Kaupan kassalla kannattaa valita kierrätysmuovia

Tuttu tilanne kaupan kassalla: kestokassi unohtui kotiin. Mikä kertakäyttöisistä ostoskasseista olisi paras vaihtoehto?

Kuluttajaa askarruttava ikuisuuskysymys on vihdoin ratkaistu.

Kultamitalin saa kierrätysmuovikassi, jolla on selvästi pienin hiilijalanjälki. Kierrätysmuovikassi on usein harmaa, mutta se voi myös näyttää tavalliselta muovikassilta. Sen erottaa muista alalaidan tekstistä, siinä lukee aina "uusiomateriaalia" ja prosenttiluku, yleensä 60 tai 90.

Kierrätysmuovikasseja on vaihtelevasti tarjolla. "Kassan alta voi napata yhden kassin ja katsoa löytyykö uusiomerkintää. Niin olen päätynyt itse tekemään", sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Tuomas Mattila.

Kierrätysmuovikassin päästösäästö johtuu siitä, sen valmistamiseen tarvitaan vain vähän neitseellistä muovia. Uusiokassi tehdään muovimassasta, johon sekoitetaan tehtaalla pakkausjätettä ja muovikassien leikkuujätettä.

Suomen ympäristökeskus ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto julkaisevat tänään Optikassi-tutkimuksen, jossa tutkijat panivat kassit järjestykseen niiden elinkaaren ilmastovaikutuksen perusteella.

Toiseksi paras vaihtoehto ostosten kuljettamiseen on paperikassi, ja pronssille yltää tavallinen perusmuovikassi. Ilmaston kannalta näiden kahden ero on niin pieni, että vanha vastakkainasettelu muovi- ja paperikassin välillä päättyy lähes tasapeliin.

Tärkeintä on, mitä kuluttaja tekee niille kauppareissun jälkeen.

Paperikassia ei saa heittää sekajätteen mukana kaatopaikalle tuottamaan metaania, vaan se pitäisi kierrättää: valkoinen paperikassi paperinkeräykseen ja ruskea pahvinkeräykseen.

Muovikassia tulisi käyttää uudelleen sekajätteen roskapussina, koska silloin ei tarvitse ostaa erikseen jätepusseja. Parempi olisi kuitenkin käyttää kauppareissulla kestokassia ja roskiksessa mahdollisimman ohuita rullassa myytäviä jätepusseja. Mitä ohuempi ja keveämpi pussi, sitä vähemmän sen valmistus kuormittaa ympäristöä.

Kaupan hedelmäpussit ovat käteviä ja kestäviä roskapusseja pieneen talouteen, sanoo nimimerkki Siiri HS.fi-sivujen Ilmastopiirissä.

Jumboksi kassien hiilijalanjälkivertailussa jäi biohajoava muovikassi. "Se oli yllättävää. En olisi uskonut, että biokassi sisältää niin paljon öljypohjaista muovia", sanoo tutkija Helena Dahlbo Suomen ympäristökeskuksesta.

Biokassin materiaalista 40 prosenttia on maissitärkkelystä ja 60 prosenttia öljypohjaista hajoavaa muovia. "Kummallinen keksintö", Tuomas Mattila sanoo. "Kassin maatuminen on kuin polttaisi öljyä tuottamatta sähköä tai lämpöä."

Tutkijat eivät suosittele biomuovikasseja lainkaan. Tuomio ei koske varsinaisia biojätepusseja, koska niissä fossiilimuovia on vain vähän.

Kangaskassia pidetään hyvin ekologisena vaihtoehtona. Sitä se onkin, mutta vain, jos kassia käyttää paljon.

Tutkijoille oli yllätys, että puuvillakassin hiilijälki voi olla jopa sata kertaa suurempi kuin muovi- ja paperikassin. Sen ilmastotaakkaa lisää kivihiili. Laskelmassa oletettiin, että Kiinasta tuotavien kassien tuotannossa käytetään energianlähteenä kivihiiltä, jota kuluu yhtä puuvillakiloa kohti kahdeksan kiloa.

Puuvillakassia pitääkin käyttää keskimäärin 53 kertaa, jotta se olisi ilmaston kannalta parempi kuin jatkuva muovikassien käyttö.

"Ongelma on monien kangaskassien huono laatu. Itselläni mainoskassi ratkesi saumoistaan jo kuukauden käytön jälkeen", Mattila sanoo.

Puuvillakassin tilanne näyttää vielä surkeammalta, jos hiilitaakan lisäksi otetaan huomioon muita ympäristöseikkoja. Kangaskassin vesijalanjälki on 324 kertaa suurempi kuin paperikassin. Niinpä puuvillakassia pitäisi käyttää yli 324 kertaa, jotta se pärjäisi vedenkulutuksessa paperikassille. Vettä kuluu etenkin puuvillan kasvattamiseen.

Vaikka kaupan kassalla olisi kaikki mainitut kassivaihtoehdot tarjolla, Mattila ei tarttuisi mihinkään niistä. "Paras vaihtoehto on luultavasti tekokuituinen kestokassi."

Tekokuitukasseja ei kuitenkaan otettu mukaan tutkimukseen, koska niitä ei saa ruokakaupan kassalta. Tutkimuksessa haluttiin antaa vastaus nimenomaan kaupan kassalla pähkäilevälle kuluttajalle.

Tekokuitukasseja saa toistaiseksi lähinnä erikoisliikkeistä. Ne ovat yleensä punottua tai kangasmaista polypropeenia, joskus ohutta kangasmaista polyeteeniä Molempien materiaalien hiilijälki on vain kymmenesosa puuvillan kuormasta, ja ne ovat hyvin kestäviä.

Tässäkin vihreän kuluttajan pitää päivittää ajatuksensa: tekokuitu ei olekaan pahasta.

Mattila kertoo, että monimutkaisia elinkaarianalyyseja pakertaneelle tutkijaryhmälle vaikein kysymys oli kuitenkin se, miten muistaisi ottaa oman kestokassin mukaan kauppaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi