Nasan varjoverkko jopa tuhat kertaa suomalaisten verkkoyhteyksiä nopeampi

Tiede
 

Nasan ESnet-verkko kykenee siihen, mistä teleoperaattorit voivat vain unelmoida.

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon varjoverkko Energy Science Network ESnet pystyy siirtämään tietoa Yhdysvaltain sisällä jopa 91 gigatavua per sekunti -nopeudella, kertoo Wired -lehti tiistaina.

Nasan aikomus ei ole tuoda supernopeaa verkkoa kuluttajamarkkinoille. Yksityinen ESnet-verkko on avaruushallinnon kehittämä maan laajuinen testausalusta, jota tutkijat ja teollisuus voivat hyödyntää uusien tietoliikenneteknologioiden, yhteyskäytäntöjen ja sovellusten testauksessa.

Yhdysvaltain energiaministeriöjohtaa ESnet-verkkoa, jonka avulla tutkijat voivat käsitellä suuria tietomääriä sisältäviä projekteja, kuten CERN:in hallinnoimaa maailman suurinta hiukkaskiihdytintä ja hadronien törmäytintä Large Hadron Collideria ja Human Genome -projektia.

Sen sijaan, että tutkijat lähettäisivät kovalevyjä edestakaisin postitse, ESnet hoitaa tietovaihdon huippunopeasti.

"Visiomme on, että maantiede ei rajoittaisi tieteellistä tutkimusta", ESnetin johtaja Gregory Bell sanoi.

Vaikka ESnet ei sellaisenaan tule markkinoille, tutkijat ja Nasa testaavat kentällä verkkoteknologioita, jotka voivat lopulta tulla kaupallisille markkinoille.

Yhdysvaltain puolustusministeriönARPAnet oli ensimmäinen koko maan kattava tietoliikenneverkosto.

Vuodesta 1976 Yhdysvaltain energiaministeriö tuki ja kehitti useita energian, fysiikan ja tietotekniikan tutkimukseen keskittyviä verkkoja, kunnes se päätti yhdistää ne kaikki yhdeksi. Näin syntyi ESnet.

Teknologia on muuttunut puhelinlinjoja ja satelliittilinkkejä käyttävästä verkostosta valo-optiikkakaapeliyhteyksiin perustuvaksi monisyiseksi verkostoksi, joka yhdistää Yhdysvaltain energiaministeriön 17 laboratoriota ja muita tahoja, kuten tutkimuslaboratorioita.

Viime marraskuussa Nasan High End Computer Networking -ryhmä saavutti 91 gigan tiedonsiirtonopeuden Denverin ja Marylandin osavaltioiden välillä.

Kyseessä on nopein "reaalimaailman" oloissa tehty tiedonsiirto. Alcatel-Lucent ja British Telecom -yhtiöt onnistuivat aiemmin tänä vuonna saavuttamaan 1,4 terabitin verkkonopeuden Lontoon ja Ipswichin välillä, mutta kaupunkien välillä oli suora verkkoyhteys – tämä ei juuri koskaan toteudu reaaliolosuhteissa.

Vaikka Nasan nopeudeteivät ole saatavilla tavallisille kuluttajille, Googlen erittäin nopea gigan verkkoyhteys on jo saatavilla muun muassa Kansas Cityssä Kansasissa ja Chattanoogan kaupungissa Tennesseessä, kertoi Wired helmikuussa.

Googlen talousjohtaja Patrick Pichette kertoi helmikuussa, että yhtiö kehittää paraikaa 10 gigan verkkoyhteyttä. Markkinoille se tuskin tulee pian, mutta Pichetten mukaan verkkonopeuden kehitys on osa Googlen ydintä.

Suomen laajakaistanopeuksissa hätyytellään parhaimmillaan vasta yhden gigan nopeutta. Teleoperaattori Sonera tarjoaa verkkosivuillaan Kodin Netti Max -liittymää, joka voi saavuttaa jopa tuhannen megabitin eli yhden gigan nopeuden.

DNA Welhon Überkaista 350 -yhteys puolestaan yltää korkeimmillaan vain 350 megaan sekunnissa.

Kaikille teleoperaattorien yhteydet eivät riitä tai yllä. Tietoliikenneverkkojen kehdossa Pohjois-Euroopassakin löytyy yhä alueita, jonne verkkoyhteydet eivät ulotu.

Kuten Suomi, myös Norja pyrkii tarjoamaan verkkoyhteyden myös kaikista pohjoisimmille alueille.

Kalle Koponen / HS
Huippuvuorten norjalaiskylän ostoskeskus ja keskustan asuintalot kylpevät keskiyön auringon valossa
Huippuvuorten norjalaiskylän ostoskeskus ja keskustan asuintalot kylpevät keskiyön auringon valossa

Pohjois-Norjan Bjørndalenin kylään Huippuvuorilla ei johda yksikään tie, mutta Svein Nordahlilla ja koko Longyearbyenin alueen 2 600 asukkaalla on käytössään erittäin nopea tietoverkko, kertoi The Wall Street Journal maaliskuussa.

Hyisen meren rannalla sijaitsevassa kylässä on enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä, eikä lainkaan juoksevaa vettä.

Muutama vuosi sitten valtion omistama telealan konserni Telenor päätti päivittää Longyearbyenin kaupungin valokaapeli- ja 4G-aikakaudelle. Telenor näki Huippuvuoret miniversiona Manner-Norjasta ja halusi kokeilla tietoliikenneverkon pilottiprojektia saarella.

Tietoverkko ei kuitenkaan ollut ulottua Longyearbyenin lähettyvillä sijaitsevaan Bjørndalenin pikkukylään saakka, joten Nordahl keräsi kymmeniä allekirjoituksia vedotakseen Telenoriin, joka lopulta lupasi valokaapelit kylään.

Nordahl ja muut kyläläiset kaivoivat kaapelille vaadittavat urat maahan itse. Telenorin mukaan Longyearbyenin tietoliikenne onkin nyt noin 10 vuotta Manner-Norjaa edellä valokaapeliteknologiassa. Yhtiön tietojen mukaan taloissa keskellä Huippuvuorten lumimaisemia päästään nyt ainakin 50 megan keskinopeuksiin.