Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Työajan pidentämisen sijaan meillä pitäisi olla uskallusta lyhentää työviikkoja ja minilomailla useammin

Tutkimustuloksia vasten Suomen työpäivän pidentäminen kuudella minuutilla kuulostaa kummalliselta, kirjoittaa kolumnisti Pekko Vehviläinen.

Tekniikka
 
Pekko Vehviläinen
Kirjoittaja on tekniikan tohtori ja digitaalisten hyvinvointipalvelujen konsultti.

Vuosilomien jälkeen lehtiotsikot ovat meistä kovin huolissaan: Kuinka karistan kesäkilot? Ahdistaako töihin paluu? Jäikö putki päälle?

Onko siis lomasta oikeastaan hyötyä lainkaan, vai peräti haittaa? Miksi ylipäätään pidämme lomaa? Onko työ todella niin rasittavaa, että tarvitsemme sapatin?

Hollantilaistutkijat päättivät tutkia vuosiloman vaikutusta hyvinvointiin. Heidän tutkimuksessaan osallistujat, viitisenkymmentä hollantilaista työssäkäyvää aikuista, vastasi terveyttä ja hyvinvointia koskevaan kyselyyn. Hyvinvoinnista (terveydentila, koettu väsymys, tyytyväisyys, mieliala, stressi ja energiataso) annettiin vastaajille arvosana asteikolla 0–10.

Juuri ennen pitkää vuosilomaa tutkittujen hyvinvointi oli tyydyttävä (6,9). Ja todellakin, lomalle pääsyllä näytti olevan selvästi piristävä vaikutus.

Heti ensimmäisellä lomaviikolla hyvinvointi nousi arvosanaan 7,7. Toisella pompattiin jo lukemaan 8,3. Mutta kolmannella viikolla pudottiin jo, hyvinvointi oli silloin enää 8,0. Viimeisen lomaviikon arvoksi jäi 7,9.

Kun työt taas alkoivat, hyvinvointilukemaksi mitattiin 7,1. Mitä tutkijat tästä päättelivät?

Ensinnäkin, koettu hyvinvointi oli huipussaan jo kahdeksantena lomapäivänä. Tämän jälkeen tyytyväisyys pysyi huomattavasti työaikaisen yläpuolella, mutta laski kuitenkin tasaisesti. Toisekseen, jo ensimmäisen työpäivän jälkeen loman hyvinvointia nostattanut vaikutus oli tipotiessään. Loma siis saa voimaan hyvin, mutta miten?

Tutkijat totesivat loman hyvinvointia nostattavan vaikutuksen johtuvan sen aikana koetusta rentoutumisesta. Siihen puolestaan vaikuttavat lomailijan kokema vapaus sosiaalisista paineista, vähemmän ajattelua ja ponnistelua vaativa ajankäyttö, sekä loman mukanaan tuoma hyväntuulisuus.

Tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi nousi kuitenkin autonomisuus: eniten hyvinvointi nousi silloin, kun henkilö saa itse päättää omista aikatauluistaan.

Jos jo alle kahden viikon loma saa aikaan positiivisen muutoksen hyvinvointiin, niin miten mahtaa olla viikonloppujen laita?

Laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa tutkittiin viikonlopun vaikutusta onnellisuuteen puolentoista vuoden ajan. Joka päivä tuhat satunnaisesti valittua amerikkalaista vastasi tunteisiin ja onnellisuuteen liittyviin kysymyksiin.

Keskeinen havainto tässä tutkimuksessa oli, että vastaajat olivat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä viikonloppuisin kuin arkisin. Huolet, suru ja vihaisuus loistivat viikonloppuisin poissaolollaan.

Kun vastaajien taustoja tutkittiin vielä tarkemmin, havaittiin, että elämäntilanteella, sosiaalisella kontekstilla ja työsuhteen tyypillä oli merkitystä. Onnellisuusvaihtelu viikonlopun ja arjen välillä oli kaksi kertaa voimakkaampaa vakinaisen työsuhteen vastaajilla.

Toisaalta, jos vastaaja kertoi, että hän koki esimiehen enemmänkin kumppaniksi kuin pomoksi, ja jos hän lisäksi työskenteli luottamusta herättävässä avoimen kulttuurin työpaikassa, niin viikonlopun ja arjen onnellisuudella ei enää ollutkaan suurta eroa.

Viikonlopun onnellisuutta lisäävä vaikutus selittyi myös sillä, että silloin oli enemmän aikaa olla yhdessä perheen ja ystävien kanssa kuin viikonloppuna.

Kolmas tutkimus, Melbournen yliopistosta, tutki työviikon pituuden vaikutusta ajatustyöhön. Tulos oli hämmästyttävä, ja toisaalta ymmärrettäväkin. Tutkimuksessa havaittiin, että työviikon pituuden ylittäessä 25 tuntia, alkoivat ajatustyötä mittaavien testien tulokset heikentyä verrattuna lyhyempään työviikkoon.

Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siis siltä, että neljä kuuden tunnin työpäivää, tai vaihtoehtoisesti kolme kahdeksan tunnin työpäivää, olisi ajatustyöläiselle tuottavin työviikko.

Näitä tutkimustuloksia vasten Suomen työpäivän pidentäminen kuudella minuutilla kuulostaa kummalliselta.

Olisiko meillä minuuttien räknäämisen sijaan pikemminkin uskallusta minilomailla useammin, lyhentää työviikkoa ja -päivää, ja keskustella työpaikan kulttuurista ja esimiestyöskentelystä aiempaa avoimemmin? Nämä toimet kun tieteen valossa näyttäisivät purevan tuottavuuteen huomattavasti työajan pidentämistä paremmin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit