempiin paloturvallisuuspykäliin.

Puurakentaminen junnaa perinteissä, vaikka se olisi ympäristönäkökulmista selvästi teräsbetonia parempi vaihtoehto. Puu sitoo hiiltä, kun taas betoni päästää sitä ilmakehään.

"Ruotsalaiset ovat päässeet ajamaan ohi ja kovaa", Verkasalo sanoo.

Esimerkiksi valtaosa Ruotsin kunnista on aloittanut suuria puuhankkeita; puusta tehdään kerrostaloja, julkisia rakennuksia, siltoja ja kokonaisia kaupunginosia.

Muut ovat ajaneet meistä ohi monien muidenkin metsäinnovaatioiden soveltamisessa.

Ruotsissa metsäteollisuus tuottaa täkäläisiä yhtiöitä enemmän kuluttajatuotteita. Vaippojen kysyntä ei vähene internet-aikakaudella, toisin kuin painopapereiden.

Puuarkkitehtuurin edelläkävijät taas löytyvät Keski-Euroopasta. Suomesta onkin toimitettu materiaali moneen monumenttiin esimerkiksi Ranskassa ja Espanjassa.

Ja löydettiinpä Åbo Akademissa muutama vuosi sitten kuusen sisäoksista ainesosa, joka ehkäisee syöpää. Patentin vei sveitsiläinen lääkeyhtiö.

Eikä huvipuistolaitteita ole tehty puusta sitten Linnanmäen vuoristoradan vuonna 1950 – toisin kuin muualla.

Vaikka meillä kehitellään nanosellutekniikkaa ja bioenergiaa, suomalainen metsätutkimus on yhä keskittynyt perinteisiin tuotteisiin. 2000-luvun alkuun asti ala menestyikin niiden varassa.

"Tästä syystä teollisuuden piirissä ei ole uskottu, että liikevaihto voisi joskus kasvaa muilla tuotteilla, sellaisillakin, joita ei ole vielä kehitetty. Rohkeus ja kyky ennakoida muutoksia on puuttunut", tutkija Jakob Donner-Amnell Joensuun yliopistosta selittää.

Kun yhtiöiden käyttöpääoma on kiinni raskaassa massassa eli tehtaissa ja koneissa, sitä on hidasta siirtää uusiin tarkoituksiin. Ja niin kauan kuin nykyisistä tehtaista on vielä jotain saatu irti, ei ole uskallettu heittäytyä uusiin tuotteisiin.

Vuosikymmenten takaa periytyvät kehittämistavat kostautuvat nyt työttömyytenä ja alan supistumisena.

Samalla veronmaksajille kertyy pahoja tappioita, koska alan nykyrakenteiden kehittämiseen on pantu paljon rahaa.

"Olen yrittänyt kysyä, mihin tehty kehitystyö on johtanut. Uuden monipuolisemman rakenteen kehittäminen on niin hidas prosessi, että se olisi pitänyt käynnistää tuoreelta pohjalta jo ajat sitten", Donner-Amnell sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi