Voi olla hämmästyttävää ajatella, että ryhävalaiden suussa on koko ajan piilotellut vajaa neljä metriä pitkä elin, joka löydetään vasta nyt. Vielä hämmästyttävämpää on, että tuo elin on monin tavoin peniksen kaltainen.

Löydön teki Sydney-Hampden Collegen anatomi Alexander Werth seuratessaan ryhävalaan paloittelua Beringin salmella. Kun paikalliset olivat irrottaneet ensin valaan alaleuan ja kielen, joka voi olla minibussin kokoinen, Werth huomasi valaan kitalaessa jotakin, mitä ei ollut nähnyt ennen.

Se oli pitkä ja kapea elin, josta Werthin hämmästykseksi suorastaan tulvi verta, kun se leikattiin auki.

Werth kollegoineen päätti ottaa asiasta selvää, kun ilmeni, että jotkut valastutkijat olivat havainneet samanlaisen rakenteen muillakin hetulavalailla. Kenelläkään ei kuitenkaan ollut aavistustakaan mitä se oli.

Mysteeri syveni edelleen, kun tutkijat saivat rakenteen irrotettua ja tutkivat sitä laboratoriossa. Se oli biomekaanisesti samanlaista paisuvaiskudosta kuin penis. Vaikutti siis siltä, että valas saattoi paisuttaa rakennetta pumppamalla sinne verta ja kutistaa sen vetämällä veren pois.

Mutta miksi?

Tuoreessa Anatomical Record -julkaisussa Werth ja hänen kollegansa esittävät teorian rakenteen käyttötarkoituksesta. Sen mukaan rakenne on eräänlainen termostaatti.

Vaikka ryhävalas elää pääosin arktisissa kylmissä vesissä, sitä ympäröi niin paksu rasvakerros, että ylikuumeneminen on sille suurempi vaara kuin jäähtyminen. Etenkin ruokaillessa valtavien leukalihasten loksuttelu nostaa pään lämpötilaa.

Silloin, Werthin teorian mukaan, valas pullistaa kitalakensa rakenteen ja hörppää suun täyteen kylmää vettä. Koska rakenteessa on tiuha verisuonien verkosto, se luovuttaa ylimääräisen lämmön kylmään veteen, ja vastaavasti vesi viilentää verisuonissa kulkevaa verta. Tämän jälkeen jäähtynyt veri kulkeutuu aivoihin ja viilentää niitä.

Termostaattiteoriaa tukee se havainto, että rakenne, joka on saanut nimekseen corpus cavernosum maxillaris – mikä tarkoittaa "suupaisuvaista" – säilyy valaan kuoltua lämpimämpänä pidempään kuin muu ruumis. Rakenne on siis eräänlainen kuumavesikattila, jonne valas varastoi lämmön siirrettäväksi ruumiista ulos.

Rakenteessa on myös erittäin runsas hermotus, jolla on mahdollisesti toinen käyttötarkoitus. Werth uskoo, että se voi toimia tuntoelimenä, joka aistii, kuinka paljon hetuloiden kautta tulee ruokaa sisään.

Ruokailu on hetulavalaiden kokoisille eläimille energiaa vievää puuhaa. Kun ruokaa on paljon ja suureen kitaan uppoaa täysiä suullisia proteiinia, syömällä saa enemmän energiaa kuin valtavan ruhon liikuttamiseen ja leukojen loksuttamiseen sitä kuluu.

Mutta jos ruokaa on vähän, valas kuluttaa helposti enemmän energiaa kuin se ruokaillessa saa. Sille olisi siis hyötyä elimestä, joka mittaa hetuloiden välistä tulevan ruoan määrää.

Tämä on Werthin mukaan rakenteen toinen tarkoitus. Se on eräänlainen kalorilaskuri, joka mittaa, kuinka paljon veden mukana tulee syötäviä sattumia.

Tutkimuksesta kertoi ensimmäisenä National Geographicin Loom-blogi.