Trooppisten soiden hävittäminen on kytevä hiilidioksidipommi

Kesällä saimme niellä Helsingissäkin Venäjän metsäpalojen katkua. Jos tarkkaan haisteli, siinä pystyi tuntemaan lievästi myös palavan turpeen hajun.

Emme kuitenkaan tarvinneet suojanaamareita, toisin kuin monin paikoin Kaakkois-Aasiassa, jossa soiden kuivatuksesta johtuvat, lähes vuosittain riehuvat suopalot rajoittavat näkyvyydenkin savusumussa muutamiin kymmeniin metreihin.

Trooppiset suosademetsät ovat siirtäneet ilmakehän hiilidioksidia maaperän turpeeseen jopa 24000 vuoden ajan ja siten pienentäneet kasvihuoneilmiötä. Hakkuiden sekä sellupuu- ja öljypalmuplantaaseiksi kuivatuksen johdosta nämä hiilidioksidinielut ovat nyt muuttuneet yhdeksi planeettamme suurimmista ilmastonmuutoksen aiheuttajista.

Trooppisten soiden turpeessa noin puolet kuivamassasta on hiiltä, ja turvetta on paljon. On arvioitu, että jos trooppiset suot ovat pinta-alaltaan noin 13 prosenttia koko maapallon soiden pinta-alasta, niiden turpeen hiilen määrä voi olla jopa kolmannes kaikkien soiden hiilen määrästä.

Suurin osa trooppisista soista sijaitsee Indonesiassa ja Malesiassa. Jos Indonesiassa soiden kuivatus jatkuu nykyistä vauhtia, hiilidioksidipäästöt ilmakehään voivat kaksin- tai kolminkertaistua seuraavien 10-15 vuoden aikana ja mahdollisesti nostaa Indonesian maailman suurimmaksi päästölähteeksi.

Kuivatuksen ja siihen liittyvien palojen on arvioitu vapauttavan vuosittain keskimäärin jopa 100 tonnia hiilidioksidia suohehtaaria kohden. Pääosin Indonesiassa vuosina 1997-1998 riehuneiden suopalojen on arvioitu vapauttaneen 3000-9400 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ilmakehään, mikä vastaa 15-40:tä prosenttia maailman fossiilisten polttoaineiden päästöistä kyseisenä vuonna.

Ihmiskunnan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä pyritään vähentämään Kioto-prosessin ja muiden mekanismien avulla myös meillä Suomessa. Yhtenä keinona vähentää päästöjä pidetään energian tuottamista kasviperäisen etanolin ja biodieselin avulla, ja yhtenä parhaimmista biodieselin raaka-aineista pidetään palmuöljyä.

Biopolttoaineita markkinoidaan kestävän kehityksen teemalla. Tropiikin soilla tuotetun palmuöljyn ympäristövaikutuksia arvioitaessa on kuitenkin huomioitava myös raaka-aineen kasvatuksen aikana viljelmien maasta vapautuvat hiilidioksidipäästöt.

Jos oletetaan turvemaalla lannoitteilla tehoviljellyn palmun tuottavan vuosittain 3-5 tonnia öljyä hehtaarilta ja siitä saatavan 3700-5600 litraa biodieseliä, aiheuttaa jo pelkkä raaka-aineentuotanto varovasti arvioiden 10-15 kilon hiilidioksidipäästöt biodiesellitraa kohden - eikä tähän lukuun vielä sisälly kuljetuksen, jalostuksen ja käytön aiheuttamia päästöjä.

Yli 80 prosenttia maailmassa käytettävästä palmuöljystä tuotetaan Malesian ja Indonesian plantaaseilla. Puolet viennistä suuntautuu EU:n alueelle, Intiaan ja Kiinaan. Palmuöljyn kysynnälle Kaakkois-Aasiassa ei näy rajoja.

Nykyisen, 32,5 miljoonan tonnin vuosituotannon odotetaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä 48,6 miljoonaan tonniin. Lisätuotantokapasiteetti päätuottajamaissa haetaan pitkälti soilta.

Trooppisten suomaiden nykyinen käyttötapa on kestämätön. Turvekerroksen ohentumisen vuoksi tuotantomahdollisuudet kestävät vain muutaman vuosikymmenen, minkä jälkeen rannikoilla ylletään lopulta suolaiseen veteen ja monin paikoin myrkylliseen, sulfaattipitoiseen pohjamaahan.

Soita joudutaan käyttämään viljelyyn myös tulevaisuudessa, mutta niiden rajoitteet ja käytön seuraukset on otettava huomioon. Kestävimmiksi trooppisten soiden käytön vaihtoehdoiksi ovat osoittautuneet suojelu, harkiten suoritettu poimintahakkuu ilman kuivatusta sekä kohtalaisen märässä maaperässä selviävät viljelykasvit.

Nyt olisi myös aika selvittää mahdollisuuksia pilattujen soiden ennallistamiseen, jolla voisi tavoitteellisesti lisätä näiden alueiden menetettyä monimuotoisuutta, lisätä paikallisen väestön tuloja ja hidastaa turpeen häviämistä.

Tuntuu turhauttavalta miettiä ilmastonmuutoksen torjuntaa puhtaampien tuotteiden ja päästövähennysten avulla, jos ilmakehän säätelyyn merkittävästi osallistuvien trooppisten soiden häviämistä ja sen aiheuttamaa kytevää hiilipommia ei oteta laskelmiin ja keskusteluun mukaan.

Kirjoittajat tutkivat Helsingin yliopistossa trooppisten soiden hiilipäästöjä EU:n Inco-ohjelman ja Suomen Akatemian rahoituksella.

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi