Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Elämän ja kuoleman tietokonepeli – vastustajana oranki

 |   | 
 
Hanne Granberg

(Sivu 3/3)

Toisin kuin muut Tasikokin eläimet, Bento ja Is eivät koskaan pääse takaisin sademetsään. Orankiäidit opettavat lapsilleen noin kahdeksan vuotta metsässä selviämisen taitoja, ja sitä koulutusta Bentolla ja Isillä ei ole.

Niitä ei aikanaan lähetetty erityiseen orankien pelastuskeskukseen, koska ne olivat täynnä. Pelastuskeskuksissa ihmiset ottavat orpovauvojen äidin paikan ohjaajana. Orankiäiti opettaa lapselle esimerkiksi tuhannesta kasvista, mihin niitä voi käyttää ja miten niitä voi syödä. Tutkijat ovat havainnoineet, kuinka villiorangit parantavat kasveilla pääkipunsa ja malariansa.

Luonnossa orangit liikkuvat lähes koko ajan yläilmoissa. Ne heiluttavat puuta latvasta, kunnes puu taipuu niin paljon, että ne pääsevät seuraavaan. Orankien täytyykin oppia, mitkä oksat kestävät niiden painon – ihmistä lyhemmät orankiurokset voivat painaa jopa sata kiloa.

Orangit tekevät joka yöksi pedinkin puunlatvaan. Pedin päälikerrokseen ne panevat hyttysiä karkottavia lehtiä. Yleensä petipaikalta on myös kaunis näköala.

Ehkä orangit arvostavat myös kauneutta? Ainakin ne koristavat itseään kukkasin ja peilailevat veden äärellä.

Is löydettiin salakuljettajilta.
Is löydettiin salakuljettajilta.

Orankien pelastamiseen tähtäävä pelitutkimus oli hollantilais-indonesialaisen biologin Willie Smitsin idea. Smits on kuuluisa orankipiirien joka paikan höylä, jota luontoon palautetut orangitkin palaavat tervehtimään.

Smits on perustanut myös Tasikokin ja monta muuta eläintenpelastuskeskusta Indonesiaan.

Mitä Smits haluaisi meidän länsimaisten ihmisten tekevän orankien pelastamiseksi?

"Tehkää kuten brittilapset, osoittakaa mieltä palmuöljytuotteita vastaan marketien edessä. Pelkkä boikotointi ei riitä", Smits sanoo puhelinhaastattelussa.

Orankien suuri uhka on niiden elinympäristön tuhoaminen öljypalmuplantaasien tieltä. Palmuöljyä käytetään muun muassa ruuissa ja biopolttoaineissa.

Mutta riittääkö aika? Onko mielenosoituksista ja Wirmanin peleistä enää hyötyä?

"Viimeisenä kuolee toivo. Jokainen oranki on henkilö, jolla on tunteet. Pitää taistella viimeiseen asti", Smits sanoo.

Hanna Wirmankin taistelee, vaikkei ole varma, ehtiikö hänen apunsa pelastamaan sademetsät.

"Jos orangit luonnosta kuolevat ennemmin, niin ainakin peleistä on ajanvietettä orangeille, jotka elävät vankeudessa. Bento ja Iskin elävät vielä hyvinkin kolmekymmentä vuotta."

  • Sivu:
  • 1
  • 2
  • 3

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi


Suosituimmat uutiset – Auto & Tiede