Ekaluokkalaisten ohjelmointiopetus alkaa vuonna 2016 – Espoon koodikerhosta saa esimakua

Lapsi opettelee ohjelmia aluksi leikkimällä. Se on paljon helpompaa kuin 1980-luvulla.

Tiede
 
Markus Jokela / HS
Perkkaanpuiston koulun koodikerhon enemmistö on tyttöjä. Koodi2016-kirjan tekijät Linda Liukas ja Juhani Mykkänen juttelevat ohjelmista Erikan (vas.), 11, ja Jennan, 10, kanssa.
Perkkaanpuiston koulun koodikerhon enemmistö on tyttöjä. Koodi2016-kirjan tekijät Linda Liukas ja Juhani Mykkänen juttelevat ohjelmista Erikan (vas.), 11, ja Jennan, 10, kanssa. Kuva: Markus Jokela / HS

"Netti ei toimi", jokeltaa koodikerhon vetäjän Marko Klemetin 2-vuotias tytär, Iiris. Hän työntää tablettiaan Jennalle, 10 ja Erikalle, 11. Josko he auttaisivat?

"Täh? Iiris puhuu netistä jo nyt!" päivittelee Jenna. Hän tietää verkosta ja ohjelmista hieman enemmän kuin kaksivuotias. Jenna kun on käynyt Espoossa Perkkaanpuiston koulun koodikerhoa, vapaaehtoisesti.

Perkkaanpuisto antaa esimakua syksystä 2016. Silloin kaikki Suomen peruskoululaiset oppivat ohjelmointia – ekaluokalta.

Seiskaluokat aloittavat 2017, kasit 2018 ja ysit 2019. Moni isä ja äiti pöyristyy tiedosta. Ekaluokalla! He ehkä muistelevat omaa atk-opetustaan 1970- tai 1980-luvuilla.

Se oli melkoista salatiedettä. Basic-ohjelmointikielen avulla aakkostettiin muutama nimi – kun se ryhmän nörtti näytti, miten käskyt muokataan.

Nyt puhaltavat eri tuulet.

"Ohjelmoinnin osaaminen on 2000-luvulla kansalaisen oikeus ja velvollisuus", sanoo Linda Liukas. Hän on juuri saanut valmiiksi Juhani Mykkäsen kanssa opettajille tehdyn oppaan ohjelmoinnista. Sen nimi on Koodi2016.

Ohjelmoinnin tulo voi hermostuttaa joitain opettajia. Pitäisi näet kai osata itsekin. Opaskirja yrittää auttaa.

"Kirja on ensiapulaukku ja lunttilappu ohjelmointiin", sanoo Mykkänen, joka oli HS:n Nyt-liitteen esimies vielä vähän aikaa sitten. Hän osaa ohjelmoida sen verran kuin it-alan diplomi-insinööri tarvitsee.

Mutta miten opettaja pärjää? Joillekin heistä ohjelmointi on ehkä vaikeampaa kuin oppilaalle, jolla on avoin mieli.

Liukas ja Mykkänen tapasivat aikoinaan seminaarissa. He pohtivat, kuinka Suomessa saataisiin ohjelmoinnin osaamista näkyväksi. Kuin tilauksesta Opetushallitus pohti ohjelmoinnin paikkaa opetuksessa. Muualla maailmassa, kuten Virossa ja Britanniassa, oli jo herätty.

Viime syksynä 55 virolaista peruskoulua eli joka kuudes koulu lähti mukaan kokeiluun. Opettajia koulutettiin ohjelmoinnin saloihin neljän viikon kurssilla. Myös Britanniassa ohjelmointi tuli kouluihin viime syksynä.

Opetusministeri Krista Kiuru vei ohjelmoinnin opetussuunnitelman luonnokseen. Muutama maa tulee Suomen rinnalla mukaan. Singapore ja Etelä-Korea aloittavat ohjelmointiopin pian.

Syy ohjelmoinnin tuloon on kaikkialla selvä. Maailmassa lähes kaikki digitalisoituu kovaa vauhtia. Myös palvelut ja arkinen asiointi perustuvat yhä enemmän tietokoneisiin. Vaikka ei päätyisi ohjelmoimaan – useimmat eivät tietenkään päädy – on hyvä tietää, miten kaikki pyörii.

Meidän on hallittava konetta eikä sen meitä!

Tulevaisuudessa ihminen teettää yhä enemmän asioita tietokoneella. Jo siksi ohjelmoinnista tietäminen kannattaa. On hyvä tietää, mikä logiikka koneen sisällä on – eli ohjelmoijan oma ajatuksenjuoksu.

Ensiksi ohjelmointi tulee kaikille osana matematiikan opetusta. Mutta se leviää muillekin tunneille.

"Kaikki alat muuttuvat ohjelmistojen takia!" ennustaa Liukas. Esimerkiksi käsityön tunneilla opitaan varmaan pian myös 3d-tulostusta.

Liukas osasi ohjelmoida jo nuorena. Tauon jälkeen hän veresti taitojaan ja osui kultasuoneen.

Liukas perusti Rails Girls -liikkeen, joka perustuu vapaaehtoisuuteen. Se tähtää siihen, että tytöt alkavat ohjelmoimaan.

Sen jälkeen Liukas aloitti New Yorkissa ohjelmointia verkossa opettavassa Codecademyssä 2012. Nyt palvelulla on jo 24 miljoonaa käyttäjää. Samalla Rails Girls leviää jo Aasiaan.

Vielä 1980-luvulla oli selviö, että tietokoneen käyttäjä – yleensä nuori poika – opiskeli edes hiukan ohjelmointia. Laitteen mukana tuli siihen jopa käsikirja, muistelee Mikrobitti-lehti 3/2014.

Tietokoneiden käytössä ei välttämättä enää tarvita tietoa ohjelmista. Koneet passivoivat. Siksi nyt on tavallaan palattava alkupisteeseen. Samalla ohjelmoijien joukko laajenee pikkuhiljaa kaikkiin ikäluokkiin.

Hanketta ajavat Suomessa lähes kaikki alan pelurit Roviosta Siilasmaahan ja Sitrasta Supercelliin. Osapuolia yhdistää näkemys siitä, että 2000-luvun tietoyhteiskunnassa on paljon digiä, ykkösiä ja nollia.

Jos joku ei tee digimaailman ohjelmia Suomessa, pitää ne ostaa ulkoa. Voi olla, että 2050-luvun jälkeen maailmassa ei edes pärjää ilman ohjelmointia. Se on samanlaista yleissivistystä kuin englannin puhuminen ja lukeminen tai kertotaulut.

"Onko kirjoittaminen vaikeaa?" kysyvät kirjan tekijät. Pidämme sitä niin selviönä, että turha edes kysyä sitä. Mutta kehitypä Nobel-tason kirjailijaksi! sanovat Liukas ja Mykkänen.

Sama voi päteä ohjelmointiin. Perusteiltaan se ei ole vaikeaa.

Kaikki tietävät, kuka suunnitteli Aalto-maljakon. Alvar Aalto. Mutta harvempi muistaa, että esimerkiksi miljoonien ihmisten ympäri maailman käyttämän Linux-käyttöjärjestelmän isä on suomalainen Linus Torvalds, Mykkänen ja Liukas sanovat  ja ehdottavat Torvaldsille liputuspäivää.

Tavoite on, että lapsi tai nuori haluaa koodikerhoon.

"Teimme koodikerhossa esimerkiksi makeisrobotin, jossa opettaja leikki robottia. Tehtävä oli luokitella oppilaille karkkeja värin mukaan. Oppilaat kirjoittivat ohjeet robotille. Ratkaisun pakollinen osa oli myös ohjelman ns. luuppi", kertoo koodikerhon vetäjä Klemetti.

"Mikä on luuppi", kysyy Jenna, vaikka teki sen jo.

 

Liukkaan ja Mykkäsen oppaan opettajille voi lukea ilmaiseksi osoitteessa: koodi2016.fi

Reseptit