Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Riskistä tuli sairaus – näin lääketiede mullistui

 |   | 
 
Miika Holopainen HS
Sydänsairauden riskiä hoidetaan statiineilla - mutta onko lääkityksestä hyötyä?Korkea kolesteroli on yleinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, jota yritetään alentaa statiinilääkityksellä. Statiinien hyödyllisyydestä on kuitenkin kiistelty.Cochrane-tietopankki teki aiheesta meta-analyysin. Se kävi läpi 18 tutkimusta ihmisistä, joilla on korkea kolesteroli mutta ei sydänsairautta. Tutkittavina oli yli 55 000 ihmistä.Tulos oli, että statiineja piti antaa 96 ihmiselle – yhtä monelle kuin tällä aukeamalla on pillereitä – viiden vuoden ajan, jotta vältettäisiin yhden ihmisen kuolema. Uusia sydän- ja verisuonitauteja ilmeni statiineja käyttävillä hieman vähemmän: noin yksi sadasta hyötyi lääkityksestä.Suurin osa lääkityistä ei kuitenkaan lääkkeestä hyötynyt, eli lääkitys ei heillä vaikuttanut sydän- ja verisuonitautien puhkeamiseen eikä kuolleisuuteen.
Sydänsairauden riskiä hoidetaan statiineilla - mutta onko lääkityksestä hyötyä?Korkea kolesteroli on yleinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, jota yritetään alentaa statiinilääkityksellä. Statiinien hyödyllisyydestä on kuitenkin kiistelty.Cochrane-tietopankki teki aiheesta meta-analyysin. Se kävi läpi 18 tutkimusta ihmisistä, joilla on korkea kolesteroli mutta ei sydänsairautta. Tutkittavina oli yli 55 000 ihmistä.Tulos oli, että statiineja piti antaa 96 ihmiselle – yhtä monelle kuin tällä aukeamalla on pillereitä – viiden vuoden ajan, jotta vältettäisiin yhden ihmisen kuolema. Uusia sydän- ja verisuonitauteja ilmeni statiineja käyttävillä hieman vähemmän: noin yksi sadasta hyötyi lääkityksestä.Suurin osa lääkityistä ei kuitenkaan lääkkeestä hyötynyt, eli lääkitys ei heillä vaikuttanut sydän- ja verisuonitautien puhkeamiseen eikä kuolleisuuteen.

Sadattuhannet terveet suomalaiset napsivat lääkkeitä, koska lääkäri on todennut heillä esimerkiksi diabeteksen tai valtimotaudin riskin. Lääkitys pelkän riskin vuoksi tuo myös ongelmia. Potilaan paras ystävä onkin lääkäri, joka näkee pelkkien laboratorioarvojen sijaan koko ihmisen.

Karoliina on viisikymppinen suomalainen nainen. Hän on hintelä ja kevytrakenteinen, ei tupakoi ja elää kaikin puolin terveellisesti.

Lääkärin vuositarkastuksessa ilmeni kuitenkin huolestuttavia asioita. Kun Karoliinan luuntiheys mitattiin, paljastui, että hänellä on osteopenia. Eräänlainen luukadon eli osteoporoosin esiaste, lääkäri sanoi.

Karoliinan verenpaine ei ollut huolestuttavasti koholla, mutta kuitenkin sen verran, että lääkäri puhui esiverenpainetaudista. Myös kolesteroli oli koholla, ja veren sokeriarvot viittasivat esidiabetekseen.

Varsinaisia, jo puhjenneita sairauksia ei kuitenkaan löytynyt, ja Karoliina itse tunsi olevansa terve. Silti, kun hän palasi apteekin kautta kotiin, hänellä oli laukussaan lääkepurkkeja joka lähtöön – osteoporoosiin, korkeaan kolesteroliin, verenpaineeseen ja diabetekseen.

Karoliinan tarina on kuvitteellinen, mutta se vastaa yhä useamman länsimaisen, ikääntyvän ihmisen elämäntilannetta.

Lääketieteessä on viime vuosikymmeninä tapahtunut perustavanlaatuinen ajattelutavan muutos. Lääketiede on muuttunut yhä enemmän riskienhallinnaksi: puhjenneiden sairauksien selättämisen sijaan lääkärit hoitavat sairauksien riskejä.

Tästä seuraa se, että hoito perustuu yhä enemmän riskiä ilmaiseviin laboratoriotuloksiin ja yhä vähemmän potilaan kokemiin oireisiin tai ongelmiin.

Riskienhallintaan perustuva lääketiede voi parhaimmillaan olla siunaus. Miksi odottaa, että sairaus puhkeaisi, jos sen voi estää? Eihän kaikkia sairauksia, kuten diabetesta, edes osata parantaa. Jos todella onnistumme seulomaan riskihenkilöt ja estämään sairauden puhkeamisen, eikö lääketiede ole tehnyt tehtävänsä?

Matkan varrella on tiedossa kuitenkin ongelmia.

Sairauksien ennaltaehkäisy on varmasti järkevää ja turvallista niin kauan kuin puhutaan terveiden elämäntapojen lisäämisestä. Mutta riskilääketieteessä sairauksia estetään ennalta määräämällä potilaille lääkkeitä ennen kuin he ovat ehtineet edes sairastua.

Mi­kään lää­ke ei vai­ku­ta kaik­kiin ih­mi­siin sa­mal­la ta­val­la.

Sitä, miten tehokasta ja turvallista tämä on, on vaikea arvioida. Riskilääketieteessä ihmisten riski sairastua perustuu tilastollisiin keskiarvoihin, joita on hankala soveltaa yksittäisen potilaan, kuten viisikymppisen Karoliinan, tilanteeseen.

"Voimme sanoa esimerkiksi sydänsairauksien riskiryhmään kuuluvalle potilaalle vain sen, että jos teitä olisi sata ja elämäntapanne jatkuisi samana seuraavat viisi vuotta, kolme teistä kuolisi", sanoo tutkimusprofessori Marjukka Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Kun lääketiede perustuu riskienhallintaan, ja tieto on kaukana täydellisestä, on vaikea tietää, ketä pitäisi lääkitä.

Jos esimerkiksi kolesterolia alentavia statiineja määrätään potilaille, joilla on diagnosoitu sydänsairaus, kyse on sairauden hoitamisesta. Mutta jos statiineja määrätään perusterveille ihmisille vain sillä perusteella, että heidän kolesterolinsa on koholla, kyse on riskienhallinnasta.

Samalla lääkittävien määrä kasvaa verrattuna "perinteiseen" sairauksien hoitoon.

Korkea kolesteroli kun löytyy hurjan paljon suuremmalta joukolta ihmisiä kuin diagnosoitu valtimotauti eli ateroskleroosi.

Se taas tuo omat ongelmansa. Mitä suuremmalle joukolle ihmisiä mitä tahansa lääkettä määrätään, sitä todennäköisemmin saadaan myös haittavaikutuksia, joita ei ole osattu odottaa.

Otetaanpa esimerkiksi taas statiinit. Ne laskevat pahaa kolesterolia, joka on yhdistetty valtimotautiin. Sairautta ei välttämättä aina havaita – joidenkin ihmisten kohdalla taudin ensimmäinen ja viimeinen oire on äkkikuolema. Statiinihoidon ajatuksena on, että kun korkea kolesteroli saadaan matalammaksi, sydänsairauksien riski laskee.

Mikään lääke ei kuitenkaan vaikuta kaikkiin ihmisiin samalla tavalla.

  • Sivu:
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi


Suosituimmat uutiset – Auto & Tiede